Meille on annettu käsky tehdä opetuslapsia. Mutta vain Jumala voi tehdä ihmisestä todella uskovan. Ihmisellä ei ole kykyä nähdä toisen ihmisen sydämen todellista tilaa.
Voimme luulla uskovaksi sellaistakin, joka vain luulee uskovansa tai näyttelee; käyttäytyy, kuten muut uskovat. Ap.T. 8. luvussa seurakuntaan liittyi Simon-noitakin (jae 13), josta Pietari myöhemmin huomasi, ettei tämän sydän ollut oikea Jumalan edessä. (jakeet 18-23)
'Uskovien kaste'-ajattelun taustalla on pyrkimys luoda puhtaasti uskovien seurakunta, vastavetona runsaalle nimikristillisyydelle vanhoissa kirkoissa, joissa ei niin tarkkaan valikoida, ketä seurakuntaan saa kuulua. Väitän, että ensin on perustettu 'tosiuskovien seurakuntia' ja 'uskovien kaste' on keksitty vasta sitten, kun on enemmän sisäänpäin lämmitty. Suomen vapaakirkossakaan ei aluksi ollut 'uskovien kaste'-pakkoa, vaan lapsena kastettukin kelpasi!
Tällaisessa 'seurakunta vain tosiuskoville'-ajattelussa on vaaransa. Omilla kriteereillä rakennetaan Kristus-oveen kynnystä. Kaikki eivät saakaan tulla Herran armoa omistamaan, vaan on oltava jotain omaa kelvollisuutta, ja sen kelvollisuuden arvioivat ihmiset - erehtyväiset ihmiset.
Jeesus puhui vertaukset pellosta, jossa kasvoi vehnää ja valevehnää, ja nuotasta, joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Matt. 13:24-30, 37-43, 47-50. Mielestäni Hän varoittaa juuri vaarasta, että erehtyvät ihmiset tekevät vääriä päätöksiä: "ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin". Hän sanoo, että hyvien ja kelvottomien erottelu on enkelien tehtävä maailman lopussa.
Tästä kaikesta voisi päätellä, etteivät ihmiset sellaista seurakuntayhteisöä voi perustaa, joka säilyisi 100% tosi-uskovista koostuvana. Eihän alkuseurakuntakaan säilynyt sellaisena. (Jumalalla on kyllä Seurakunta, johon kuuluvat kaikki tosi-uskovat kirkkokuntarajoista riippumatta. Ja Jumala tietää ketkä kaikki.)
Jos halutaan 100% uskovien seurakunta perustaa, niin niitä joutuu perustamaan uusia koko ajan, kun aikaisemmat yritykset eivät olleetkaan täydellisiä... Jotkut vallanhaluiset perustavat itsensä ympärille myös uusia porukoita, koska haluavat päästä valta-asemaan, eikä se muuten onnistu.
Voimme luulla uskovaksi sellaistakin, joka vain luulee uskovansa tai näyttelee; käyttäytyy, kuten muut uskovat. Ap.T. 8. luvussa seurakuntaan liittyi Simon-noitakin (jae 13), josta Pietari myöhemmin huomasi, ettei tämän sydän ollut oikea Jumalan edessä. (jakeet 18-23)
'Uskovien kaste'-ajattelun taustalla on pyrkimys luoda puhtaasti uskovien seurakunta, vastavetona runsaalle nimikristillisyydelle vanhoissa kirkoissa, joissa ei niin tarkkaan valikoida, ketä seurakuntaan saa kuulua. Väitän, että ensin on perustettu 'tosiuskovien seurakuntia' ja 'uskovien kaste' on keksitty vasta sitten, kun on enemmän sisäänpäin lämmitty. Suomen vapaakirkossakaan ei aluksi ollut 'uskovien kaste'-pakkoa, vaan lapsena kastettukin kelpasi!
Tällaisessa 'seurakunta vain tosiuskoville'-ajattelussa on vaaransa. Omilla kriteereillä rakennetaan Kristus-oveen kynnystä. Kaikki eivät saakaan tulla Herran armoa omistamaan, vaan on oltava jotain omaa kelvollisuutta, ja sen kelvollisuuden arvioivat ihmiset - erehtyväiset ihmiset.
Jeesus puhui vertaukset pellosta, jossa kasvoi vehnää ja valevehnää, ja nuotasta, joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Matt. 13:24-30, 37-43, 47-50. Mielestäni Hän varoittaa juuri vaarasta, että erehtyvät ihmiset tekevät vääriä päätöksiä: "ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin". Hän sanoo, että hyvien ja kelvottomien erottelu on enkelien tehtävä maailman lopussa.
Tästä kaikesta voisi päätellä, etteivät ihmiset sellaista seurakuntayhteisöä voi perustaa, joka säilyisi 100% tosi-uskovista koostuvana. Eihän alkuseurakuntakaan säilynyt sellaisena. (Jumalalla on kyllä Seurakunta, johon kuuluvat kaikki tosi-uskovat kirkkokuntarajoista riippumatta. Ja Jumala tietää ketkä kaikki.)
Jos halutaan 100% uskovien seurakunta perustaa, niin niitä joutuu perustamaan uusia koko ajan, kun aikaisemmat yritykset eivät olleetkaan täydellisiä... Jotkut vallanhaluiset perustavat itsensä ympärille myös uusia porukoita, koska haluavat päästä valta-asemaan, eikä se muuten onnistu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eihän kristilliseen seurakuntaan voi kuulua ketään kastamatonta jäsentä. Kaikkihan he olivat kastetut Kristukseen perhekunnittain alkuseurakuntien alkuajoista lähtien.
"Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."
Yksi ruumis, monta jäsentä (seurakunta on Kristuksen ruumis)
12 Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. [Room. 12:4,5; 1. Kor. 10:17]
13 Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. [Room. 10:12; Gal. 3:28; Ef. 2:18; Kol. 3:11]
Kristuksen ruumiiseen kuuluu vain uudestisyntyneitä ihmisiä. Se, miten ymmärrämme tai mitä tarkoitamme "seurakunnalla" on muuttunut radikaalisti alkuseurakunnan jälkeen.
Alkuseurakuntaan kuului vain Jeesukseen uskovia, Pyhästä Hengestä syntyneitä ihmisiä.
Kun lapsia ruvettiin liittämään kirkkoon lapsikasteella, ei enää voida puhua seurakunnasta ekkleesiana, uloskutsuttujen joukkona - eiväthän läheskään kaikki edes usko Jeesukseen!
Lutherin pyrkimyksenä oli juuri uskovien seurakunta, kun hän hyökkäsi Rooman petokirkkoa vastaan. Tämän pyrkimyksen mahdottomuuden hän huomasi kuitenkin hyvin pian ja joutui tekemään myönnytyksiä, jotta luterilainen kansankirkko voisi syntyä.
Tämän päivän tilanne on edelleen sama kuin keskiajalla. Kristuksen ruumiiseen kuuluvia on pieni osa maapallon väestöstä. Tuo "piskuinen lauma" on hajallaan maailmassa eri uskontojen puristuksessa.
Kristuksen ruumiiseen ei liitetä ketään ihmisrituaalein - siihen synnytään Pyhästä Hengestä. Näin on oleva maailman loppuun asti, siihen Kristus antoi mallin, joka ei ole korvasyyhyiselle ihmiselle mieluinen tie. Se on kärsimysten tie, jossa kulta puhdistetaan tulessa.
Kristuksen ristin kantaminen vaatii meiltä koko elämän, johon todella harva on valmis. Moni haluaisi mennä ahtaasta portista sisälle, mutta eivät voi! Este ei ole Kristuksen asettama, vaan ihmisen...
Tämäkin kirjoitus aiheuttaa ärsytystä niissä lukijoissa, jotka ovat kiintyneet näkyväisiin rakennelmiin, kirkkoihin, yhdistyksiin, organisaatioihin, mutta eivät halua nähdä sitä, ettei Kristus asu käsintehdyissä rakennelmissa. Hän kulkee kaduilla ja aitovierillä - siellä missä ihmisen tuska ja ahdistus on läsnä...
kirjoitit:
>>>Jos halutaan 100% uskovien seurakunta perustaa, niin niitä joutuu perustamaan uusia koko ajan, kun aikaisemmat yritykset eivät olleetkaan täydellisiä...
-Kirjoitat.
-Meille on annettu käsky tehdä opetuslapsia. Mutta vain Jumala voi tehdä ihmisestä todella uskovan. Ihmisellä ei ole kykyä nähdä toisen ihmisen sydämen todellista tilaa.
-Vastaus.
Juuri näin tulee tehdä, sanaa pitää julistaa jotta ihmiset rientäisivät pelastukseen vapahtajan Jeesuksen luo! Ihmisellä ei tosiaan ole kykyä nähdä kuka uskoon tulee ja kuka ei, ja siksi juuri sylilasten kastaminen uskoviksi uudestisyntyneiksi kristityiksi on ohi Raamatun opetuksen ja turhaa pelastuspuuhastelua kasteen varjolla, joka itsessään ei pelastusta tuo!
-Kirjoitat.
-'Uskovien kaste'-ajattelun taustalla on pyrkimys luoda puhtaasti uskovien seurakunta, vastavetona runsaalle nimikristillisyydelle vanhoissa kirkoissa, joissa ei niin tarkkaan valikoida, ketä seurakuntaan saa kuulua.
-Vastaan.
Kasteajattelu ei seurakunta-ajattelua luo, vaan uskoontuleminen ja uskovien yhteyteen liittyminen uskon perusteella! Uskoontuleminen luo uskovien seurakuntayhteyden johon tietenkin kuuluu uskoontulleiden ihmisten kaste! (Apt 2:40-44).
Kristuksen seurakuntaa,- "ekklesia", ei perusteta eikä rakenneta jonkin ihmistekoisen riitin varaan, vaan kuten jo esiin toin, Jeesuksen seurakuntaruumis koostuu vain armahdetuista syntisista Jeesukseen uskovista ihmisistä jotka ovat uskon perusteella saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintoveren ansiosta! -(Ef 1:7).
Sana "seurakunta" on Kreik, "ekklesia" joka suomennettuna on (ek =ulos / kaleo`=kutsuttu)!
Elikä uskovista koostuva ihmisjoukko, joka on "maailmasta uloskutsuttu" Kristuksen hengelliseen uskovien ihmisten yhteyteen!
Tällaisista ihmisistä koostuu siis esim, Pietarin saarnan kuulijoista koostuva uskovien ihmisten ihmisjoukko! - (Apt 2:40-41)
Kyseessä ei siis ole ihmisteko rakennella seurakuntaa, vaan Jumalan teko saattaa uskovat omaan hengelliseen yhteyteensä joista koostuu Kristuksen seurakunta!
>>Joh. 6:29 "Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt"!
Oikein käännettynä tämä (”Joh.6:28-30) " Raamatun kohta kuuluu näin:
Joh.6:28 "Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalalle kelpaava teko, että te USKOTTE häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
6:30 He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja USKOISIMME sinua? Minkä teon sinä teet?
…….. "alkuperäisessä käsikirjoituksesta" käy siis ilmi, että KYSEESSÄ On OBJEKTIIVINEN GENETIIVI ja että jae vastaa kysymykseen; "mitä meidän pitää TEHDÄ, että tekisimme Jumalalle ---- KELPAAVIA tekoja"
VASTAUS on siis tämä, VAPAHTAJA sanoo meille: "Se on Jumalalle ---- KELPAAVA TEKO, että te USKOTTE HÄNEEN, jonka Jumala on lähettänyt." (eli Vapahtajaan) !!… Vapahtaja siis neuvoo meitä Uskomaan/Luottamaan Häneen! …sillä ”Joka USKOO ja KASTETAAN, se PELASTUU; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark.16:15,16)]
*
Ystävällisesti Siunausterveisin Totuuden etsijöille
minulle niin Rakkaassa
Voittoisassa ja Voimallisessa
JAH SHUAN (Ilm.14:1) MESSIAAN Armollisessa ja Pyhässä Nimessä
י ה וֹ שׁ ﬠ
eepu
*
Jk.:
Ystäväiseni, Anokaa (toki Apt.2:37, 38; 8:36,37,38; Luuk.7:29 jälkeen sitä) VIISAUTTA ja YMMÄRRYSTÄ niin sitä annetaan (ks.Apt.1:5; Luuk.3:16) ... "Ylhäällä missä kasvaa Öljypuu"! :) (katso mm. Jaak.1:5)
Eihän kukaan voi uskoa ennenkuin on saanut kasteessa Pyhän Hengen lahjan.
Joh. 6:29
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
1. Kor. 12:13
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Kastettu on Kristuksessa. Usko on Kristukseen kastetuilla, ei muilla.
2. Tim. 3:15
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
-Kirjoitat.
-Eihän kukaan voi uskoa ennenkuin on saanut kasteessa Pyhän Hengen lahjan.
-Vastausta.
Otsikossasi sanoit oikein, että Usko on Jumalan lahja! Aivan oikein! Sen vaikuttaa evankeliumi, eli Jumalan sana, (Room 10:17) (Jaak 1:18) yhdessä Jumalan Pyhän Hengen kanssa! (1Kor 12:1-9)
Pyhän Hengen lahjoista voit siis lukea edellisistä jakeista jotka seuraavat uskovaa joka on uskonsa perusteella myös kastettu Jeesukseen Kristukseen!
-Kirjoitat.
-Kastettu on Kristuksessa. Usko on Kristukseen kastetuilla, ei muilla.
-Vastausta.
Ei kuka tahansa kastettu ole Kristuksessa, vaan jos uskova on kastettu Kristukseen, niin silloinhan hän on uskonsa vuoksi Kristukseen kastettu, elikä usko on silloin Kristukseen kastetuilla, kuten sanoit, ei muilla!
Usko Jeesukseen on siis Jumalan Hengen vaikuttamaa lahjaa! Amen!
Siunausta!
Koetan esittää joitain kohtia apostolien opetuksesta seurakunnasta seuraavan käytännön esimerkin avulla.
Mietitään korintolaisten seurakuntaan 100-luvulla.
Välttämätön ehto sille että joku ihminen kuuluu (tuolloin) korintolaisten seurakuntaan on se että tämä ihminen on Jumalan lapsi.
Korintolaisten seurakunnassa on kokoontumisia. Niissä tilaisuuksissa on mukana ihmisiä, jotka todella kuuluvat tuohon seurakuntaan. Mutta mukana saattaa olla jopa Herran ateriaa vietettäessä myös ihmisiä, jotka eivät kuulu tuohon seurakuntaan vaan ovat alusta asti valehdelleet olevansa uskovia ja onnistuneet hämäämään seurakuntaan kuuluvia niin että nämä pitävät heitä uskovina. Joku uskova ehkäpä sanoo tuolle valheveljelle: "Sinäkin kuulut seurakuntaan tällä paikkakunnalla!". Todellisuudessa tuo valheveli ei kuitenkaan kuulu seurakuntaan!
Maailmassa (ei lue 'pelto on seurakunta', vaan 'pelto on maailma' (kts. (Matt. 13:38))) on aina oleva pahan lapsia ja valtakunnan lapsia. Ei pidä lähteä kitkemään lustetta maailmasta. Se tapahtuu vasta aikakauden lopussa enkelien toimesta (kts. (Matt. 13:39)).
Mutta apostolien opetuksen mukaisessa seurakunnassa pysytään apostolien opetuksessa ' ... ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." ' (kts. (1 Kor. 5:13)).
Katso lisää asiasta:
http://personal.inet.fi/palvelu/opetuksia/seurakunta.html
Sinä et näköjään ymmärrä, että uskovakin voi langeta ja luopua uskostaan.
Näin kävi noita Siimonille, Deemakselle, Ananiakselleja Safiiralle.
Alkuseurakunnasta erotettiin julkisyntiset.
1. Kor 5:13 "Poistakaa keskuudestanne se, joka
on paha.
Mutta syntinsä tunnustava ja nöyrtynyt sai palata
seurakunnan yhteyteen. Tämä on ARMOA!!!!!
Ei se uskoontulo ja kasteella käyminen tee meistä
täydellisiä, ja siksi Raamattu kehoittaa meitä
kilvoittelemaan, päästäksemme perille.
Ei ole mitään automatiota, kuten lapsikasteessa
opetetaan."Kerran kastettu. Aina Jumalan lapsi"
Pelto on maailma- ei seurakunta!!!!!!!!
Alkuseurakunnassa ehtoollisen yhteydessä pyrit-
tiin tutkimaan itseänsä ja tuomitsemaan itsensä.
Jos me tuomitsemme itsemme, ei meitä enää kerran
tuomita.
Tämä jo sulkee pois sen mahdollisuuden, että siihen olisi kuulunut sylivauvoja, tai ei-uskovaisia.
SEURAKUNTA ON TURVAPAIKKA!
Olemme kaikki Jumalalle yhtä rakkaita ja samanarvoisia, tasapäistä porukkaa, sekä veljet että sisaret.
Tästä huolimatta meitä opetetaan pitämään toista itseämme parempana (Filip.2:1-11). Mitä se tarkoittaa? – Vastaus on tässä: Minulla ei ole yhtään alapuolellani olevaa seurakuntalaista, on vain yläpuolellani olevia minua parempia kristittyjä. Näin tulee jokaisen seurakuntalaisen todeta. Se edellyttää Jumalan tahdon mukaista nöyrtymistä! 1 Piet. 5:5-7. Tämä oppi on meille suuri siunauksen lähde. Siksi jokaisen tulee sisäistää se. - Tämän opin vastaan ottaneissa veljissä ei ole kukkoilijoita, eivätkä sisaret ole kaakattavia kanoja!
Olemme Jeesuksen veren kautta saaneet pääsyn Taivaan suojelukseen Herran seurakunnassa. Hb.10:19-25.
Kasvanut kristitty iloitsee nähdessään ympärillään itseään parempia, menestyviä uskovia, eikä koe heitä uhkana… Jumalan seurakunnassa jokainen saa vapautua olemaan aivan oma itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. ”Tulla nyt saa aivan sellaisenaan. Jeesushan tarjoopi vapahdustaan..”
Seurakunta on rakkauden yhteisö, turvapaikka maailman riidoilta ja kilpailuilta.
Jokainen seurakunnan yhteyteen tuleva saa kokea tulevansa Jumalan rakkauden piiriin. Täällä on hyvä olla. Kukaan ei riitele. Kenenkään ei tarvitse pelätä, että joku sanoisi pahasti. Ei ole parjausta eikä hyökkäyksiä. Kunnioittava hienotunteisuus hallitsee jokaista hengellistä ihmistä. ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (Room.12:10).
Seurakunta on turvapaikka, jossa saamme olla omana itsenämme turvallisessa ilmapiirissä!
Tarkoitus on, että seurakunta lisääntyy, eikä kukaan koskaan lähde pois. ”Niin alhaalla ei kukaan kulje, et` ei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, ei karkoita yhtään pois!”
Riitelyä ei saa olla!
(Jaakob 3:13-18 ja 4:1-3). Pahat henget viihtyvät kinastelun, riidan ja vihamielisyyden ilmapiirissä.
Riitely on mitä selvin merkki alaikäisyydestä. ”Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia…?” (1 Kor.3:1-5). ”Lihallinen” tarkoittaa hengellisen vastakohtaa.
”… vihamielisyys, riita, kateellisuus… … jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Gal. 5:19-21). Riitelijät tai kateelliset eivät pääse Taivaaseen elleivät tee parannusta. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu” (Snl.26:26). Lue myös 1 Tim. 6:3-6.
Me tahdomme auttaa kaikkia siihen, että riitaisa vihamielisyys vaihtuu Hengen mieleksi, ”joka on elämä ja rauha”. Seurakunnan tehtävä on olla alaikäisten riitelijöidenkin kasvattaja. –
Huomatessamme jossakin uskovassa riitaisaa mieltä, epäystävällisyyttä, kateutta ja rakkaudettomuutta on meidän otettava asia ensin rukouksen kohteeksi. Sitten asia on otettava hänen kanssaan puheeksi. Meidän on sävyisästi, rakkauden täyttäminä osattava auttaa langennut tai kasvamaton Hengen johdatukseen. Ojentaminen on pääasiassa vanhimpien ja muiden hengellisten seurakuntalaisten tehtävä (Gal. 6:1). Riitaisat uskovat eivät ole päteviä muita neuvomaan. Siihen tarvitaan rakkauden täyttämä sydän.
”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään” (2 Timot. 2:23-26).
Kaikkien Jumalan lasten tulee kasvaa ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään” voidakseen olla kykenevä ”palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Efes.4:11-15).
Kasvu tapahtuu esimerkin kautta.
Kun uudet mukaan tulevat näkevät ja kuulevat hengellisten ihmisten sävyisää ja ystävällistä totuuden toimintaa, niin he mielellään itsekin mukautuvat siihen.
”Ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa ja rakkaudessa..” (1 Timot. 4:12-16).
Yhteinen tehtävämme on luoda turvallinen ilmapiiri kaikille mukana oleville ja uusille mukaan tuleville!