Kun lehdistä lukee lyhyen selostuksen
liikenneonettomuudesta, ei siinä yleensä kuvata
kovin yksityiskohtaisesti tapahtumia. kaikki
inhimillinen kärsimys, veriset uhrit, vääntynyt
ja savuava autonraato ei näy jne...
Kertokaapas, mikä on kauhein/henkisesti
järkyttävin liikenneonnettomuus, minkä olette
läheltä nähneet? Voitte kuvailla vielä
yksityiskohtaisesti tapahtunutta, kiitos. Ehkä
tämä antaisi samalla meille autoilijoille lisää
syytä ajella sääntöjen rajoissa ja valppaana.
Airbageista/abs:stä huolimatta.
Itselläni kammottavin tapaus sattui pikkupoikana
Varkaudessa: kadulla makasi rekka-auton
takapyörien alle kännissä keikahtanut
polkupyöräilijä kuolleena. Hänen verinen päänsä
oli peitetty huovalla, kun ehdin paikalle. Aivot
olivat lentäneet muutaman metrin päähän, ja
poliisit nostivat ruumiin sinkkiarkkuun, ja
hyi:keräsivät aivonkappaleet paperin avulla ja
tiputtivat aivot arkkuun mukaan. Sitten palokunta
tuli paikalle ja pesi letkulla kadun puhtaaksi
verestä ja aivonkokkareista. Tämän jälkeen näin
usein painajaisia tapauksesta, olihan mulla ikää
tuolloin vain 7-8 vee!
liikenneonettomuudesta, ei siinä yleensä kuvata
kovin yksityiskohtaisesti tapahtumia. kaikki
inhimillinen kärsimys, veriset uhrit, vääntynyt
ja savuava autonraato ei näy jne...
Kertokaapas, mikä on kauhein/henkisesti
järkyttävin liikenneonnettomuus, minkä olette
läheltä nähneet? Voitte kuvailla vielä
yksityiskohtaisesti tapahtunutta, kiitos. Ehkä
tämä antaisi samalla meille autoilijoille lisää
syytä ajella sääntöjen rajoissa ja valppaana.
Airbageista/abs:stä huolimatta.
Itselläni kammottavin tapaus sattui pikkupoikana
Varkaudessa: kadulla makasi rekka-auton
takapyörien alle kännissä keikahtanut
polkupyöräilijä kuolleena. Hänen verinen päänsä
oli peitetty huovalla, kun ehdin paikalle. Aivot
olivat lentäneet muutaman metrin päähän, ja
poliisit nostivat ruumiin sinkkiarkkuun, ja
hyi:keräsivät aivonkappaleet paperin avulla ja
tiputtivat aivot arkkuun mukaan. Sitten palokunta
tuli paikalle ja pesi letkulla kadun puhtaaksi
verestä ja aivonkokkareista. Tämän jälkeen näin
usein painajaisia tapauksesta, olihan mulla ikää
tuolloin vain 7-8 vee!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joopa joo ja sitten heräsit ja päästit kissan
ulos. Liikenteessä kuolee, mutta kaikkihan me
joskus täältä lähdetään, älä liiku millään jos on
tollaiset kammot kolarista!!
pienenä, se pelotti...
Ensimmäinen kirjoitus oli todella asiallinen,
mutta kaksi seuraavaa taisi tulla sellaisilta
tyypeiltä, jotka pitävät itseään kuolemattomina
ja ajavat asenteella "minä voin ajaa liikenteessä
miten haluaa, olen hyvä, olen nopea, olen
täydellinen - saatanan tuharit pois edestä"
Jos ette älyä, että pieni lapsi on herkkä
järkyttymään ja järkytyksestä voi seurata
elinikäinen trauma, olette todella typeriä.
..kun olin 4-vuotias. Itse en silloin vielä
ymmärtänyt juuri mitään, mutta kun myöhemmin on
katsellut kuvia kolariautosta niin aika pahaa
jälkeä on syntynyt kun kuorma-auto on
talviliukkaalla tullut mutkassa poikittain
vastaan ja törmännyt pieneen henkilöautoon.
Autossa oli 5 ihmistä kun kolari sattui, neljä
muuta autossa olijaa kuoli välittömästi, pappani
matkalla sairaalaan kun ambulanssi ajoi ojaan.
Rauhoittaa kyllä kummasti omaa
liikennekäyttäytymistä. Minunkin mielestäni
pitäisi näyttää ihmisille kuvia oikeista
onnettomuuksista niin voisivat vähän miettiä
kumpi on tärkeämpää, oma ja muiden henki vai pari
säästettyä minuuttia.
Samanikäisenä natiaisena näin kun korson
leppäkorventiellä volvo pamautti päin
asvaltinlevityskonetta. Olin istumassa äitini ja
veljeni kanssa keinussa kun kuului kova
kiihdytyksen ääni. Oli tainnut tyypillä ollut
kova kiire, ei ehtinyt jarrutta sillä sadanmetrin
suoralla kuin muutaman metrin, ja rysähti suoraan
levittäjän perään. Auton perä nousi reilusti
maasta ilmaan ja kuski tuli ikkunan läpi. Ehdin
nähdä vain veren leviämisen auton konepellille ja
kuumalle asvaltille. Tietysti äitini keksi
lähettää minut ja veljeni sisälle kotiimme, jotta
emme pääsisi tarkastelemaan puolikuollutta
ihmistä liian läheltä. Vähän aikaa katselimme
veljen kanssa ikkunasta ihmisten pyörimistä
tapahtumapaikan ympärillä, kunnes kyllästyimme
koko hommaan ja aloimme tehdä jotain muuta.
Jälkeenpäin kuulin joltain naapurilta, että ajaja
jäi henkiin.
Itse en ainakaan saanut mitään traumoja
kyseisestä tapahtumasta. Olisin kylläkin halunnut
käydä katsomassa kolaripaikkaa.
Muistan lapsuudestani Hyvinkäältä 70-luvun alkusta
tapauksen, jossa Mini jäi Kuorma-auton alle.
Minissä olleet taisivat kaikki kuolla. Kotini
lähellä oli autoliike tai joku vakuutusyhtiön
romis, jolle myös muiden kolariautojen lisäksi tuo
Mini tuotiin. Kävimme pällistelemässä sitä muistan
esimerkiksi sen, että vanteen ja pölykapselin
välissä oli tuppo verisiä hiuksia. Sisällä oli
maksoittunutta verta ympäriinsä. Yök! Samalta
ajalta muistan myös mopokolarin, jossa mopokuskin
kallon sisältö oli levinnyt pitkin katua.
Paikalliset "isot pojat" kehuskelivat, että kyllä
ton mopon vielä kotiin ajaa.