Olen jonkin aikaa seurannut tänän palstan keskustelua ja sen ilmapiiriä. Riitaisaa tuntuu olevan.
Ei sinänsä ihme, kun keskiössä on adventismi. He eivät tunnetusti ole niitä eniten 'sävyisyyden ja pitkämielisyyden' etc. 'hengen hedelmäin' siunaamma poppoota - ainakaan noin yleisesti...Poikkeuksiakin joukkoon toki mahtuu, kuten täällä on esiin tullut. Mutta yleisilmettänsä 'riitelevänä'kirkkokuntana, eivät he täälläkään ole saaneet itsestänsä pois kitkettyä.
Joten ajattelin mennä itse asiaan:
Sapatti ja kaste. Ne ovat niitä keskeisiä opinkohtia, joista heidät tunnetaan.
Jos saisimme täällä pikagallupin aikaiseksi näistä? jää nähtäväksi...
Onko sapatti (lauantai) juutalaisille annettu käsky, josta adventistit loivat kristilliseen kenttään oman tulkintansa? Onko sapatti ja Herran päivä sma asia?
Onko oikein ja raamatullista kastaa taaperoita, vauvoja? Onko oikein ja raamatullista kastaa lapsia (9-12 v.)? Onko oikein ja raamatullista kastaa aikuisia, jotka kykenevät uskonnollisen ajattelun abstraktien termien henkilökohtaiseen käsittelyyn ("Joka uskoo ja kastetaan...")?
Laittakaahan ihmiset käsityksiänne likoon yhteiseksi hyväksi...
Ei sinänsä ihme, kun keskiössä on adventismi. He eivät tunnetusti ole niitä eniten 'sävyisyyden ja pitkämielisyyden' etc. 'hengen hedelmäin' siunaamma poppoota - ainakaan noin yleisesti...Poikkeuksiakin joukkoon toki mahtuu, kuten täällä on esiin tullut. Mutta yleisilmettänsä 'riitelevänä'kirkkokuntana, eivät he täälläkään ole saaneet itsestänsä pois kitkettyä.
Joten ajattelin mennä itse asiaan:
Sapatti ja kaste. Ne ovat niitä keskeisiä opinkohtia, joista heidät tunnetaan.
Jos saisimme täällä pikagallupin aikaiseksi näistä? jää nähtäväksi...
Onko sapatti (lauantai) juutalaisille annettu käsky, josta adventistit loivat kristilliseen kenttään oman tulkintansa? Onko sapatti ja Herran päivä sma asia?
Onko oikein ja raamatullista kastaa taaperoita, vauvoja? Onko oikein ja raamatullista kastaa lapsia (9-12 v.)? Onko oikein ja raamatullista kastaa aikuisia, jotka kykenevät uskonnollisen ajattelun abstraktien termien henkilökohtaiseen käsittelyyn ("Joka uskoo ja kastetaan...")?
Laittakaahan ihmiset käsityksiänne likoon yhteiseksi hyväksi...
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tapa sapatista on Jeesuksen antama oma esimerkki Kuinka hän vietti sapatin:
Kaste on raamatun mukaan vanhan ihmisen hautaaminen ja ylös nouseminen uuteen elämään.
Ja sanat joka uskoo ja kastetaan pelastuu?
Yleensä vauvat eivät usko mihinkään. Eikä vihvominen ole myöskään mikään kaste. Terveisin
Maxsismi
Tapansa mukaan Jeesus käveli Kapernaumiin.
Koska sinulla on ollut sama tapa?
Kävelemisestä ei ole käskyä...paitsi tietysti paranemisen yhteydessä Kristus sanoi "Nouse ja käy".
Muutoin on tietysti hyvä kävellä koska siihen ihminen, ei juutalaiset yksin, on luotu.
Kävellessä kunto nousee ja turhat rasvat palaa. Kävellessä kengät kuluu, jos sellaisia on, ja suutari saa rahaa. Kävellessä ajatus korkeena lentää ja veri kiivaasti kiertää. Kävellessä tulee hiki ja kivi jalkaa hiertää...
tarpeeton.
Viestihän jäi vielä kovasti plussan puolelle.
Toisin on adventistien viestit.
Nehän jo alkavat miinuksen puolella, ja siellä myös pysyvät.
Olen samaa mieltä kanssasi tämän keskustelu palstan ilmapiiristä. Riitaisaa tuntuu olevan, ja toisin uskovaa lyödään kuin vierasta sikaa. Kun pidät adventtikirkkoa riitelevänä seurakuntana, niin halua kysyä sunulta. Tarkoitatko sillä koko kansainvalistä kirkkoa, vai tätä pientä laumaa täällä kotimaassamme, tai vaan yleisesti. Kun tunnen vain adventtikirkon, niin en voi verrata sitä ja sen riitaisuutta toisiin kirkkokuntiin. En ole tietoinen oman seurakuntani riitaisuudestakaan, olenhan vain tilaisuuksissa käyvä rivijäsen.
Joitakin vuosia sitten, kun työskentelin helluntalaisen veljen kanssa, sanoin hänelle, että te olette paljon paremmassa asemassa, kun teillä ei ole kaikenlaisia laitoksia niinkuin meillä, joissa monenlaiset epäkohdat korostuvat nokkimis järjestyksineen ym. Johon hän vastasi, että samassa veneessä ollaan, samaa Suomalaista sukujuurta ollaan.
Vielä tuosta mainitsemastasi kaste iästä. Pidän itsekkin 9-12 melko nuorina siihen. Mutta se ero heillä kuitenkin on vauvoihin verrattuna,että heiltä itseltään voi kysyä, että tahdotko ja niin edelleen. Joku voi siinä iässä olla kypsä siihen ratkaisuun, toinen ei.
Koska minulla ei ole juurikaan kokemusta kansainvälisestä adventismista, en voi tietää, josko siellä riidellään samalla intensiteetillä kuin tässä Härmälandian piskuisessa laumassa=)
Vaan täällä sitä ainakin ruokkii läksyntutkistelu ja adventistinen indoktrinaatio, samoin kun Raamatun Sana - julkaisun eli läksyntutkisteluvihon muuntautumattomuuskyky...
Säännöllisin väliajoin käydään läpi kaikki olennainen 28 opinkohdan materiaali niin, että jo 2-3 vuotta mukana ollut seurakuntalainen oppii adventismin kannalta keskeiset raamatunpaikat ja niihin sopivat adventistiset 'patenttitulkinnat'.
Jos joukkoon mahtuu mukaan 'toisinajattelija' ja uskaltaa avata suunsa, syntyy jupakka.
Adventismin keskusteleva srk-kulttuuri siis lie kaksiteräinen miekka, enkä näe mitään intuitiivista syytä olettaa, etteikö se toimisi smansuuntaisesti kaikkialla angloamerikkalaisessa maailmassa, jossa toki kansallisia tempperamenttieroja hyvinkin paljon.
Olen huomannut jo aikaisemmista kirjoituksistasi, että tunnut tietävän mistä kirjoitat. Kun mainitsit nuo 28 opinkohtaa, toteaisin että olen kait omalla tavallani "toisinajattelija" niiden suhteeseen."Minun" adventismissani on vain muutama opinkohta,malliin luterilainen uskontunnustus. Toiseen sarakkeeseen tulee sitten suurin osa noista 28:sasta, ja siinä lukee, näin uskovat adventistit.
Olen samaa mieltä läksyntutkisteluvihon muuntautumiskyvyttömyydestä, mutta raamatun tutkistelu tilaisuuksia en ole koskaan kokenut riitaisiksi. Päin vastoin, siellä saa jokainen tuoda esiin omia mielipiteitään, ja jos on kykenevä tutkistekun vetäjä, siitä voi tulla hyvinkin antoisa tilaisuus. Mutta en kiellä etteikö poikkeuksiakin voi olla.
Kyllä läksyntutkisteluissa on paljon muitakin kuin oppikysymys aiheita. Mutta niitäkin on niinkuin nytkin viimeisen 3kk:n aikana, eivätkä ne minua kiinnosta, silloin käyn harvemmin tilaisuuksissa.
Mutta asian ydinhän on, että täällä olleet parhaimmat todistelut adventismia vastaan saisivat teidän keskusteluissanne hyytävän vastaanoton.
Näinollen arvioit keskustelun hyvyyden ja mahdollisuuden hiukan jäävistä näkövinkkelistä käsin.
Oletettaisiinko näin, että joku väite olisi todettavissa todeksi keskustelussa, mutta olevan jyrkästi kirkon tunnustusta vastaan. Uskon että vasta tässä tilanteessa jyvät erottuvat akanoista.
Täällähän on se keskustelun ongelma, että täydellinenkään todiste ei saa aikaan mitään vaikutusta.
Jokainen väärän väitteen esittänyt vain vaikene. toisaalla hän saattaa jatkaa vääräksi toditetun asiansa levittämistä kuten ennenkin.
Rehellisyys punnitaankin vasta silloin todenteolla, kun asiat saavat vaikuttaa painoarvollaan siihen lopputulokseen, joka tulee omaksutuksi.
Jokainenhan tuntee sen tosiasian, että oma ryhmä on etusijalla riippumatta sen ryhmän opin oikeellisuudesta.
That is! Ensin me voimme valita viiteryhmämme sen mukaan, kuinka oikealta se sillä valinnan hetkellä vaikuttaa. Silloin on tunne asian oikeellisuudesta vahvin tunneside.
Kun olemme juurtuneet ryhmäämme, tunneside totuuteen jääkin taka-alalle arvossa, ja uudet ihmistenvälist suhteet nousevat arvoasteikossa yli totuuden arvon.
Meille on vaikeaa löytää niin isoa totuutta, että näkisimme sen arvon olevan niin suuren, että hylkäisimme väärin uskovat ystävämme.
Näin jäämme väärän kirkon omiksi loppuiäksemme, ja vähätteleemme opin merkitystä, koska ihan oikeastikin, ystävät ovat meille tärkeämpiä kuin totuus.
Johanneksen evankeliumi:
1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."
14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Luuk.
14:26 "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Mutta Jeesus odottaa meiltä, että meille on totuus tärkeämpi kuin ystävät ja sukulaiset.
Korruptoiko ystävyyden säilyttäminen meidän valintojamme suhteessa totuuteen?
Kyllä olen samaa mieltä viitekehysten merkistyksestä ihmisille, uskoville siis eritoten.
Mutta mielestäni me tarvitsemme opetusta siitåä ettei oikeasti ole olemassa helluntailaisia, adventisteja, juutalaisia, babtisteja tai evlutilaisia, jne.
On olemassa vain yksi kansa ja se Jumalan kansa joka pelastuu.
Jokainen kristityn tulisi tiedostaa identiteettinsä Kristuksessa. Jos me ihmiset tunnustamme jotain mitä Kristus ei tunnusta, me teemme syntiä.
On lihan tekoa se että on olemassa eri seuroja ja lahkoja, ts. eri kirkkokuntia.
Me kaikki jotka tunnustamme että Jeesus Nazaretilainen on Jumalan Poika, Messias, Jumalan Karista on kristitty ja siten Jeesuksen opetuslapsi.
Näin meidät kaikki oksastetaan Kristuksen ainoaan elävään puuhun.
Pois siis ystävällisesti kaikki kirkkokunta rajat ja aidat ja lempeästi tunnustamme veljiksemme ja siskoiksemme kaikki uskikset.
Tämä kysyy voimaa, tämä kysyy hengen hedelmää, tämä kysyy Jumalan lohdutusta, tämä kysyy rakkautta. Heikkous ajaa ihmiset erilleen toisistaan mutta Jumalan rakkaus, joka on väkevin, yhdistää heitä ja he kärsivät toisiansa rakkaudessa.
Väitän siis että jos ihmisellä on Jumalan rakkautta Hän kestää erimielisyyden ja loukkaukset vetäytymättä erilleen ja omiksi kuppikunnikseen.
Herran rauhaa sinullekin!
Olen aivan samaa mieltä.
Pois kaikki keinotekoiset luokittelut, ja yhteinen usko ja yhteinen päämäärä olkoon veljeyden merkkinä.
Hävettäköön jokaista ryhmäleimaa itsessämme ja rakastakaamme totuutta etsien toisiamme.
Kristus meissä ,kirkkauden toivo!
Sanoit hyvin kun puhuit että meidän tulisi hävetä jokaista ryhmäleimaa meissä.
Tätä minäkin haluan hävetä, kaikkea muuta tahdon punastella ja hävetä mutta en Kristusta ja sitä että olen Hänen opetuslapsensa.
Häpeän sitä että olen eräänä päivänä puolustellut oman lahkoni erinomaisuutta ja oikeassa olemista, häpeän, häpeän, häpeän sitä.
Herra armahtakoon meitä ja siunatkoon meitä ettemme hukkuisi siihen mitä me olemme vaan nousisimme ja kasvaisimme siihen mitä Herra on meistä kerran tekevä.
Hyvää elonpäivää sinullekin!
Olen veljien kanssa samaa mieltä.
Uskovien keskinäiset oppiriidat ovat TÄYSIN triviaaleja, kun puhutaan Golgatan täytetystä työstä ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta.
oppiasiat ovat kaksipiippuinen asia.
Mikäli henkilöt keskustelevat oppiasioista hyvässä yhteishengessä, oppiasioiden kautta voi saada paljon ymmärrystä.
Kielteistä oppiasioiden käyttö on toisen väärässäolemisen osoittamiseksi.
Väärässäolijahan on tuolloin hyökkäyksen kohteena, jolloin hänen mielentilassaan on mahdotonta sisäistää asioiden olemusta.
Kokenut oppikeskustelija ,mikäli on myös viisas, tietää myös häviölläollessaan milloin toinen on oikeassa.
Hallelujaa! Kiitos Herralle! Jos haluaa rakentavia keskustelua ja todellisia muutoksia ja parannusta on edettävä sitä tietä mitä Jeesus meidän edeltä kulkee. Rauhan tietä, kaikkien hengen hedelmien tietä(Gal5), itselleni suureksi tueksi on ollut nämä Jaakobin jakeet...
Niissä on tuntomerkkejä oikeasta ja väärästä opetuksesta, sillä ei se ole oikein että pelkästään puhuu totuutta, vaan se että se tulee sydämestä jossa on Rakkauden ja Totuuden Henki...
Totuus tarvitsee voitelua toimittakseen tehtävänsä, Sana ja Henki yhdessä herättää uskon. Rakkaus on Jumalan voitelu ja se yhdistää Jumalan opetuslapset Jumalan kansaksi.
Jaa 3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Jaa 3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Jaa 3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Jaa 3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Jaa 3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Opilla tosin voi oikeutetusti näyttää toisen olevan väärässä.
Mutta sen kautta ei saa toista kääntymään oikein.
Usko tulee rakkauden välittymisen kautta yhdessä totuudellisen sanan kanssa.
Tällä viimeisellä suljen mahdollisen rakkaudellisuudeb ja harhaopin yhdistelmän.
Onhan liike-elämäkin valjastanut hyvät tavat mammonan keräämisen ongenkoukuiksi.
Minusta se on ihana etuoikeus,olen siitä tosi iloinen ,että seurakunnassani näin on.Siellä voi jokainen henkilö kohtaisesti,todellakin osallistua,ei tarvitse aina kuunnella,mitä pappi puhuu,vaan voi osallistua ja kysyä ja vastata.Sillon itse näkee miten on kirjoitettu,ei tarvitse tyytyä vain papin näkökantaan.Raamatun sanomaa ei välttämättä tarvitse,sillä monet papitkin käyttävät pelkästään raamattua.Raamatunsanomassa on kyllä raamatun aiheet jokaiselle sapatille,jos haluaa jo etukäteen tutkia kotonaan,miettiä jos on kysyttävää sehän on vain hyvä.En ole muissa seurakunnissa nähnyt vastaavaa,siksipä luulenkin,että monet sydämen uskovaisekseksi tunnustautuvat ihmiset,eivät todellakaan tiedä miten mikin asia on raamatussa,kun eivät itse henkilökohtaisesti lue,vaan uskovat vipittömästi,mitä papit puhuvat.Siitäkin on muuten maininta raamatussa,että papit tulevat eksyttämään monia.Minäkin tiedän sellaisia pappeja jotka ovat lutherilaisen kirkon paveluksessa,sanovat etteivät itsekään usko monissa asiossa niinkuin saarnaaavat,mutta heidän on pysyttävä opetuksessaan siinä mitä kirkko määrää ja opettaa.Tiedän muutamia jotka ovat käyneet esmim aikuis kasteella,koska itse ovat raamatusta ymmärtäneet,että se on oikein.Ainoastaan raamattu on oikea uskon lähde.LUKEKAA ENEMMÄN RAAMATTUA,SIELTÄ LÖYTYY AINA ELÄMÄÄN UUSIA EVÄITÄ.Seurakunnat ei pelasta,ainoastaan Jeesuksessa on toivomme,lopulta on vain yksi seurakunta,se koostuu kaikista jotka ovat ottaneet Uskossa Jeesuksen vastaan sydämeensä hekilökohtaisesti.
On mukava kuulla, että pidät Raamatun lukemista tärkeänä.
Olisi mielenkiintoista, jos me täälläkin voisimme kokoontua kuin Raamatuupiiriin pohtien eri kohtia Raamatusta ilman pappien päättämiä oppikokonaisuuksia.
Papeilla on, AINA, ketunhäntä kainalossaan. Se on Raamatussa kerrottu kuten sanotkin.
Sen verran oikaisisin'
että adventistit eivät todellakaan ole ainoa kristillinen yhteisö, jossa keskustelua käydään. Itse satuin 'vahingossa' eräänä sunnuntaina Dublinin Adventtikirkkoon ja koska minulla oli se sama harhainen käsitys, että VAIN adventistit keskustelevat, oletin siellä olevan jonkinlaisen sunnuntaisession menossa, koska pastorin johdolla keskusteltiin Raamatusta.
Myöh. kävi ilmi, että Irlannissa oli vuokrattu Dublinin kiekon tilat sunnuntaisin Church of Christ tms. -niniselle porukalle. Edelleen esim. Jehovan todistajat (vaikkei heitä lasketakkaan Suomessa kristityiksi), ovat keskusteleva porukka. Muitakin löytyisi varmaan maailmalta pilvin pimein, jos tiheällä seulalla alettaisi tutkia. Eli se tästä 'ainutlaatuisuudesta'.
Mitä taas keskustelukulttuuriin tulee Suomen isommissa adventtiseurakunnissa, on se välillä siunaavaa, välillä kiusallisen tökeröä toisen ihmisen mielipiteen strunttaamista. Tämä oma kokemukseni.
Ja Raamatu Sana - läsyntutkisteluvihko on sillälailla ongelmallinen, että se sisältää niin paljon sitä periadventistista tulkintaa: Vuoden 1844:n merkitys, Taivaallinen pyhäkkö, Sapatti, kuolleiden tila etc. Joku voisi sanoa jopa, että koko painotuotteen funktio on aivopesu.Piste.
Itse olen sitä mieltä, että po. lehdykkä on aikansa elänyt ja keskustelut voitaisi käydä vain ja ainoastaan Raamatun pohjalta. Näin useampi sanoisi sen, mitä oikeasti ajattelee, eikä sitä, mitä 'kuuluu sanoa'...
Painovirhe, Dublinin kirkko, (ei 'kiekko'(: ), johtui siitä, että tyydyin yhteen oikolukuun ja painoin lähetä-nappia...Jos olisin lukenut toisen kerran, ei tuota kellonaikaa 18:44 olisi tullut...
Huh. Lienenkö sittenkin 'eksyksissä'. Vaikka Teol. Tri Desmond Ford yritti tiiliskiven kokoisessa kirjassansa kyseenalaistaa tuon vuosiluvun merkityksen Raamatun valossa 1970 - luvulla, ja tuli tyrmättyä Adventtikirkon korkeimpien päättävien elinten taholta. Hän myös menetti opetusoikeutensa kirkon virallisessa yliopistossa, eli laittoi itsensä todella likoon...
No, mennee? sattuman piikkiin...
Onkohan sillä niin merkitystä minkä päivän pitää lepopäivänä. Sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Eli se on tarkoitettu ihmisen hyväksi. Elämä ei saa olla pelkkää työntekoa, täytyy olla myös lepoa. Ja Jumalaansa voi muistaa myös arjessa, eikä vain sapattina. ------------------------------------------------------Ja sitten tämä kaste taas! Voi hyvänen aika! Ainako me Kristityt keskenämme tästä taistelemme? Kun se kaste on oikeastaan vain symbooli kun ihminen liitetään srk:n yhteyteen ja jäseneksi. Minut on kastettu vauvana, uskonasioissa olen ollut kieltävä, epäilevä, heikko ja joskus ylitsevuotavan vahva, henkisen kehitykseni mukaan, mutta en koe tarvetta käydä upotuskasteella koska en usko sen muuttavan uskoani enää vahvemmaksi. Eikä se vesi pese minua synnittömäksi. Sillä kaikki ovat syntisiä, on meidät sitten kastettu minkäikäisinä hyvänsä. Kastettukin lankeaa. Luotan että pelastumme ARMOSTA, USKOSTA JA JEESUKSEN, KRISTUKSEN TÄHDEN! Tuskin Jeesus kyselee palatessaan tänne että: " koska sinut on kastettu ja miten? ja mihin seurakuntaan kuulut?" Sinä päivänä monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi! Rukoilkaamme että emme kristittyinä sotisi toisiamme vastaan!
Voin yhtyä kirjoitukseesi. Kasteesta,esim. ryöväri ristillä ei ehtinyt saada kastetta. Minut kyllä kastettiin vauvana, ja sitten upotettin aikuisena, ja saimpa vielä myöhemmin merimies kasteenkin, silti en ole sen paremmassa asemassa kuin ryövärikään. Päin vastoin hänellehän Mestari sanoi henkilökohtaisesti, että olet oleva kanssani paratiisissa. Yhdyn myös kanssasi rukoukseen, ettemme kristittyinä sotisi toisiamme vastaan.
Luterilaiset yleensä, mm. eräs naispappi jonka kanssa juttelin, tuovat esille kastekysymyksessä sellaisen näkökulman että myöhemmin kuin vauvana suoritettu kaste ei ole yksinomaa armosta vaan ikäänkuin ansiosta, eli että myöhemmin otettu uskovaisen kaste on ikäänkuin teko jolla pelastus ansaitaan.
Onko asia sitten näin? Moni erehtyy monestakin asiasta ottamaan ansiota näissä pelastuskysymyksissä mutta Jumalan silmissä asiat eivät koskaan mene niin.
Itse koin ja tajusin että uskovien kaste merkitsee opetuslapseutta, jossa minä seuraan Kristustani Hänen jalanjäljissään ja hyväksyn ja vastaanotan sen opetuksen minkä Hän on antanut.
Minulle kaste ei ollut teko jonka minä tein, vaan se oli teko jonka Jumala minussa vaikutti uskon kautta.
Ilman uskoa minä en olisi siihen mennyt, mutta Kristus joka on uskon alkaja ja sen täyttäjä voimallaan teki minut kasteelle.
Kaste on uskon askel ja kukaan ei voi olla uskossa ilman että Jumala vaikuttaa uskon ihmisessä. Usko on Henki.
Lisäksi on hyvä nähdä että Jumala on Hyvä. Hän ei ole niinkuin ovat pahat henget jotka tunkeutuvat väkisin ja ottavat luvatta rikkoen kilvan kaikkia käskyjä, vaan Hän kysyy aina lupaamme, jopa pelastuksessamme Hän kysyy tahdotko pelastua? Niinkuin Kristus kysyi halvaantuneelta "Tahdotko tulla terveeksi?" niin Jumalakin aina kysyy meidän suostumustamme ja ymmärrystämme tehdäkseen meille hyvän tahtonsa mukaisesti.
Niinpä vauvan kastaminen, vaikka siitä sanotaan että siinä tehdään lapsi terveeksi hengessä, on se enemmän pahasta kuin hyvästä ettei suostumusta ja lupaa kuulla itse asianomaiselta vaan vanhempien ääni on ainut joka kysytään.
Jumala suhde on jokaisen oma henkilökohtainen asia ja johon ei toisella ole sananvaltaa olipa kuinka läheinen ja rakas tahansa. Ihan kuten kukaan ei voi uskoa toisen puolesta me emme voi pakottaakkaan ketään uskomaan.
Vauvan kastaminen on tylysti pakottamista ja lupaa kysymättä tehty varkaus. Sitä ei tulisi hyväksyä. Eri asia on se siunaus joka voidaan pienokaiselle antaa. se on Raamatullista ja hyvää että lapsi saa jo elämänsä alussa nimen ja siunauksen.
Ristiäisiä vastaan ei Raamatulla ole mitään sanomista päinvastoin se sanoo että Jeesus otti pienokaiset syliinsä ja siunasi heitä.
Uskomisen sisältö antaa merkityksen myös kasteen eri ymmärtämistavoille.
Kaste ymmärretään tuolla tavalla, jos uskoo suiihen lähtötilanteeseen joka optetaan yleensä herätyskokouksissa.
Se nimittäin, että ihminen on kadotuksen oma luonnostaan ilman parannuksen tekoa.
Jätänkin jännityksen päälle tälle kohdalle! ;-)
Sanoit että herätysliikkeiden opetuksen mukainen tulkinta kasteesta minulla...?
No, olen kyllä ihan Raamatusta löytänyt tämän opetuksen.
Olen käynyt kastekeskustelua tuolla "Kasta-palstalla".
Siksi en mielelläni toisi samaa keskustelua tänne. Siellä asian parissa on koko suomalaisen hengellisen toiminnan koko kirjo, joten siellä voit nähdä eri näkemykset perusteluineen.
Täällä voimme käydä kasteasiaakin sivuten jonkun muun asian yhteydessä.Jos ja kun sellainen aihepiiri joskus käy niissä aiheissa, joihin kastekin kokonaisuus huomioon otettuna mahdollisesti liittyy, asiaan voimme palata .
Oma käsitykseni sapatista on, ettemme voi tietää sitä, esim. Jumalan asettama sapatti, olisi nyk. lauantai tai tiistai. Sen sijaan tiedämme, että alkuseurakunta otti sunnuntain käyttöönsä, erottuakseen juutalaisista. Ei häijympi idea, vai?
Tämä perustuu siihen historialliseen tosiasiaan, että ajanlaskun historia paitsi että on mielenkintoinen kokonaisuus historiatieteessa...myäs sen tuloksiin, jonka mukaan maailmassa on ollut jäytössä valtava määrä erilaisia viikkojärjestyksiä, ajanlaskutapoja ja -tekniikoita.
Esihistoriallisella ajalla on voitu jo mennä metsään, ja siiten kun tutkimme historiallisia, kirjallisia lähteitä, jotka kuvaavat esim. planeettojen asemaa tietyn tapahtuman sattuessa, on siellä viitteitä ajanlaskusta, mutta näitä vastaavia ei löydy ainakaan Kirkkotraamatusta.
Alexsandrian kirjaston palo sekä Jerusalemin palo veivät mukanaan käsittämättömän määrän matriaalia, jonka avulla voisi nykyäänkin asiaa tutkia.
Raamatussa on VT:n puolella kuvattu ns. mannaihme, johon fundamentaalijuutalaiset ja adventistit - samoin kuin muut lauantaita pyhittävät - laittavat toivonsa uskoen, ettei viikkojärjestys siitäenää muttunut Jeesuksen päiviin asti. Hän meni 'tapansa mukaan Synakogaan sapattisin'. Eli fundamentalisteille asia in helppo tässä mielessä...
Historiallis - kriittisen teologian edustajille monimutkaisempi.
Olen myös samaa mieltä kasteen symbolisesta luonteesta ja siitä, ettei aikuisena upottaminen sitä 'Vanhaa Aatamia' mihinkään aja...Toimiipahan vain symbolina, josta srk saa aiheen iloita. Jos on itse pitkään kamppaillut asian kanssa, antaa se levon, lohdun ja ajaa toisaalta pahimmillaan ylihengelliseen periodiin, joka onneksi taittuu useimmilla muutamissa kuukausissa.
Siis Kristus yksin meidät sovitti, muu höpötys kasteesta tai lepopäivästä on ajanhukkaa...mutta toki toisinaan kiehtovaa ja rakentavaa(kin).
sunnuntai = 1
maanantai = 2
tiistai = 3
keskelläviikkoa = 4
torstai = 5
perjantai = 6
lauantai = 7
Anteeksi yksinkertaisuuteni, mutta tästä minulle on annettu kalenteriin paikka.
En ole kouluja käynyt niin, että menisi vaikeeksi nämä luvut. 1-7 Vapahtaja Luojani kanssa.
Muuten saivarteleisin Hänen edessään.
Suurin ongelmista täällä on se, että olkoonkin kullakin oma oppinsa itseään varten, mutta joku kirkkokunta ei ymmärrä rajan kulkemsen kohtaa.
Heidän oppinsa raja on heidän seurakuntalistansa rajalla.
Tehköömpä keskenään mitä tahansa, on se heidän asiansa tuolle rajalle asti.
Adventtikirkko on sikäli hankala, että he ovat ikäänkuin opiinsa sisältäneet tuonkin rajan yli itselleen tehtävää, jolla ei ole mitään hyväksyttäviä periaatteita.
Adventtikirkko on omasta mielestään ainoa oikeaoppinen kirkkokunta.
Se tekee heistä yksinvaltiata ja tyranneja muiden oikeuksia kohtaan.
Koska se tapa kuuluu heidän oppiinsa, he pitävät puuttumistaan muiden asioihin heidän omaan uskonnonvapauteensa kuuluvana, ja muka maan lakienkin mukaisena toimintana.
Täällähän he ovat muiden tontille tuppaavia, ja muut joutuvat koko ajan pulustamaan omaa uskonnonvapauttaan.
Näin heidän kirkkokuntansa oppi tekee heidän tilanteensa sellaiseksi, että "uskonnonvapauskysymys" on limittäinen oikeus heidän tulkintansa mukaan, kun lain tarkoittamaa raja kulkee henkilöiden välissä ilman limittymistä.
Adventistioen kaikki elämän periaatteet poikkeavat yleisesti hyväksytyistä periaatteista.
He itseasiassa edustavat käytännön laittomuutta omin tapoinensa ja uskonnon sisältöinensä.
Ehdottomasti Jumalallinen asetus? Tosin Kristilliset Piispat suostuivat Keisarin
suositukseen.
Tämän takia ei raamattu koskaan mainitse sunnuntaita Jumalallisena asetuksena, Koska tämä kaikki on tapahtunut Jeesuksen Alkuperäisten Apostolien Kuoleman Jälkeen.
Siksi Jeesuksen Hyväksyminen puuttuu tältä
Liitolta? Kuitenkin kansalla on täysi vapaus
valita oma Jumalansa! Jeesus on kaikesta huolimatta Herra! Maran ata terveisin maxsismi:
Hyvää Jumalan siunaamaa lepopäivää sinulle.
Olen hiukan kiireinen mies ja en ehdi joka keskustelu palstaa kahlaamaan läpi. Niinpä kannatan asioiden käsittelyä aina tässä ja nyt.
Mutta Herran rauhaa kaiken toiminnan keskelle ja muistakaa immeiset levätä!
EI KUKAAN uskokaan siten jota vastaan kamppailet.
Sodit luulojasi vastaan.
Meillä kenelläkään ei ole sellaista uskoa, että Jeesus olisi säätänyt pakolliseksi lepopäiväksi sunnuntaita, tai maanantaita tai MITÄÄN muutakaan päivää kristinuskoon.
Sinun olisikin parempi jo ymmärtää, ettemme kuulu siihen uskontoon, joka oli Israelilaisilla Jeesuksen aikana.
Meidän uskonnossamme ei ole Jeesuksen eikä kenenkään muidenkaan opettamia lepopäivän viettokäskyjä.
Jos sinulla on joku muu käsitys, niin pidä ihmeessä hyvänäsi.
Onko? Sitä ei tarvitse tulla vastaamaan. Voit pitää sen omana tietonasi.Miksi tarjoilet minulle sellaista jota en pyydä?(Ei vastattavaksi)!
Miksi juutalaisille annettiin sapatti?
Päivillä oli nimet, ensimmäinenpäivä jne. sitten se sapatti. Mielestäni ne oli Herran antamia nimiä.
Käsitääkseni se oli ihmisten tietoisuudessa ennen Siinaita.
Myös käsittääkseni olemme Aadamin lapsia, ja Aadam tiesi Jumalan pyhtittämän päivän merkityksen ennen Juutalaisia.
Mutta se teidän näköalanne, miksi me emme voisi kunnioittaa Jumalan pyhittämän päivän merkitystä, kun ja koska kuitenkin se merkitsee samaa, kuin Jumalan muut pyhyyden käsitteet ja arvot.?!!
Miksi meidän pitää ajatella, että kun olemme pakanoita, niin meidän ei saa pitää sitä pyhänä, mitä Jumalan omaisuuskansa sai pitää Jumalan kehoituksesta. Emmekö voisi olla siinä ajatuksessa mukana?
Nyt ajattelemme niin, että se ei ole ansaintamielessä pyhittämistä, vaan siksi kun Jumalan pyhyys on sen yllä.
Tämä ilman rienauksia on esitetty ja sanan arkku on vapaa..
Ymmärrän kyllä tuollaisenkin uskomisen muodon.
On sitä samanlaista nähty muissakin piireissä.
Siksi se onkin niin hyvin arvosteltavissa.
Tuollaisesta lähtökohdasta käsin koko evankeliumin sisältö ja merkitys tulevat aivan erilaisiksi kuin se on apostolien opetukseen uskovien keskuudessa.
Jopa Jeesuksen tehtävkin ilmenee sinun esittämässäsi uskonmuodossa erilaiseksi kuin tuossa toisessa uskonmuodossa.
Mutta sitähän sinä et voi edes kuvitella!
kertoisit nyt oman näköispainoksen asiaan. Ethän vastannut kun selittelit mielipiteitä omaan kertomaani.
Jäi vain tyhjän päälle tekstisi.
Maailmassa oli vielä yhtä ainoata Juutalaista.
Siinailla Jumala vielä vahvisti liittonsa.
sunnuntain on raamatun mukaan antanut meille
ihmissiekujen metsästäjä Nimrood joka oli mahtava metsästäjä Herran edessä kuten raamattu
meille kertoo. Nimrood metsästi ihmislapsia
omaan Aurinko kulttiinsa.
Nykyisin ovat asiat vaihtuneet. sunnuntaista
on tullut suurkirkollinen ja tästä Jumalan
omasta asetuksesta on tullut lahko? Näin ne osat vain tässä maailmassa vaihtavat paikkaa!
Entinen pakanuus on nykyään Jumalallisuutta ja
Jumalllisuus lasketaan nykyään suuruuden mukaan
pakanuudeksi. Riittääkö tämä sinulle yhtään
selvittämään yhtään tätä asiaa. Siunausta vaan
sinulle
Ymmärtänet siis lain apostolisen uskon ulkopuoliseksi asiaksi?
Tämähän ei pidä paikkaansa sikäli kuin on kyse 10 käskystä.
Paavali sanoi että usko vahvistaa lain, ja jos Kristusta uskot Hän sanoi tulleensa täyttämään lain.
Samoin Jeremia(31:31) sanoo uudesta liitosta että siinä on tuntomerkkinä se että Jumalan laki kirjoitetaan uskovan sydämeen. Tämä on se Uuden Liiton siunaus joka toteutuu Kristuksen lupauksessa antaa meille toinen Puolustaja, Totuuden Henki, eli Pyhä Henki.
Hän kirjoittaa Jumalan lain uskovan sydämeen, ei enää kivitauluun vaan sydämen lihatauluun, ei enää ulkopuolelle vaan sisäpuolelle. Toinen Puolustaja puolustaa meitä opettamalla ja muistuttamalla meitä Jumalan laista ja sanasta.
Kristus on meidän lakimme, miten Hän eli niin tulisi meidänkin elää, ja missä huomaamme rikkovamme tuota Kristuksen elämää vastaan sen tulisi aiheuttaa meissä parannuksen halun.
Kristus eli Jumalan lain mukaan ja täydellisesti täytti lain, ja niin on meille uusi käskykin annettu että meidän tulisi elää ja rakastaa niinkuin Hän on rakastanut meitä.
Kristus rakasti meitä täyttäen koko lain, eikä meidän rakkautemme saisi olla tästä erillaista vaan samanlaista. Meidänkin tulisi kunnioittaa eläessämme koko lakia.
ei adventisteilta.
Sinä taidat olla ko. kirkon jäsen ja kysymystä en asettanut sinulle. Ts, vastaus ei kuulunut tänne kun olen lukenut teidän vastauksenne tietäen sen perinjuurin.
Mutta onhan sitä kantaaottavaa tietoa todennäköisesti kysymykseenkin ei adventistinäköalasta.
kovasti sitä, mitä he kirjoittavat.
Täällä ei vielä ole kukaan kirjoitellut vastauksiin, ei adventisti. Aihe olisi mielenkiintoinen.
Jumala tahtoi toteuttaa suunnitelmansa koko maailmaa varten Mooseksen kautta Israelille antamansa lain välityksellä.
Koko suunnitelma olisi kovin vaikea kertoa tässä näin yhdessä viestissä.
Kaikki alkoi kuitenkin Paratiisissa.
Jumala antoi ihmiselle Paratiisissa yhden LAIN KÄSKYN ja sekin ainoa tuli rikotuksi.
Sen rikkomisen vuoksi ihmiskunta on nyt täällä maan päällä karkoitetussa olotilassa.
Lain kautta me olemme täällä ja lain kautta me pääsemme täältä pois.
Yhden ihmisen rikkomus saattoi kaikki tähän olotilaan ja yhden ihmisen tottelevaisuus saattoi meille paluun mahdollisuuden takaisin.
Se, miten laki tähän liittyy , on jo pidemmän viestin aihe.
Ei koko systeemiä voi lyhyesti ja ilman taustoitusta kertoakaan. Kysehän on melko isosta asiasta.
Kiitos sinulle, ja sitten toisille tiedoksi, että en ja emme kommentoi mihinkään viestiin vaan kaikki kirjoitukset on ok. vastattu, ja hyvä siksi, että siitä rakentuu tavallaan näköisalaa asijoihin.
Kukin nyt toistaiseksi ei adventisti viestittää sen ajatuksensa ja kaikki on tärkeitä. Kiitos.
seurakunta ei meitä pelasta.Ainoastaan oma hekilökohtainen Usko Jeesukseen Kristukseen,sillä Hän on ainoa välimiehemme Jumalan edessä.Sillä hän on pää ja me kaikki jotka olemme HÄNET JEESUKSEN KRISTUKSEN ottaneet USKOSSA vastaan,olemme hänessä,sillä olemme Hänen ruumiinsa jäseniä,meillä jokaisella on yhtä arvokas tehtävä,sillä jokainen jäsen täydentää toistaan,siksi kysynkin miksi me sodimme toisiamme vastaan?ILOITAAN JA RIEMUITAAN YHDESSÄ KUN SAAMME OLLA JEESUKSESSA JA PELASTETTUJA,Että nekin jotka eivät vielä ole Häntä löytäneet näkisivät meissä jotakin ,edes pientä heijastusta JUMALAN RAKKAUDESTA,joka synnyttä myös lähimäisen rakkauden.RAUHAN MINÄ JÄTÄN TEILLE,MINUN RAUHANI,EN MINÄ ANNA NIINKUIN MAAILMA ANTAA.sisaresi.
Pelastus on tehty meille helpoksi.
Mutta se onkin kova pala papeille.
He juuri ovat niitä oppirakennelmien sepittäjiä, jonka jälkeen heidän oppinsa sitten ovat seurakuntien ristiriitojen aiheina.
Voi kun pääsisimme täälläkin eroon oppiriidoista, ja keskutelemaan Herran suurista töistä, ja Taivaallisen armon asioista.