Missä uusi taidetavaratalo?

Tätä lukiessasi olet jo varmaan selvinnyt tai toipunut houretilastasi, mutta varmuuden vuoksi selvitän sinulle hiukan käsitteitä:

"Mitä se sellainen taidetavara on?"

Termi "taidetavara" viittaa yleensä arvokkaan näköiseksi tehtyyn ns.tyylikrääsään jota myydään usein kirpputoreilla ja 2. luokan antiikkikaupoissa ylihintaan, myös romaanit ovat erikoistuneet tämänkaltaiseen krääsään, tosin he pitävät itsellään parhaat palat näistä taidetavaroista päältä, mikä onkin älykästä. Valkolaisnousukkaat, siis ne, jotka eivät tajua todellisesta antiikista mitään, ostelevat pompööseihin koteihinsa kaikenlaista "taidetavaraa".

"mitä on taide"

Sana taide on tietenkin sukua sanalle taito, eli taide on kaikenlaista kaunista ja kiehtovaa jota ihminen tuottaa taidokkaasti ja oivaltaen käsin, liikkumalla, laulamalla, soittamalla, kirjoittamalla, taidokasta ilmaisua jossa pyritään oivallukseen, asioiden harmoniseen yhteenliittämiseen kuitenkin niin että kaikessa on jokin olennainen ns. turha, esteettinen mutta sinänsä visuaalisesti merkittävä pointti joka erottaa tuotoksen käyttöesineestä, normaalista välttämättömästä liikehdinnästä tai mistä tahansa metelistä.

"mikä on tavara"

Tavara on tiivistynyttä energiaa, usein käyttöesine, joskus ed.m. kaltainen kaunotuote.

"kuka on taiteilija"

Jokainen on taiteilija jos haluaa olla. Kyky tajuaa asioiden visuaaliset merkitykset toki vaihtelee ihmisillä, kaikki eivät ole yhtä oivaltavia taiteilijoita, olipa kyseessä ammattilainen tai huvikseen duunaileva.

"kuka minä olen"

Se on kysymys johon et koskaan tule saamaan lopullista vastausta, ja osittain tämä tekeekin elämän niin mielenkiintoiseksi. Siinä vaiheessa kun tajuat olevasi aivan joku toinen, elämässäsi voi alkaa uusi, tuore ja hedelmällinen vaihe.

"miksi minä olen minä"

Vastaus löytyy karman laista. Henkimaailman asiat tulevat kohdallasi ajankohtaiseksi sitten kun on niiden aika; siihen asti, älä turhia murehdi.

"mikä on minä"

Erittäin hyvä kysymys. Minä on joka tapauksessa ihmisen kaikkein olennaisimpia peruslähtökohtia, voimakas, selkeä minä-tietoisuus. Ilman sitä ei ole järkeä, ei henkistä itsenäisyyttä, ei kykyä hyvään vaan ainoastaan massahysterian painostamaan välinpitämättömyyteen tai suorastaan pahaan. Toki minä voi olla myös kieroutunut ja paha.

Minä on eriytynyt tietoisuus, aina yksin ja usein yksinäinen luonnostaan, mutta minuus kaipaa aina dialektiikkaa ja jatkuvaa kommunikointia yhteisön kanssa, myös toisinaan sulautumista yhteisöön. Jollain tapaa minä on myös aina sinä.