Avopuolisoni hyvä ystävä päätti tällä viikolla, että hänen aikansa on tullut ja riisti hengen itseltään.. Mieheni on työmatkalla tällä hetkellä ja minä kotona. Minun mieli on todella maassa, koska myös minä tunsin mieheni ystävän melko hyvin. Olen itkenyt itseltäni silmät päästä. Mieheni tulee huomenna kotiin. Haluaisin olla mieheni tukena, mutta en tiedä miten jaksan oman suruni keskellä. Miten saan voimia viikonlopuksi? Minulla ei ole mieheni lisäksi ketään kelle puhua asiasta.
Ystävän itsemurha
Whirlwind
112855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Menetys sattuu aina. Hyvin olen sen omalla kohdallani ymmärtänyt. Parhaan kaverini avopuoliso kuoli liikenneonnettomuudessa aikaa sitten. Kaverini ihan huipputyyppi, mutta pakoilee suruaan nykyään. Tohon ei kellään oikeaa viisasta neuvoa varmaan ole, etiäpäin vain sano mummo lumessa. Mikä ei tapa vahvistaa!!
ja toinen veli tapettiin n. 20 vuotiaana. Sekä siskoni kuoli jokin aika sitten. Kaikki kuoli aika nuorena. Siskoni ei ollut täyttänyt vielä 50 vuotta kun kuoli vaikean sairauden murtamana.
Että tiedän mitä on suru.
"Minulla on myös veli tehnyt
Kirjoittanut: itsemurhan 38 vuotiaana 8.9.2006 klo 02.12
ja toinen veli tapettiin n. 20 vuotiaana. Sekä siskoni kuoli jokin aika sitten. Kaikki kuoli aika nuorena. Siskoni ei ollut täyttänyt vielä 50 vuotta kun kuoli vaikean sairauden murtamana.
Että tiedän mitä on suru. "
Isänikin on sairas ja istuu rullatuolissa. Eikä tiedä milloin tulee kutsu hautajaisiin.
ajoissa. Ihmisten ymmärtämttömyyden vuoksi lukkiinnuin. Ja suru-asiasta tuli vielä vaikeampi.
Siis minusta kannattais asiat kohdata sellaisena kun ne tulee ja puhua.
Tietenkin se on hyvä olla näin jälestä päin jälkiviisas
Yritähän jaksaa. Tällaiset asiat sattuu,,,
Tilanteesi on tosi raskas, voit soittaa vaikka Itsemeurhan tehneiden läheisten palvelevaan puhelimeen. menetin lapseni hänen tehdessään itsemurhan ja shokki jatkuu tosipitkään ja sitä on aivan pihalla kaikesta.
Luulen että kun voi jutella jonkun kanssa joka jotenkin tietää mitä on kokenut voisi auttaa. Voimia sinulle.
http://www.surunauha.net/
Tiedän tunteen...
Läheltäni on mennyt useita ihmisiä itsemurhan kautta, mieheni ja kummityttöni...
Lisäksi muutama ns tuttu.
Että kyllä tässä on pitänyt selvitä monesta ja olla vahva!!! Aika vähän auttaa...
Voimia sinulle,pidä elämästä kiinni ja koita mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
teille kaikille tuesta ja neuvoista. Luulen, että vielä en ole valmis puhumaan ainakaan puhelimessa, koska tunteita on vaikea pukea sanoiksi varsinkin kun itkettää paljon.. Mutta huomaan, että aika parantaa. Voi vain olla raskas viikonloppu edessä, koska mieheni ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt/uskonut tapahtumaa todeksi.. Joudun aloittamaan suremisen uudestaan..
Sinun ei tarvitse muuta kuin olla läsnä. Suurimman surun hetkellä suurin osa sanoista on vain merkityksetöntä jorinaa. Tärkeintä on olla oikeasti läsnä, pitää vaikka kädestä kiinni, halata tai sitten vain itkeä yhdessä. Ei sinun tarvitse olla vahva, mutta anna miehellesikin tilaa surra.
Se kaikista suurin klisee pitää paikkaansa: aika parantaa. Muistakaa kuitenkin antaa surulle tilansa. Kieltämällä tunteensa ja näyttelemällä vahvaa siirtää kipua vain eteenpäin. Suru ei surematta katoa mihinkään.
on ehkä itsemurha. Jotkut taistelevat yhdestä suupalasta elääkseen ja toisilla olisi kaikki mahdollisuudet, mutta elämänhalu on kadonnut. Niin niin surullista.
Vasta 19v. Ehkä aloittelijan vahinko, ehkä ei. Suru, jonka poika vanhemmilleen tuotti
on lohdutonta kertomaa.
Alkoholistijätkänä olen huono lohduttaja.