Vaimoni menehtyi leikkauksessa, olen viiden lapsen yksinhuoltaja isä. Elämä ahistaa, tunteet ja ajatukset ovat sekavat. Olisi kiva jos löytyisi joku saman kokenut henkilö, jonka kanssa voisi jakaa kokemukset ja ajatukset.
Kirjoittele mieluiten sähköpostiin
[email protected]
Kirjoittele mieluiten sähköpostiin
[email protected]
Vastaukset 14
Vanhimmat
menehtyikö vaimosi todella leikkauksessa?
nimimerkki "mirkalille", jokainen leikkaus ON riski, etenkin jos annetaan narkoosi.
Ihmettelen kysymystäsi.
Minulla kuoli kesällä äiti. Olen menettänyt aikasemmin 2 veljeä ja siskon.
Niin että tiedän mitä on suru ja se, että kun menttää läheisen ihmisen.
Hyvää syksyn jatkoa ja Yritä jaksaa!
Kuten joku jo aiemmin sanoi, niin tyhmä kysymys. Ja sen verran voin sanoa, että tuo mitä viestin alkuperäinen lähettäjä sanoi on täyttä totta.. :'(
Vaimoni oli polvileikkauksessa ja leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksella eli vaimoni oli hereillä leikkauksenajan,epäilivät keuhkoveritulppaa,mut en ole saanut vielä virallista kuolinsyytä.Mut odotellaan.
Ei tämä vaimoni kuolema minullekkaan ainut kokemus ole kun on kuollut kaksi siskoa, isä,oma lapsi,serkku ja hänen isänsä,niin tämä viimeisin tuntuu todella kipeästi.
suuresti osaa.itse menetin mieheni äkillisesti viisi vuotta sitten ja jäin yksinhuoltajaksi.vuosi sen jälkeen kuoli isäni juuri kun oltiin pojan kanssa päästy jotenkin uuteen alkuun.ja sen jälkeen on kuolema korjannut viisi ystävää=(nykyään ei meinaa oikein puhelimeen uskalla vastata kun tiedä mitä uutisia sieltä tulee..vanha toteemus,mutta ainakin minun kohdalla,aika on parantanut ja muistot hyvät=)
Minulla on myös poisnukkunut elämänvarrella lähisukua.On kaksi siskoa,oma lapsi,isä,serkku,serkun isä ja nyt vaimo niin kyllä tuntuu siltä että liika on liikaa,toivehan on että kun jaksais,mut pakkohan se on kun on noit lapsiakin.
Otan osaa suureen suruusi!
Itse menetin äitini pikkutyttönä ja meitä jäi monta alaikäistä isän kanssa.
Ei ollut helppoa kasvaa ilman äitiä, mutta silti voin nyt todeta, että minulla oli kaikesta huolimatta ihan hyvä lapsuus.
Tästä voin kiittää isääni, joka huolehti meistä lapsista ja loi turvallisen kasvuympäristön, missä oli perusluottamus kohdallaan.
Nyt teillä on suruaika, mikä varmasti kestää aikaa, mutta muista, että lapsesi tulevat tästä lähtien tarvitsemaan isäänsä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Voimia sinulle jokaiseen päivääsi!!!
Kyllä olen jo nyt saanut huomata isän tärkeyden vaikka vaimoni kuolemasta on kulunut vasta kolme viikkoa, mut tää minun juttuhan on vasta alkukuopissa eli nyt mitataan isän tärkeys ja otetaan miehestä mittaa.Ja kiitos ihanasta kirjoituksesta, tuollaista rohkaisevaa sanomaa tässä tarvitaan.
Oma puolisoni meni 1998 ja kolme lasta. Voimaa. Elettävissä tämäkin on.
huomista ja päivä on taas (toivottavasti ) hiukan helpompi. menetin mieheni heinäkuun lopussa joten ymmärrän tunteesi ja ahdistuneen olosi.minut pelasti elämään ensimmäisen lapsenlapsen , ehkä jo tänään , syntyminen.pilleripurkit oli jo kädessä joilla aioin helpotusta mutta jostain tuli sanoma että sinua vielä tarvitaan. jussi sinulla on lapset jotka tarvitsevat isän , joten toivotan voimia sinulle todella vaikeana aikana.
hei,
katson aina silloin tällöin näitä kuolemaa koskevia kirjoituksia. nyt pitää sanoa, että pistit mut pysähtymään ja miettimään sun asioita. toivottavasti voin auttaa.
en voi neuvoa enkä antaa vinkkiä sun roolissa kun en ole isä. mutta:
mua lämmittää sun tapasi kertoa vaimostasi. olitko kauankin naimisissa tai yhdessä?
entä minkä ikäinen hän oli kun kuoli?
miten lapsesi käsittelee äidin poismenon?
Olen hyvin syvällinen ihminen mieheksi ja tulee väistämättä kyynel silmään jos tilanteesi on tuo. Varmaan kysyt itseltäsi miksi juuri mulle piti käydä näin. olenko oikeassa?
Toivottavasti löydät jonkun vastaavan kokemuksen omaavan henkilön kun musta sua ei kukaan muu voisi paremmin auttaa. muista se, että lapses kaipaa sua vaikka siltä ei aina tuntuiskaan. sanon tämän vierestä kokeneena. tsemppiä.
Olimme 19v naimisissa ja vaimoni olisi täyttänyt kaksipäivää myöhemmin 40v,lapsia jäi hoidettavaksi 5 eli 3 lasta vielä kotona ja kaksi ammattikoulussa.