Helsingin sanomat julkaisi mielipidesivuilla 15.8. toimittaja Taina Dahlgrenin
kirjoituksen, jossa hän väitti: "Lähi-idän ongelmien ydin on muutenkin atlantistien
kaksijakoisessa suhtautumisessa YK:n päätöslauselmien toteuttamiseen. Kaikkien
alueen valtioiden pitäisi niitä kunnioittaa, mutta jostain syystä Israel
on saanut erivapauden tästä..."
Koska tämä väite ei perustu mihinkään tosiasioihin, kirjoitin Helsingin
sanomien mielipidesivuille vastauksen. Helsingin sanomat kieltäytyi julkaisemasta
sitä sillä perusteella, että heillä on "jutturuuhka".
Laitan sen tähän teille luettavaksi ja eteenpäin käytettäväksi, koska kyseessä
on melko yleinen harhakäsitys.
Terveisin,
Varpu
Israel ja YK:n päätöslauselmat
On hämmästyttävää, että toimittajatkin esittävät yhä faktana sitä myyttiä,
että Lähi-idän konfliktissa Israel ei ole noudattanut YK:n päätöslauselmia
toisin kuin muut konfliktin osapuolet (Taina Dahlgren HS 15.8.2006).
Libanonissa on kyse juuri siitä, että vaikka Israel vetäytyi YK:n päätöslauselman
(425) mukaisesti Libanonista vuonna 2000, ei Libanon toteuttanut sille asetettuja
vaatimuksia. YK:n päätöslauselmat (1559, 1585) vaativat Libanonia riisumaan
Israelia vastaan aseellisia iskuja tekevät ryhmät aseista ja ottamaan hallintaansa
Etelä-Libanon. Sen sijaan Libanonin hallitus salli kuuden vuoden ajan Hizbollahin
aseistautua Iranin ja Syyrian avulla ja suunnata tuhansia ohjuksia Pohjois-Israelin
siviiliväestöä vastaan. Viimeisin Hizbollahin ohjusisku Israeliin ennen
heinäkuussa alkanutta sotaa tapahtui toukokuussa 2006.
YK:n päätöslauselmat, jotka vaativat Israelia vetäytymään vuonna 1967 miehitetyiltä
alueilta, vaativat myös jokaisen alueen valtion oikeuden elää rauhassa turvallisten
ja tunnustettujen rajojen sisällä kunnioittamista. Israel vetäytyi koko
Siinailta Egyptin suostuttua solmimaan rauhan vuonna 1979. Palestiinalaisten
kanssa rauhanprosessi pysähtyi ennennäkemättömään terroriaaltoon. Vuosina
2000-2005 palestiinalaiset ryhmät, joista osa - esimerkiksi Al-Aksa-marttyyrien
prikaati ja Tanzim - oli palestiinalaishallinnon johdossa, tekivät israelilaisia
vastaan yli 20 000 terrori-iskua tai sen yritystä.
YK:n yleiskokous ja sen ihmisoikeuselimet ovat tähän saakka olleet muslimimaiden
ja niihin riippuvuussuhteessa olevien kolmansien maiden panttivankeja. Tuloksena
on maailmanjärjestön arvovaltaa syövää puolueellisuutta: suurin osa YK:n
yleiskokouksen hätäistunnoista on koskenut Israelia, kun samaan aikaan yhtään
hätäkokousta ei ole pidetty esimerkiksi Ruandan kansanmurhasta, Jugoslavian
etnisistä puhdistuksista tai Sudanin kriisistä, jossa on tapettu satoja
tuhansia siviilejä. Yli neljäsosa YK:n ihmisoikeuskomission 40 vuoden aikana
hyväksymistä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu
Israelia vastaan, kun samaan aikaan se ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa
esimerkiksi vuosikymmeniä kestäneestä miljoonien ihmisten siviili- ja poliittisen
oikeuksien polkemisesta Kiinassa tai miljoonan naispuolisen vierastyöläisen
pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina.
Vuonna 1965 solmitussa rotuerottelua koskevassa sopimuksessa YK tuomitsi
lähes kaikki kuviteltavissa olevat rasismin muodot, paitsi antisemitismiä,
joka pääsi listalle vasta vuonna 2004. Sen sijaan se tuomitsi juutalaisen
kansan kansallisuusliikkeen rasismiksi vuonna 1975 - päätös, joka kumottiin
vasta 90-luvulla. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä
tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista.
YK:lla on paljon korjattavaa suhteessaan Israeliin. Ei voi kuin toivoa,
että se nyt Libanonin kohdalla pitää omalta puoleltaan kiinni omista
päätöslauselmistaan.
Suomen Take A Pen
[email protected]
http://www.take-a-pen.org/suomi/index.html
kirjoituksen, jossa hän väitti: "Lähi-idän ongelmien ydin on muutenkin atlantistien
kaksijakoisessa suhtautumisessa YK:n päätöslauselmien toteuttamiseen. Kaikkien
alueen valtioiden pitäisi niitä kunnioittaa, mutta jostain syystä Israel
on saanut erivapauden tästä..."
Koska tämä väite ei perustu mihinkään tosiasioihin, kirjoitin Helsingin
sanomien mielipidesivuille vastauksen. Helsingin sanomat kieltäytyi julkaisemasta
sitä sillä perusteella, että heillä on "jutturuuhka".
Laitan sen tähän teille luettavaksi ja eteenpäin käytettäväksi, koska kyseessä
on melko yleinen harhakäsitys.
Terveisin,
Varpu
Israel ja YK:n päätöslauselmat
On hämmästyttävää, että toimittajatkin esittävät yhä faktana sitä myyttiä,
että Lähi-idän konfliktissa Israel ei ole noudattanut YK:n päätöslauselmia
toisin kuin muut konfliktin osapuolet (Taina Dahlgren HS 15.8.2006).
Libanonissa on kyse juuri siitä, että vaikka Israel vetäytyi YK:n päätöslauselman
(425) mukaisesti Libanonista vuonna 2000, ei Libanon toteuttanut sille asetettuja
vaatimuksia. YK:n päätöslauselmat (1559, 1585) vaativat Libanonia riisumaan
Israelia vastaan aseellisia iskuja tekevät ryhmät aseista ja ottamaan hallintaansa
Etelä-Libanon. Sen sijaan Libanonin hallitus salli kuuden vuoden ajan Hizbollahin
aseistautua Iranin ja Syyrian avulla ja suunnata tuhansia ohjuksia Pohjois-Israelin
siviiliväestöä vastaan. Viimeisin Hizbollahin ohjusisku Israeliin ennen
heinäkuussa alkanutta sotaa tapahtui toukokuussa 2006.
YK:n päätöslauselmat, jotka vaativat Israelia vetäytymään vuonna 1967 miehitetyiltä
alueilta, vaativat myös jokaisen alueen valtion oikeuden elää rauhassa turvallisten
ja tunnustettujen rajojen sisällä kunnioittamista. Israel vetäytyi koko
Siinailta Egyptin suostuttua solmimaan rauhan vuonna 1979. Palestiinalaisten
kanssa rauhanprosessi pysähtyi ennennäkemättömään terroriaaltoon. Vuosina
2000-2005 palestiinalaiset ryhmät, joista osa - esimerkiksi Al-Aksa-marttyyrien
prikaati ja Tanzim - oli palestiinalaishallinnon johdossa, tekivät israelilaisia
vastaan yli 20 000 terrori-iskua tai sen yritystä.
YK:n yleiskokous ja sen ihmisoikeuselimet ovat tähän saakka olleet muslimimaiden
ja niihin riippuvuussuhteessa olevien kolmansien maiden panttivankeja. Tuloksena
on maailmanjärjestön arvovaltaa syövää puolueellisuutta: suurin osa YK:n
yleiskokouksen hätäistunnoista on koskenut Israelia, kun samaan aikaan yhtään
hätäkokousta ei ole pidetty esimerkiksi Ruandan kansanmurhasta, Jugoslavian
etnisistä puhdistuksista tai Sudanin kriisistä, jossa on tapettu satoja
tuhansia siviilejä. Yli neljäsosa YK:n ihmisoikeuskomission 40 vuoden aikana
hyväksymistä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu
Israelia vastaan, kun samaan aikaan se ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa
esimerkiksi vuosikymmeniä kestäneestä miljoonien ihmisten siviili- ja poliittisen
oikeuksien polkemisesta Kiinassa tai miljoonan naispuolisen vierastyöläisen
pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina.
Vuonna 1965 solmitussa rotuerottelua koskevassa sopimuksessa YK tuomitsi
lähes kaikki kuviteltavissa olevat rasismin muodot, paitsi antisemitismiä,
joka pääsi listalle vasta vuonna 2004. Sen sijaan se tuomitsi juutalaisen
kansan kansallisuusliikkeen rasismiksi vuonna 1975 - päätös, joka kumottiin
vasta 90-luvulla. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä
tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista.
YK:lla on paljon korjattavaa suhteessaan Israeliin. Ei voi kuin toivoa,
että se nyt Libanonin kohdalla pitää omalta puoleltaan kiinni omista
päätöslauselmistaan.
Suomen Take A Pen
[email protected]
http://www.take-a-pen.org/suomi/index.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.