Lueskelin tämän palstan vanhoja keskusteluja ja tällainen aloitus tuli Jehovan todistajien ja natsien välisistä suhteista.
VT-seura lähetti natsihallitukselle yhdessä "Julistuksen" kanssa saatekirjeen. Osassa kirjettä kirjoitettiin näin:"
Vartiotorniseuran Brooklynin päätoimisto on esimerkillisellä tavalla saksalaismyönteinen ja on ollut sitä jo vuosia. Tästä syystä Vartiotorniseuran presidentille ja seitsemälle johtokunnan jäsenelle langetettiin 80 vuoden vankilatuomiot, koska VT_seuran presidentti kieltäytyi käyttämästä kahta hänen johdossaan Amerikassa julkaistua aikakauslehteä Saksan vastaisessa sotapropagandassa. Nämä kaksi aikakauslehteä, "Vartiotorni" ja "Raamattu-oppilas" ("Bible Student"), olivat ainoat lehdet Amerikassa, jotka kieltäytyivät osallistumasta Saksan vastaiseen propagandaan ja siitä syystä kiellettiin ja tukahdutettiin sodanaikaisessa Amerikassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000014244030
VT-seura lähetti natsihallitukselle yhdessä "Julistuksen" kanssa saatekirjeen. Osassa kirjettä kirjoitettiin näin:"
Vartiotorniseuran Brooklynin päätoimisto on esimerkillisellä tavalla saksalaismyönteinen ja on ollut sitä jo vuosia. Tästä syystä Vartiotorniseuran presidentille ja seitsemälle johtokunnan jäsenelle langetettiin 80 vuoden vankilatuomiot, koska VT_seuran presidentti kieltäytyi käyttämästä kahta hänen johdossaan Amerikassa julkaistua aikakauslehteä Saksan vastaisessa sotapropagandassa. Nämä kaksi aikakauslehteä, "Vartiotorni" ja "Raamattu-oppilas" ("Bible Student"), olivat ainoat lehdet Amerikassa, jotka kieltäytyivät osallistumasta Saksan vastaiseen propagandaan ja siitä syystä kiellettiin ja tukahdutettiin sodanaikaisessa Amerikassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000014244030
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikä on totuus? Lue tästä!
http://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005394
kaiken lisäksi vielä kotimaisella kielellä.
http://www.geocities.com/valaisija/h_natsi2.htm
Vaikka linkkisi käsittelee kyseessä olevan Vartiotorniseuran sovittelun jälkeistä aikaa, niin oli siinä linkissä hauska yksityiskohtakin. "Stand fast"-musiikkilinkki tuo mieleen standfastersit, jotka eivät hyväksyneet Vartiotorniseuran aikaisempaa, ensimmäisen maailmansodan aikaista sovittelua. Sinullehan nuo Rutherfordin sooloilun takia Vartiotorniseuran jättäneet ovat luopioita.
>>[Voiko tämä olla totta]
Kyseessä on konventtipäätöksen liitekirje, joka omalta osaltaa kertoo karua kieltään Vartiotorniseuran silloisesta elastisesta asennoitumisesta natseihin. Erittäin kattava kirja aiheesta on James Pentonin "Jehovah's Witnesses And The third Reich".
"Vartiotorniseuran presidentille ja seitsemälle johtokunnan jäsenelle langetettiin 80 vuoden vankilatuomiot,"
Joutuivat nämä em. henkilöt todella istumaan, edes osan aikaa, vai armahdettiinko heidät jostain syystä.
>>Joutuivat nämä em. henkilöt todella istumaan, edes osan aikaa, vai armahdettiinko heidät jostain syystä.
Istuivat lyhyen aikaa ja heidän vapautettiin prosessivirheen takia, ei siis syyttöminä kuten Vartiotorniseura asian epäsehellisesti on ilmaissut.
Syynä ei ollut tuossa mainittu, vaan lähinnä (sodan aikana tapahtunut) kehottaminen rintamakarkuruuteen. Asiaa ei enää otettu uudelleen esille kun sota oli päättynyt ja asenteet rauhoittuneet.
Hyökkäyksen kohteina
Vuoden 1917 loppupuolella ja vuonna 1918 raamatuntutkijat levittivät tarmokkaasti uutta kirjaa Täyttynyt salaisuus. Vuoden 1917 lopussa ahersivat painajat 850 000 kappaleen painoksen valmistamiseksi. Vartiotornissa 1.7.1918 (engl. 15.12.1917) ilmoitettiin: ”Seitsemännen osan menekki on verrattoman paljon suurempi kuin minkään muun kirjan menekki yhtä pitkänä aikana, Raamattua lukuunottamatta.”
Kaikki eivät kuitenkaan olleet innostuneita Täyttyneen salaisuuden menestyksestä. Kirjassa oli joitakin hyvin purevia huomautuksia kristikunnan papistosta. Tämä suututti papistoa siinä määrin, että se vaati hallitusta kieltämään raamatuntutkijoiden julkaisut. Tämä papiston lietsoma vastustus johti siihen, että vuoden 1918 alussa Täyttynyt salaisuus kiellettiin Kanadassa. Vastustus lisääntyi nopeasti myös Yhdysvaltain raamatuntutkijoita kohtaan.
Paljastaakseen tämän papiston aikaansaaman painostuksen Vartiotorni-seura julkaisi 15. maaliskuuta 1918 englanniksi traktaatin Valtakunnan Uutiset nro 1. Mikä oli sen sanoma? Sen kuuden palstan levyinen otsikko kuului: ”Uskonnollista suvaitsemattomuutta — pastori Russellin seuraajia vainotaan, koska he kertovat ihmisille totuuden.” Otsikon ”Raamatuntutkijoiden kohtelu muistuttaa ’pimeästä keskiajasta’ ” alla esitettiin tosiasioita Kanadasta alkunsa saaneesta vainosta ja kiellosta. Keitä olivat vainon lietsojat? Traktaatti ei säästellyt sanojaan kohdistaessaan huomion papistoon ja kuvaillessaan sitä ”sellaisten miesten fanaattiseksi ryhmäksi, jotka ovat pyrkineet järjestelmällisesti estämään ihmisiä ymmärtämästä Raamattua ja tukahduttamaan kaiken raamatullisen opetuksen, ellei se tule heidän välityksellään”. Todella pureva sanoma!
Miten papisto reagoi tällaiseen paljastukseen? Se oli jo aiheuttanut vaikeuksia Vartiotorni-seuralle. Mutta nyt siitä tuli todella pahansuopa! Vuoden 1918 keväällä pantiin liikkeelle väkivaltaisen vainon aalto raamatuntutkijoita vastaan sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa. Pappien lietsoma vastustus kärjistyi 7. toukokuuta 1918, jolloin Yhdysvaltain liittovaltio antoi määräyksen pidättää J. F. Rutherford ja useat hänen läheisistä tovereistaan. Vuoden 1918 puolivälissä Rutherford ja hänen seitsemän työtoveriaan joutuivat Atlantan kuritushuoneeseen Georgiaan
”Maanlaajuinen kampanja” vankien puolesta
”Muutaman viime viikon aikana on aloitettu maanlaajuinen kampanja näiden veljien puolesta”, sanottiin Vartiotornissa (engl.) 1.4.1919. Joissakin sanomalehdissä vaadittiin J. F. Rutherfordin ja hänen tovereidensa vapauttamista. Kaikissa Yhdysvaltain osissa raamatuntutkijat ilmaisivat tukensa kirjoittamalla sanomalehtien toimittajille, kongressin jäsenille, senaattoreille ja kuvernööreille kirjeitä, joissa näitä kehotettiin ryhtymään toimiin noiden kahdeksan vangin puolesta. Raamatuntutkijat eivät selvästikään hellittäisi, ennen kuin nuo kahdeksan veljeä olisivat vapaana.
Maaliskuussa 1919 Yhdysvaltain raamatuntutkijat panivat kiertämään adressin, jossa he pyysivät presidentti Woodrow Wilsonia käyttämään vaikutusvaltaansa vangittujen veljien hyväksi toteuttamalla jonkin seuraavista kohdista:
”ENSIKSI: Täydellinen armahdus, jos se on nyt mahdollista, TAI
”TOISEKSI: että annatte oikeusministeriölle määräyksen hylätä heitä vastaan esitetyt syytteet ja että heidät vapautetaan kokonaan, TAI
”KOLMANNEKSI: että heidät vapautetaan heti takuita vastaan, kunnes korkeammat oikeusasteet ratkaisevat lopullisesti heidän tapauksensa.”
Raamatuntutkijat saivat kahden viikon aikana 700 000 allekirjoitusta. Adressia ei kuitenkaan koskaan esitetty presidentille eikä hallitukselle. Miksi ei? Koska ennen kuin sitä päästiin esittämään, nuo kahdeksan miestä vapautettiin takuita vastaan. Mitä tämän adressin hyväksi tehty työ sitten sai aikaan? Vartiotornissa (engl.) 1.7.1919 sanottiin: ”Runsas todistusaineisto ilmaisee, että Herra halusi tämän työn tehtäväksi — ei niinkään veljien saamiseksi pois vankilasta kuin todistuksen antamiseksi totuudesta.
minä kirjoitin tapahtumista toisen maailmansodan aikana, joten pysytään aiheessa "natsit ja VT-seura".
Pysyikö Meilo aiheessa?
Vastasitko sinä kysymykseen?
kun jos joku jehovan todistaja vastaa heti hyökätään vastaan.
eiköhän tämän kuuluisi olla jt sivusto ei x jt sivusto?
hirveä hyökkääminen päälle vaikka pidätte heitä "tyhminä"...
jos kerran on tyhmiä olkoon..
aika outoa sanoisin.
Lueppa otsake tarkemmin.
"Keskustele jehovantodistajuudesta.
admata on tämän palstan sheriffi."
Vastasin nimimerkille "seuraava" katso mitä hän kysyi ja mitä Meilo vastasi!
"Vartiotorniseuran Brooklynin päätoimisto on esimerkillisellä tavalla saksalaismyönteinen ja on ollut sitä jo vuosia. Tästä syystä Vartiotorniseuran presidentille ja seitsemälle johtokunnan jäsenelle langetettiin 80 vuoden vankilatuomiot, koska VT_seuran presidentti kieltäytyi käyttämästä kahta hänen johdossaan Amerikassa julkaistua aikakauslehteä Saksan vastaisessa sotapropagandassa."
Meilo vastasi oikeaan kysymykseen, mutta sinä erehdyit noin 25-vuodella.
ei käännytys ja haukkumis sivusto.
En tiedä mistä oikein puhut?Ainoa vuosi jona VT presidentti ja 7 johtokunnan jäsentä jotuivat vankilaan oli v.1918 eikä mitään muuta!
Lopulta, pitkän oikeudenkäynnin jälkeen, koitti odotettu ratkaisun päivä. Kesäkuun 20. päivänä 1918 noin klo 17 asia meni valamiehistön päätettäväksi. J. F. Rutherford muisteli myöhemmin: ”Valamiehistö epäröi kauan ennen kuin se teki ratkaisunsa. Lopulta tuomari Howe lähetti heille sanan, että heidän täytyy julistaa meidät ’syyllisiksi’, kuten eräs valamies myöhemmin kertoi meille.” Noin neljän ja puolen tunnin harkinnan jälkeen klo 21.40 valamiehistö palasi tehtyään päätöksen: ”syyllisiä”.
Tuomion julistaminen tapahtui 21. kesäkuuta. Oikeussali oli täynnä. Kun vastaajilta kysyttiin, oliko heillä jotakin sanottavaa, he eivät vastanneet. Sitten seurasi tuomari Howen tuomio. Vihaisena hän sanoi: ”Näiden miesten harjoittama uskonnollinen propaganda on vahingollisempaa kuin divisioona saksalaisia sotilaita. He eivät ole esittäneet haastetta ainoastaan laillisille viranomaisille ja armeijan tiedotusosastolle, vaan he ovat myös tuominneet kaikkien kirkkojen papit. Heidän rangaistuksensa täytyy olla ankara.”
Se oli. Seitsemän vastaajaa tuomittiin 80 vuodeksi kuritushuoneeseen (20 vuotta kustakin neljästä syytteestä kärsittäväksi samanaikaisesti). Giovanni DeCeccan tuomio julistettiin myöhemmin, mutta lopulta hän sai 40 vuotta eli 10 vuotta kustakin näistä neljästä syytekohdasta. Vastaajat määrättiin kärsimään rangaistustaan Yhdysvaltain kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan.
Oikeudenkäynti oli kestänyt viisitoista päivää. Kirjallinen todistusaineisto oli valtava ja käytetyt menetelmät usein epärehellisiä. Myöhemmin osoitettiinkin, että jutun käsittelyssä tapahtui yli 125 virhettä, joista tarvittiin vain muutama siihen, että muutoksenhakutuomioistuin totesi lopulta koko oikeudenkäynnin epärehelliseksi.
”Olin läsnä ja kärsin veljien kanssa kaiken, kun heidät alistettiin tähän epäoikeudenmukaiseen koettelemukseen”, kertoo James Gwin Zea, joka oli ollut yleisön joukossa. Hän jatkaa: ”Voin vieläkin nähdä, miten tuomari kieltäytyi antamasta veli Rutherfordille puolustautumistilaisuutta. ’Raamattua ei käytetä tässä oikeussalissa’, hän huomautti. Olin veli M. A. Howlettin luona sinä iltana Beetelissä ja noin kello 22 saimme tietää, että heidät oli tuomittu syyllisiksi. Heidän tuomionsa julistettiin seuraavana päivänä.”
Huolimatta väärästä syylliseksi todistamisestaan ja saamistaan ankarista rangaistustuomioista veli Rutherford ja hänen työtoverinsa olivat rohkeita. Vuoden 1918 kesäkuun 22. päivän New York Tribune selosti kiinnostavalla tavalla asiaa: ”Tuomari Howe tuomitsi eilen Joseph F. Rutherfordin ja kuusi muuta ’russellilaista’ vakoilulain rikkomisesta 20 vuodeksi Atlantan kuritushuoneeseen. ’Tämä on elämäni onnellisin päivä’, sanoi herra Rutherford mennessään oikeussalissa vankilaan, ’maallisen rangaistuksen kärsiminen uskonnollisen vakaumuksen takia on yksi suurimmista eduista, minkä ihminen voi saada’. Kohta kun vangit oli viety suuren valamiehistön huoneeseen, tuomittujen miesten perheet ja läheiset ystävät toimeenpanivat yhden oudoimmista mielenilmaisuista, minkä liittovaltion Brooklynissa olevan tuomioistuimen täytäntöönpanovirkamiehen toimisto on koskaan nähnyt. Koko seurue pani tuon vanhan rakennuksen kaikumaan laulun ’Oi onnen yhteys’ sävelistä. ’Se on kaikki Jumalan tahtoa’, he sanoivat toisilleen kasvojen melkein säteillessä. ’Jonakin päivänä maailma saa tietää, mitä tämä kaikki merkitsee. Olkaamme sillä välin kiitollisia Jumalan armosta, joka on ylläpitänyt meitä läpi koettelemustemme, ja katsokaamme eteenpäin kohti sitä suurta päivää, joka on tuleva.”’
Muutoksenhaun ollessa käynnissä veljet yrittivät kahdesti vapaaksi pääsyä takuuta vastaan, mutta se ehkäistiin ensin tuomari Howen ja myöhemmin tuomari Martin J. Mantonin toimesta. Sillä välin heitä pidettiin ensin Brooklynin Raymond Streetin vankilassa, joka oli ”likaisin luola, missä olen koskaan käy nyt”, A. H. Macmillanin mukaan. Clayton J. Woodworth sanoi sitä leikillään ”hotelli de Raymondieksi”. Viikon epämiellyttävän oleskelun jälkeen siellä seurasi toinen viikko Long Islandin kaupunginvankilassa. Lopulta heinäkuun 4. päivänä, Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä, nämä väärin tuomitut miehet kyydittiin junalla Atlantan kuritushuoneeseen Georgiaan.