Tyhmiä olette!!

Vertaistukeakin on niin monenlaista, hyvää ja hyvin huonoa. Joku syö 2 mg Diapamia kerran kuussa ja joku varoittaa sen suurista riippuvuusvaaroista. Siinä on teille vertaistukea.

Tietoa löytyy kirjoitti:

Vertaistukeakin on niin monenlaista, hyvää ja hyvin huonoa. Joku syö 2 mg Diapamia kerran kuussa ja joku varoittaa sen suurista riippuvuusvaaroista. Siinä on teille vertaistukea.

Tottakai vertaistukipalstalla täytyy aina myös käyttää omia aivojaan eikä uskoa sokeesti jonku toisen kokemuksiin tai pitää niitä enemmän totuutena kun taaas jonkun toisen. Idea tällasilla palstoilla on se et täällä voi lukea paljon asiaa kentältä.

Lekureissa, varsinkin terkkareiden, on se vika et ne uskoo enemmän johki lääkäreiden kahvihuonemedisiinaritotuuksiin, omiin kirjaopintoihinsa, Pharmaca Fennicaan ja monilla on "kirkkaana otsalamppuna" hirvee moralismi päällä sillon ku pitäis uskaltaa määrätä esim vähänkään riippuvuuspotentiaalia sisältävää mut helvetin hyvää bentsoa tai muuta vastaavaa potilaalle.
Lääkärin vastaanotolla kun "asiakas pääsääntöisesti EI ole oikeassa". Joten täällä palstoilla voimme kohdata usein tarkemmin ja laaja-alaisemmin monien lääkkeiden käyttöön liittyviä totuuksia ja kokemuksia, todeten että "totuus on tuolla ulkona" eli kentällä, ainakin verrattuna siihen että lähtis nöyrästi uskomaan pelkästään niitä apteekin farmaseuttejas ja lääkäreitä.

On muuten täälläkin keskusteluissa mukana lääketieteen opiskelijoita, farmaseutteja ja sillon tällön lääkäreitäkin. Minkä ihmeen takia tänne tulis vaan jotku ton toisen nimimerkin olettamat maajussit vai mitä ne oli?

intheskin kirjoitti:

Tottakai vertaistukipalstalla täytyy aina myös käyttää omia aivojaan eikä uskoa sokeesti jonku toisen kokemuksiin tai pitää niitä enemmän totuutena kun taaas jonkun toisen. Idea tällasilla palstoilla on se et täällä voi lukea paljon asiaa kentältä.

Lekureissa, varsinkin terkkareiden, on se vika et ne uskoo enemmän johki lääkäreiden kahvihuonemedisiinaritotuuksiin, omiin kirjaopintoihinsa, Pharmaca Fennicaan ja monilla on "kirkkaana otsalamppuna" hirvee moralismi päällä sillon ku pitäis uskaltaa määrätä esim vähänkään riippuvuuspotentiaalia sisältävää mut helvetin hyvää bentsoa tai muuta vastaavaa potilaalle.
Lääkärin vastaanotolla kun "asiakas pääsääntöisesti EI ole oikeassa". Joten täällä palstoilla voimme kohdata usein tarkemmin ja laaja-alaisemmin monien lääkkeiden käyttöön liittyviä totuuksia ja kokemuksia, todeten että "totuus on tuolla ulkona" eli kentällä, ainakin verrattuna siihen että lähtis nöyrästi uskomaan pelkästään niitä apteekin farmaseuttejas ja lääkäreitä.

On muuten täälläkin keskusteluissa mukana lääketieteen opiskelijoita, farmaseutteja ja sillon tällön lääkäreitäkin. Minkä ihmeen takia tänne tulis vaan jotku ton toisen nimimerkin olettamat maajussit vai mitä ne oli?

myös täällä pesii moralisteja.

mutta kuitenkin, kirjoitti:

myös täällä pesii moralisteja.

Moralisteja pesii ja sikiää jokapuolella, kaikilla elämänalueilla.

Moralisointi ja turha soosottelu on elämänasenne, se syntyy tietyistä psykososiaalisista ja henkilökohtasista syistä yksilöön. Valittuaan elämänauransa moralisti sovittaa moralisoivan persoonallisuutensa sen alan riesaks jolle on ryhtyny, olipa se sitten vaikka Tupperware-astioiden myynti tai tilausompelija; ihanteellinen ammatti moralistiks kehittyneelle on tietysti ammatti jossa voi käyttää valtaa ja olla auktoriteetti, esim lääkäri, juristi, sairaanhoitaja, poliisi etc. Jos näille aloille ei pääse niin tapamoralisti pyrkii ainakin jollekin sellaselle alalle jossa voi simputtaa toisia tai sanoa jyrkkä: "EI!" sillonkin kun siinä ei ole mitään tosi järkeä tai se on enssijasesti omaa itseä tyydyttävä ratkasu, ei potilaan tai asiakkaan etu. Tällasia ammatteja on mitkä tahansa palveluammatit, tarkastajat, ammatit joissa voi korottaa ääntään, ammatit joissa voi byrokratian turvin tehdä toisen elämään vaikuttavia valintoja.

Joillekin moralismi on lisäksi/tai pelkästään kuitenkin oman henkilökohtasen pelkuruuden peitto joka puetaan näennäiseen esim. toisesta huolehtimisen kaapuun: "Tämä ei tee sinulle hyvää", "Olen todella huolestunut sinun plaa plaa plaa...", "Oletko harkinnut jos plaa plaa..".

Tällöin asiakas, esim potilas on ehkä vuoskausii harkinnu ja funtsinu ja ottanu selvää noin about 1000 kertaa enemmän ku lekuri mut kyse tilanteessa on siitä et lekuri haluaa pestä kätensä vastuusta, ei kehtaa tunnustaa et jaahas nyt tässä tilanteessa pitäski opiskella vähän enemmän, perehtyä tähän lääkkeeseen sen haittapuoliin ja hyviin puoliin enemmän, todella kuunnella potilaan elämänkokemusta ja unohtaa hetkeks tää lääkärin auktoriteetti ja uskaltaa ottaa vastuu ja uskoa myös potilaaseen.
Eli jos tätä ei pysty itselleen myöntämään nöyrästi mikä on suomeks yhtä ku ottaa vastaan oppia myös toiselta ihmiseltä, niin sillon on helpompi heittäytyä moralisoimaan ja kauhistelemaan.