Vuosien prosessi on saavuttanut päätepisteensä. Erosin kirkosta ja se tuntuu tosi hyvältä.
Kirkon papin virassa en ole ollut enää vähään aikaan. Ei niin että en uskoisi jumalaan. Minulle usko jumalaan on itsestään selvä asia. Mutta en usko enää kirkkoon.
Toki kirkko tekee paljon hyvääkin, mutta se pahan tekemisen puoli alkoi painaa vaakakupissa aina vain enemmän. Kun on itse ollut seurakunnassa töissä, niin tietää "tavalista ihmistä" paremmin kaiken sen hulluuden.
Jäsenyyden jatkaminen olisi ollut epärehellisyyttä.
On minulla toki läheisiä ihmisiä edelleen kirkon jäseninä ja kirkon viroissa - en halua heitä pilkata.
Minä itse en voinut enää vaientaa omatuntoani.
Miksikö kerron tästä? Siksi, että haluan rohkaista ihmisiä eroamaan kirkosta. Se painostaisi kirkkoa miettimään vähän tarkemmin. Kirkko ei tule muuttumaan ehkä koskaan, mutta voi olla, että he jossain vaiheessa heräävät laskeviin jäsenyyslukuihin.
Kirkon papin virassa en ole ollut enää vähään aikaan. Ei niin että en uskoisi jumalaan. Minulle usko jumalaan on itsestään selvä asia. Mutta en usko enää kirkkoon.
Toki kirkko tekee paljon hyvääkin, mutta se pahan tekemisen puoli alkoi painaa vaakakupissa aina vain enemmän. Kun on itse ollut seurakunnassa töissä, niin tietää "tavalista ihmistä" paremmin kaiken sen hulluuden.
Jäsenyyden jatkaminen olisi ollut epärehellisyyttä.
On minulla toki läheisiä ihmisiä edelleen kirkon jäseninä ja kirkon viroissa - en halua heitä pilkata.
Minä itse en voinut enää vaientaa omatuntoani.
Miksikö kerron tästä? Siksi, että haluan rohkaista ihmisiä eroamaan kirkosta. Se painostaisi kirkkoa miettimään vähän tarkemmin. Kirkko ei tule muuttumaan ehkä koskaan, mutta voi olla, että he jossain vaiheessa heräävät laskeviin jäsenyyslukuihin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
pappi vai kenties niitä agitoijia, jotka näillä
palstoilla yllyttävät ihmisiä eroamaan kirkosta -
ja jopa lupaavat tehdä sen heidän puolestaan (va-
paa-ajattelijain sivustot), sorry jos epäilyni on
väärä. Kuitenkin itse erosin kirkosta alkukésästä
sitä jo pitkään harkittuani, viimeinen pisara oli
Markku Koiviston tapaus.. hänhän on pastori joka
julistaa niin kuin raamatussa on kirjoitettu, mut
ta sehän ei kirkolle sovi ja hänet erotettiin -
tosin lopulliset toimenpiteet etsivät vielä muo-
toaan.
Olen kirkon pappi. Tai siis olin.
Meidän eromme syyt ovat varmaan aika erilaisia. Päättelen sen siitä mitä mieltä osoitat olevasi Koiviston toiminnasta. Minä en näe hänen toiminnassaan mitään erityisen pyhää tai hyvää. En tosin väitä sitä saatanalliseksikaan. Hän on vain yksi vakuuttavasti esiintyvä omaan asiaansa uskova saarnamies. Sellainen saa aina seuraajia.
Mutta hyvä että maassamme on uskonnonvapaus. Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mitä itse haluaa.
No, minua ei kiinnosta väitellä jostain Koivistosta. Toivottavasti tärkeämmät keskustelunaiheet jäävät ihmisten mieliin.
Koivistoa ei ole erotettu. Asian käsittely on kesken.
voin kertoa saman itsestäni mitä mieltä olen kirk0ista valtio valtion sisällä molempiin
liitytään heti melkein syntymästä kysymäti
lupaa ikään kuin itsestään selveys ainakin omalla
kohdallani en kuulu enään kirkkoon mutta uskon
raamattuun
Miksi kirjoitat Jumalan nimen pienellä?
Tuo on todella hyvä, oleellinen ja vaikea kysymys.
Jumala ei ole persoona samalla tavalla kuin me ihmiset sen sanan ymmärrämme. Joissain "hengellisissä" piireissä on tullut tavaksi puhua "persoonallisesta" jumalasta. En ymmärrä sitä. Mielestäni se on pyhän halventamista. Se on inhimillisten käsitteiden sijoittamista jumalaan.
Jumala isolla kirjoitettuna on sama kuin nimi (esim Jukka). Pienellä kirjoitettuna se on enemmän. Se on kuin yleissana: esim "rakkaus", "ilo", " oikeudenmukaisuus" jne...
Minä en halua puhua "Jumalasta" Pienellä kirjoitettu jumala on enemmän.
Tämäkö on siis vastauksesi "hyvään kysynykseen" -kuten sanot???
Jos sinä olet pappi, minä olen paavi.
Vastasin mielestäni kysymykseesi varsin selvästi. Miksi vastaukseni saa sinut epäilemään että en puhuisi totta sanoessani olevani entinen pappi? Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä? Ihmisiä me papitkin van ollaan.
Tai sitten todellakin kirjoittelen paavin kanssa ;-)
Käyn usein messussa ja olen keskustellut ja seurannut seurakuntamme pappien työtä niin paljon, että kysyn sinulta, miten käytännössä olet hoitanut jälkikonsekraation?
En itse osallistuisi messuun, jossa tämä asia on laiminlyöty. Itsekin olen avustanut messussa usein ja saanut tästä opetusta.
Helppohan sinun pappina minulle avustajana toimineelle siis on vastata, vai olenko siis peräti paavi? Mitä anamneesi tässä yhteydessä sinulle kristittynä merkitsee?
Pappi näyt olevan sinäkin. Liturginen sanasto on hallussa... ;-)
Tai sitten olet saanut oikein hyvän avustajakoulutuksen.
Veikkaan kuitenkin ensimmäistä...
Mikä on sinun motiivisi/viestisi/tarpeesi?
Minä sanoin asiani ensimmäisessä viestissä.
Olen saanut erittäin hyvän avustajakoulutuksen. Siitä olen innoissani, vaikka jo toistakymmentä vuotta olenkin vähäisillä voimillani remmissä ollut.
Ja siinä paljon oppinut -kuten huomaat. En kai ole sinua, "kirkon pappia" oppineempi? !
Kysyin kuitenkin yksinkertaisia käytännön asioita, joita olemme joutuneet tosiaan ryhmässämme käymään läpi (tavallista päivämessua ja Tuomasmessua varten).
Mutta mitä vastaat?
Vai väistätkö, arvoisa entinen kirkon mukamas "pastori", kysymykseni? Minua ei kiinnosta, mitä ajattelet minusta, vaan mitä vastaat kysymyksiini? Ei pitäisi olla vaikeaa.
Onko tässä jokin tarkoitus?
Minä vastasin kysymykseesi jumalan nimen kirjoitustavasta. Vastasin mielestäni hyvin ja perustellusti ja se vastaus ei sinulle kelvannut.("tämäkö on vastuksesi?")
Kysyt lisää, jälkikonsekroinnista ja anamneesista. Miksi kysyt?
Minun tarkoitukseni on keskustella kirkosta eroamisesta, ei liturgiasta.
Vaikuttaapi siltä, että tuo kirkon jäsen yrittää terminologian avulla testata, tunteeko ex-pappi käsitteet ja osaako vastata kysymyksiin, minkä perusteella hän kenties yrittää ratkaista, uskooko ex-papin olevan ex-pappi.
Miksi ei pappi voisi erota virastaan ja kirkosta? On niitä ollut ennenkin. Itse olen myös kirkon entinen työntekijä, koulutuksen saanut ja mota vuotta kirkossa työtä tehnyt ex-nuorisotyönohjaaja. Ensin jätin virkani ja pari vuotta sitten erosin kirkosta.
Kirkon työssä voi todella tulla vastaan se tilanne, jossa tajuaa, että oma usko tai muut käsitykset eivät enää vastaa kirkon oppia tai käytäntöjä. Silloin joutuu ratkaisemaan, jääkö silti kirkkoon työhön, kuten valitettavan moni tekee, vai onko rehellinen niin itselleen kuin kirkolle ja vaihtaa työpaikkaa...
Kerroin eräälle tutulle kirkon nuorisotyönohjaajalle, että olen eronnut kirkosta. Hän vastasi, että tekisi saman, ellei sattuisi olemaan kirkosa työssä ja saamaan sieltä palkkansa... Ei käy kateeksi sitäkään työntekijää, joka siis tekee työtä yhteisössä, johon ei enää haluaisi kuulua, eikä käy kateeksi seurakuntaa, jolla on tuollainen työntekijä. Kokemukseni mukaan tällaisia työntekijöitä on monessa muussakin seurakunnassa.
Juuri samoja tunteita minullakin. Jokainen kirkon työhön menevä on varmasti ammattia valitessaan tosissaan kutsumuksensa kanssa. Ei kukaan mene "leipäpapiksi" tai "leipänuorisotyönohjaajaksi".
Mutta kuten sanot, ihmisen ajatukset muuttuvat. Oppii enemmän elämästä, itsestään, kirkosta jne. Ja monen kohdalle tulee jossain vaiheessa se piste, että on joko seurattava omatuntonsa ääntä tai vaiennettava se. En väitä, että se vaientaminen olisi useinkaan mikään tietoinen valinta. Me ihmiset olemme vain niin mestareita huijaamaan itseämme.
Onneksi olkoon meille! Olemme tehneet ison päätöksen. Tiedän kokemuksesta, että Sinunkaan jaakobinpainisi ei ole ollut mikään helppo. Luulen Sinullakin olleen monta epätoivon hetkeä. Mutta loppujen lopuksi: vain olemalla rehellinen itselleen voi katsoa itseään peiliin.
"Totuus tekee teidät vapaiksi."
Minäkin olen tosiaan entinen kirkon työntekijä kuten sinäkin. Toimin vuosien ajan paavina. Olin myöskin mota vuotta kirkossa työtä tehnyt ex-paavi. Ensin jätin virkani kuten sinäkin. Myöhemmin tein lopullisen ratkaisun.
Valitettavan moni jää kirkkoon työhön. Se on meidän yhteinen tuskamme. Valitettavan moni.
Kun kerroin tästä kollegoille hekin sanoivat, että kyseessä on heillekin silkka työpaikka.
Et siis pysty asialliseen keskusteluun.
Tämä kanava taitaa olla turha yrittää mitään asialista.
Harmi.
Hm. Mihinhän mahdat pyrkiä tällaisella viestillä? Jos kirkosta eroamisesta puhutaan, niin kai asialliset kertomukset kirkosta eroamisesta ovat paikallaan? Mutta kaipa se niin on, että näillä foorumeilla asiallinen keskustelu ei kuulu kaikkien käsitysmaailmaan...
Jäikö papilta lukematta Hengen ilmoitus Vähä-Aasian 7 seurakunnalle ja Paavalin kommennti asiasta?
Henki lähetti viestit seurakuntien enkeleille, tarkoittanee paimenia, koska enkelien ei tarvitse tehdä parannusta. Enkeli=Sanansaattaja=Paimen. Yhdessäkään tapauksessa Herran Henki ei kehoita jättämään seurakuntaa tai perustamaan uusia tilalle, mistä Paavalikin varoitti sanoessaan, ettei laske (seurakunnan)perustusta sinne, missä sellainen jo on. Seurakunnasta voi erota ainoastaan muuttaessaan paikkakuntaa, mutta raamatun hengen mukaan samalla paikkakunnalle ei voi olla useita opillisesti eroavia seurakuntia, - ja oppikysymyksistähän erot syntyvät.Apostoliset seurakunnat tosiaan olivat ojennuksen tarpeessa. Henki ei kohottanut ihmisiä lähtemään niistä,vaan tekemään parannus - paimenet etunenässä.
Raamattu sanoo, että kaikki me hairahdumme joissakin asioissa. Oppiriitojen sijasta meidän tulisikin antaa Pyhän Hengen neuvoa kussakin asiassa tie totuuteen. Kirkossa PH:ä ei ymmärretä persoonana, joka opastaa, nuhtelee, iloitsee kanssamme, murehtuu jne. Mielestäni ongelma on juuri tässä.Raamattu puhuu meille hyvin selkeästi PH tärkeydestä.PH on Kristuksen Henki meissä. Ilman Häntä ei ole lähtemistä edes julistajaksi. Kirkko on vihollisen kehotuksesta kehittänyt toisenlaisen saatanalle itselleen vaarattoman "evankeliumin", jossa tämä PH on korvattu ristinmerkeillä, lausahduksilla, kynttilöillä ja Hänen näennäisellä hyväksymisellä. Kaikki Hengen voima ja apu kielilläpuhumisineen,profetoimisineen, ihmetekoineen ja henkienerottamisineen on kuitenkin vihollisen toimesta julistettu kuuluneeksi vain apostoliseen aikaan.Kirkko on aivan kuin talonemäntä kehumassa isäntäänsä tämän ahkeruudesta ja hyvistä töistä. Lähempi tarkastelu osoittaisi kuitenkin, ettei emännällä ole enää miestä, joillakuilla ei ole koskaan ollutkaan.
Jeesus sanoi itse, ettei Hän jätä meitä orvoiksi, vaan lähettää meille Puolustajan,Pyhän Hengen. Tätä Pyhän Hengen kastetta Sinäkin, eronnut pappi tarvitset jaksaaksesi hoitaa niitä hengellisiä vauvoja kirkossa, jotka kyselevät,miksi raamattu sanoo noin ja papit näin. PH johtaa meidät totuuteen kaikissa opillisissakin asioissa,kunhan pysymme samalla Hengen tiellä.Kristuksen rakkaudella ja kärsivällisyydellä me voitamme lyhteitä sieltä, missä maa on ollut kovaa.
Tilanne on vaikeampi, jos meidät ajetaan pois seurakunnasta, Joh.1.kirje. Minä muuttaisin paikkakuntaa,jotta en repisi kirkkoa,Kristuksen seurakuntaa, josta Hän itse sanoi minulle:"Vaikka kirkossa on paljon epäpyhää ja saastaista, on se kuitenkin minun nimelleni perustettu".
Voimia Sinulle joka tapauksessa.