vilpittömien uskon mm. sääntö-, määräys-, sekä ohjekokoelmalitanioillaan, joita vanhemmat latelevat juuri uskoon tulleelle heti ensitöikseen?
Johtuuko esim. uskontojen uhrien ahdinkotilanteet heidän elämässään, mitä suurimmassa määrin, juuri tällaisesta 'sanelupolitiikasta' seurakunnissamme, vaikka vapauteen Kristus vapautti meidät?
Johtuuko esim. uskontojen uhrien ahdinkotilanteet heidän elämässään, mitä suurimmassa määrin, juuri tällaisesta 'sanelupolitiikasta' seurakunnissamme, vaikka vapauteen Kristus vapautti meidät?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ainakin minun kohdallani näin kävi, hukkasin se mikä minulle siihen saakka oli tärkeintä - ja nyt en enää tiedä minne mennä ja ketä uskoa
erään profetian kautta, että koska olen pettynyt ihmisiin, niin minun ei tule enää katsella ja kuunnella ja seurata liiallisesti heitä, vaan ensisijaisesti Kristusta kaikessa siinä, mitä Hän Raamatun sanassa minulle sanoo.
Olen ottanut vaarin Jeesuksen sanoista.
Ja vaikka seurakunnissamme 'patistellaan' edelleenkin sen 'hengellisen kotiyhteisön' tarpeellisuuteen, niin en ole kuitenkaan liittynyt mihinkään, vaan olen pysynyt lujana Kristuksen sanojen tähden.
Eikä meidän Herramme ole jättänyt minua ns. 'tuuliajolle' tai 'yksinäisen tähden harhailijaksi', vaan kulkee edelleenkin isonveljen ominaisuudessa kanssani; niin arjenharmaudessa kuin juhlahetkissäkin.
Usko sinä 'paikanetsijä' vaan Jeesusta ja pane toivosi pelkästään Häneen, niin sinun käy hyvin siinä hommassa sitten loppujen lopuksi. Siunausta! ;)
Pidin kirjoituksestasi.
Itse en ole lähtenyt tälle tielle kuuluakseni johonkin "hengelliseen kotiin" vaan Kristuksen paikallisseurakuntaan Raamatun mukaisesti. En ole lähtenyt liikkeelle myöskään mielistelläkseni ihmisiä vaan olen lähtenut matkalle päämääränäni Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen ja taivas.
Jeesus tuli syntisiä ja sairaita parantamaan ja kehoitti noudattamaan rakkauden käskyään, että "me kaikki yhtä olisimme". Siihen sanaan ei mahdu monta seurakuntaa yhdellä paikkakunnalla.
Jättäydyn ja olen jättäytynyt Herran käsiin, joka on tuleva tuomitsemaan minut ja pidän oikeana tuomiona kadotustuomion lausumista, sillä niin paljon olen rikkonut Häntä itseään ja lähimmäisiäni kohtaan. Merkillistä tässä on kuitenkin se, että taivuttuani tuomioon niin minulta otettiin kaikki tuomion pelko pois.
Jeesus on syntisten Vapahtaja ja minun sieluni riemuitsee Hänellä. Kaiken Hän tekee oikein ja uskovaisilleen Lunastuksensa armon perustuksella.
Kyllähän seurakunnalla on mahdollisuus turmella uskovainen, jos seurakunta alistaa, määräilee, tuomitsee, hallitsee uskovaista. Mutta en väitä että tällaista jatkuvasti tapahtuu. Seurakunta koostuu ihmisistä ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Joillakin uskovilla voi olla suuri pätemisen tarve ja sen kautta voidaan ryhtyä poliisiksi toisten elämää tarkkailemaan ja vikoja etsimään.
"Tule sellaisena kuin olet, kunhan muutut sellaiseksi kuin me haluamme", eikö seurakuntiin usein liitetä tämän kaltainen lausahdus?
lausahdus pitää varmaan paikkansa monissa yhteisöissämme.. ;)
Jotka sanovat että ellet pyhity sellaiseksi mitä me sanomme menet helvettiin!! heillä on aina äärivakava ilme naamallaan ja heillä on äärimilleen viritetty moraali. Aina he vaan moralisoivat ja syyllistävät jokaisen. En sano sitä että pitäisi sanoa synti ei synniksi vaan se että ylimielinen ilme naamalla sanotaan vaan tylisti.."tee parannus tai menet helvettiin" eivätkä he yhtään ole tukena ongelman selvittämisessä. He ovat heti ensimmäisinä kuin hyeenat kimpussa jos joku on langennut ja sanomassa."Et sä tajuu..sä teet syntiä ja olet matkalla helvettiin..et sä tajua" he piinaavat ja alistavat ja heidän seurassaan on tosi vaikea olla. tippaakaan armon tuntemusta heillä ei ole! se on jokotai. joko tappelet syntejäsi vastaan heidän ohjeiden mukaan tai sitten menet helvettiin. Se on heidän asenne.
seurakuntiemme alttareille Jeesuksen eteen ei muilla kuin syrjäytyneillä sekä varjoisilla kujilla asuvilla köyhillä näytä laisinkaan olevan asiaa..
Ei pitäisi mennä nuhtelemaan synnistä jos ei voi nuhdella rakkaudellisesti. Kovuudella sanottu nuhteen sana nujertaa jo valmiiksi lyödyn ihmisen. Varmasti on joskus paikallaan nuhdella syntiä tekevää, mutta se ei olekaan helppo tehtävä eikä siihen kukaan saisi halukkaasti lähteä nuhtelemisen ilosta. Ei saisi yläpuolelta ihmisen alkaa nuhtelemaan vaan täytyy laskeutua ihmisen tasolle. Noihin tilanteisiin kannattaa käydä rukoillen.
Usein ihminen joka taistelee jotakin kiusausta ja syntiä vastaan, tarvitsisi rinnallakulkijan, mutta kuinkahan moni tällaiseen tehtävään rupeaa? On helpompaa sanoa että kyllä minä muistan sinua rukouksessa ja unohtaa koko ihminen, tulkoon vaan toimeen omillaan. Sitten kun tämä ihminen yksinäisyydessään taistelee ja kenties lankeaa, niin häpeä voi olla niin suuri että hän ei enää uskaltaudu uskovien yhteyteen vaan jää omaan yksinäisyyteensä.
kun yleensä uskonto on jo uskontona kuollut,ihmisiin perustuva ulkoinen tapauskonto turmelee ilman muuta ihmisen ennemmin tai myöhemmin.
Enkä olekkaan muistaakseni kuullut koskaan USKON uhreista,että usko Jeesukseen olis jonkun elämän tuhonnut?
Miten sinun on,onko sellaista tapausta tiedossasi ?
kenenkään kuullut sanovan, että usko sinällään olisi vieroittanut jonkun epäonnistujan pois Kristuksen luota..
Mitähän litanioita sinä tarkoitat?
Jos joku loukkaantuu tai haavoittuu seurakunnassa, se johtuu varmasti ensisijaisesti uskovien sydämen kovuudesta, jota kovuutta Jeesus ei ole saanut murtaa. Rakkaudettomuus ja kovuus karkoittavat herkät ja heikot sielut pois keskuudestamme.
Herra Jeesus! Murra kovat sydämemme, armahda meitä!!
sydänten kovuudesta johtuvia lakihenkisiä suullisia sääntöjä ja määräyksiä tyyliin: "Älä tartu, älä maista, älä koske", ikäänkuin uskoon tulleille ei Isä Jumala olisi avannut Raamatun kirjoituksia, vaikka on antanut Pyhän Henkensä itsekullekin erottamaan hyvä pahasta.