Lueskelen sellaista kirjaa kuin Kamikaze. Se on viime vuonna painettu.
Taistelun riehuessa ilmassa syksyllä -41 Moskovan lähellä jotkut venäläislentäjät aloittivat törmäysiskut saksalaisiin pommittajiin.
Myös saksalaisia lentäjiä ilmoittautui vapaaehtoisiksi "törmääjiksi" aivan sodan lopussa kun lentäviä linnoituksia ja Lancastereita ei tunnuttu muuten saada pudotetuiksi.
Mutta asiaan: jos Suomeen perustettaisiin Kamikaze-osasto herättämään mahdollisessa hyökkääjässä pelkoa (siis venäläiset), niin keitä olisi syytä saada lentäjiksi.
Tässä omat ehdotukseni: Tony Halme, Matti Nykänen, Jasmin Mäntylä, Jari Sillanpää...
Taistelun riehuessa ilmassa syksyllä -41 Moskovan lähellä jotkut venäläislentäjät aloittivat törmäysiskut saksalaisiin pommittajiin.
Myös saksalaisia lentäjiä ilmoittautui vapaaehtoisiksi "törmääjiksi" aivan sodan lopussa kun lentäviä linnoituksia ja Lancastereita ei tunnuttu muuten saada pudotetuiksi.
Mutta asiaan: jos Suomeen perustettaisiin Kamikaze-osasto herättämään mahdollisessa hyökkääjässä pelkoa (siis venäläiset), niin keitä olisi syytä saada lentäjiksi.
Tässä omat ehdotukseni: Tony Halme, Matti Nykänen, Jasmin Mäntylä, Jari Sillanpää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
......
Näistä neuvostoliiton kamikazelentäjistä on sangen vähän painettua tietoa. Juttuja sitäkin enemmin.
Kuuluisin punakamikaze oli kuitenkin kaartinluutnantti Viktor Kornilov(7.11.1917 - 21.8.1991)
Hän pudotti 12.9.1941 - 28.5.1942 välisenä aikana törmäyskurssilla 8 kpl He 111, 4 kpl Do 17, 2 kpl Tante Ju 52 ja yhden Fw 200 Condor sekä yhden Fi 165 Storch koneen.
Lisäksi tuli ilmataisteluissa vahvistettuja pudotuksia 4 kpl ja vahvistamattomia alun toistakymmentä. (3kpl Me 109, 1 kpl Do 12 Libelle III)
Korlinov joutui hyppäämään 14 kertaa ja teki kahdesti mahalaskun vaurioitunneella koneella.
Näistä jälkimmäinen oli tuhoisa hänen lentäjän uralleen.
K toipui hitaasti Tulan sotasairaala numero kolmessa ja oli takaisin rivissä ilmavoimien huolto-organisaatioon sijoitettuna vasta 15.2.1944 toinen käsi pysyvästi vammautuneena.
Neuvostosysteemille tyypilliseen tapaan K joutui sodan jälkeen epäillyksi useasta yksin teoin tehdystä vihollisen auttamisesta tuhottuaan niin monta konetta.
Asiaa vatvottiin ja tutkittiin monta vuotta ja K menetti upseerin arvonsa. Ja olipa viikon pidätettynä ja melkein kolme vuotta valvotussa arestissa.
Vuoden 1953 suojasäiden alettua K sai arvonsa yliluutnantiksi korotettuna takaisin ja samalla hänen maineensa puhdistettiin.
Yhtäkään kunniamerkkiä hän ei kuitenkaan näistä toimistaan saanut.
Vuoden -53 jälkeen K työskenteli raitiovanunkuljettajana ainakin Kirovissa ja siirtyi 1955 avioiduttuaan vaimonsa kotiseudulle Saratovin liepeille jossa toimi alkuun jokilaivan HOBA III:n lempparina ja jäi jokiluotsiaseman esimiehen tehtävistä ansaitulle eläkkeelle 1977.
Hän kuoli keuhkokuumeeseen kotonaan kesällä 1991.
Lähde:
Anna Kornilovan haastattelu
Historia ja Tiede-lehdessä 3/1992. s. 3-4.
Koneiden pudotus ja tyyppitiedot Punasiipien keskusmuseon asiakirjoista.
Venäjän kielestä kääntänyt Aki Tolvanen. Hamina, 1998.
Tyypillistä punikkiprobagandaa. Ei sitä kukaan usko. Nimimerkki Juhani Torvinen vrt Juhani Putkinen. Samanlaista paskanjauhantaa molemmilla.
Putkisen jutut on faktoihin perustuvaa kerrontaa.
Japanilaiset olivat tottuneet tuhansia vuosia voittamaan ja murskaamaan vihollisensa perusteellisesti, eikä kukaan onnistunut valloittamaan heidän maataan. Siksi he uskoivat toisessa maailmansodassa vanhoihin perinteisiin ja elivät ikivanhojejn soturioppien mukaan.
Saksalla taas oli taustalla murskatappio edellisestä maailmansodasta jonka olivat itse niinikään aiheuttaneet. Silti he kuvittelivat olevansa herrakansaa joka valloittaa maailman.
Länsiliittoutuneet taas eivät kuvitelleet yhtään mitään vaan tekivät sen minkä piti että akselivallat saatiin lyödyksi.
Neuvostoliitto sai varusteapua USA.lta valtavat määrät: Lentokoneita, pommeja, tankkeja, polttoainetta jne.