Olen miettinyt joskus sitä miestä, jota laupias samarialainen auttoi. Mitä tuo mies tästä kaikesta ajatteli? Oliko hän hyvillään siitä että laupias samarialainen armahti häntä ja auttoi, vai kuluttiko hän loppuelämänsä katkeruudessa miettien pappia ja leeviläistä jotka kulkivat ohi kun hän itse olisi tarvinnut kipeästi apua? Kiittikö tuo mies Jumalaa siitä että Jumala lähetti laupiaan samarialaisen paikalle, vai tuliko laupiaasta samarialaisesta tämän apua saaneen miehen "jumala"?
Moni hoitotyöhön hakeutuja ja palvelutyötä etsivä haluaa auttaa. Mutta kuinka monesta on auttajaksi? Miksi halutaan auttaa? Onko pohjimmaisena ajatuksena tarjota apua siten että tuo autettava mahdollisesti pystyisi omin avuin selviytymään jatkossa? Vai onko auttaja sitomassa autettavan itseensä auttamalla liikaa ja takertumalla autettavaansa? Joku auttaja voi hakea myös valtaa autettavan ohjailemiseen. Joku auttaja ei ehkä kestä sitä että autettava parantuu ja pikkuisen lyö lisää että autettava pysyisi autettavana. Vai miten on, tapahtuuko tällaista?
Luuk.9:25-37
25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".
29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".
Moni hoitotyöhön hakeutuja ja palvelutyötä etsivä haluaa auttaa. Mutta kuinka monesta on auttajaksi? Miksi halutaan auttaa? Onko pohjimmaisena ajatuksena tarjota apua siten että tuo autettava mahdollisesti pystyisi omin avuin selviytymään jatkossa? Vai onko auttaja sitomassa autettavan itseensä auttamalla liikaa ja takertumalla autettavaansa? Joku auttaja voi hakea myös valtaa autettavan ohjailemiseen. Joku auttaja ei ehkä kestä sitä että autettava parantuu ja pikkuisen lyö lisää että autettava pysyisi autettavana. Vai miten on, tapahtuuko tällaista?
Luuk.9:25-37
25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".
29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos minulla illempana aikaa on, niin haluan vastata aloitukseesi pohtimalla ainakin seuraavia asioita:
1. Tuliko "laupiaasta samarialaisesta" apua saaneen jumala
2. Tuliko "Laupiaasta Samarialaisesta" apua saaneen Jumala.
3. Auttajien motivaatiot ajassamme.
Nyt minulla alkaa puhelinneuvottelu (18:00) jonka kestosta en osaa sanoa mitään. Ja sitten pitäsi syödä. Palataan aiheeseen siis myöhemmin.
Jos Reaa ei haittaa niin lyön tällä jatkossa niitä ihmisiä päähän jotka väittävät että taivaaseen pääsee pelkällä uskolla.
Mitä oikein tarkoitat? Oletko Rean tossun alla? :)
Mitä mahdat itse tarkoittaa? olitko sinäkin uskolla taivaaseen teorian kannattajia ja sinulla meni kakkainen sormi jauhoiseen suuhun?
-joskus voi hoivatyötä tekevän ja hoidettavan väliin muodostua vääränlainen, riippuvuussuhde joka ei ole enää pelkkää lähimmäisenrakkautta jne..
-esim.omaishoidossa voi muodostua tällainen tilanne, jossa hoitaja ja hoidettava, kiintyvät liiaksi toisiinsa, siinä hoitosuhteessa..
-tosin nykyisin on aika harvinaista että enää kotonakaan ketään hoidetaan, vaan useimpien kohtalona on joutua, laitoshoitoon..
-Raamattu muuten sanoo että joka ei omaisistaan huolehdi on jumalatonta pahempi jne..
-mutta jos saa sydämelleen huolehtia omaisistaan näiden sairastuessa se on arvokasta työtä ja varmasti ei jää huomioimatta Jumalan Taivaassakaan
-hoitotyö on monesti raskasta ja sitä on 24 h/vrk seitsemänä päivänä viikosssa..
-yhteiskuntammekin on siinä asiassa kieroutunut sillä tavalla että ei halua maksaa raskasta hoitotyötä tekeville, omaishoitajille juuri, mitään korvauksia, vaan mieluummin maksetaan laitospaikooista satoja euroja/vrk..
-uskoisin että hoidettavat ovat kyllä Jumalallle kiitollisia jos joku heistä huolehtii ja osaavat pitää Jumalan oikealla paikalla, omassa elämässään
samoin kuin hoitajakin..
-usein ne jotka hoitotyötä tekevät, tekevät sitä täysin pyyteettömästi ja omaisen ollessa, kyseessä tietenkin rakkaudesta, omaistaan kohtaan..
-uskoisin että jokainen ihan maalaisjärjellä varustettu ihminen osaa auttaa ja pystyy tekemään sitä kun on vain kaksi kättä eikä, pelkää tarttua, työhön..
-paljon on esim,sairaaloissa potilaita jotka eivät pysty itse huolehtimaan omasta ruuansaannistaan ja samoin on juomisen kanssa,-silläkin saralla riittäisi varmasti tekemistä, suuren hoitajapulan vuoksi ja sen vuoksi että ao.paikoissa on niin paljon, huonokuntoisia potilaita jne..
Autettavan osa voi olla vaikea, jos on vaikkapa halvaantunut eikä pysty liikkumaan tai muutenkaan huolehtimaan esim. hygieniastaan. Aikoinaan kun olin liikuntavammaisten avustajana, sain toisinaan osakseni autettavan kiukunpurkauksista ja haukkumisista siinä määrin että vaihdoin työtehtäviä. Mielestäni kenenkään ei pidä suostua toiselle "likasangoksi" johon saa kaiken pahan tuulensa purkaa. Eivät tietenkään kaikki avustettavat tällä tavalla käyttäytyneet, enkä toisaalta ihmettele tuota huonoa käytöstä, mutta en kuitenkaan hyväksy sellaisen kohteeksi joutumista.
Kyllä aika paljon nykyisin pyritään hoitamaan kotona jos vain jotenkin pärjää, voi sitten kotiapu ja kotisairaanhoito käydä useita kertoja päivässä huolehtimassa perustarpeista, lääkkeistä ym.
Omaishoitajien jaksamisesta pitäisi paremmin huolehtia, enemmän palkkaa, enemmän lomia. Ainakin itselläni on se käsitys että aikalailla polkuhintaan arvokasta työtään tekevät. Siinä jos missä on rakkaus koetuksella.
-kun hoidettava tai hoitajakaan eivät ole uskossa tilanne voi olla henkisesti hyvin raskas..ja vaikka olisi uskossakin niin kovan sairauden tai sairauksien alla voi katkeroitua uskovakin ihminen välillä..Herran avulla kuitenkin niistäkin tilanteista selviää..joka tapauksessa homma on äärimmäisen raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikkin..omakohtaista kokemusta kertyi täysin autettavan ihmisen hoidosta n.7v aika..jona aikana tuli käytyä läpi mitä erilaisia sairauksia, pitkähköjä laitosjaksojakin jms..suurinta oli kuitenkin se että potilaskin säilytti uskonsa Jeesukseen ja sai uskoakseni siirtyä uskovana ajasta ikuisuuteen...
Kirjoitit ihan asiaa. HoivaTötä ei arvosteta tapahtui se sitten kotona omaisen tai ulkopuolisen taholta. Ainakaan rahallisesti. Monet sanovat, että: "Teette arvokasta työtä," mutta siihen se sitten jääkin, "lämmintä kättä" tasolle.
Pienellä kirjoittava "uskova" on eri henkilö.