Mikä auto...

Kaikki ovat varmasti riittävän hyviä.
Varo kuitenkin eksoottisia merkkejä(mielestäni Suomesta katsoen renault historialtaan on lievästi eksoottinen)
Golf on ok, minulla on kokemusta riittävästi. Eri golf-malleja on tehty vuos-kymmeniä ainakin 23 milj. kpl. Lastentaudit ovat varmasti takana.

Näillä palstoilla ihmiset ovat ihmetelleet, miksi Renaultin arvo laskee muita nopeammin ensimmäisten omistusvuosien aikana. Eli käytettyä Renua on vaikea saada kaupaksi. Tässä suhteessa, ja omasta mielestäni myös laadun puolesta, suosittelen Golffia.

Golf pitää arvonsa parhaiten mutta se on niin hiivatin tylsä. Hokemat Volkkarin laadusta ovat osin juubaa. Hajoavat nekin. Lisävarusteet maksavat kovasti ja perusmallit ovat spartaanisia.

Meganessa on varmastikin vakiona paremmat varusteet kuin Golfissa ja se miellyttää silmääni paremmin. Megane II on ollut jo jonkin aikaa tuotannossa ja vuosimallista 2006 alkaen tiettyjä vikoja on fiksattu (kojelaudan nitinä, ohjaustuntuma keskialueella). Näyttäisi siltä, että Renaultin kori kestää ruostumattomana saksalaismerkkejä, ja aivan erityisesti japanilaismerkkejä paremmin. Huomauttaisin vielä, että Rellu kulkee vähällä, on hiljainen ja lisäksi mallistossa on kahdeksan viiden tähden kolarikoeautoa. Formuloissa pärjää hyvin, mutta eipä kilpailulla ole mitään tekemistä vakioautojen kanssa. Myönnän kyllä, että ranskalaismerkeissä laadunvaihtelu virheettömien ja maanantaikappaleiden välillä on suurempi kuin joillakin muilla merkeillä.

307 on nätisti muotoiltu, kolmikon kaunein, mutta merkistä ei ole omakohtaisia kokemuksia.

Itselläni on ekakoppainen Megane Break viimeistä vuosimallia (2003), ja kun tulee vaihdon aika, teen valintani Megane II Break:in ja Skoda Octavia farmarin kesken.

Jos auton ostaa uutena, kannattaa ostaa Golf tai Corolla, koska tavisjengi tahtoo niitä niin kovin --> hinta pysyy ilmeisesti suht´hyvin.

Jos taasen rahalla on muutakin käyttöä ja tyytyy vähän käytettyyn autoon, kannattaa hankkia auto jonka arvo ei ihan niin hyvin pidä kutiaan siitä johtuen että ihmiset ovat ennakkoluuloisia ja uskovat hevosmiesten tietotoimistoihin ennemmin kuin omakohtaisiin kokemuksiin.