empirismi vai rationalismi

"rationalismi yksistään on idiotismia"

Loistavasti sanottu :)

Jos ajatellaan että uskovainenkin perustaa näkemystään kokemuksille, niin herää kysymys että mitä ihmettä hän oikein kokee. Voiko hän tulkita jonkin kokemansa väärin? Itse luulen että uskovainen perustaa lopullisen päätelmän tuohon idiotismiin :)

harjottelija kirjoitti:

"rationalismi yksistään on idiotismia"

Loistavasti sanottu :)

Jos ajatellaan että uskovainenkin perustaa näkemystään kokemuksille, niin herää kysymys että mitä ihmettä hän oikein kokee. Voiko hän tulkita jonkin kokemansa väärin? Itse luulen että uskovainen perustaa lopullisen päätelmän tuohon idiotismiin :)

//Jos ajatellaan että uskovainenkin perustaa näkemystään kokemuksille, niin herää kysymys että mitä ihmettä hän oikein kokee. Voiko hän tulkita jonkin kokemansa väärin? Itse luulen että uskovainen perustaa lopullisen päätelmän tuohon idiotismiin :)//

Hän kokee subjektiivisen totuuden ja mitä paremmin hän tuntee rationaalisesti tutkittua ihmis-luontoaan(fysiikka/psygolokia etc.), sen syy-yhteyksiä(esim.plasepo/doubit etc.), että toisaalta iän ja ennen muuuta eletyn elämän tuoman kokemuksen tuoman ymmärryksen kautta tajuttavan mahdollisuuksien kirjon, sitä totuudellisempi hän voi itselleen subjektiivisessa mielessä olla.

Eli sitä pienempi mahdollisuus todeta kokemiaan asioita tässä olevaisuudessa väärin mitä laajempi ja monpuolisempi tieto on, eli yksipuolisuus vie aina vituralleen.

Esimerkki "de sa vuu" ilmiöstä tai siitä tunteesta että olen "elänyt tämän hetken aijemmin", jos ei tiedä sitä tieteellistä faktaa että aivopuoliskojen välinen nano-sekunnin pituinen katkos johtaa tuohon tunteeseen, luulee tosiaan olleensa tilanteessa joskus aijemmin.

Toisaalta asioita on toisinkin päin olemassa ja niitä ei saa vähätellä tai uskotella 'seltysten selityksille' vielä tulevan--> jonkun meidän mielestä rationaalisen selityksen, niitä ei monestikaan saada.

Lisenssiaatti kirjoitti:

//Jos ajatellaan että uskovainenkin perustaa näkemystään kokemuksille, niin herää kysymys että mitä ihmettä hän oikein kokee. Voiko hän tulkita jonkin kokemansa väärin? Itse luulen että uskovainen perustaa lopullisen päätelmän tuohon idiotismiin :)//

Hän kokee subjektiivisen totuuden ja mitä paremmin hän tuntee rationaalisesti tutkittua ihmis-luontoaan(fysiikka/psygolokia etc.), sen syy-yhteyksiä(esim.plasepo/doubit etc.), että toisaalta iän ja ennen muuuta eletyn elämän tuoman kokemuksen tuoman ymmärryksen kautta tajuttavan mahdollisuuksien kirjon, sitä totuudellisempi hän voi itselleen subjektiivisessa mielessä olla.

Eli sitä pienempi mahdollisuus todeta kokemiaan asioita tässä olevaisuudessa väärin mitä laajempi ja monpuolisempi tieto on, eli yksipuolisuus vie aina vituralleen.

Esimerkki "de sa vuu" ilmiöstä tai siitä tunteesta että olen "elänyt tämän hetken aijemmin", jos ei tiedä sitä tieteellistä faktaa että aivopuoliskojen välinen nano-sekunnin pituinen katkos johtaa tuohon tunteeseen, luulee tosiaan olleensa tilanteessa joskus aijemmin.

Toisaalta asioita on toisinkin päin olemassa ja niitä ei saa vähätellä tai uskotella 'seltysten selityksille' vielä tulevan--> jonkun meidän mielestä rationaalisen selityksen, niitä ei monestikaan saada.

"Eli sitä pienempi mahdollisuus todeta kokemiaan asioita tässä olevaisuudessa väärin mitä laajempi ja monpuolisempi tieto on, eli yksipuolisuus vie aina vituralleen."

Samaa mieltä. Mutta mitä on se tieto, mihin uskovainen perustaa näkemyksensä? Kenties raamatun tieto, jota tulkitaan subjektiivisesti ja sitä pyritään "rationaalisesti" avaamaan.

Kuinka paljon meillä tuleekaan olla tietoa, ja mitä sen tiedon tulee olla, jotta kokemuksiamme voimme oikein tulkita.

Paljonko yleensäkkään pystymme antamaan arvoa rationaalisuudelle?

Kysymys ehkä kuuluukin, että kuinka suhtaudumme tieteellisiin "faktoihin"..mielestäni ilman niitä elämä olisi kyllä erittäinkin hankalaa. Mutta kuinka uskovainen niihin suhtautuu?

harjottelija kirjoitti:

"Eli sitä pienempi mahdollisuus todeta kokemiaan asioita tässä olevaisuudessa väärin mitä laajempi ja monpuolisempi tieto on, eli yksipuolisuus vie aina vituralleen."

Samaa mieltä. Mutta mitä on se tieto, mihin uskovainen perustaa näkemyksensä? Kenties raamatun tieto, jota tulkitaan subjektiivisesti ja sitä pyritään "rationaalisesti" avaamaan.

Kuinka paljon meillä tuleekaan olla tietoa, ja mitä sen tiedon tulee olla, jotta kokemuksiamme voimme oikein tulkita.

Paljonko yleensäkkään pystymme antamaan arvoa rationaalisuudelle?

Kysymys ehkä kuuluukin, että kuinka suhtaudumme tieteellisiin "faktoihin"..mielestäni ilman niitä elämä olisi kyllä erittäinkin hankalaa. Mutta kuinka uskovainen niihin suhtautuu?

//Mutta mitä on se tieto, mihin uskovainen perustaa näkemyksensä?//

Riippuu uskovaisesta, naivin-lapsi-uskon omaava kuuntelee pappia, lukee katekismusta ja uskoo lähes kaiken mitä raamaattu sanoo kirjaimellisesti, tämä on hyvin totta.

Joku tutkii tiedettä ja uskoo mitä se kertoo, ottamatta huomioon muuttujia ihmiskunnan kolektiivissa tai muussa tietämättömässä muuttujassa tai muuttajassa, joka ei vielä ole astunut tieteenIihmiskunnan valoon, astunut tieteen valoon niin että koko tiede ajatus muuttaa vaikkapa paljolti muotoaan.

On tietäjiä jotka eivät puhu eivätkä pukahda, mutta tietävät, he tietävät jotain niin perutavaalaatua olevaa että siitä ei voi puhua, sanat eivät taivu siihen mitä tiedetään.


//Kenties raamatun tieto, jota tulkitaan subjektiivisesti ja sitä pyritään "rationaalisesti" avaamaan.//


Kenties, on fundamentalisteja, matematikkoja, mystikkoja ja näiden yhdistelmiä, yleensä kaikki suurimmat tiedeihmiset ovat lukeneet ja tukineet raamatun lävitse, Newton etunenässä yritti selvittää tieteen keinoin arvoitusta joka ei ole inhimillisyydelle auennut.




//Kuinka paljon meillä tuleekaan olla tietoa, ja mitä sen tiedon tulee olla, jotta kokemuksiamme voimme oikein tulkita.//


Tähän voisin sanoa subjektiivisesta kokemuksesta niin että, itselleni avaavin ja vaikein, mutta tyydyttävin tiedon lähde on ollut sydämestä lähtevä kokonaisvaltainen rakkauden ajatus, sen kautta ajateltuna kaikki maailmassa oevat asiat saavat oma paikkansa ja tärkeysjärjestyksensä.

Kokonaisvaltaisen rakkauden etu on siinä että se ei vaadi älykkyyttä tai mitään erikois osaamisen aluetta tuekseen, se toimii kaikkina aikoina kaikkialla ja kaikille ihmisille jotka sen haluavat ja uskaltavat vastaanottaa.

Otan tämän esille siksi että vaikka eläisi kuinka kauan, lukisi kaikki maailman kirjat ja tiedelehdet lävitse ja muistasi vielä niiden sisältämän tiedon, eivät ne antaisi vastausta tyydytystä eniten antaviin kysymyksiin esimerkiksi "WHY".



//Paljonko yleensäkkään pystymme antamaan arvoa rationaalisuudelle?//


Sille ei voi antaakkaan paljon arvoa balanssimattomasti, sillä emme tiedä todellisuudesta paljoakaan, vain maailmankaikkeuden tämä (kahden metrin jana tiedettyä olevaisuutta[tiede kojeilla], ihminen aistii siitä aisteillaan 2 cm) aistittava osuus on meille,,siis meille todellisuus, se mitä todellisesti on olemassa tai mikä on olemassa on vielä salaisuus.


//Kysymys ehkä kuuluukin, että kuinka suhtaudumme tieteellisiin "faktoihin"..mielestäni ilman niitä elämä olisi kyllä erittäinkin hankalaa. Mutta kuinka uskovainen niihin suhtautuu?//


Minä suhtaudun niihin avoimesti, ilman tiedettä olisin jo itse kuollut 20 vuotta sitten, se on siis pitäny minut hengissä (onko se hyvä vai huono,,noh?) nämä vuodet, toisaalta en voi käsittää tiede uskovia ja "yksislmäistä" katsantoa missään asiassa, en siis uskovien fundamentalista asennetta mihinkään tai tiede uskovien asennetta tieteen varmuuksiin (joista suurin osa muuttuu tieteen kehittyessä), että tälleee, muista en tiedä.

Lisenssiaatti kirjoitti:

//Mutta mitä on se tieto, mihin uskovainen perustaa näkemyksensä?//

Riippuu uskovaisesta, naivin-lapsi-uskon omaava kuuntelee pappia, lukee katekismusta ja uskoo lähes kaiken mitä raamaattu sanoo kirjaimellisesti, tämä on hyvin totta.

Joku tutkii tiedettä ja uskoo mitä se kertoo, ottamatta huomioon muuttujia ihmiskunnan kolektiivissa tai muussa tietämättömässä muuttujassa tai muuttajassa, joka ei vielä ole astunut tieteenIihmiskunnan valoon, astunut tieteen valoon niin että koko tiede ajatus muuttaa vaikkapa paljolti muotoaan.

On tietäjiä jotka eivät puhu eivätkä pukahda, mutta tietävät, he tietävät jotain niin perutavaalaatua olevaa että siitä ei voi puhua, sanat eivät taivu siihen mitä tiedetään.


//Kenties raamatun tieto, jota tulkitaan subjektiivisesti ja sitä pyritään "rationaalisesti" avaamaan.//


Kenties, on fundamentalisteja, matematikkoja, mystikkoja ja näiden yhdistelmiä, yleensä kaikki suurimmat tiedeihmiset ovat lukeneet ja tukineet raamatun lävitse, Newton etunenässä yritti selvittää tieteen keinoin arvoitusta joka ei ole inhimillisyydelle auennut.




//Kuinka paljon meillä tuleekaan olla tietoa, ja mitä sen tiedon tulee olla, jotta kokemuksiamme voimme oikein tulkita.//


Tähän voisin sanoa subjektiivisesta kokemuksesta niin että, itselleni avaavin ja vaikein, mutta tyydyttävin tiedon lähde on ollut sydämestä lähtevä kokonaisvaltainen rakkauden ajatus, sen kautta ajateltuna kaikki maailmassa oevat asiat saavat oma paikkansa ja tärkeysjärjestyksensä.

Kokonaisvaltaisen rakkauden etu on siinä että se ei vaadi älykkyyttä tai mitään erikois osaamisen aluetta tuekseen, se toimii kaikkina aikoina kaikkialla ja kaikille ihmisille jotka sen haluavat ja uskaltavat vastaanottaa.

Otan tämän esille siksi että vaikka eläisi kuinka kauan, lukisi kaikki maailman kirjat ja tiedelehdet lävitse ja muistasi vielä niiden sisältämän tiedon, eivät ne antaisi vastausta tyydytystä eniten antaviin kysymyksiin esimerkiksi "WHY".



//Paljonko yleensäkkään pystymme antamaan arvoa rationaalisuudelle?//


Sille ei voi antaakkaan paljon arvoa balanssimattomasti, sillä emme tiedä todellisuudesta paljoakaan, vain maailmankaikkeuden tämä (kahden metrin jana tiedettyä olevaisuutta[tiede kojeilla], ihminen aistii siitä aisteillaan 2 cm) aistittava osuus on meille,,siis meille todellisuus, se mitä todellisesti on olemassa tai mikä on olemassa on vielä salaisuus.


//Kysymys ehkä kuuluukin, että kuinka suhtaudumme tieteellisiin "faktoihin"..mielestäni ilman niitä elämä olisi kyllä erittäinkin hankalaa. Mutta kuinka uskovainen niihin suhtautuu?//


Minä suhtaudun niihin avoimesti, ilman tiedettä olisin jo itse kuollut 20 vuotta sitten, se on siis pitäny minut hengissä (onko se hyvä vai huono,,noh?) nämä vuodet, toisaalta en voi käsittää tiede uskovia ja "yksislmäistä" katsantoa missään asiassa, en siis uskovien fundamentalista asennetta mihinkään tai tiede uskovien asennetta tieteen varmuuksiin (joista suurin osa muuttuu tieteen kehittyessä), että tälleee, muista en tiedä.

Tulisiko meidän kaikkien hyväksyä ymmärtämättömyytemme ja näyttää fundismielisille persettä ;)

harjottelija kirjoitti:

Tulisiko meidän kaikkien hyväksyä ymmärtämättömyytemme ja näyttää fundismielisille persettä ;)

Joo niinkin, mutta myös etsiä vastauksia, eikä vain tarjota hanukkaa potkittavaksi satikkaa... "no niin".

Lisenssiaatti kirjoitti:

Joo niinkin, mutta myös etsiä vastauksia, eikä vain tarjota hanukkaa potkittavaksi satikkaa... "no niin".

Vastauksia tosin tulee etsiä, mutta kuinka hyvin ymmärrämme kokemamme ja mihin tulkintamme perustamme. Se tulisi muistaa omat MIELIPITEENSÄ julkituomisessa.

Subjektiivisia kokemuksia ja tulkintoja...sitähän tää on..kai ;)

Subjektiivisesta tulkinnasta ja sen haasteellisuudesta ;)