mihin anarkia pyrkii

En anarkisti ole, mutta käsittääkseni kyseessä on aika usein alempien sosiaaliryhmien vähälle huomiolle jääneet lapset. Kotoa on tullut jonkinlainen perus-vasemmistolainen malli, jonka pohjana on ajatus siitä, että "herrat sortaa perkele". Kavereiden kanssa sitten luetaan Kapinatyöläistä ja päädytään siihen ajatukseen, että minun pahaan olooni on syypää se, jolla asiat ovat taloudellisesti paremmin. Sekaan heitetään poliisivihaa maailmalta ja kansalaissotaa lähes sadan vuoden takaa.

Uudesta aatemaailmasta saadaan usein kaveripiiri, joka tuo elämään kaivattua turvallisuuden tunnetta. Monesti erilaisilla alakulttuureilla on poikkeuksellisen tiivis yhteistyö- ja avunantoverkosto. Voit huoletta matkustaa vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa ja majoitusta, aateveljet tulevat apuun. Tämä tietysti vahvistaa kuvaa siitä, että on olemassa "me" joka taas on "muita" eli yhteiskuntaa vastaan.

Jokaisessa ihmisessä on käyttämätöntä vihaa. Jos joku tarjoaa tälle vihalle yksilön arvoihin ja kokemuksiin sopivan purkautumiskeinon, siihen tartutaan. Hitlerin Saksa on tästä oiva ikiaikainen esimerkki.

Mielenosoitukset antavat myös vaihtelua arkeen, jota joillakin täyttää vaan tyhjyys, toimettomuus ja turhautuminen. Mielenosoituksiin varataan usein viihdykkeeksi alkoholia mukaan, joten tarkoitus on usein enemmänkin viihtyä kuin vastustaa.

Entä sitten itse aatemaailma? Se on ja sen täytyy olla utopia. Miten järjestää yhteiskunta, kun yhteiskunta olisi lakkautettu? Sehän on mahdottomuus. "Anarkisteja" ei näytä haittaavan se, että he liittyvät itse yhteen ja harjoittavat poliittista toimintaa julkaisuilla, kokoontumisilla ym. Tämähän on mitä suuremmassa määrin vallankäyttöä, jota he vastustavat!

Älä siis ole huolissasi, tämän päivän anarkisti on parinkymmenen vuoden päästä tavallinen kaduntallaaja, joka miettii lasten hakemista päivähoidosta ja tarjousiltapalaa.