Olen havainnut, että käytännössä kaikkia sivareita vaivaa aina koko loppuiän ajan se ettei suorittanut asepalvelustaan. Jokaikinen tuntemani sivari reagoi jotenkin jos/kun ottaa armeijan puheeksi. Meinaan ihan tavallisissa juhlissa, oli kyseessä kaverin tuparit, kihlajaiset, häät, juhannus, vappu tai saunailta, niin jos jutustelun ja syömisen ja juomisen yhteydessä puhelee kavereidensa kanssa armeijajuttuja, niin paikalla oleva sivari reagoi jotenkin, huomaa, että jossakin tuntuu, sävähtää ilmeessä, poistuu huoneesta, vaivaantuu tai ihan mitä vaan.
Tänään sattumalta ollessani tankkaamassa autoani tuli viereiselle pumpulle mies, joka nousi autostaan, yhtäkkiä sen pumpun viereiseltä pumpulta kuului iloinen tervehdys ja siinä olikin kaksi armeijakaverusta samasta tuvasta alokasajalta. Molemmilla ikää n. 40v. mutta silti välittömästi tunnistivat toisensa ja alkoivat jutella muistellen armeijakokemuksiaan ja muita tuttuja armeijasta, mitä kellekin kuuluu ja mitä kukin oli tehnyt armeijan jälkeen. Kertoivat myös kertausharjoitusmääränsä yms. heti, verraten kumpi oli kerrannut enemmän ja mikä oli heidän tehtävänsä ja sijoituksensa yms.
Vertaapa sitä kahden sivarin kohtaamiseen: tuskin tuntisivat toisiaan ja jos tuntisivat, niin tuskin vaihtaisivat sanoja, tai aika tyhmän kuuloista olisi: "ai moi, muistatkos kun oli silloin kova päivä siellä Oulunkylän kirjastossa, että ne muutaman hyllyn kirjat olivat menneet pahasti epäjärjestykseen ja olivat pölyisiäkin..." tai vastaavaa
Tänään sattumalta ollessani tankkaamassa autoani tuli viereiselle pumpulle mies, joka nousi autostaan, yhtäkkiä sen pumpun viereiseltä pumpulta kuului iloinen tervehdys ja siinä olikin kaksi armeijakaverusta samasta tuvasta alokasajalta. Molemmilla ikää n. 40v. mutta silti välittömästi tunnistivat toisensa ja alkoivat jutella muistellen armeijakokemuksiaan ja muita tuttuja armeijasta, mitä kellekin kuuluu ja mitä kukin oli tehnyt armeijan jälkeen. Kertoivat myös kertausharjoitusmääränsä yms. heti, verraten kumpi oli kerrannut enemmän ja mikä oli heidän tehtävänsä ja sijoituksensa yms.
Vertaapa sitä kahden sivarin kohtaamiseen: tuskin tuntisivat toisiaan ja jos tuntisivat, niin tuskin vaihtaisivat sanoja, tai aika tyhmän kuuloista olisi: "ai moi, muistatkos kun oli silloin kova päivä siellä Oulunkylän kirjastossa, että ne muutaman hyllyn kirjat olivat menneet pahasti epäjärjestykseen ja olivat pölyisiäkin..." tai vastaavaa
Vastaukset 22
Vanhimmat
niin ei tarvitse pohtia tuollaista.
Hajotkaa peniksiinne jätkät.
Ei se ole myöhäistä koskaan sukupuolen vaihdosleikkauksilla sinäkin pääset poikuudestasi.
Joten miksi inininä?
Mistä syistä asepalvelus ei voisi olla vapaaehtoinen kansalaisvelvollisuus?
prepata vähäsen. Olet vajoamassa keskiverto trollien tasolle. Jos vaikka pistäisit taas copy pastella niitä laki pätkiä.
Johtuskohan siitä, että sun kaltaiset idiootit on aina vainoomassa sivareita?
Mua ei ainakaan kiinnosta nähdä just ketään mun armeija ajalta, muuta kuin ehkä niitä, joiden kanssa ollaan siellä manattu intti syvimpään helvettiin.
Tässä juuri mietin keinoja, miten vältän mahdolliset kertausvitutukset. Johonkin terveyden tilaan tulen vetoamaan.
Maanpuolustus tahtoni on nolla, kuten myös kertaamis intoni.
Toivon, ettei intin määrärahat riitä kaikkein surkeimpien tapausten kertauttamiseen ja mun suoritteilla, mun pitäs ehdottomasti päästä siihen rupuista rupuimpaan sakkiin.
Muuten kai mun täytyy maksaa elämäni ensimmäiset sakot ja sitten muuttaa maasta pois.
Ilmoitat ryhtyväsi sivariksi. Näin vältät kertausharjoitukset eikä siitä koidu sinulle haittaa. Joudut tosin 5 päivän ajaksi sivarin kertausharjoituksiin mutta et enää koskaan sen jälkeen mihinkään sellaiseen. Ja ne sivarin kertausharkat on mukavampia kuin intin pelleilyt.
Allekirjoittaneella kokemusta on.
Niinpä niin ja turkikset ovat varmaan myös pahasta. Inttiä nähnytkään tuommoinen.
Toivottavasti kertauskutsu tulee jatkossa joka vuosi, kuten lupasivat vapaaehtoisissa harjoituksissa viimeksi. Tosin epäilen...
Nykyään ne sivarikaverit pääsevät naimisiin keskenään.
Niin että ne kulkee jo valmiiksi käsi kädessä kadulla.
Intissä pojat heräili samoista vuoteista.. miksi?
kävin armeija ja hävettää. Jos jaksaisin niin kävisin sivarin nyt ja polttaisin sotilaspassini.
No en kävisi mutta naurettavan turha oli tuo inttikeikka
Mutta leikitään nyt vielä hiukan sun kanssasi...
"Jokaikinen tuntemani sivari reagoi jotenkin jos/kun ottaa armeijan puheeksi."
Yleensä normaalit ihmiset reagoivat jotenkin silloin kun heille alkaa puhua jostakin...
"Meinaan ihan tavallisissa juhlissa, oli kyseessä kaverin tuparit, kihlajaiset, häät, juhannus, vappu tai saunailta, niin jos jutustelun ja syömisen ja juomisen yhteydessä puhelee kavereidensa kanssa armeijajuttuja, niin paikalla oleva sivari reagoi jotenkin, huomaa, että jossakin tuntuu, sävähtää ilmeessä, poistuu huoneesta, vaivaantuu tai ihan mitä vaan."
Eiköhän tuossa ole kysymys ihan siitä vain, että jos ei porukan keskustelun aihe kosketa omaa elämää eikä ole kiinnostava, niin tyhmää sellaiseen jengiin on jäädä seisoskelemaan. Ei tuossa mitään häpeän oireita ole. Et sinäkään varmaan kauaa jaksaisi esim. naisten seurassa jutella vaikkapa kuukautisista.
Vaikka saattaa hyvinkin tietysti olla, että sinä olet niitä "karismaattisia" miehiä, jotka tietävät, että ovat kaikkien mielestä Tosi Hyviä Jätkiä, ja että parikymmentä kaljaa lisää vetovoimaa ja parantaa entisestäänkin suuren humoristin luonnettanne ja että naisien parissa esim. peppujen leikkisä kouriminen vain lisää suosiotanne...
"Tänään sattumalta ollessani tankkaamassa autoani tuli viereiselle pumpulle mies, joka nousi autostaan, yhtäkkiä sen pumpun viereiseltä pumpulta kuului iloinen tervehdys ja siinä olikin kaksi armeijakaverusta samasta tuvasta alokasajalta."
No jopas jotakin, itse en enää muista alokasajan tupakavereistani YHTÄKÄÄN edes nimeltä... ja siitä on sentään vain viitisen vuotta aikaa.
Onko sinulla jotain siviilipalvelusmiehiä vastaan, vai oletko tosiaan tavannut jokaikisen sivarin täällä Suomessa että voit väittää noin?
Toisekseen, sivaria tuskin kiinnostaa armeijajutut, sen enempää kuin jehovia/muita vapautettuja ja naisia
Eikä monia armeijankäyneitäkään kiinnosta armeijajutut.
Kuten minä, arvaas mitä minä sanon 10 vuoden päästä, kun törmään toiseen vapautettuun, sanon "musitatkos sen 13. syyskuuta kakstuhat kuus kun kirjoittelin sivaripalastalle" "musitakos sen tiistain kun oltiin jo aamulla jonottamassa pubiin" "muistakots sen kun käytiin laivalla kännäämässä" "muistatkos kun käytiin Suomen Joutsenella asentamassa uusi pääkeskus"
Eli ihan tavallisen elämän juttuja, ei pakkotyön juttuja tms.
Hävettää välillä, kun ei saatana mitään muuta keksi ihmisille puhua, ku silloin intis.
Jumalauta se intti on kyllä sellanen aivojen vinksauttaja, ettei sen jälkeen muuta elämää ole ollutkaan ku teltassa palelua ja kaminan kantoa.
"Ku mä olin intis",aina tän sanottuaa tulisi pyytää, jonkun potkaisemaan lujaa!
Inttihän on heteroille oikee painajainen, karvaisia äijiä alasti suhkussa, saunassa, nukkumista kylki kyljen, ja muutenkin poikahenkistä touhua, huom. suurin osa samaa ikää.
No homoillehan se on oikeen unelma, olisin mennt, jos terveys olisi kestänyt.
Toinen poikavoittoinen paikka on Urusvuoren keskon kylmävarasto, no siellä tuli kesällä juteltua yhen pojan kanssa, hän on nykyjään poikaystäväni
Ja on eka paikka, jossa mua on seksuaalisesti kopeloitu :D Että voi helvetti!
Vänrikin kirjoitukset antaa melko hyvän kuvan kyseisen miehen sielunmaisemasta, eikä se ole kaunis.
Tämän miehen sisäisen rumuuden näkevät jo pian sokeatkin.
että kaikki sotahulluimmat miehet ovat juuri vänrikkejä?
kuules vänrikki, ei oo mulle tullu ketään vastaan joka olis sivarivalintaansa hävennyt. enkä myöskään minä häpeä! Olen ylpeä siitä.
Saan aiheutettua paperisotaa ja työtä armeijaidiooteille. Saan katsoa kun he vihasta puuskuttavat ja purevat hampaitaan yhteen! :D aahahahahahahah
olla vänrikki itse piilohomo mikä intoilee nuorista komeista inttipojista..
Jaa no minä ainakin olen ylpeä ollessani sivari ja kaikissa mahdollisissa sukujuhlissa (,jos asia vain puheeksi tulee) ilmoitan siitä myös ylpeästi.
Kyllä minä ainakin vielä nään vanhoja sivarikavereita ja meillä on muuta ajankohtaisempaa keskusteltavaa sen sijaan, että märehtisimme jotain vuosia vanhoja "sotamuistoja".
Jos sivarit ovat vaivaantuneita asiasta niin nämä keski-ikäiset miehet vetävät oman palvelusaikansa historian vastaavasti aivan överiksi. Kun sukujuhlissa ns. miehet alkavat tiristellä sotamuistojaan kaikki muut vaan pyörittelevät tylsistyneenä silmiään. Asia ei kiinnosta ketään ja kaiken lisäksi kaikki tarinat ovat täysin liioiteltua. Turhan päiväistä hapatusta.