Menneisyyttä voimakkaampi on Jumalan armo
Lienetköhän kanssani samaa mieltä siitä, että yksi raskaimmista ja tuskallisimmista kokemuksistamme on olla oman menneisyytensä vanki?
"Vankeudella" tarkoitan tässä sitä ahdistavaa tunnetta joka syntyy, kun ajatukset kulkevat menneisiin vuosiin ja sellaisiin tapahtumiin, joita ei saa tekemättömiksi vaikka kuinka haluai. Ne ovat kuin paksut liikkumattomat vankilan kivimuurit paikoillaan omassa historiassa.
Minusta näyttää, että moni meistä elää tällaisten raskaiden muistojen masentamana ilman toivoa, rohkeutta ja iloa. Ehkä sinäkin tunnet tällaisista syistä ahdistettuja ihmisiä - tai kenties olet itse sellainen?
Raamatun henkilö, joka menneisyyttään murehtivalle voi tulla suureksi avuksi, on "kanaanilainen vaimo", Matt 15:21-28. Hän nimittäin oli oman ja sukunsa menneisyyden kannalta ilman toivoa maailmassa. Mutta hänkin sai Jeesukselta avun!
Muistat ehkä, että kanaanilaisten muinainen esi-isä oli aikanaan tehnyt synnin, jonka tähden Jumala kirosi sekä hänen lapsensa että kaikki hänestä polveutuvat ihmiset. Tämän synnin tähden Jumala myös käski israelilaisia hävittämään kanaanilaiset, kun he myöhemmin tulivat Joosuan johdolla "kanaanilaisten maahan", 5 Moos 7:2-5. Niin ahdistava ja raskas oli kanaanilaisten menneisyyden taakka. Eikä ulospääsyä ollut koko vanhan liiton aikana.
Israelilaiset tottelivat Jumalan surmaamiskäskyä sen verran huolimattomasti, etteivät aivan kaikki kanaanilaiset kuolleet. Joitakin jäi eloon ja heidän jälkeläisiään oli olemassa vielä Jeesuksenkin aikana. Mutta nämä ihmiset elivät yhä silloin menneisyytensä ja sukunsa menneisyyden vankeina. He eivät voineet muuttaa kansalaisuuttaan eivätkä sitä, mitä ennen heitä oli tapahtunut.
Kanaanilainen vaimo oli yksi heistä. Kun hän tuli Jeesuksen luo, hän tiesi hyvin, että hän oli Jumalan kiroaman kansan jäsen. Se oli suunnattoman masentava kuorma, toivottoman elämän syy. Hän tiesi, ettei häntä ja hänen kansaansa oikeastaan pitänyt olla maan päällä. Hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään oikeutta tulla Mestarin eteen. Hän tiesi, että hän oli menneisyytensä tuomitsema ja menneisyytensä vanki.
Mutta mitä hän teki? Vaikka hän kuului kirottuun kansaan, vaikka Jumalan tuomiot lepäsivät hänen sukunsa yllä, vaikka Jeesuskin hylkäsi hänet vaikenemalla ja sitten kutsumalla häntä koiraksi, hän kuitenkin jäi Jeesuksen luo ja kumarsi tätä.
Ajattele! Vaimo kumarsi Jumalaa, joka oli kironnut hänen kansansa! Sisimmässään hän suostui tuomioon mutta näki Jeesuksessa toivon, jota ei ennen ollut nähnyt.
Tämän tähden tämä vaimo näyttää tietä meille kaikille, jotka olemme turmelleet elämämme ja tuhonneet menneisyytemme synneillä. Takanamme olevaa emme voi hävittää, se on ja jää. Mutta Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon.
Katso tarkkaan tämän vaimon toimintaa. Koko hänen asennettaan leimasi suostuminen tuomioihin, joita hänestä ja hänen kansastaan lausuttiin. Hän kumarsi nöyrästi, kun hänelle sanottiin: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille." Kaikelle, mitä hänestä sanottiin, hän sanoi: "Niin, Herra." Mutta sitten hän tuomarinsa edessä rohkeni lisätä: "Mutta syöväthän penikatkin..."
Tällainen on usko. Se suostuu kaikkeen, mitä Jumalan laki ihmisestä sanoo. Se suostuu tuomioihin, joita Jumala lausuu. Se tunnustaa, ettei ihminen ole mitään. Mutta keskellä kirouksen kauhujakin se kurottautuu kohti kaikkeuden tuomaria tajuten, ettei maailmassa ole ketään, joka voisi auttaa tuomittua paitsi hän, joka kaikki tuomitsee.
Tämä merkitsee, että sinun sukusi synnit, vanhempiesi synnit, itse menneisyydessä tekemäsi synnit ovat kadottavia ja kuolettavia. Mutta ne eivät ole este Jeesuksen Kristuksen avulle, kun sinä lähestyt tuomariasi ja jäät hänen jalkojensa juureen apua odottamaan.
Menneisyytesi todellisia lankeemuksia sinä et pysty hävittämään, vielä vähemmän perisyntiä jota kannat esivanhempiesi rikkomusten tähden. Olet kuin teräshäkissä, josta et pääse pois. Jumalan tuomioitakaan sinä et pysty torjumaan. Kaikki on vääjäämättömästi menetetty. Mutta Jeesuksen luokse sinä voit tulla ja jäädä sellaisena kuin olet, menneisyytesi ja muistojesi kanssa. Ja silloin sinä näet ja koet, että menneisyyttäsi voimakkaampi on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.
Odota siis Herraa. Sitä joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä pois. Ei totisesti.
- Per-Olof Malk
Lienetköhän kanssani samaa mieltä siitä, että yksi raskaimmista ja tuskallisimmista kokemuksistamme on olla oman menneisyytensä vanki?
"Vankeudella" tarkoitan tässä sitä ahdistavaa tunnetta joka syntyy, kun ajatukset kulkevat menneisiin vuosiin ja sellaisiin tapahtumiin, joita ei saa tekemättömiksi vaikka kuinka haluai. Ne ovat kuin paksut liikkumattomat vankilan kivimuurit paikoillaan omassa historiassa.
Minusta näyttää, että moni meistä elää tällaisten raskaiden muistojen masentamana ilman toivoa, rohkeutta ja iloa. Ehkä sinäkin tunnet tällaisista syistä ahdistettuja ihmisiä - tai kenties olet itse sellainen?
Raamatun henkilö, joka menneisyyttään murehtivalle voi tulla suureksi avuksi, on "kanaanilainen vaimo", Matt 15:21-28. Hän nimittäin oli oman ja sukunsa menneisyyden kannalta ilman toivoa maailmassa. Mutta hänkin sai Jeesukselta avun!
Muistat ehkä, että kanaanilaisten muinainen esi-isä oli aikanaan tehnyt synnin, jonka tähden Jumala kirosi sekä hänen lapsensa että kaikki hänestä polveutuvat ihmiset. Tämän synnin tähden Jumala myös käski israelilaisia hävittämään kanaanilaiset, kun he myöhemmin tulivat Joosuan johdolla "kanaanilaisten maahan", 5 Moos 7:2-5. Niin ahdistava ja raskas oli kanaanilaisten menneisyyden taakka. Eikä ulospääsyä ollut koko vanhan liiton aikana.
Israelilaiset tottelivat Jumalan surmaamiskäskyä sen verran huolimattomasti, etteivät aivan kaikki kanaanilaiset kuolleet. Joitakin jäi eloon ja heidän jälkeläisiään oli olemassa vielä Jeesuksenkin aikana. Mutta nämä ihmiset elivät yhä silloin menneisyytensä ja sukunsa menneisyyden vankeina. He eivät voineet muuttaa kansalaisuuttaan eivätkä sitä, mitä ennen heitä oli tapahtunut.
Kanaanilainen vaimo oli yksi heistä. Kun hän tuli Jeesuksen luo, hän tiesi hyvin, että hän oli Jumalan kiroaman kansan jäsen. Se oli suunnattoman masentava kuorma, toivottoman elämän syy. Hän tiesi, ettei häntä ja hänen kansaansa oikeastaan pitänyt olla maan päällä. Hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään oikeutta tulla Mestarin eteen. Hän tiesi, että hän oli menneisyytensä tuomitsema ja menneisyytensä vanki.
Mutta mitä hän teki? Vaikka hän kuului kirottuun kansaan, vaikka Jumalan tuomiot lepäsivät hänen sukunsa yllä, vaikka Jeesuskin hylkäsi hänet vaikenemalla ja sitten kutsumalla häntä koiraksi, hän kuitenkin jäi Jeesuksen luo ja kumarsi tätä.
Ajattele! Vaimo kumarsi Jumalaa, joka oli kironnut hänen kansansa! Sisimmässään hän suostui tuomioon mutta näki Jeesuksessa toivon, jota ei ennen ollut nähnyt.
Tämän tähden tämä vaimo näyttää tietä meille kaikille, jotka olemme turmelleet elämämme ja tuhonneet menneisyytemme synneillä. Takanamme olevaa emme voi hävittää, se on ja jää. Mutta Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon.
Katso tarkkaan tämän vaimon toimintaa. Koko hänen asennettaan leimasi suostuminen tuomioihin, joita hänestä ja hänen kansastaan lausuttiin. Hän kumarsi nöyrästi, kun hänelle sanottiin: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille." Kaikelle, mitä hänestä sanottiin, hän sanoi: "Niin, Herra." Mutta sitten hän tuomarinsa edessä rohkeni lisätä: "Mutta syöväthän penikatkin..."
Tällainen on usko. Se suostuu kaikkeen, mitä Jumalan laki ihmisestä sanoo. Se suostuu tuomioihin, joita Jumala lausuu. Se tunnustaa, ettei ihminen ole mitään. Mutta keskellä kirouksen kauhujakin se kurottautuu kohti kaikkeuden tuomaria tajuten, ettei maailmassa ole ketään, joka voisi auttaa tuomittua paitsi hän, joka kaikki tuomitsee.
Tämä merkitsee, että sinun sukusi synnit, vanhempiesi synnit, itse menneisyydessä tekemäsi synnit ovat kadottavia ja kuolettavia. Mutta ne eivät ole este Jeesuksen Kristuksen avulle, kun sinä lähestyt tuomariasi ja jäät hänen jalkojensa juureen apua odottamaan.
Menneisyytesi todellisia lankeemuksia sinä et pysty hävittämään, vielä vähemmän perisyntiä jota kannat esivanhempiesi rikkomusten tähden. Olet kuin teräshäkissä, josta et pääse pois. Jumalan tuomioitakaan sinä et pysty torjumaan. Kaikki on vääjäämättömästi menetetty. Mutta Jeesuksen luokse sinä voit tulla ja jäädä sellaisena kuin olet, menneisyytesi ja muistojesi kanssa. Ja silloin sinä näet ja koet, että menneisyyttäsi voimakkaampi on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.
Odota siis Herraa. Sitä joka hänen tykönsä tulee, hän ei heitä pois. Ei totisesti.
- Per-Olof Malk
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.arkki.org/index.php?menu=arkki&page=uskoontulo
Arkki on väärän evankeliumin julistuskeskus,
siellä ei Jumalan Henki vaikuta, vaan antikristuksen ekstyshenki.
Galatalaiskirje:
3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Kuka on oikea Kristitty?
Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Antiokiassa nykyisen Turkin alueella Jeesuksen opetuslapsia alettiin kutsua ensimmäisen kerran kristityiksi. Tämä kaikki tapahtui Paavalin aikana melkein 2000 vuotta sitten. Mitä sana kristitty oikeastaan merkitsee? Se merkitsee "Kristuksen seuraaja" tai "Pikku-Kristus".
On mielenkiintoista havaita, että kristitty-sanaa voi nykyään käyttää melkein kuka tahansa. Suomessa itseään kristityksi kutsuva voi käytännöllisesti katsoen myös elää miten tahansa, kenenkään kummeksumatta. Kristityksi voidaan valitettavasti katsoa myös henkilö, joka kuuluu johonkin kirkkoon, mutta samalla hänen elämäntapansa, uskonsa tai moraalinsa voi olla mitä tahansa. Saatammehan lukea lehdistä, että on olemassa jopa kristillisen kirkon johtajia tai pappeja, jotka eivät usko Raamatun keskeisiin totuuksiin, kuten neitseestä syntymiseen, Jeesuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen. "Kristitty"- sana on todella menettänyt varsinaisen merkityksensä kansamme parissa.
Mutta, minkälainen on sitten "oikea kristitty"? "Oikea kristitty " on antanut elämänsä ohjat Jeesukselle ja haluaa olla Hänen opetuslapsensa. Hän haluaa elää Jumalan läheisyydessä ja rakastaa Hänen käskyjään ja johdatustaan. Sen seurauksena hän on omaksunut ja uskonut määrätyt totuudet, jotka ovat hyvin erilaisia, kuin tässä ajassa vallitseva ajattelu.
Tässä muutamia perustotuuksia, jotka viitoittavat hänen tietään ja uskoaan: Raamattu on Jumalan Sana, Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luokse, taivas ja helvetti ovat todellisuutta, juutalaiset ja Israel ovat Jumalan silmäterä, maailmankaikkeus on Jumalan luomistyön tulos. Myös korkea moraali näkyy oikean kristityn elämässä valintoina, jotka ovat nykyään harvinaisia useille ihmisille esim. raittius päihteistä, rehellisyys, uskollisuus avioliitossa, terveiden perhearvojen ylläpitäminen.
Pelkästään yllä mainitut asiat ovat jo niin vahvoja kannanottoja ymmärtääksemme, miksi sanaa "kristitty" on käytetty väärin. Oikea kristitty julistaa koko elämällään Jumalan totuutta ja rakkautta. Hänen sanoillaan ja elämäntavoillaan on todellista katetta. Lyhyesti sanottuna todellisen kristityn tunnistaa Luukkaan evankeliumin 10. luvun jakeesta 27:" Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi". Syntinsä anteeksi saanut ihminen on täynnä rakkautta Luojaansa ja Vapahtajaansa kohtaan. Hän keskittää koko elämänsä yhteen ainoaan kohteeseen, Jeesukseen. Silloin hän voi sanoa aidosti:" Olen kristitty!" Kysymyksessä on toimiva suhde, vuorovaikutus Jumalan ja ihmisen välillä, joka heijastuu lähimmäisenrakkautena ja laupeutena ympäröivään maailmaan.
Paul Raja-aho
Pastori
http://www.arkki.org/index.php?menu=arkki&page=pastorinpalsta
Paul Raja-Ahon teksti on erittäin hyvää opetusta.
Meidän ajassamme jo mormoonitkin huutavat olevansa kristittyjä.
Ko.kirjoitus kannattaa levittää laajemmallekin.
Olen itsekin vähän kirjoittanut aihetta sivuavaa tekstiä. Sitä tässä:
http://www.jeesus-on-herra.com/alkuperainenkristinuskio.htm
_____________________________________
Tämä oli valtaisampia ja kirkkaimpia Jumalan evankeliumin armon julistuksia mitä olen milloinkaan lukenut mistään.
Tällaisissa Pyhän Hengen aikaan saamissa kirjoitukissa ja puheissa on sellainen piirre, että kun ihminen on sanottavansa sanonut niin Jumala jatkaa puhumista.
Sydämeni kiittää Herraa ja KAIKKI MITÄ MINUSSA ON Hänen pyhää nimeänsä. Kaikki joissa on henki, ylistäkää Herraa!
jotain aivan sanomattoman kirkasta evankeliumin sanomaa,olen tuon lukenut monasti Raamatusta,mutta ei se koskaan ole oikein noin selvään avautunut,oli todella aivan ihanaa ja todellista ismisen suhdetta Jumalaan ja miten Jumala on armollinen,kiitos,kyllä tällä palstalla voi löytää helmiäkin!
Per Olof Malk kuuluu liikkeeseen, joka vastustaa helluntailaisia ja kieltää armolahjat ja Pyhän Hengen toiminan nykyajassa. Perinteistä luterilaista lapsikasteharhaa, kaste pelastaa ja siihen taikauskoisesti uskotaan.
-niin sen tarkoitus ei ole olla pelkästään Helluntailaisuuden puhtauden puolustusrintama ja pököttämispalsta,-vaan nimenomaan, keskustelupalsta!
-ei se ole mitään keskustelua että se jota keskustelun pitäisi, koskea vain pököttää omaa sanomaansa täällä, itsepäisesti
-ei ole mitään haittaa siitä että muutkin näkemykset tulevat esille koska ne juuri tuovat sen keskustelun tänne..
-uskovaisetkin on melkoisia pässinpäitä ja joskus asioissa joissa he todella ovat, väärässä !
-uskovaisetkin on melkoisia pässinpäitä ja joskus asioissa joissa he todella ovat, väärässä !
Tämä on keskustelupalsta helluntailaisuuteen liittyvistä asioista. Toivottavasti ei kukaan ajattele, että kaikki uskoa tunnustavien kirjoitukset edustavat opillisesti helluntailaisuutta. Kestäkäämme eriäviä mielipiteitä; moni kyselijä etsii vastauksia ja osalla on vääriä käsityksiä helluntailaisuudesta joita voimme lempeällä tavalla oikoa. Nämä hengelliset asiat pysyvät salaisuuksina ihmisille, kunnes Jumala avaa kuulijan ymmärryksen vastaanottamaan Kristuksen evankeliumin.
En muuten tunne mainitsemaasi Malkia. Missä "liikkeessä" hän toimii, jos kieltää armolahjat ja Hengen toiminnan nykyaikana? Viittaat kyllä luterilaisuuteen, mutta myös "liikkeeseen". Mukava olisi saada vastaus. Tutkimpa sitten itse vähän tarkemmin mitä hän opettaa, koska muistan viime päivinä hänen nimensä useamman kerran mainitun täällä palstalla.
se on pakko hyväksyä,mutta jokaiselta voi poimia jotain kuin jyviä akanoiden joukosta
sitä paitsi; voiko kieltäytyä kuuntelemasta tmv.jotain vain siksi,että joku kuuluu väärään porukkaan!?
linkkejä, joista löydät lisätietoa!
http://www.evank.org/
http://koti.mbnet.fi/hulk/
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/
Evankeliumin opintiyhdistys korostaa Kristusta kaikista tärkeämpänä asiana syntiselle ihmiselle. Kyseessä ei ole mikään harhaoppi, vaan mukana on monia ihmisiä eri seurakunnista.
Raamattu sen ilmoittaa ja taistelevat näin Jeesusta vastaan ja hänen palvelijoitaan. Samaa henkeä kuin Kristityn Foorumilla ja Rean Vapaa sana.
Kyseessä on Jeesuksen opetuksen vesittäminen, hän täyttää Pyhällä Hengellä, antaa erilaisia voimavaikutuksia jos sen kiistää on mennyt sivuun Jumalan tahdosta.
Malkkilaiset opettaa myös että Jumala on voimaton nykypäivänä, ihmeet loppuivat kun viimeinen apostoli kuoli, on siis turha rukoilla uskovan, apua ei tule. Olen tästä pitkän keskustelun käynyt vuoden aikana Petri Malkin kanssa, siksi hän vainoaa saarnamiehiä, joiden toiminnassa Pyhä Henki toimii.
Nyt nämä malkilaiset yrittää sinua jujuttaa.
(Per-Olof Malkilta on tosi hyvä kirja Rakkautta vailla vertaa - suosittelen)