Hei!
Olen vajaan kuukauden päästä menossa rintojen pienennysleikkaukseen. Osaako joku kokemuksen perusteella sanoa miten pitkän sairausloman "joutuu" pitämään? Ymmärrän että joutuu ottamaan vähän rauhallisemmin ymmärtääkseni n. kuukauden, mutta miten pitkät lomat olette pitäneet? Pitäisi töitä hieman tässä etukäteen suunnitella... :)
Olen vajaan kuukauden päästä menossa rintojen pienennysleikkaukseen. Osaako joku kokemuksen perusteella sanoa miten pitkän sairausloman "joutuu" pitämään? Ymmärrän että joutuu ottamaan vähän rauhallisemmin ymmärtääkseni n. kuukauden, mutta miten pitkät lomat olette pitäneet? Pitäisi töitä hieman tässä etukäteen suunnitella... :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
juuri tässä sairaslomalla vkolla nunmero 2 ollaan pienennnysleikkauksesta:) 4 vkoa sain lomaa ja olo on kyllä sen mukainen et onneksi vielä saa olla vaan kotona. tietty toipuminen aika yksilöllistä jokaisella.
4viikkoa riippuu tietysti työn laadusta itsellä työssä on paljon nostelemista.
Mihinkäs suuntaat leikkaukseen?
Minun työni ei ole fyysisesti raskasta, aika paljon tietokoneen ääressä kylläkin...
Leikkaukseen menen Kristiinankaupunkiin Selkämeren sairaalaan.
Oon myös menos Selkämeren sairaalaan. 9.lokakuuta.
Koska sun aika on?
Kymmenes lokakuuta :)
Olitko kauan jonossa? Mulla puolisen vuotta jonottamista. Ei paha ollenkaan. Oon hyvin ehtiny miettiä asiaa ja vähän sulatella ylimääräisiä kiloja. Oon kuullu pelkästään hyvää tästä hesalaisesta leikkaavasta lääkäristä. Onko sulle itselle rinnan tuleva koko jo selvillä? Leikkausaamunahan lääkäri sitä kysyy, joten itse pitää tietää mitä haluaa ettei sitten jälkikäteen harmita. Yhden tiedän jota myöhemmin alkoi harmittamaan ettei otettu tarpeeksi. Mä haluaisin B ja C välimaastoon. Nyt DD/E liivistä riippuen.
Hyvää olen minäkin kuullut kirurgista. "Uusien" rintojen koosta: Minullakin on nyt DD/E ja haluan todellakin että otetaan tarpeeksi pois!! Luulen että minäkin jotain B-C-osastoa toivoisin.
Minä olen jonottanut 5 v!! Pitkä aika johtuu siitä että olen muuttanut pari kertaa tässä paikkakunnalta toiselle, ja joutunut jonon hännille uudessa kaupungissa. Nyt kun muutin takaisin alkup. kotikuntaani prosessi kesti vain sen puoli vuotta muutosta.
Ehkä törmätään osastolla jos sinua ei tuupata kotiin ennen kuin minä heräilen :)
plastiikkakirurgi siellä leikkaa tuleeko jostain muualta suomesta?
Mä en jotenkin osaa vielä kuvitella itteäni pienemmillä rinnoilla. Oon aina ollu rintava. Kaks raskautta kahden vuoden välillä ja monet painonvaihtelut 15 / -15kg on jättänyt jälkensä.
Kaks vuotta sitten sain kunnon inspiksen ja laihdutin 25kg veke. Rinnoissa ei kuitenkaan tapahtunut isompaa muutosta. Edelleen on sama kuppikoko. Toki ympärysmitta pieneni. Ja sit on jäänyt vatsalle löysät makkarat, jotka sitten pienempien rintojen jälkeen näyttävät vielä isommilta.
Minä en ole lapsia synnyttänyt, mutta silti nuo ovat jättiläismäiset :) Eka kerran kun kävin työterveyslääkärillä toivomassa leikkausta hän kysyi: "-Montakos lasta sinä olet synnyttänyt?" ja kun sanoin etten ensimmäistäkään, loksahti lekurin leuka varpaisiin asti :)))
Isoksi kasvoivat heti teini-iässä, mutta fyysisiä vaivoja alkoi olla vasta kolmenkympin paikkeilla. Sama minullakin - vaikka painoa on ollut paljon vähemmän kuin juuri nyt niin daisarit eivät juuri pienentyneet siinä sivussa :)
Mulla on hartiat ja niskanseutu kireinä ja kunnon kolot jääny olkaimista. Lääkärikin koitti kädellään rintaani ja totesi että painavahkot. Molemmissa rinnoissa mitta on 32cm. Mammografian mukaan mulla (33v.) on vielä paljon rintarauhaskudosta jäljellä, mikä alkaa kuulemma iän myötä korvautumaan rasvalla. Sekin selittää sen miksi ei isoa muutosta tullut rintoihin laihdutuksen myötä. Onko sulla tuttua tai ystävää joka olisi läpikäynyt pienennysleikkauksen? Mulla on ja oon saanu paljon lisätietoa häneltä. Tää
lääkäri kuulemma leikkaa 2-3 potilasta päivässä ja leikkausaamun kuluessa selviää sitten että missä järjestyksessä.
Mulle on nyt tehty 50-vuotiaana pienennysleikkaus ja olen sitä mieltä, että turhaan olen itseäni kiusannut näillä isoilla rinnoillani; hirveät kolot olkapäissä, niskat ja hartiat aina jumissa minkä seurauksena olen kärsinyt migreenistä. Olen viimeisen 20 vuoden aikana lihonut ja laihtunut -10/ 10kg ja laihtuminen ei ole missään vaiheessa vaikuttanut rintoihin. Hoitakaa jo ajoissa rintojen pienennykset ja nauttikaa, itse olen tosi onnellinen pienine rintoineni!
Hartiakivut on minullakin välillä sietämättömät. En nyt muista sitä mittaa omalta kohdaltani, mutta kirurgi sanoi että reilusti yli "leikkausrajan". Migreeniä on minullakin alkanut olla aika paljon ja selkärangan yläpää välillä lähes liikkumattomassa tilassa kivun takia.
Minullakin on tuttu joka on käynyt leikkauksen läpi ja hänellä kyllä kaikki sujui hyvin.
Kuukauden päästä voin kertoa miten meni ja miltä uudet meijerit tuntuu :))))
Onnea sulle vaan sinne leikkaukseen, kaikki menee hyvin. Missä sinut leikataan?
Onnea sulle vaan sinne leikkaukseen, kaikki menee hyvin. Missä sinut leikataan?
...nyt tuli lähetettyä viestit tuplana ja vielä kysymyskin mihin olit aiemmin vastannut....Hyviä öitä
Moikka, sain sairaslomaa kolme viikkoa. Työni toimistotyötä eli ei mitään raskasta. Onnea vaan leikkaukseen, itse jännitin ihan turhaan.
Minua jännittää lähinnä anestesia, en ole koskaan ollut sairaalassa (olen 37 v) paitsi syntymässä kävin aikoinaan :)
Itse leikkaus ei kyllä juuri jännitä, odotan vain innolla helpotusta hartia- ja selkäkipuihin :)
Moi taas, minä olen jo viisikymmentä tänä vuonna täyttänyt ja viimeksi nukutettiin vuonna 1967 nielurisaleikkauksessa......Nukutusta minäkin jännitin; sain aamupäivällä (10,30) ennen leikkausta diapam-tabletin joka sai täysin rentoutumaan ja kun minut sitten vietiin leikkaussaliin, se oli vain hetki kun anestesialääkäri laittoi katetrin käteen (ei sattunut yhtään)ja siitä "aineet" sisään ja samantien olin unten mailla. Leikkaus kesti vähän yli kolme tuntia (minulta vietiin 1,8 kg tavaraa... rasvaimu kainaloista), heräsin viiden aikaan ja olo oli ihan hyvä. Illalla sain piikillä kipulääkettä ja tämän jälkeen söin iltapalan. Nukutusaineet ja kipulääkkeet olivat ilmeisemmin niin kovaa tavaraa, että aloin oksentamaan illalla... ja sama toistui seuraavan päivän aamulla, iltapäivällä oli olo jo huomattavasti parantunut. Varsinaista kipua minulla ei ole ollut, lääkkeitä kuitenkin olen ottanut iltaisin (Panacod) ennen nukkumaanmenoa ja välillä yölläkin kun selällään maku ei oikein onnistu ja se saa selän kipeäksi. Eli kaikki menee sullakin hyvin, tsemppiä vaan!
Oikeastaan se, että pääsen näistä "säkeistä" eroon ylittää loppujen lopuksi pelot :)
Näin se on, pientä tuskaa nämä leikkaukseen liittyvät jutut siihen verrattuna miten mukavaa on nyt kun olen "säkeistä" päässyt eroon. Harrastusmahdollisuudet paranee ja voin esim. mennä uimahalliin uimaan niin että tavallinen uimapuku käy, jumpat ym. odottaa eli tosi mukavaa!
Aluksi kirjoitetiin 3viikkoa. Teen nopeatempoista ja raskasta työtä, joten sairaslomaa jatkettiin lopulta 4,5 viikkoon.
Hyvä, että lomaa jatkettiin, niin ei tarvinnut enää pelätä loukkaavansa itseään tms. Jätin kyllä raskaimmat nostot ekan kuukauden ajan työkavereille. :)
Mä luen niin malttamattomana teijän juttuja.
Ite olen menossa vasta ens kuun lopusta kirurgin kanssa juttelemaan asiasta. On vaan niin turhauttavaa odotella, kun en tiedä pääsenkö edes jonoon. Vaikka mitään syytä ei pitäisi olla, ettenkö pääsis mutta silti jännittää.
Aika menee niin hitaasti. Sitten onki eri asia, jos jonoon pääsen ni sitten ei haittaa vaikka joutuiski odottelemaan.