Mitä on uskontojen, henkiöiden, joukkoliikkeiden ja tapahtumien kirjoitettu historia, ja mikä on niiden merkitys pienille yhteisöille ja yksittäisille ihmisille heidän jokapäiväisessä elämässään? Tiukoissa kulttuureissa (kuten puritanismi tai muu äärikrisselismi) historia omaksutaan lammasmaisesti, jopa hysteerisesti, ja se tulee osaksi käyttäytymistä.
No, oletetaan että ihmisen tiedostusmekanismeilla on jungilaisittain ennalta kehittyneet biologisperäiset rajat, joita arkkityypit jossain mielessä edustavat.
Oletetaan, että sen (ja hegemoniamotiivien) vuoksi tehdään suurille ihmisyhteisöille niiden ja muitten yhteisöjen helposti sulavaa lineaarista historiaa.
Oletetaan että lineaarinen historia (silloin kuin se ei ole topeliaanista Paskaa Lapsille) vosikin tarjota siellä täällä vain kiinnekohtia tajunnalle joka pyrkisi irti lineaarisuudesta ja äärirealismista ja yrittäisi kurkkia jopa ihmiseläimen kollektiivisen tietoisuuden taakse.
Käy ilmi että muisti ja historia ovat eri asioita. Esimerkkeinä käyvät historiasta tutut kansalaisoikeusmiehet, jamaicalainen Marcus Garvey ja USAlainen Malcolm X. Nämä miehet eivät ole kovin paljon esimerkiksi itse jamaicalaisten eikä esimerkiksi itäafrikkaisten muistissa. Tilalla ovat Jamaicalla Bob Marley ja Tansaniassa Julius Nyerere.
Nyt voidaankin tajunta vapauttaa ajan lineaarisuudesta ja käyttää historiallisia realiteetteja vain merkkipaaluina jottei mentäisi ihan metsään, ja silti tuottaa tälle tai mille tahansa ajalle relevanttia tekstiä. Voimme kirjoittaa uudelleen vaiettua "historiaa" kuvitteellisten tai eläneiden ihmisten suulla. Tämä avaa uudet maailmat, jotka eivät ole enää vain jungilaisia symboleja ja oireita vaan tajunnallista, psykiatrisessa mielessä normaalia, jopa ylinormaalia todellisuutta, sillä sellainen todellisuus asettaa uudet historialliset lähtökohdat ja tekee niistä ajallisesti epälineaariset, vapaat ja inhmilliset johtopäätökset.
Vastasyntynyt lapsi voi siten tekstittää oman tulevaisuutensa tai sukunsa menneisyyden täysin vapaasti.
Jos postmodernimsi vapautetaan epiteetistä "Kaikki on tekstiä", meikä alkaa sitä diggata. Maryse Condé on aikamme "paras" fiktion kirjoittaja. Uuden Englannin puritanismi 1600-luvulla palaa ahdistavana luoksemme ja on samalla konkreettisena symbolina tämän päivän rasismille Ranskassa ja USAssa. Musta noita, Salemin (Mass.) "hyvä" ihminen Tituba, sankari tässä maailmassa jossa sankareita ei ole, ironisesti hirtetään muitten mukana, historiallisena merkkipaaluna aikakirjat. Brecht kääntyy mukavaan epälineaariseen asentoon haudassaan, kun Tituba ja Hawthornen romaanista repäisty Hester-niminen valkoihoinen nainen keskustelevat salemilaisessa vankikopissa asiantuntevasti feminismistä nykytermeillä vuonna 1691.
No, oletetaan että ihmisen tiedostusmekanismeilla on jungilaisittain ennalta kehittyneet biologisperäiset rajat, joita arkkityypit jossain mielessä edustavat.
Oletetaan, että sen (ja hegemoniamotiivien) vuoksi tehdään suurille ihmisyhteisöille niiden ja muitten yhteisöjen helposti sulavaa lineaarista historiaa.
Oletetaan että lineaarinen historia (silloin kuin se ei ole topeliaanista Paskaa Lapsille) vosikin tarjota siellä täällä vain kiinnekohtia tajunnalle joka pyrkisi irti lineaarisuudesta ja äärirealismista ja yrittäisi kurkkia jopa ihmiseläimen kollektiivisen tietoisuuden taakse.
Käy ilmi että muisti ja historia ovat eri asioita. Esimerkkeinä käyvät historiasta tutut kansalaisoikeusmiehet, jamaicalainen Marcus Garvey ja USAlainen Malcolm X. Nämä miehet eivät ole kovin paljon esimerkiksi itse jamaicalaisten eikä esimerkiksi itäafrikkaisten muistissa. Tilalla ovat Jamaicalla Bob Marley ja Tansaniassa Julius Nyerere.
Nyt voidaankin tajunta vapauttaa ajan lineaarisuudesta ja käyttää historiallisia realiteetteja vain merkkipaaluina jottei mentäisi ihan metsään, ja silti tuottaa tälle tai mille tahansa ajalle relevanttia tekstiä. Voimme kirjoittaa uudelleen vaiettua "historiaa" kuvitteellisten tai eläneiden ihmisten suulla. Tämä avaa uudet maailmat, jotka eivät ole enää vain jungilaisia symboleja ja oireita vaan tajunnallista, psykiatrisessa mielessä normaalia, jopa ylinormaalia todellisuutta, sillä sellainen todellisuus asettaa uudet historialliset lähtökohdat ja tekee niistä ajallisesti epälineaariset, vapaat ja inhmilliset johtopäätökset.
Vastasyntynyt lapsi voi siten tekstittää oman tulevaisuutensa tai sukunsa menneisyyden täysin vapaasti.
Jos postmodernimsi vapautetaan epiteetistä "Kaikki on tekstiä", meikä alkaa sitä diggata. Maryse Condé on aikamme "paras" fiktion kirjoittaja. Uuden Englannin puritanismi 1600-luvulla palaa ahdistavana luoksemme ja on samalla konkreettisena symbolina tämän päivän rasismille Ranskassa ja USAssa. Musta noita, Salemin (Mass.) "hyvä" ihminen Tituba, sankari tässä maailmassa jossa sankareita ei ole, ironisesti hirtetään muitten mukana, historiallisena merkkipaaluna aikakirjat. Brecht kääntyy mukavaan epälineaariseen asentoon haudassaan, kun Tituba ja Hawthornen romaanista repäisty Hester-niminen valkoihoinen nainen keskustelevat salemilaisessa vankikopissa asiantuntevasti feminismistä nykytermeillä vuonna 1691.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan nasevaa tekstiä.
Paljon oli tuntemattomia nimiä.
Tajusin pointin mutta karkasiko mopo lopussa?
Minä en milloinkaan päästä mopoa ohjastuksesta.
Esimerkki on suoraan tekstistä, ja nasevasta onkin. Se nimenomaan pani minut uudelleenfunaamaan sitä jota postmodernismiksi kutsutaan. Termistä ei niinkään väliä, vaan hurjista oivalluksista.
Tituban kadonnut tarina on mestarillisesti uudelleenkirjattu guadalupelaisen Maryse Condén teokseen Moi, Tituba, Sorcière Noire de Salem (ranskankielinen alkuteos). Käännökset ainakin englanniksi ja espanjaksi. Milloin suomeksi?
kyllä se nyt on karannut ja pahasti, valitettavasti.
Menikö kirjoittajan jutut taas yli hilseen? Tuo onkin näppärä kikka olla tuntematta alemmuutta, kun leimaa kirjoittajalta mopon karanneen käsistä. Silloin ei tarvitse yrittääkään ymmärtää. Sellaista se on, kun ei äly eikä koulutustaso riitä.
>>Menikö kirjoittajan jutut taas yli hilseen?Silloin ei tarvitse yrittääkään ymmärtää. Sellaista se on, kun ei äly eikä koulutustaso riitä.>No, oletetaan että ihmisen tiedostusmekanismeilla on jungilaisittain ennalta kehittyneet biologisperäiset rajat, joita arkkityypit jossain mielessä edustavat.
Se että on peloton, "oman tiensä kulkija" ja "erakko apina" ja 'lyö itsensä irti' joukko-hysteriasta ja jokko-psykoosista joka yhteiskunnissa, ihmiskunnassa vallitsee ja hallistee luonnolisena siihen kuuluvana luonnon luonnollisena lakina,,,niiin, voi päästä tuon kaiken historiallisen, kulttuurisen ja kasvatuksellisen, puhumattakaan itsessä(ei siinä 'Itsessä') vaikuttavan 'minien kolonnien' vaikutuspiiristä sen verran 'haneen' että voi pilkahduksen omaisesti tajuta ja ymmärtää todellista historiaa ja tulevaisuutta kaiken tämän harhan jota länsi-maissa kutsutaan hyvinvoinniksi ja muualla siihen pyrkimikseksi--> taakse.
vai eikö väite että Nooa lastasi 20 miljoonaa yksilöä arkkiin seitsemässä päivässä, 30 yksilä per sekuntti ole postmoderni väite? Tälläinen tekninen mahdottomuus määrittää historiamme. Mikä voisi olla postmodernimpaa?
Miten arkki kesti 10 miljoonan lajin painon eli 20 miljoonaa kun jokaista lajia on 2kpl, ei yhtään askarruta ketään eikä mutkaan tekniset ongelmat.
Itse en voi kun rajähtää nauramaan, niin absurdi ja postmoderni asia uskonto on.
Evoluutiossako avain salaisuuteen Noan arkista?
Laji-kirjo ei ehkä vastannut tuota mitä ehdotat ja sitä paitsi kysymyksessä voi olla jokin kuvainnollinen "arkki" jostain paljon oleellisesti todentuntuisemmasta asiasta joka ei ole vielä selvinnyt tutkija plantuille (tologia/tiede).
Älä ota kaikkea kirjaimellisesti ja usko sitä kaikkea mitä perinteiset uskonnot sinulle tuputtavat, tämä ei merkitse taaskaan sitä etteikö kaikessa symbolisesti ole jotain arvoa ja totuuden siementä tyyliin: "Ei savuja, ilman tulta".
kun vedenpaisumus alkoi. Totta vai tarua?
Eikös Raamattu ole pyhää sanaa ja totta joka sana. Niin että kaipa ihmiset vapaaehtoisesti uskovat tuon Nooan iän.
Entäs kun aasi käy dialogia hepreaksi ihmisen kanssa 4Moos 22: 28-34: "Mitä minä olen sinulle tehnyt koska lyöt minua jo kolmannen kerran" kysyy aasi sujuvalla hepreankielellä. Enkelikin puuttuu vielä keskusteluun. Aasi, Bileam ja enkeli sitten ihan tuosta noin vain juttelevat keskenään.
Minusta tarinat ovat poskettomia ja postmoderneja. Ei kai kukaan oikeasti ajattele paitsi uskovaiset että, enkeli, ihminen ja aasi käyvät hepreankielistä keskustelua maantiellä. Löytyykö niin yksinkertaisia ihmisiä vielä, sekin on postmodernismin huippu jos näin on.
Johtunee siitä ettei auringon tuhoavien(ultravioletti ym.) vaikutusten ynnä muiden veden aiheuttaman(ilmakehän yläosissa olleen) suojan vuoksi maan päällä olevien ihmisten kimppuun silloin pääsemätömien hiukkasmyrskyjen vaikutus ollut niin tuohoava kuin nykyisin, tästä muuten on helppoa mennä evoluution siihen muotoon jossa täydelisestä mennäänkin epätäydellisempään päin, eli kaikki laantuu ja taantuu kaaokseen.
Raamattuun.
En voi suhtautua vakavasti ihmisiin tai instituutioihin jotka pitävät Raamattua, uskontoa korkeimpana arvonaan.
Kun vannotaan Raamatun nimeen vannotaan samalla että 600 vuotias Nooa lastasi purkiinsa 10 miljoona lajia kertaa kaksi eli 20 miljoonaa kappaletta seitsämässä päivässä 30 kpl per sekuntti.
Ja vannotaan, että aasi, mies ja enkeli keskustelivat hepreankielellä maantiellä.Siis, että tämä olisi jotenkin mahdollista?
En voi suhtautua vakavasti hallitukseen, eduskuntaan enkä virkavaltaan kun he vannovat mm. noiden asioiden nimeen.
Kun hallitus, eduskunta ja virkavalta vannovat hepreaa puhuvan aasin nimeen, vesittää se minusta heidän uskottavuutensa kaikilta osin.
Näin vain on.
Miksei palstan sefu poista näitä palstalle kuulumattomia kirjoituksia sillä omakehu tekee niin hyvää tälle palstan luuseri peelolle. joilla yrittää luoda uskottavuuttaan itselleen, vaikka sitten itse itseään kehumalla.
Sangen "tervettä" puuhaa, varsinkin jos kärsii sairaaloisesta narsimista,hehe.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000018373504