Miksi me kuolemme? Eräässä kirjassa kerrotaan kuolemaan johtaneista syystä näin:
"Sen vuoksi niin kuin yhden ihmisen eli Aadamin, kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet . . ."
Toisessa kohdassa tuota kirjaa mainitaan: "Minä palasin näkemään auringon alla, ettei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa eikä taistelu väkevien, eikä viisaillakaan ole ruokaa eikä ymmärtäväisilläkään rikkautta, eikä edes tietävillä ole suosiota, sillä aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia."
Mutta onko kaikki tässä, päättyykö kaikki näin? Onko tämä lopullista? Entä mitä kuolemassa tapahtuu? Mikä on kuolleiden tila? Nämä ovat kysymyksiä, jotka tulevat väkisinkin useimpien mieleen tällaisena päivänä. Onko mitään lohdutusta näköpiirissämme? Mitään mistä saisimme tietoa, vastauksia joita kaipaamme.
"Sillä kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo." Niin, Raamatun kirjoituksista voimme saada lohtua. Rakastava taivaallinen Isämme, Jumalamme, lohduttaa meitä sanansa kautta. Taivaallista Isäämme sanotaan lohdutuksen Jumalaksi.
"3 Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, 4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me voisimme lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme."
Meille siis on varattu todellista lohdutusta, jos haemme sitä oikeasta paikasta. Ja oikea paikka, josta saamme kaipaamaamme lohtua on Jumalan sana Raamattu.
Raamatussa kuolleista sanotaan, että he "eivät tiedä yhtään mitään", ja kuoleman tilan osoitetaan olevan täydellisen toimettomuuden tila.
Saarnaaja 9:5,10 kertoo kuolleiden tilasta:
"Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään... "
"Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa." Vuoden 33 kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos kääntää sanan Seol sanalla Tuonela. Tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa.
Ps 146:4 lisää tietoamme:
Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä;
sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.
Ps 13:3 kertoo kuoleman tilasta:
"Katso minua, vastaa minulle, oi Jehova, minun Jumalani. Pane silmäni loistamaan, etten nukahtaisi kuolemaan,"
Joh 11 luvussa Jeesus sanoi :
"Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta." 13 Jeesus oli kuitenkin puhunut Lasaruksen kuolemasta. Mutta kun opetuslapset luulivat Jeesuksen puhuneen unessa nukkumisesta, niinpä Jeesus sanoi heille silloin suoraan: "Lasarus on kuollut,"
Molemmissa, niin Raamatun heprealaisissa että kreikkalaisissa kirjoituksissa, kuolemaa verrataan uneen, mikä on osuva vertaus, ei vain kuolleiden tiedottoman tilan vuoksi vaan myös ylösnousemuksen kautta saatavan heräämisen toivon vuoksi.
Vielä kun palaamme tuohon Johanneksen 11 lukuun, jossa kerrotaan Jeesuksen hyvästä ystävästä Lasaruksesta, saamme todellista lohdutusta lukemalla Raamattua jakeesta 17 eteenpäin:
17 Näin ollen kun Jeesus saapui, hän totesi hänen olleen jo neljä päivää muistohaudassa. 18 Mutta Betania oli lähellä Jerusalemia, noin kolmen kilometrin päässä. 19 Niinpä monia juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä heidän veljensä johdosta. 20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni sen tähden häntä vastaan, mutta Maria jäi istumaan kotiin. 21 Niin Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut. 22 Ja silti tiedän nyt, että Jumala antaa sinulle niin paljon kuin sinä Jumalalta pyydät." 23 Jeesus sanoi hänelle: "Veljesi tulee nousemaan ylös." 24 Martta sanoi hänelle: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." 25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin; 26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan. Uskotko tämän?" 27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva." 28 Ja tämän sanottuaan hän meni pois ja kutsui sisarensa Marian sanoen salaa: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." 29 Kun tämä kuuli sen, hän nousi nopeasti ja lähti hänen luokseen.
30 Jeesus ei ollut näet vielä tullut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. 31 Sen tähden kun ne juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa talossa ja lohduttivat häntä, näkivät hänen nopeasti nousevan ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska otaksuivat, että hän oli menossa muistohaudalle itkeäkseen siellä. 32 Ja kun Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, niin hän lankesi hänen jalkoihinsa ja sanoi hänelle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." 33 Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan, 34 ja hän sanoi: "Mihin olette panneet hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule katsomaan." 35 Jeesus puhkesi kyyneliin. 36 Sen tähden juutalaiset alkoivat sanoa: "Katso, miten kiintynyt hän oli häneen!" 37 Mutta jotkut heistä sanoivat: "Eikö tämä, joka avasi sokean silmät, kyennyt estämään tätä kuolemasta?"
38 Niin Jeesus, huokaistuaan jälleen sisimmässään, tuli muistohaudalle. Se oli oikeastaan luola, ja sitä vasten oli kivi. 39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois." Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: "Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä." 40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?" 41 Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti nyt silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42 Tosin minä tiesin, että aina kuulet minua, mutta puhuin ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi, jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut." 43 Ja tämän sanottuaan hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44 Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä."
Tämä kertomus Lasaruksen ylösnousemuksesta ei suinkaan ole ainut kuolleista herättäminen, josta Raamattu mainitsee. Mutta tämä Lasaruksen kokemus kertoo meille sen, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Saimme varmuuden siitä, että Jumala tulee istuttamaan saman persoonan, ajatuksineen ja kokemuksineen, terveeseen ihmiskehoon ylösnousemuksessa. Ja näin voimme tunnistaa ylösnousseet omaisemme ja ystävämme, ja ottaa heidät vastaan ilonkyynelin, kun viimeinen päivä koittaa, se päivä, jolloin kaikki muistohaudoissa tulevat esiin ylösnousemuksessa.
28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä 29 ja tulevat esiin, sanoi Jeesus.
Paavalikin kertoi tuosta toivosta:
"minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, joka näilläkin miehillä on, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden"
Rakastava Taivaallinen oleva Isämme, Jehova, on tehnyt järjestelyt ihmiskunnan pelastamiseksi. Ja tämä on se järjestely, joka lohduttaa meitä täällä olevia, jotka suremme Esko poistumista keskuudestamme.
Paavali kirjeessään korinttilaisille kertoo tästä järjestelystä seuraavasti:
20 Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmänä niistä, jotka ovat nukahtaneet pois. 21 Sillä koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. 22 Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.
Apostoli Johannes lohduttaa murehtivia kirjeellään, sanoen:
Lapsukaiseni, kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. 2 Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman. 3 Ja siitä me tiedämme, että olemme tulleet tuntemaan hänet, jos noudatamme jatkuvasti hänen käskyjään.
Saimme jo Raamatusta tietoa siitä, millaisen vallan ja voiman Jumalan Poika sai Isältään, hän sai vallan herättää kuolleita. Tuosta Johanneksen 11 luvusta, josta luin osan, tulimme huomaamaan miten Jeesus koki kuoleman ja sen tuottaman surun. Siinä sanottiin Jeesuksesta, että "Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan, 34 ja hän sanoi: "Mihin olette panneet hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule katsomaan." 35 Jeesus puhkesi kyyneliin." Kaikki tuo kertoo siitä Jeesuksen tuntemasta valtavasta halusta lohduttaa surevia, herättämällä kuolleet kuoleman unesta. Jeesus sanoikin
"tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Lohdutusta saamme myös siitä, että kuolleista herätettyjä ei tuomita niiden tekojen mukaan, joita he tekivät aiemmin elämässään, sillä Roomalaiskirjeen 6:7:ssä esitetään sääntö: "Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään." Ylösnousemuksessa kuolleista herätetyillä on siis puhdas pöytä, mistä aloittaa elämänsä uudelleen. Ylösnousemuksen jälkeen kuolema ei tule enää riistämään omaisiamme eikä ystäviämme, sillä tuo pahin vihollisemme kuolema tulee häviämään ikuisiksi ajoiksi, kuten Ilmestyskirja 20 luvun vakuuttaa:
"13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ..14 Ja kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi."
Niin.... tämä jälleennäkemisen toivo on se, joka lohduttaa minua, ikävöidessäni parasta ystävääni, Eskoa, jonka tulen aina muistamaan rehtinä, oikeudenmukaisena.
Niin, .... halusin jakaa tämän Jumalalta peräisin olevan lohdutuksen nyt teidän kaikkien kanssa.
"Sen vuoksi niin kuin yhden ihmisen eli Aadamin, kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet . . ."
Toisessa kohdassa tuota kirjaa mainitaan: "Minä palasin näkemään auringon alla, ettei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa eikä taistelu väkevien, eikä viisaillakaan ole ruokaa eikä ymmärtäväisilläkään rikkautta, eikä edes tietävillä ole suosiota, sillä aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia."
Mutta onko kaikki tässä, päättyykö kaikki näin? Onko tämä lopullista? Entä mitä kuolemassa tapahtuu? Mikä on kuolleiden tila? Nämä ovat kysymyksiä, jotka tulevat väkisinkin useimpien mieleen tällaisena päivänä. Onko mitään lohdutusta näköpiirissämme? Mitään mistä saisimme tietoa, vastauksia joita kaipaamme.
"Sillä kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo." Niin, Raamatun kirjoituksista voimme saada lohtua. Rakastava taivaallinen Isämme, Jumalamme, lohduttaa meitä sanansa kautta. Taivaallista Isäämme sanotaan lohdutuksen Jumalaksi.
"3 Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, 4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me voisimme lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme."
Meille siis on varattu todellista lohdutusta, jos haemme sitä oikeasta paikasta. Ja oikea paikka, josta saamme kaipaamaamme lohtua on Jumalan sana Raamattu.
Raamatussa kuolleista sanotaan, että he "eivät tiedä yhtään mitään", ja kuoleman tilan osoitetaan olevan täydellisen toimettomuuden tila.
Saarnaaja 9:5,10 kertoo kuolleiden tilasta:
"Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään... "
"Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa." Vuoden 33 kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos kääntää sanan Seol sanalla Tuonela. Tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa.
Ps 146:4 lisää tietoamme:
Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä;
sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.
Ps 13:3 kertoo kuoleman tilasta:
"Katso minua, vastaa minulle, oi Jehova, minun Jumalani. Pane silmäni loistamaan, etten nukahtaisi kuolemaan,"
Joh 11 luvussa Jeesus sanoi :
"Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta." 13 Jeesus oli kuitenkin puhunut Lasaruksen kuolemasta. Mutta kun opetuslapset luulivat Jeesuksen puhuneen unessa nukkumisesta, niinpä Jeesus sanoi heille silloin suoraan: "Lasarus on kuollut,"
Molemmissa, niin Raamatun heprealaisissa että kreikkalaisissa kirjoituksissa, kuolemaa verrataan uneen, mikä on osuva vertaus, ei vain kuolleiden tiedottoman tilan vuoksi vaan myös ylösnousemuksen kautta saatavan heräämisen toivon vuoksi.
Vielä kun palaamme tuohon Johanneksen 11 lukuun, jossa kerrotaan Jeesuksen hyvästä ystävästä Lasaruksesta, saamme todellista lohdutusta lukemalla Raamattua jakeesta 17 eteenpäin:
17 Näin ollen kun Jeesus saapui, hän totesi hänen olleen jo neljä päivää muistohaudassa. 18 Mutta Betania oli lähellä Jerusalemia, noin kolmen kilometrin päässä. 19 Niinpä monia juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä heidän veljensä johdosta. 20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni sen tähden häntä vastaan, mutta Maria jäi istumaan kotiin. 21 Niin Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut. 22 Ja silti tiedän nyt, että Jumala antaa sinulle niin paljon kuin sinä Jumalalta pyydät." 23 Jeesus sanoi hänelle: "Veljesi tulee nousemaan ylös." 24 Martta sanoi hänelle: "Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä." 25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin; 26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan. Uskotko tämän?" 27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva." 28 Ja tämän sanottuaan hän meni pois ja kutsui sisarensa Marian sanoen salaa: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua." 29 Kun tämä kuuli sen, hän nousi nopeasti ja lähti hänen luokseen.
30 Jeesus ei ollut näet vielä tullut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. 31 Sen tähden kun ne juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa talossa ja lohduttivat häntä, näkivät hänen nopeasti nousevan ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska otaksuivat, että hän oli menossa muistohaudalle itkeäkseen siellä. 32 Ja kun Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, niin hän lankesi hänen jalkoihinsa ja sanoi hänelle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." 33 Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan, 34 ja hän sanoi: "Mihin olette panneet hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule katsomaan." 35 Jeesus puhkesi kyyneliin. 36 Sen tähden juutalaiset alkoivat sanoa: "Katso, miten kiintynyt hän oli häneen!" 37 Mutta jotkut heistä sanoivat: "Eikö tämä, joka avasi sokean silmät, kyennyt estämään tätä kuolemasta?"
38 Niin Jeesus, huokaistuaan jälleen sisimmässään, tuli muistohaudalle. Se oli oikeastaan luola, ja sitä vasten oli kivi. 39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois." Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: "Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä." 40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?" 41 Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti nyt silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42 Tosin minä tiesin, että aina kuulet minua, mutta puhuin ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi, jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut." 43 Ja tämän sanottuaan hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44 Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä."
Tämä kertomus Lasaruksen ylösnousemuksesta ei suinkaan ole ainut kuolleista herättäminen, josta Raamattu mainitsee. Mutta tämä Lasaruksen kokemus kertoo meille sen, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Saimme varmuuden siitä, että Jumala tulee istuttamaan saman persoonan, ajatuksineen ja kokemuksineen, terveeseen ihmiskehoon ylösnousemuksessa. Ja näin voimme tunnistaa ylösnousseet omaisemme ja ystävämme, ja ottaa heidät vastaan ilonkyynelin, kun viimeinen päivä koittaa, se päivä, jolloin kaikki muistohaudoissa tulevat esiin ylösnousemuksessa.
28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä 29 ja tulevat esiin, sanoi Jeesus.
Paavalikin kertoi tuosta toivosta:
"minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, joka näilläkin miehillä on, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden"
Rakastava Taivaallinen oleva Isämme, Jehova, on tehnyt järjestelyt ihmiskunnan pelastamiseksi. Ja tämä on se järjestely, joka lohduttaa meitä täällä olevia, jotka suremme Esko poistumista keskuudestamme.
Paavali kirjeessään korinttilaisille kertoo tästä järjestelystä seuraavasti:
20 Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmänä niistä, jotka ovat nukahtaneet pois. 21 Sillä koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. 22 Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.
Apostoli Johannes lohduttaa murehtivia kirjeellään, sanoen:
Lapsukaiseni, kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. 2 Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman. 3 Ja siitä me tiedämme, että olemme tulleet tuntemaan hänet, jos noudatamme jatkuvasti hänen käskyjään.
Saimme jo Raamatusta tietoa siitä, millaisen vallan ja voiman Jumalan Poika sai Isältään, hän sai vallan herättää kuolleita. Tuosta Johanneksen 11 luvusta, josta luin osan, tulimme huomaamaan miten Jeesus koki kuoleman ja sen tuottaman surun. Siinä sanottiin Jeesuksesta, että "Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan, 34 ja hän sanoi: "Mihin olette panneet hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule katsomaan." 35 Jeesus puhkesi kyyneliin." Kaikki tuo kertoo siitä Jeesuksen tuntemasta valtavasta halusta lohduttaa surevia, herättämällä kuolleet kuoleman unesta. Jeesus sanoikin
"tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Lohdutusta saamme myös siitä, että kuolleista herätettyjä ei tuomita niiden tekojen mukaan, joita he tekivät aiemmin elämässään, sillä Roomalaiskirjeen 6:7:ssä esitetään sääntö: "Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään." Ylösnousemuksessa kuolleista herätetyillä on siis puhdas pöytä, mistä aloittaa elämänsä uudelleen. Ylösnousemuksen jälkeen kuolema ei tule enää riistämään omaisiamme eikä ystäviämme, sillä tuo pahin vihollisemme kuolema tulee häviämään ikuisiksi ajoiksi, kuten Ilmestyskirja 20 luvun vakuuttaa:
"13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ..14 Ja kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi."
Niin.... tämä jälleennäkemisen toivo on se, joka lohduttaa minua, ikävöidessäni parasta ystävääni, Eskoa, jonka tulen aina muistamaan rehtinä, oikeudenmukaisena.
Niin, .... halusin jakaa tämän Jumalalta peräisin olevan lohdutuksen nyt teidän kaikkien kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.