Menetin poikaystäväni tänään työonnettomuudesta. Saman kokeneet, toivoisin apua kuinka päästä eteenpäin...
suuri suru
onnetontyttö
367256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Rakkaan ihmisen menetys on kova paikka nuorelle ihmiselle, toivottavsti saat tukea suruusi.
Tilanne on vielä niin uusi, ettet varmaan ihan täysin vielä käsitäkään asian lopullisuutta, mutta tulet tarvitsemaan paljon tukea lähipiiristäsi!!!
Poikaystäväsi vanhemmille varmaankin järjestetään kriisiapua. Pyydä, että pääset mukaan näihin keskusteluihin, siitä on varmasti apua sinullekin.
Kun minä menetin esikoispoikani niin hänen tyttöystävänsä kanssa puhuttiin paljon asioista ja siitä oli apua niin meille kuin hänellekin.
Ystävät ovat nyt kullanarvoisia, keskustele heidän kanssaan, puhuminen auttaa surutyötä eteenpäin.
(((Halaus ja voimia sinulle tyttökulta)))
Voi ystävä hyvä, otan osaa suruusi!
Kun poikani kuoli 1,5 vuotta sitten, surimme hänen tyttöystävänsä kanssa yhdessä. Puhuimme valtavasti ja itkimme. Meillä se suru oli niin käsinkosketeltavsti yhteinen. Toistimme ja kertasimme samoja tapahtumia varmasti satoja kertoja - ei sellaista olisi ehkä jaksanut kukaan muu...
Olemme edelleen hyviä ystäviä ja yhdessä pääsimme eteenpäin.
Toivottavasti sinulla on joku jolle voit puhua ja purkaa tuskaasi.Suosittelen myös että otat yhteyttä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon, keskustelut ulkopuolisen kanssa auttavat Sinua ihan varmasti!
Voimia ja sydämestäni lämpöä Sinulle!!!
Oliko kyseessä Joensuun tiedepuiston rakennustyömaalla sattunut onnettomuus? Kamala tapaus, kyllä surettaa niin nuoren ihmisen kuolema.
Jaksamista sinulle!
t:joensuulainen
kyllä.
meidän tarina oli kuin romeo ja julia.
se oli aivan kauheaa kun sain kuulla poikaystävän kuolemasta. sitä ei tahtoonut uskoa millään.
puhuminen auttaa. toisten läheisten, omien ystävien ja ammattiauttajien kanssa.
Raskasta se on mutta kyllä se siitä sitten ajan kanssa, eikä niitä ihania muistoja sydämestä voi kukaan viedä pois.
iso voimia antava halaus sinulle ja otan osaa syvään suruunne.
Saanko kysyä kuinka kauan olitte yhdessä?
oltiin tunnettu jo pidempään varmaan reilu kaksi vuotta mutta yhdessä kuukauden ja kolme päivää.
Olimme varmoja että meidät on tarkoitettu toisillemme.
kaikki jäi tavallaan niin kesken... miettii vaan mitä kaikkea siitä olisi voinut tulla...
miten sinä jaksat?
muista että puhuminen auttaa.
Tuska ja ikävä on niin kova, ettei järkeä. En pysty syödä tai nukkua. Meillä oli 3,5 vuotta yhteiseloa takana. On niin paha olla...
Hei,
Sinun pitäisi nyt oikeasti ottaa yhteys mielenterveystoimistoon. Ainakin meillä( pienempi paikka) on siellä erityinen kriisiryhmä joka auttaa juuri näissä asioissa. Meidän tapauksessa pojan tyttöystävä myöskin kävi seillä ja piti sitä hyvänä asiana.
Syöminen ja nukkuminen jää, minä tiedän. Mutta silloin sinä menehdyt itsekin eikä poikaystäväsi haluaisi sitä. Nukahtamislääkkeitä tarvitset, niitä ei tarvitse pelätä. Jonkun läheisesi olisi nyt huolehdittava syömisestäsi, onko sinulla ketään?
Usko pois, minä tiedän mikä tuska sinulla nyt on mutta sinun on pakko hakea apua eteenpäin menoon.
Kävin eilen kriisikeskuksessa. En tuntenut saavani apua. Haluaisin terapiaan nyt heti, mutta asiantuntijoiden mielestä on liian aikaista, koska en ole vielä pystynyt käsitellä asiaa tarpeeksi. Ystävät ovat kaikki lukossa, he eivät pysty olla luonnollisesti kanssani. Tuntuu, että on niin yksin...
Tärkeää olisi tässä vaiheessa saada purkaa tätä asiaa jollekkin. Keskustelu uudelleen ja uudelleen on sitä parasta terapiaa. Voisitko jutella vanhempiesi kanssa, sisariesi kanssa ?
Voin jutella, mutta heidänkin surunsa on niin nyt suuri, välillä ahdistaa edes olla heidän seurassaan.
Kyllähän asia on niin että nyt sinulla on kriisi johon tarvitset kriisiapua, käsittämätöntö että asiaa ei hoideta!
Pitempiaikainen terapia on ihan toinen juttu.
Yrittäkää nyt yhdessä sisarusten ja vanhempien kanssa tätä läpikäydä. Toistan vielä että sinut on ensin kyllä saatava nukkumaan ja syömään ennenkuin jaksat yhtään mitään muuta.
Minä en olisi itse siihen pystynyt jollei minusta olisi huolta pidetty. Nyt sinun on saatava apua!
kiitos kaikille osanotoista. kaipailen vieläkin apua kuinka päästä eteenpän.
Tässä eräs auttajataho Joensuussa (ilmainen). Ota yhteyttä heihin.
http://www.kotikartanoyhdistys.fi/kriisikeskus.php
Otin yhteyttä, ei tuntunut auttavalta. Menen sairaalan omalle kriisiavustajalle. Tuska on niin suuri.
Viestejäsi lukiessa ihan tuska raastaa kun tietää mitä nyt käyt läpi.
Siitä huolimatta että sinun on sitä nyt vaikea käsittää tai uskoa - sinä pääset tästä eteenpäin.
Juuri nyt sinun olisi valtavan tärkeää saada fyysistä huolenpitoa ja mahdollisuus puhua ja puhua tuskaasi ulos. Toivottavasti sinua nyt sairaalan kriisiavussa kuunnellaan.
On myös kauheaa sanoa mutta sinun on vain käytävä tämä kaikki läpi. Muuta tietä ei ole.
Muistan kun minulle sanottiin tämä sama...kun vaan halusin nukahtaa ja herätä niin että kaikki olisi ennallaan.... Mutta niin se vaan on, läheisten tuella menet sinäkin eteenpäin. Älä jää yksin, yksin et jaksa...
Tämä on kuin painajaista... Elämä on niin epäreilua
Pienen hetken yhteistä matkaa, sain kanssasi taivaltaa.
Nyt yksin yritän jaksaa vaikka välillä on vaikeaa.
Surun kuumat kyynelet vuotaa, tämän tästä mun silmistäin.
Silloin onnemme muistot auttaa, ne esiin otan mä sydämestäin.
Ilman niitä en jaksaisi lainkaan, arjen myrskyissä uurastaa.
Miten paljon sulta mä sainkaan, tahdon kiitoksen lausahtaa.
Minä ja monet muut ajateltiin aina että pojallani ja hänen tyttökaverillaan oli vuosisadan rakkaustarina.
Niin se varmasti olikin - ja niin oli teilläkin. Se jää elämään ikuisesti.
Vaikka nyt tuntuukin vaikealta, jonain päivänä pystyt olemaan iloinen siitä että kohtasitte ja saitte kokea rakkautenne. Omistamisen ja kaiken ennallaan pitämisen halu on meillä ihmisillä kovin suuri...on monella tapa raastavaa kun asiat eivät pysykään.
Sinä tulet selviämään tästä. Tulet elämään pikkaisen vahvempana, pikkaisen kokeneempana kuin joku muu. Olet joutunut kokemaan sen mitä nuorelle ihmiselle ei pitäisi kuulua - rakastetun poismenon. Kuitenkin, elämäsi jatkuu ja jonain päivänä kaikki on paljon paremmin.
Nyt sinun todellakin täytyy huolehtia itsestäsi, sinun täytyy nukkua ja syödä edes vähän.
Rakkaasi tulee sinua uniin lohduttamaan.
Vaikka Kaija Koon levyt eivät olleet mitenkään poikani tyttöystävän suosikkeja tai edes tiedossa niin jostain hän löysi tämän. Siinä se kaikki on sanottu. Kuuntelin itsekin tämän levyltä satoja kertoja....
Toivon Sinulle sydämestäni voimia ja jaksamista!!!
___________________________________________
Kylmä ilman sua
Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua
Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua
Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on ne pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
Eikä mulla ole mitään ilman sua
_____________________________________________
Mutta toisaalta sitten: Samuli Edelmanin biisi Valoista kirkkain tuo toivon ja rauhaa, minulla ei ole sen kaikkia sanoja mutta tässä pieni osa:
...Mä kynttilän laitan ikkunaan,
se auringosta mua muistuttaa,
vaik pimeys vielä vallitsee,
pian valoista kirkkain valaisee...
Vielä valo voittaa!
Kiitos. Nuo sanat kertovat kaiken. :´(
Milloin tämä tuska helpottaa... On niin iso ikävä......... :´(((
hei ,
onpa ikävä tilanne johon voin sanoa omia näkökantojani .
ensinnäkin tärkeintä on nyt se, että puhut asiasta paljon. sitä tuskaa ei saa jättää sisäänsä koska se aiheuttaa muita ongelmia.
olen itse ollut lähellä itsemurhaa joskus neuroosin vuoksi mutta en onneksi edennyt niin pitkälle oman veljeni ansiosta koska hän nosti mut ylös. voin näin ollen asettua sun asemaasi vaikka sitä tuskaa ei voi kukaan muu tietää kuin sinä tarkalleen.
sanotaan että tuska vie noin 3vuotta ennen kuin helpottaa. mene ja tiedä. voi olla että menee kauemminkin. riippuu varmaan siitä miten työstät surusi, näin luulen.
luulen että siitä ei koskaan pääse yli täysin mutta aika tekee tehtävän . usko tai älä mutta älä yritä siirtää surua nyt. itke kun on sen aika. mikään muu ei siihen auta nyt. ja puhu. tarvitset myös masennuslääkkeitä varmaan avuksi suruusi nyt.
muista se, että hän on tuolla jossain ylhäällä odottamassa sinua joku päivä taas. ei tänne sattumalta kukaan tullut-näin uskon itse. muista käydä haudalla myös paljon koska se on myös kai jokin tapa päästä lähelle häntä siitä huolimatta. Kannattaa varmaan ajatella jotenkin niin että sai olla iloinen kun sait olla hänen kanssaan ja sait tavata hänet elämässäsi vaikka se onkin nurinkurista sanoa Sinulle näin juuri nyt.
Älä luovuta. tiedän ettei tuska ole helppo kestää.yritä jaksaa. olen pahoillani että sinä jouduit kohtaamaan juuri nyt tämän. mutta ajattele myös niin ,että meille kaikille käy joskus niin. sekin voi antaa edes hieman voimaa jaksaa . nyt pitää vain edetä päivä kerrallaan.
Ikävä on ja tulee olemaankin. Tuska helpottaa vähitellen. On turhaa ajatella mitään aikamääriä, ne ovat niin erilaisia meillä kaikilla.
Poikani kuoli tammikuussa -05 ja nyt minä elän sen asian kanssa ilman jokahetkistä tuskaa. Ikävä on ja sen haluan pitääkin.
Tyttökaverinsa aloitti äskettäin seurustelun mutta käy edelleen usein poikani haudalla...Eivät ne sulje toisiaan pois. Elämä jatkuu!
Sinun on tärkeintä nyt pitää itsestäsi huolta, kaikki muu valaistuu aikanaan.
Otan osaa suunnattomaan suruunne. Tämä tapaus on järkyttänyt minua ja Tiedepuistolla opiskelevia/työskenteleviä ystäviäni suuresti.
Muistan lukeneeni hiljattain Karjalaisesta jutun eräästä nuoresta naisesta, joka oli myös menettänyt miehensä työonnettomuudessa. Hän on perustanut Kiteellä nuorten leskien tukiryhmän. Hänen yhteystietonsa löytyvät osoitteesta http://www.tuettusuru.net/nuoretlesket/yht2.html.
Ihmiset selviytyvät kriisitilanteessa kukin omalla tavallaan, mutta meistä löytyy uskomattomia voimavaroja silloin kun on pakko. Sinusta voi tuntua siltä, että ystävät ovat täysin lukossa. Tällaisessa tilanteessa ihmisten on usein vaikea lähestyä surevaa ja he eivät tiedä, miten voisivat lohduttaa, vaikka kuinka haluaisivat. Tuskaan auttaa vain aika, mutta on tärkeää että saat purettua suruasi omalla tavallasi, oli se sitten puhumalla, kirjoittamalla, piirtämällä, musiikin avulla tai miten tahansa, mikä vain tuntuu helpottavalta.
Toivon sydämestäni Sinulle voimia jaksaa eteenpäin, lohtua ja rakkautta, ystäviä ja enkeleitä ympärillesi. Toivon, että löydät elämääsi paljon hyvää surun keskellekin. Toivon, että suuren menetyksesi vastapainoksi saisit vielä elämässäsi kokea suurta iloa... kun sen aika on.
Vaikkei sitä usko tällä hetkellä, elämä jatkuu kuitenkin.Poikani tyttöystävä ajattelee jo hieman eteenpäin, vaikkakin ikävä on suuri.Romahduksia tulee vieläkin ja ovat valtavan rankkoja.
Serkkuni menetti poikaystävänsä aikoinaan, elämänsä rakkauden.Paljon surua piti käsitellä ja hän ratkaisi asian niin että lähti ulkomaille vuodeksi, jotta ajatukset olisivat hiukan muualla.Tänään hän on kolmen lapsen onnellinen äiti.Ikinä suru ei unohdu, ja ajatukset nousi taas pintaan kun poikani kuoli.
Hänen pieni tyttönsä toi puhelinkeskustelumme aikana kuvan jonka oli löytänyt.heidän kihlakuvansa , ja kysyi, kuka tämä poika on?
Nyt hän kuitenkin pystyy elämään ja selitti tytölleen kuka se poika oli, ilman kyyneleitä, mutta ikuisesti lämmöllä sydämessään.
Kiitos osanotoista. Tänään on ollut jo vähän helpompi päivä, välillä on pystynyt ajatella muita asioita. Pelkään elämää hautajaisten jälkeen, koska pitää opetella elämään ilman rakasta. Kuinka jaksan tehdä arkiasiat yms. Ikävä on suunnaton, mutta hetki kerrallaan.
Voi sinua onnetontyttö! Otan osaa suruusi. Tiedän, miten rankkaa sinulla on. Menetin itse poikaystäväni kesällä. Hän kuoli myös onnettomuudessa. Voin kokemuksesta sanoa, että välillä tulee helpompia päiviä, ja sitten tulee taas uusi "romahdus". Toivottavasti pääset purkamaan asiaa perheesi ja ystäviesi kanssa. Puhuminen auttaa paljon. Älä jää yksin suremaan. Toivon sinulle voimia ja jaksamista, enkeleitä matkasi varrelle!
Sinulle myös osanottoni. Saanko kysyä kuinka kauan ehditte olla yhdessä? Onneksi en ole ainut, joka tämän on joutunut kokemaan...
Kerkesin seurustella poikaystäväni kanssa pari vuotta. Minullakin oli pitkään tunne, että olin niin yksin ja niin ulkona kaikesta, vaikka koko ajan oli ystäviä ja perhe lähellä. Vasta viime viikkojen aikana olen päässyt uudelleen elämään kiinni, ja voin keskittyä muihinkin asioihin, kuin tähän suruun. Tunnen niin suurta surua sinun puolesta, kun muistelen omaa tuskaani ja oloani muutama kuukausi sitten. Älä missään nimessä jää yksin surusi kanssa. Paljon halauksia, voimia ja uskoa tulevaan! Vaikka välillä tulee tunne, että koko maailma on lopussa, alkaa suru ja tuska kuitenkin jossakin vaiheessa helpottaa.
hei. olin poikaystäväsi hautajaisissa, hän oli kaveri aiemmilta vuosilta (siis ennen teidän yhteistä taivalta, siksi en sinua ole oppinut tuntemaan). kuinka kauniit, mutta kuinka rankat hautajaiset ne olivatkaan! olin täysin musertunut jo pelkästä uutisesta mitä oli käynyt, mutta vielä enemmän hajotti nähdä sinun tuskasi. itkusta ei tule loppua. ei tätä voi käsittää, sen asian kanssa et ole yksin. vieläkin niin epärealistinen olo... otan osaa suruusi niin suuresti! haluaisin niin auttaa.
Kiva että pääsit tulemaan.
Tämä päivä on ollut ihan hirveää tuskaa. Ei jaksa uskoa että elämä voittaa. Tuntuu että on niin yksin, vaikka onhan ystävät yms. lähellä... :´( ikävä on järkyttävä
mä en tiedä mitä voisin sanoa, mutta älä menetä uskoa elämään! Sun päiville on joku tarkoitus, haluat kai nähdä mikä! oi että, miten voisin yrittää lohduttaa? mulla on paha olla kun mietinkin sun tilannetta. älä jää yksin! tee niin paljon asioita kuin kerkeät, elä jokainen päivä niin, että voit sanoa ettei mikään ole jäänyt tekemättä! koe kaikkea, mitä muut vain jankuttavat, että PITÄISI tehdä mutteivät saa aikaiseksi, elä elämäsi pääosaa, jossa sinä olet tähti, josta kaikki tietävät hänen olevan onnellinen jokaikisestä hetkestä.
Yritä aina välillä muistaa, että se on aika, joka parantaa. Ajan kanssa kaikki valkenee, ja auringon valo alkaa taas pikkuhiljaa paistamaan... ajan kanssa se alkaa myös lämmittämään.
ei siitä pääse eteenpäin. menetin itse vuosi sitten poikaystäväni eikä vieläkään oo helpottanu suru yhtään. se tarvii vaa aikaa ja paljon. Ja suosittelen että puhuisit asiasta jonkun kanssa ennen kuin on liian myöhästä. Voimia paljon.
Nyt on tullut muutamana yönä kauheita painajaisia, en uskalla oikein nukahtaa... Väsyttää...
Hei,osanottoni sinulle menetyksesi johdosta.Voin vain kertoa,että itse menetin pikkuveljen 1 vuosi 5 kuukautta siten enkä ole vieläkään toipunut.Välillä on vähän helpompaa,mutta ikävä ja kaipaus on aivan hirveää.Painajaisiin ja unettomuuten jouduin hakemaan unilääkkeitä koska olin jo niin poikki etten pystynyt kunnolla töihin.Kaikki elämässä pysähtyi ja menetti merkityksensä ja niin ajattelen vieläkin,en löydä mitään syytä miksi minulla saisi olla enää hyvä olo.Illat ja yöt on pahimpia,ei mene hetkeä ettenkö ajattele veljeäni ja sitä kuinka äkkiä hänet otettiin luotamme pois.Joudun turvautumaan unilääkkeisiin vieläkin,mutta otan niitä sitten kun on ihan pakko.Toiset sanoo,että aika parantaa,mutta minulla aika on pysähtynyt.Voimia sinulle,kaikki käymme suruamme läpi eritavalla eikä kukaan voi tietää miten kukin sen tekee.