Mennessäni ilmoittautumaan työvoimatoimistoon, huomasin, että järjestelmä on yhtä tehokas kuin ennenkin (siis toiminnan, ei tulosten kannalta). Huomasin myös, että tämäkin järjestelmä ottaa uhrinsa tiukkaan otteeseen;) Siitä sitten koulutustiedot ylös ja kevyesti shoppailemaan. Mitään kivaa, mihin ensimmäisen päivärahan olisi voinut tuhota, ei kuitenkaan löytynyt. Paitsi kylmää sisäisestikin, kun ostin paukkupakkasten kunniaksi jäätelön.
Työvoimapolitiikkaa
nainen
154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työvoimatoimisto on kamala paikka.
Kerronpa traagisen esimerkin, sattuneesta
syystä kylläkin nimettömänä.
Työttömänä ollessani sain kehoituksen
hakeutua ATK kurssille, siis työvoima
poliittiselle kurssille. Olen tehnyt ns
ruumiillista työtä eli siivonnut,ollut
ravintoloissa, hoitanut lapsia yms EN siis
ollut ATK kurssin tarpeessa. No, hain kurssille
koska sanottiin,että jos en hae minun
katsotaan olevan "yhteistyöhaluton" ja joutuisin
6 viikon karenssiiin. En pärjännyt kurssilla.
Istuin siellä 3 viikkoa nieleskellen kyyneleitä.
Sitten romahdin; marssin lääkärille joka
tunsi minua monen vuoden takaa ja lääkäri
sanoi että tuo ei kuulosta"minulta". Hän
laittoi suoraa päätä pään magneettikuvaan
sairaalaan. Kolmen viikon päästä sain
puhelimitse tiedon neurologilta: olisin
pysyvästi työkyvytön koska aivoistani löytyi
niin paha orgaaninen tauti joka koko ajan
etenisi, en koskaan enää kykenisi työhön.
Työvoimatoimiston osuus oli siis likainen kun
he pakottivat minut kurssille, mutta toisaalta
jos he eivät olisi sitä tehneet vammani
ei ehkä olisi löytynyt ennenkuin olisin
yks kaks kuolla kupsahtanut.
Asiaan kuuluu, että kautta vuosien olin
jopa lopettanut työsuhteita koska EKSYIN työ
matkoilla, en osannut kulkea työpaikan
eri osastoilta toiselle eksymättä. Monta kertaa
linja-auto kotiin meni ohi ilman että edes
tajusin sen menneen. Eli hahmotan väärin
suuntaa, syvyyksiä.
En ole katkera mistään muusta kuin työvoima
toimiston lausunnosta jonka mukaan olin
"työhaluton" yhteistyöhaluton yms.
Eiväthän he tietysti tienneet etenevästä
aivotaudistani kun en itsekään tiennyt, mutta
he olisivat voineet edes pyytää anteeksi
rumia lausuntojaan minusta. Ne tiedot
jäivät ikuisiksi ajoiksi heidän mappeihinsa.
Voi, mikä tarina, ja voi miten kamalaa oli
jäädä pysyvästi kotiin. Aivotautini etenee
omaa vauhtiaan, ei ole olemassa hidastavaa
lääkitystä, sitä ei voida leikata ei mitään.
Neurologi kirjoitti b lääkärintodistukseen
että oireet tulevat ajan mittaan pahenemaan
eikä paluuta työelämään ole.
Mutta tsemppiä teille kaikille jotka joudutte
taistelemaan työvoimatoimiston kanssa.