Kuka oikeastaan on kristitty?
Kuuntelemme saarnoja ja kuulumme seurakuntaan, olemme mukana kristillisissä harrastuksissa, meitä sanotaan kristityiksi.
Mutta olemmeko me sittenkään todellisia kristittyjä?
Eikö meissä kristityiksi nimitetyissä ilmene yhtämittaa piirteitä, jotka eivät todista kristillisyydestä:
Olemme kristillisiä vallantavoittelijoita.
Raha tekee meille niin hyvää, että koetamme koota sitä mahdollisimman paljon, (voidaksemme elää hyvin).
Mielellämme ripustamme kunniamerkkejä kristillisiin rintapieliimme.
Etsimme ensimmäisiä sijoja yhteiskunnassamme ja seurakunnissamme.
Kadehdimme kanssakulkijoitamme.
Olemme ahneita.
Käytämme ahkerasti kieltämme painaaksemme varjostavan uskonveljemme ja -sisaremme syrjään.
Ja niin edespäin.. Ja niin edespäin..
Puhumme ehdottomasta rehellisyydestä ja ehdottomasta rakkaudesta, mutta emme todellisuudessa monasti edes itsekään usko sellaisiin ihanteisiin.
Olemmeko me siis todella Jeesusta seuraavia kristittyjä?
Nyt saattaa joku sanoa: 'Tietysti jokainen, joka on kastettu ja kuuluu kirkkoon tai johonkin uskonyhteisöön, on jo sen perusteella kristitty. Mitä tässä tarvitsee sen enempää kysellä. Kristittyjähän me kaikki olemme'.
Onhan se toki noinkin..
Sillä emmehän me tunne ihmisten sisimpiä ajatuksia, eikä meitä ole asetettu toistemme sielunelämän tutkijoiksi tai ajatusten lukijoiksi. Ollaan vaan kaikki kristittyjä ja koetetaan olla hyviäkin kristittyjä..
Mutta ajatellaampa hetki ihmistä, joka julkisesti sanoo olevansa kommunisti. Mikä siis osoittaa, että hän on kommunisti?
Hän tunnustaa sen itse. Ja hän vakuuttaa sen muillekin, että näin on asianlaita hänen kohdallaan. Edelleen hän julistaa hyväksyvänsä kommunistiset opit ja kommunistisen maailmankatsomuksen.
Entä hänen toimintansa?
Hän työskentelee innolla aatteittensa toteuttamiseksi.
Näin rehellinen kommunisti tekee.
Nyt joudumme pakostakin kysymään: Olisiko meillä kristityiksi itseämme nimittävillä jotakin oppimista tästä?
Tunnustammeko me uskontokuntiemme ulkopuolella julkisesti olevamme Kristukseen kastettuja kristittyjä?
Vakuutammeko hyväksyvämme kristilliset periaatteet, kristilliset hyveet ja Pyhän Raamatun ehdottomaan Totuuteen perustuvan maailmankatsomuksen sellaisenaan? Ja yritämmekö me Pyhän Hengen vaikuttamalla palavalla innolla ja mahdollisuuksiemme mukaan toteuttaa niitä käytännöllisessä elämässämme?
Millainen on kristityn oppi - sellainen on hänen elämänsä!
Kun aikoinaan Rooman kirkon inkvisitio vainosi kristittyjä ja tuhosi marttyyrejä, niin kyllä kai silloin havaittiin ero elävän kristityn ja valhekristityn välillä? Sillä vain todelliset kristityt uskalsivat antaa henkensä Mestarinsa puolesta!
"Ei jokainen, joka sanoo: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon", (Matteus 7:27).
Kyllä lienee kristittynä oleminen jotakin muuta, kuin kastettuna olemista ja seurakuntaan kuulumista?
Kertooko tämä Filippiläiskirjeen 2:21 sanankohta totuuden kristittyjen todellisesta uskonelämästä nykyajanmuodon yhteiskunnassamme tänään? "Sillä kaikki he etsivät omaansa, eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on".
Kuuntelemme saarnoja ja kuulumme seurakuntaan, olemme mukana kristillisissä harrastuksissa, meitä sanotaan kristityiksi.
Mutta olemmeko me sittenkään todellisia kristittyjä?
Eikö meissä kristityiksi nimitetyissä ilmene yhtämittaa piirteitä, jotka eivät todista kristillisyydestä:
Olemme kristillisiä vallantavoittelijoita.
Raha tekee meille niin hyvää, että koetamme koota sitä mahdollisimman paljon, (voidaksemme elää hyvin).
Mielellämme ripustamme kunniamerkkejä kristillisiin rintapieliimme.
Etsimme ensimmäisiä sijoja yhteiskunnassamme ja seurakunnissamme.
Kadehdimme kanssakulkijoitamme.
Olemme ahneita.
Käytämme ahkerasti kieltämme painaaksemme varjostavan uskonveljemme ja -sisaremme syrjään.
Ja niin edespäin.. Ja niin edespäin..
Puhumme ehdottomasta rehellisyydestä ja ehdottomasta rakkaudesta, mutta emme todellisuudessa monasti edes itsekään usko sellaisiin ihanteisiin.
Olemmeko me siis todella Jeesusta seuraavia kristittyjä?
Nyt saattaa joku sanoa: 'Tietysti jokainen, joka on kastettu ja kuuluu kirkkoon tai johonkin uskonyhteisöön, on jo sen perusteella kristitty. Mitä tässä tarvitsee sen enempää kysellä. Kristittyjähän me kaikki olemme'.
Onhan se toki noinkin..
Sillä emmehän me tunne ihmisten sisimpiä ajatuksia, eikä meitä ole asetettu toistemme sielunelämän tutkijoiksi tai ajatusten lukijoiksi. Ollaan vaan kaikki kristittyjä ja koetetaan olla hyviäkin kristittyjä..
Mutta ajatellaampa hetki ihmistä, joka julkisesti sanoo olevansa kommunisti. Mikä siis osoittaa, että hän on kommunisti?
Hän tunnustaa sen itse. Ja hän vakuuttaa sen muillekin, että näin on asianlaita hänen kohdallaan. Edelleen hän julistaa hyväksyvänsä kommunistiset opit ja kommunistisen maailmankatsomuksen.
Entä hänen toimintansa?
Hän työskentelee innolla aatteittensa toteuttamiseksi.
Näin rehellinen kommunisti tekee.
Nyt joudumme pakostakin kysymään: Olisiko meillä kristityiksi itseämme nimittävillä jotakin oppimista tästä?
Tunnustammeko me uskontokuntiemme ulkopuolella julkisesti olevamme Kristukseen kastettuja kristittyjä?
Vakuutammeko hyväksyvämme kristilliset periaatteet, kristilliset hyveet ja Pyhän Raamatun ehdottomaan Totuuteen perustuvan maailmankatsomuksen sellaisenaan? Ja yritämmekö me Pyhän Hengen vaikuttamalla palavalla innolla ja mahdollisuuksiemme mukaan toteuttaa niitä käytännöllisessä elämässämme?
Millainen on kristityn oppi - sellainen on hänen elämänsä!
Kun aikoinaan Rooman kirkon inkvisitio vainosi kristittyjä ja tuhosi marttyyrejä, niin kyllä kai silloin havaittiin ero elävän kristityn ja valhekristityn välillä? Sillä vain todelliset kristityt uskalsivat antaa henkensä Mestarinsa puolesta!
"Ei jokainen, joka sanoo: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon", (Matteus 7:27).
Kyllä lienee kristittynä oleminen jotakin muuta, kuin kastettuna olemista ja seurakuntaan kuulumista?
Kertooko tämä Filippiläiskirjeen 2:21 sanankohta totuuden kristittyjen todellisesta uskonelämästä nykyajanmuodon yhteiskunnassamme tänään? "Sillä kaikki he etsivät omaansa, eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on".
Vastaukset 17
Vanhimmat
Älä tee tuosta asiasta ongelmaa itsellesi. me olemme lunastettuja, verellä pestyjä ja vanhurskautettuja Kristuksessa. Mitä muuta tarvitaan? Liha meissä on kaikissa, se on selvä, mutta mehän emme kelpaakkaan siksi, mitä itse olemme.
tuota Stefanuksen tuomaa asiaa miettiä.
Hegellä meidän tulee kuollettaa lihantahto, joka himoitsee kaikessa Jumalaa vastaan.
Jokaisen, joka sanoo uskovansa Jeesukseen tulee tarkata omaa asennoitumistaan ja omia tekojaan, sillä vain omista teoistamme me vastaamme ja jos sydämestämme uskomme Jeesukseen ja täytämme Hänen opetuksiaan, Hän itse huolehtii armahduksestamme ja puolustaa meitä kaikessa.
mutta sisältö koskee niitäkin, jotka pitävät itseään kristittyinä uskovina, vaikka eivät henkilökohtaisesti tunne eivätkä tunnusta meidän Herraamme Jeesusta Herraksi ja Vapahtajaksi, vaikka tietävät Raamatun kannan tässä asiassa..
että entäs sitten kun liha on vähentynyt? tai siis ainakin läski... kun olen laihtunut tässä viimeisen kahden kk aikana laihtunut 15 kiloo... niin onko un lihani nyt sitten heikompi kuin aikaisemmin kun sitä on vähemmmän..
kehiin, ettei arjenharmaus masenna mieltä.. ;)
Tämä oli julkinen tunnustukseni, myös Kristitty 1:lle.
Mitä kirjoitukseesi tulee Stefanus niin jokainen meistä tutkikoon itseänsä, ettei tunnustuksemme menisi pidemmälle kuin arkielämämme osoittaa ja paljastaa. Tätä en Sinulle kirjoita henkilökohtaisesti vaan meille uskoa tunnustaville yhteisesti. Sinä olet minulle rakas veli Herrassa.
Pyhällä Hengellä täyttyminen on vielä toteutumatta ja sitä ilman ei voi saada mitään todellista aikaan jumalan valtakunnassa. Jos sen väistää, taantuminen alkaa ja vihollinen sitoo ansaansa, niinkuin malkkilaisille on käynyt, heistä ei ole hyötyä jumalan työlle.
malkkilaiset ovat?
Olen kuullut tuon malkkilaiset-nimityksen jossain muussakin aiheen yhteydessä, mutta eipä tullut kysyttyä siitä silloin..
Yhdenkään ihmisen arvioitavissa ei ole se, ketkä ovat tosi kristittyjä. Se on Jumalan tehtävä.
Kuten jo aiemmin vastasin, kristinuskon perusta on Jeesus, ja kaikkia Häneen uskovia kutsutaan kristityiksi, joka on yleisnimitys.
Esimerkiksi Jehovan Todistajat ovat kristittyjä, koska heidän uskontonsa perustuu raamattuun. Sen lisäksi on muutamia satoja, jopa tuhansia uskontoja tai lahkoja, joiden jäseniä kutsutaan kristityiksi.
sellainen ihminen joka kieltää Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiillisen ylösnousemuksen? Jehovan todistajat kieltävät sen.
kun kerran asumme kristityssä maassa niin toivottavasti olemme kristittyjä ja uskallamme sen tunnustaa/ olla siitä ylpeitä
muslimit asuvat muslimimaassa ja ovat siitä kovasti ylpeitä ja valmiit sen puolesta taistelemaankin....entä me!?
Minä olen. Te ette.
sinä olet?
Varjo vain.. Hetkosen kestävä, ja sitten pois haihtuva kuin aamukaste nurmikolta..
Oikea uskova on joskus suorittanut kädennoston sakramentin evankelioimiskokouksessa. Sen jälkeen hänet on kasteessa liitetty paikalliseen seurakuntaan. Nämä sakramentit takaavat iankaikkisen autuuden.
OLEN MIETTINYT SAMAA.KATSOPPA JENKKI HELLAREITA JA SAMAA IHAILLAAN SUOMESSAKIN. OLEN TULLUT SIIHEN TULOKSEEN ETTÄ PELASTUMME SILKASTA ARMOSTA.TÄMÄ MAAILMA HELLAREINEEN JA "UUDESTI SYNTYNEINE KRISTITTYINEEN" ON KOVA JA KARU,AHNE,SUVAITSEMATON,SOTAISAKIN.ONNEKSI MEILLÄ ON ISÄN ARMO KRISTUKSESSA,SE ON AINOA TOIVOMME.
suurin osa taitaa olla kiristettyjä.
on sellainen ihminen joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi evankeliumin sanan kautta. Hän vaeltaa uskossa turvaten Vapahtajaansa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Hän elää pyhityselämää. Tämä tällainen ihminen on kristitty.
Muistakaamme kuitenkin Raamatun suuri totuus;
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef 2:8-9).
Jos kaipaat lisää selvitystä oikeasta kristitystä, lue aloituskirjoitukseni "Jeesus sinussa! Miten mahdollista?"