Odotan pelolla alkavaa viikonloppua. Mies lähti reissuun ja tytär isänsä luo. Olen siis yksin suuressa talossa, jonka olohuoneen jätti-ikkunat avautuvat suoraan vanhalle hautausmaalle.
Muutenkin se hautausmaa ahdistaa minua ja nyt tuossa nukkuessani päikkärit jouduin taas kokemaan unihalvauskohtauksen. Olin nukahtamassa, kun pääni sisällä vaan alkoi surista enkä voinut liikkua ja lähellä oli joku "paha" nainen.
Lapsesta asti olen kärsinyt unihalvauksesta. Alkuun nukahtaessa kuulin ahdistavan naisäänen toistavan ja toistavan jotain lausetta. Kuulin sen saman äänen vuosia vähintään kerran viikossa.
Murrosiässä alkoi sitten nämä ihan kunnon unihalvaukset: heräsin, en voinut liikkua tai huutaa ja aina joku paha oli lähellä. Kerran, tyttäreni ollessa ihan pieni, unihalvauskohtaukseni aikana itse saatana seisoi sänkyni vierellä kertomassa, että paha menee minun tyttäreeni. Vaikka tiedän, että se "saatana" oli minun mielikuvitukseni tuotetta, niin voitteko kuvitella, miltä se tuntuu, kun on hereillä ja ihan oikeasti näkee saatanan seisomassa sängyn vierellä.
Nykyään unihalvaukset ovat yleensä sellaisia, että aistin pahan lähellä olemisen, en voi liikkua eikä suustani lähde ääntä. Sitä kauhua ei voi selittää mitenkään. Monesti olen luullut kuolevani, kun ei pysty edes hengittämään.
Ja vaikka kuinka on tullut luettua aiheesta ja kerättyä tietoa, niin silti aina välillä käy mielessä, että a)olen tulossa hulluksi tai b) entä jos se paha ei olekaan mielikuvituksen tuote.
Ja näillä nyt sitten mennään viikonlopun yli. Tuli jo mieleen, että pitääkö olla koko viikonloppu pienessä hiprakassa, että uskaltaa nukkua.
Onneksi on sentään tuo koira olemassa.
Helpotti tämä kirjoittaminen, huh huh.
Kauhua tarjoaa unihalvaus
23
2805
Vastaukset
- Nimetön
muutamia kertoja, mutta onneksi siitä on aikaa.Olin jo aikuinen. Minun tilanteeseeni liittyi muistaakseni joka kerta alkoholi lääkärin määrämä lääke, ja ehkä huono elämäntilanteeni. Yöllä, heräsin tunteeseen, että en pysty liikkumaan yritin liikkua ja huutaa mutta en saanut minkäänlaista äännähdystä. Useimmiten olin yksin. Ainakin kerran oli muita nukkujia huoneessa, mutta kukaan ei aamulla maininnut mitään että olisin äännellyt tai muuta. Tunne on kohtausten aikana karmiva, aika tuntuu pitkältä, mutta asiantuntijat väittävät kohtauksien olevan lyhytaikaisia. En kertonut kenellekkään ja vasta jälkeenpäin luin ja tunnistin nämä unihalvaukseksi. En nähnyt "kohtauksien" aikana mitään haamuja, enkä muista oikein pystyinkö edes avaamaan simiäni.
Sinulla on varmaan eri syyt kohtauksiin kuin minulla, mutta hautausmaa tuskin on syynä tähän korkeintaan mielikuvituksessa. En suosittelisi alkoholia ainakaan tämän olon hoitoon, tässä on kuitenkin mitä todennäköisimmin kyse "vain" aivojen kemiasta. Ihmisille on saatu koetilanteissa aivojen tiettyjä osia ärsyttämäälä, monenlaisia hallusinaatioita. Viimeaikoina olen miettinuyt ja vähän pelännytkin näitä kohtauksia, kun taas joudun syömään lääkkeitä ja joskus otan vähän alkoholiakin.
Mutta vaikka kuinka tätä järkeilee tässä, kohdalleen sattuessaan on kyse todella
painajaismaisesta tunteesta.- h.......
ne lääkkeet, ne ovat kaiken pahan alku ja juuri. Pitäis itse tajuta mikä on parasta milloinkin.
- Minulla kans, mutta
h....... kirjoitti:
ne lääkkeet, ne ovat kaiken pahan alku ja juuri. Pitäis itse tajuta mikä on parasta milloinkin.
Ei ne lääkkeistä johu. Aika useat selällään nukkujat kärsii unihalvauksesta. Itse en käytä lääkkeitä ollenkaan vaikka nukunkin huonosti.
minä kans koen välillä unihalvauksen ja se on todella kiusallista.
Myös stressi käynnistää unihalvauksen.
- Mardsi
Älä nuku selälläsi pitäen käsiäsi pääntakana (niskantakana)esim. sormetristissä, jos nukut tuossa asennossa veren kierto huononee ja tuntuu kuin oisit halvaantunut, siis elä nuku kädet päänalla, näin vähenee hämärät "juttu kaverit"
- koen tällasta
Elikkäs minulla ilmenee myös unihalvausta, mutta vaan stressin aiheuttamana. Joitain kuukausia sitten inuhalvauteni ilmeni "sähköimpulsseina", jotka menivät läpi kehoni ja kuulin ihmeellisiä surinaääniä.
Mutta nyt hiljattain halvauteni otti taas askeleen eteenpäin ja irtauduin kehostani:aloin painumaan syvemmälle sänkyyni patjojen väliin ja jätin fyysisen kehoni samaan asentoon, mutta henkisesti siis liu'uin alaspäin.. Ja en siis nuku selälläni vaan pikemminkin mahallani oikea käsi tyynyn alla.
Ja samalla kerralla siis en pystynyt puhumaan enkä liikkumaan, mutta ajattelin että "antaa nyt mennä vaan, kyllä tämän on pian loputtava". Ja kyllähän se sitten loppui, mutta olin aika kauhuissani enkä saanut enää hyvin nukutuksi sinä yönä..- helena.eronen
Juu, viimeyön selvisin hengissä. Illalla join 2 lasillista viiniä ja kävin kävelemässä koiran kanssa lenkin ja nukuinkin kuin tukki :)
Selvennykseksi vielä, että en ole koskaan nukkunut selällään, vaan nukun kylelläni ja yleensä sikiöasennossa. Ja lääkkeitä en ole ikinä syönyt muuta kuin buranaa hammassärkyyn :)
Nyt tuli onneksi lapsia minulle hoitoon ja yökylään, niin ei ainakaan yksin tarvitse olla. - Minulla myös
helena.eronen kirjoitti:
Juu, viimeyön selvisin hengissä. Illalla join 2 lasillista viiniä ja kävin kävelemässä koiran kanssa lenkin ja nukuinkin kuin tukki :)
Selvennykseksi vielä, että en ole koskaan nukkunut selällään, vaan nukun kylelläni ja yleensä sikiöasennossa. Ja lääkkeitä en ole ikinä syönyt muuta kuin buranaa hammassärkyyn :)
Nyt tuli onneksi lapsia minulle hoitoon ja yökylään, niin ei ainakaan yksin tarvitse olla.juuri samanlaista kuin sinulla. Ollut lapsesta asti ja vain kun olen yksin. Aina tähän alkuun liittyy surina päässä ja tiedän että jos en nyt herää en enää pääse hereille. Tähän liittyy valtavan voimakas väsymyksen ja pakkonukahtamisen tunne. jatkossa tulee tunne pahan läsnäolosta. Monesti jokin paha heittää minut pois sängystä ja pitkin seiniä... tiedän että on kyseessä uni mutta en pääse hereille. En voi liikkua tai huutaa.
Lisäksi näen usein harhoja jos herään yöllä kesken unen.
- tää olla?
sitä unihalvausta?Mun isä kuoli ja olin pelänny sitä koko elämäni ajan.Heräsin aamulla selälläni ja tuntui kuin joku olisi pitänyt mua käsistä kiinni pään yläpuolelta!Silmät sain auki ja miehelleni hoin pihisevällä äänellä että apua!apua!apua!
Näin kun mieheni katsoi mua mutta jatkoi taas nukkumistaan....Jatkoin hokemaani ja mieheni heräsi lopulta ja herätti mut!Aivan karmaisevaa...Koko ajan oli tunne että et halua tietää kuka sun käsistäs pitää kiinni!
Päivällä olin lähinnä huvittunut että isukki kävi vielä kiusaamassa viimeisen kerran ennen lopullista lähtöään, ja siitä tuli jopa hyvä mieli:D- helena.eronen
Luulen, että näin on. Itselläni oli 13 vuotta koira, joka oli minulle rakas kuin elämä. Hänen kuolemansa jälkeen joskus unihalvauskohtauksien aikana "Ouzoni" on istunut esim. sänkyni vierellä.
Sehän se just karmeeta onkin, kun alkaa ajatella, että entä jos unihalvaukset ovatkin vain lääkärien keksintöä ja ne friikit tapahtumat ovatkin oikeasti jonkun ulkoisen aiheuttamia, mitä ihminen ei voi ymmärtää... Spuukii :D - ehkä ne onkin
helena.eronen kirjoitti:
Luulen, että näin on. Itselläni oli 13 vuotta koira, joka oli minulle rakas kuin elämä. Hänen kuolemansa jälkeen joskus unihalvauskohtauksien aikana "Ouzoni" on istunut esim. sänkyni vierellä.
Sehän se just karmeeta onkin, kun alkaa ajatella, että entä jos unihalvaukset ovatkin vain lääkärien keksintöä ja ne friikit tapahtumat ovatkin oikeasti jonkun ulkoisen aiheuttamia, mitä ihminen ei voi ymmärtää... Spuukii :DSiis että ehkä ne onkin. Mullekin on siis ehkä itse saatana on käynyt korvaan kuiskimassa niin että sängystä meinasin tipahtaa, halvaantumisen loppurytinässä.
Olen yrittänyt olla pelkäämättä tilanteita ja lähinnä mielenkiinnosta kuunnella mitä "äänillä" on kerrottavaa, vaikka vaikeeta halvaantumisen aiheuttaman pelon voitto on. Halutessaan tilasta pääsee irti kun oikein ponnistaa.
Eikös jossain sanottu että ennenaikaan oli erikoisempaa jos EI kuullut ääniä, jospa ne ovat viestejä henkien maailmasta, joita nykyihminen ei suostu kuuntelemaan koska se ei ole soveliasta. Sitähän tiede ei ihan heti voi todistaa tai olla todistamatta.
Tuntuuko joskus että olan takana on joku? Enkelivartija? - ei uskoa, ei olioita
ehkä ne onkin kirjoitti:
Siis että ehkä ne onkin. Mullekin on siis ehkä itse saatana on käynyt korvaan kuiskimassa niin että sängystä meinasin tipahtaa, halvaantumisen loppurytinässä.
Olen yrittänyt olla pelkäämättä tilanteita ja lähinnä mielenkiinnosta kuunnella mitä "äänillä" on kerrottavaa, vaikka vaikeeta halvaantumisen aiheuttaman pelon voitto on. Halutessaan tilasta pääsee irti kun oikein ponnistaa.
Eikös jossain sanottu että ennenaikaan oli erikoisempaa jos EI kuullut ääniä, jospa ne ovat viestejä henkien maailmasta, joita nykyihminen ei suostu kuuntelemaan koska se ei ole soveliasta. Sitähän tiede ei ihan heti voi todistaa tai olla todistamatta.
Tuntuuko joskus että olan takana on joku? Enkelivartija?älkää marinoiko itseänne kauhuelokuvien ja kristinuskon liemessä niin ei tarvi tommoisia mielikuvituspeikkojakaan pelätä. Sitä paitsi Raamatussakin saatana on langennut enkeli eikä mikään örkki. Sarvipäähahmot on iha jostain muusta kuin kristinuskosta lähtöisin alunperin.
- helena.eronen
ei uskoa, ei olioita kirjoitti:
älkää marinoiko itseänne kauhuelokuvien ja kristinuskon liemessä niin ei tarvi tommoisia mielikuvituspeikkojakaan pelätä. Sitä paitsi Raamatussakin saatana on langennut enkeli eikä mikään örkki. Sarvipäähahmot on iha jostain muusta kuin kristinuskosta lähtöisin alunperin.
Minä en ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, mutta kyllä näitten kokemusten myötä on alkanut mielikuvitus kehitellä vaikka mitä.
- haluan olla
helena.eronen kirjoitti:
Minä en ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, mutta kyllä näitten kokemusten myötä on alkanut mielikuvitus kehitellä vaikka mitä.
vakuuttunut että kyse on jonkinlaisesta häiriöstä aivoissa. Herääminen/nukahtaminen tahdistuu jotenkin väärin.
Näitten halvaantumisien lisäksi minulla on sellaisia unia, että muka herään ja nousen sängystä ylös. Sitten huomaan että tämä onkin unta koska asunto on erilainen kuin oikeasti tai ikkunasta näkyvä maisema on vääränlainen tms. Sitten iskee paniikki, miten pääsen hereille. Yritän päästä takaisin sänkyyni että voisin herätä, mutta jokin estää minua jne.
Parhaimmillaan olen yrittänyt vaikuttaa itse unieni kulkuun, mutta se onnistuu vain jossainmäärin. - Systeri
haluan olla kirjoitti:
vakuuttunut että kyse on jonkinlaisesta häiriöstä aivoissa. Herääminen/nukahtaminen tahdistuu jotenkin väärin.
Näitten halvaantumisien lisäksi minulla on sellaisia unia, että muka herään ja nousen sängystä ylös. Sitten huomaan että tämä onkin unta koska asunto on erilainen kuin oikeasti tai ikkunasta näkyvä maisema on vääränlainen tms. Sitten iskee paniikki, miten pääsen hereille. Yritän päästä takaisin sänkyyni että voisin herätä, mutta jokin estää minua jne.
Parhaimmillaan olen yrittänyt vaikuttaa itse unieni kulkuun, mutta se onnistuu vain jossainmäärin.selittyvät kaiketi sillä, että aiot ovat ikään kuin unessa ja niistä ei lähde liikekäskyt eteenpäin. Stressi, alkoholi, ehkä lääkkeet joskus aiheuttamassa tilaa. Stressikin riittänee. Jotain aivokemiaa joka tapauksessa. Olen itse kokenut muutaman kerran - eikä siitä tilasta pääse koasti ponnistelemalla pois niin kuin joku väitti. Aikansa kestää ja sitten siitä herää. Todella kammottava olo niissä kohtauksissa on.
- Nimetön
Itse olen kerran vain kokenut tuollaisen, oli aika karmea sillä hetkellä, vaikka tiesinkin mistä on kyse. Heräsin sitten omaan kähinään kun yritin huutaa. =D En kyllä mitään näkyjä nähnyt vaan pelkän seinän. Oli valoisaa joten ei se paljon pelottanut jälkeenpäin, vaan siitä tuli hyvä mieli kun koki jotain mielenkiintoista. Jos se pimeässä vielä tapahtuu niin on varmaan paljon pahempi, pelkään nimittäin pimeää, pääkin on sekoitettu pienenä uskovaisuusjutuilla.
- tosiaankin
Mulla oli yksi kausi mun elämässä kun sain usein saman 'kohtauksen' eli joku paha kuristai mua, en saanut hengitettyä, haukoin henkeä ja 'kähisin' yritin huuta -ei tullut ääntä, en pystynyt liikkumaan. En syönyt mitään lääkkeitä, mutta ehkä johtui stressistä...(?) asuin tulloin yksin. Oli todella karmivan pelottavaa!
- Delos
Mä saan silloin töllöin näitä unihalvauksia, ihan teini-iästä alkaen. Mä vaan en kaskaan tiennyt mitä ne on ja ajattelin vaan nähneeni poikkeuksellisen pahoja unia. Sitten kun sain selville tällaisen ilmiön olemassa olon niin alkoi helpottamaan kun tiesin mikä juttu tämä on ja että siitä pääsee pois kun vaan odottaa. Mulla ei ole mitää pahoja tyyppejä liittyen unihalvaukseen tai hallusinaatoita vaan luultavasti astman takia en pysty hengittämään niissä. Suu on kiinni ja nänä tukossa, ja koska kroppa on halvaantunut, en saa suuta auki. Joudun siis kaikki voimat laittaa siihen että saan ilmaa vedettyä sisää tukkoisen nenän läpi. Tosi ahdistavaa.
- ..................
Mä kärsin unihalvauksista ikävälillä 16-22 v. En ole koskaan kokenut mitään karmivampaa ja kauhua herättävää tunnetta, kun unihalvauksen aikana tuntuva ahdistus ja tuska.
Monesti olen puolittain herännyt sängystäni niin, että silmät ovat auki, ja pystyn liikuttamaan silmiä ja katselemaan ympäri huonetta varmistuakseni että olen oikeasti hereillä ja kaikki huoneessa on niinkuin pitääki. Mutta koko vartalo on täysin halvaantunut, ja on maailman avuttomin olo.
Usein tunsin halvaustilassa, että joku tai jokin kosketti esim. jalkaani tai kättäni, mutta en pystynyt liikuttamaan päätäni alaspäin jotta näkisin mikä helvetti siellä on. Pakokauhun tunne oli järkyttävä...
Ajatus siis juoksee "normaalisti", ja tietää että on hereillä, mutta mitään ei kykene tekemään. Kerrain sain itseni hereille, kun päätin että yritän ja yritän huutaa, jos jossain välissä alkaisi kurkusta tulla ääntä. Hetken aikaa kuulin pienen vienon ääneni kunnes säpsähdin hereille, ja tajusin huutavani täyttä kurkkua makuuhuoneessani. Unihalvaustilassa siis kuulin kaikki tosi vaimeana.
Vaikka tiesin mieleni perukoilla että minulle ei tuossa tilassa voi tapahtua mitään, on se pahan läsnäolon tunne aivan uskomaton. Minusta tuntui aina, että jos en nyt herää pian, niin kuolen tähän paikkaan, ja että nimen omaan jokin paha vahingoittaa ja tappaa minut. Nytkin tätä ajatellessani ja kirjoittaessani menee kylmät väreet pitkin selkää...
Minun tapauksessani ei ole kyse alkoholin tai lääkkeiden käytöstä, ja en muista että olisin kokenut unihalvauksia koskaan erityisen stressin aikana. Kukaan ystäväpiirissäni ei ole kokenut vastaavaa, ja kaverit katsovatkin minua, kuin hullua kun joskus alan puhua näistä jutuista.
Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä kokea näitä kammottavia juttuja!- mitten
En muista koska itselläni alkoivat unihalvaukset ja vasta pari päivää sitten sain tietää mitä nämä ärsyttävät "unet" ovat.
Eli itselläni tulee lähinnä päikkäreitä nukkuessa halvauksia. Alussa olin ihan hemmetin kauhuissani, mutta pikkuhiljaa aloin jotenki "tottumaan" niihin.
Tunnen herääväni unesta, mutta en saa esim. silmiä auki enkä pysty liikkumaan. Kuulen kaiken mitä tapahtuu ympärilläni ja tunnen ihmisten liikkuvan lähelläni ja viereisissä huoneissa, vaikka olisin yksin. Usein myös tunnen, että koitan huutaa. Nyt jotenkin unissani olen "tajunnut" että taas sitä mennää ja mistä on kyse.
Oikeasti herättyäni oloni on hetken aikaa täysin ahdistunut ja olen peloissani äskeisistä kokemistani tunteista. Välillä halvauksen aikana myös huomaan miettiväni, että jollen herääkään siitä. Koitan huutaa apua, mutta lähellä tuntemani ihmiset eivät tule herättämään.
Pelottaa nukahtaa päivisin, vaikka kuinka väsyttäisi. Silti helpottaa, kun tiedän mistä on kyse.
- *creepy*
Hirvittävä! Kauheata ! Raukka !
Muuta pois sieltä! pois hautausmaalta!! Yritä löydä uuden asunnon jossain muualla, missä on kaunis puisto ja meri. Onhan ympäristö ja luonto todella tärkeä ihmisille. - unihalvaukset
kun aloin pitämään sänkyni vieressä olevan sähköpatterin öisin kiinni. Olen kokeillut välillä nukkua patteri päällä, mutta unihalvaukset palaavat.
- ehkä.unihalvaus
Vaikka tämä keskustelu on todella vanha, niin ajattelin kertoa vielä oman viimeöisen kokemuksen. Eli heräsin joskus yöllä ja olin kyljelläni seinään päin, eli en nähnyt muuta kun seinän. Yritin liikuttaa oikeanpuolesita kättä, mutta se ei tuntenut, saatika liikkunut yhtään. Kättä kihelmöi myös kummallisesti kokoajan. Ihmetyksekseni huomasin, että pystyin liikuttaa vasenta kättäni, mutten mitään muuta raajaa. Nostin vasemmalla kädellä oikeaa kättä ja testasin, pystynkö pitää sitä ylhäällä jos päästän vasemmalla irti, mutta se ei pysynyt. Pikkuhiljaa aloin pystyä liikuttaa kättäni mutta nukahdin uudestaan hetken päästä. Ja en siis nähnyt hallusinaatioita, koska olin kääntyneenä seinää päin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olen hyvin helpottunut ettn ollut selälläni, koska olen hyvin herkkä kaikelle paranormaalille, vaikka se onkin suuri kiinnostuksen kohde. En tiedä oliko tämä ns. unihalvaus tai vastaava, mutta se oli silti pelottavaa..
- halvaantuja
Koin elämäni ensimmäisen unihalvauksen tuossa puolisen vuotta sitten näin 33-vuotiaana. Eipä kyllä ollut mikään mukava kokemus ja toivon hartaasti ettei sellasta tulisi enää uudestaan. Heräsin täydessä kauhun vallassa enkä pystynyt liikkua, sängyn vieressä näin tumman hahmon jota yritin huitoa, mutten pystynyt. Taisin vaan luovuttaa rimpuilun kanssa ja nukahdin uudestaan, aamulla kuitenkin muistin koko jutun täysin kirkkaasti yksityiskohtineen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?931851- 851292
- 1101143
- 761027
- 113961
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57853- 36772
- 47771
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48731- 33693