Jumala
Tiede ei sitä ole kyennyt todistamaan, että onko vaiko eikö, eikä se sen koommin ole
asiaan keskittynyt,kuin vain kieltämään asian. Uskonnot ja lähinnä uskovaiset tuovat julki
totuuttansa, missä jumala on jokin ylhäällä taivaissa oleva persoonallisuus..
Mitä jos jumala, miten se raamatussa ja uskonnoissa yleensäkin kuvataan, onkin jotain
muuta kuin mitä valtaväestö väittää sen olevan, koska heidän tavallaan se ei käy järkeen
millään tapaa, vaan vaatii uskomaan johonkin mikä on vastoin ymmärrystä, se vaatii
väkivaltaa älyä ja ymmärrystä vastaan, jotta se sopisi ajatusmaailmaan, ja usein, suuri
stressi tai muu suuri menetys sitten ajaa ihmiset epätoivoon, jossa sitten haetaan lohtua
ja jostain sitä sitten saadaankin..
Mutta mitä jos, se jumala onkin todellakin jotain, millä on valta tuoda onnea, valta tuoda
onnettomuutta, valta tuoda himoa, valta mihin vain, mitä mielessä ihminen kokee.. mitä jos
sillä jumalalla tarkoitetaankin ihmisen omaa mieltä. Sitähän ei voida suoraan ihmisille
sanoa, että sun ajattelutavoissasi on jotain vikaa tai muuta, vaan se on tarvinnut ja
tarvii nykyäänkin kertoa vertauskuvin, ja jumala on tähän tarkoitukseen täydellinen
tuntematon asia, mistä ei ole mitään tietoa kuitenkaan. Se siis onkin vertauskuva, josta
meidän pitäisi tajuta, että jumalalla tarkoitetaan mieltämme.
Me teemme omin ajatuksimme itsemme onnelliseksi tai onnettomiksi, tunnemme himoa, tai
vihaa mitä vain.. ei tarvitse ajatella kuin positiivisesti, on onnellinen, ei tarvitse
ajatella kuin negatiivisesti jostain kokemastaan, on onneton, ei tarvitse ajatella kuin
pahaa jostain ihmisestä, vihaa tätä tai ei pidä hänestä sillä hetkellä, ajattelet
seksuaalisesti jotain, ja kiihotut.. Siis valta viedä ihmismieltä tunnetilasta toiseen..
Ihmisen on siis tajuttava, että hänen on valjastettava ajatuskulkunsa omaan komentoonsa,
tarkkailtava jatkuvasti mitä ajattelee, jos ajattelee ollenkaan, sillä jumala luo kuin
myös voi tuhotakin, omat kuvitelmansa. Mieli tunnetusti rakentaa hirmuisia
ajatusrakenteita vaikka mistä, kuvittelee kaikenmoisia asioita, jotka sitten myöhemmin
osoittautuu harhaksi, jonka mieli on kantajalleen tehnyt. ne ajatusrakennelmat ja muut
pitää pyrkiä tuhoamaan ja estämään syntymästä, varsinkin jos ne ovat negatiivisia.
"Minä olen se joka minä olen, olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen jumala" - kun
lukija lukee tuon kohdan raamatusta, hän käy nuo sanat lävitse mielessään, eikä käy edes
mielessä, että mitä jos todellakin, minä, lukija olenkin itseni jumala, ja ajatusteni
herra, joilla kaiken kokemani muutan joko hyväksi tai pahaksi, tai miksikä vain.
esimerkkinä voitaisiin tästä jumala asiasta, miten olemme alkaneet uskomaan itsemme
ulkopuoliseen jumalaan:
mies X tietää ja ymmärtää miten jokin asia on, kuitenkin hänellä on ystävä, joka sanoo,
että asia on toisin. Mies ei usko ystäväänsä, joka väittää jotain missä ei hänen mielensä
mukaan ole mitään tolkkua. Paikalle saapuu toinen joka väittää samaa, että X on väärässä,
ja tämän ystävä oikeassa, että X ei vain ymmärrä..
X ei usko, mutta alkaa epäilemään itseään. Paikalle saapuu vielä 2 muuta jotka vahvistavat
2:n aiemman väitteet oikeiksi. X taipuu siinä vaiheessa muiden kannalle, koska kaikki ovat
sitä mieltä että asia on niin ja niin, ei hän yksin voi siis olla oikeassa..
Näin hän lakkasi luottamasta itseensä, vaikka sisimmässään tunsi olevansa oikeassa ja
ymmärtävänsä asian, nyt hän ei ymmärrä, mutta uskoo olevansa oikeassa muiden mukana. Näin
meille jokaiselle käy lapsena.
Stafroty 15.9-2006
Tiede ei sitä ole kyennyt todistamaan, että onko vaiko eikö, eikä se sen koommin ole
asiaan keskittynyt,kuin vain kieltämään asian. Uskonnot ja lähinnä uskovaiset tuovat julki
totuuttansa, missä jumala on jokin ylhäällä taivaissa oleva persoonallisuus..
Mitä jos jumala, miten se raamatussa ja uskonnoissa yleensäkin kuvataan, onkin jotain
muuta kuin mitä valtaväestö väittää sen olevan, koska heidän tavallaan se ei käy järkeen
millään tapaa, vaan vaatii uskomaan johonkin mikä on vastoin ymmärrystä, se vaatii
väkivaltaa älyä ja ymmärrystä vastaan, jotta se sopisi ajatusmaailmaan, ja usein, suuri
stressi tai muu suuri menetys sitten ajaa ihmiset epätoivoon, jossa sitten haetaan lohtua
ja jostain sitä sitten saadaankin..
Mutta mitä jos, se jumala onkin todellakin jotain, millä on valta tuoda onnea, valta tuoda
onnettomuutta, valta tuoda himoa, valta mihin vain, mitä mielessä ihminen kokee.. mitä jos
sillä jumalalla tarkoitetaankin ihmisen omaa mieltä. Sitähän ei voida suoraan ihmisille
sanoa, että sun ajattelutavoissasi on jotain vikaa tai muuta, vaan se on tarvinnut ja
tarvii nykyäänkin kertoa vertauskuvin, ja jumala on tähän tarkoitukseen täydellinen
tuntematon asia, mistä ei ole mitään tietoa kuitenkaan. Se siis onkin vertauskuva, josta
meidän pitäisi tajuta, että jumalalla tarkoitetaan mieltämme.
Me teemme omin ajatuksimme itsemme onnelliseksi tai onnettomiksi, tunnemme himoa, tai
vihaa mitä vain.. ei tarvitse ajatella kuin positiivisesti, on onnellinen, ei tarvitse
ajatella kuin negatiivisesti jostain kokemastaan, on onneton, ei tarvitse ajatella kuin
pahaa jostain ihmisestä, vihaa tätä tai ei pidä hänestä sillä hetkellä, ajattelet
seksuaalisesti jotain, ja kiihotut.. Siis valta viedä ihmismieltä tunnetilasta toiseen..
Ihmisen on siis tajuttava, että hänen on valjastettava ajatuskulkunsa omaan komentoonsa,
tarkkailtava jatkuvasti mitä ajattelee, jos ajattelee ollenkaan, sillä jumala luo kuin
myös voi tuhotakin, omat kuvitelmansa. Mieli tunnetusti rakentaa hirmuisia
ajatusrakenteita vaikka mistä, kuvittelee kaikenmoisia asioita, jotka sitten myöhemmin
osoittautuu harhaksi, jonka mieli on kantajalleen tehnyt. ne ajatusrakennelmat ja muut
pitää pyrkiä tuhoamaan ja estämään syntymästä, varsinkin jos ne ovat negatiivisia.
"Minä olen se joka minä olen, olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen jumala" - kun
lukija lukee tuon kohdan raamatusta, hän käy nuo sanat lävitse mielessään, eikä käy edes
mielessä, että mitä jos todellakin, minä, lukija olenkin itseni jumala, ja ajatusteni
herra, joilla kaiken kokemani muutan joko hyväksi tai pahaksi, tai miksikä vain.
esimerkkinä voitaisiin tästä jumala asiasta, miten olemme alkaneet uskomaan itsemme
ulkopuoliseen jumalaan:
mies X tietää ja ymmärtää miten jokin asia on, kuitenkin hänellä on ystävä, joka sanoo,
että asia on toisin. Mies ei usko ystäväänsä, joka väittää jotain missä ei hänen mielensä
mukaan ole mitään tolkkua. Paikalle saapuu toinen joka väittää samaa, että X on väärässä,
ja tämän ystävä oikeassa, että X ei vain ymmärrä..
X ei usko, mutta alkaa epäilemään itseään. Paikalle saapuu vielä 2 muuta jotka vahvistavat
2:n aiemman väitteet oikeiksi. X taipuu siinä vaiheessa muiden kannalle, koska kaikki ovat
sitä mieltä että asia on niin ja niin, ei hän yksin voi siis olla oikeassa..
Näin hän lakkasi luottamasta itseensä, vaikka sisimmässään tunsi olevansa oikeassa ja
ymmärtävänsä asian, nyt hän ei ymmärrä, mutta uskoo olevansa oikeassa muiden mukana. Näin
meille jokaiselle käy lapsena.
Stafroty 15.9-2006
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luomiskertomus veti maton altaan jo keskiajalla satuilemalla maakeskisesti, että Jumala
loi Maan 7 päivässä.
Maan uskottiin olevan kaikkeuden keskus. Sitäpaitsi.
10 sekunnin päästä Universumi on taas 3 milj.km isompi.
Se on jatkuvaa alkuräjähdyksestä käynnistyttä räjähtävää laajenemista.
Asia on ollut pläkin selvä jo 1800 luvulta lähtien.
Luonnossa vallitsee persoonattomat fysiikan lait!
minä en puolusta mitään kantaa, toin vain oman näkemykseni esiin, miten itse käsitän nämä asiat. on yksi ja sama paskan maku, kuinka nopeassa tahdissa teoriat selittää että avaruus laajenee, tai kuinka tiukka reikä musta aukko on. tai onko jeesuksesta leivottu joku helvetin jumalpelle.
olemme kaikki osa jumalaa ja siksi jumalaisia, ja jumala koostuu meistä kaikista/kaikesta.
Materia on energiaa eritasoilla ilmenevissä/värähtelevissä olomuodoissa. Kaikki on siis energiaa eri olomuodoissa.
voi olla. jokatapauksessa me olemme, jossain, avaruudessa, isossa tilassa, yhdessä ihmisinä eläinten, eliöiden ja kasvien kanssa tällä planeetalla. silti sotien toisiamme vastaan ja tuhoten omaa elinympäristöä vain koska Mieli tekee jotain sen kummemmin ajattelematta seuraamuksia, mihin se johtaa..
miltä tämä meno vaikuttaisi jonkun ulkopuolisen silmistä katsottuna?? voisiko meistä ihmisistä todella sanoa, että ollaan fiksuja, ihania ja rehellisä, kuten moni meistä tuntuu ajattelevan.. Moni vain näkee tai tahtoo nähdä itsensä kauniissa valossa, eikä näe sitä todellisuutta, halutaan että jopa ystävät ja muut uskoisi samaan minäkuvaan kuin itse, ja kun niin ei käykään, petytään, suututaan ja masennutaan, ja ei nähdä omassa ajattelutavassa edelleenkään mitään vikaa..
jumala? ilmentää itseään kaikilla tasoilla, myös materiaalisella. Ehkä kaikkein puhtain jumaluuden muoto on puhdas energia. God knows and he is telling and we have to search.
Ymmärrys olkoon korkein muoto tajuta, silloin ei tuomitse. Kun tajuaa kaiken ei ihmettele.
juuri näin, sillä sinussa on ainesta vaikka mihin, kunhan ensin koet ensimmäisen oikean kriisisi, henk-koht.
filosofia on hauskaa, niin kauan kun siitä ei tarvitse kantaa vastuuta suuntaan, eikä toiseen.
All matter is merely energy condensed to a slow vibration, we are all one consciousness experiencing itself subjectively, there is no such thing as death, life is only a dream, and we are the imagination of ourselves.
- Bill Hicks
ja reikäinen juusto.
Niinkuin on ihmisen mielikin. Ei se silti tarkoita sitä että lehmä on tehty juustosta.