KASVAMINEN KRISTUKSESSA
131
Sitä mielenmuutosta, joka tekee meistä Jumalan lapsia, sanotaan Raamatussa syntymäksi. Sitä verrataan myös maamiehen kylvämän hyvän siemenen itämiseen. Samalla tavoin niiden, jotka ovat vasta kokeneet kääntymisen Kristuksessa, tulee, niin kuin vastasyntyneiden lasten (1.Piet.2:2), kasvaa täyteen miehuuteen Kristuksessa Jeesuksessa (vrt.Ef.4:15). Tai heidän tulee kasvaa ja kantaa hedelmää niin kuin peltoon kylvetty hyvä siemen. Jesaja sanoo, että »heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa» (Jes.61:3). Täten luonnosta otetut kuvaukset auttavat meitä ymmärtämään paremmin hengellisen elämän salaperäisiä totuuksia.
132
Ihminen ei pysty viisaudellaan ja taidollaan synnyttämään elämää pienimmässäkään luontokappaleessa. Kasvit ja eläimet voivat elää vain Jumalalta saamansa elämän avulla. Samoin hengellinenkin elämä syntyy ihmissydämessä vain Jumalalta tulevasta elämästä. »Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä» (Joh.3:3), hän ei pääse osalliseksi siitä elämästä, jota Kristus tuli antamaan.
133
Mikä pätee elämään, pätee myös kasvuun. Vain Jumala saa nupun puhkeamaan kukkaan ja kukan kehittymään hedelmäksi. Hänen voimastaan siemen kehittyy ja tuottaa »ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään» (Mark.4:28). Profeetta Hoosea sanoo Israelista, että »se kukoistaa kuin lilja». He virkoavat uuteen elämään ja viljelevät peltojaan ja »kukoistavat kuin viiniköynnös» (Hoos.14:6,8). Jeesus kehottaa: »Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta» (Luuk.12:27). Kasvit ja kukat eivät kasva huolehtimalla itse itsestään tai omin ponnistuksin vaan ottamalla vastaan sitä, mitä Jumala on järjestänyt pitääkseen niistä huolta. Lapsi ei voi omalla innokkuudellaan tai halullaan lisätä vartensa mittaa. Yhtä vähän voit sinäkään ponnistuksillasi turvata hengellistä kasvuasi. Kasvi, kuten lapsikin, kasvaa ottamalla vastaan ympäristöstä sitä, mitä se tarvitsee elääkseen - ilmaa, auringonvaloa ja ravintoa. Se mitä nämä luonnonvarat merkitsevät eläimille ja kasveille, sitä Kristus merkitsee niille, jotka luottavat häneen. Hän on heille ikuinen valo (Jes.60:19), »aurinko ja kilpi» (Ps. 84:12). Hän lupaa: »Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste» (Hoos.14:6). Hän on »kuin sade kuivalle nurmelle» (Ps.72:6). Hän on elämän vesi, »Jumalan leipä - - joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän» (Joh.6:33).
134
Pojassaan antamassaan verrattomassa lahjassa Jumala on ympäröinyt koko maailman armon ilmapiirillä, joka on yhtä todellinen kuin se ilma, joka ympäröi maapalloa. Kaikki, jotka haluavat hengittää tätä eläväksi tekevää ilmaa, elävät ja kasvavat täysi-ikäisiksi miehiksi ja naisiksi Kristuksessa Jeesuksessa.
135
Kuten kukka kääntyy aurinkoa kohti, jotta kirkkaat säteet lisäisivät sen kauneutta ja sopusuhtaisuutta, samoin tulisi meidän kääntyä vanhurskauden Aurinkoa kohti, jotta taivaan valo loistaisi yllemme ja luonteemme pääsisi kehittymään Kristuksen esikuvan mukaiseksi.
136
Jeesus opettaa tätä samaa, kun hän sanoo: »Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. - - Ilman minua te ette saa aikaan mitään» (Joh.15:4,5). Sinä olet aivan yhtä riippuvainen Kristuksesta voidaksesi elää pyhää elämää, kuin oksa on riippuvainen rungosta kasvaessaan ja tuottaessaan hedelmää. Ilman häntä sinussa ei ole elämää. Sinulla ei ole voimaa vastustaa kiusauksia tai kasvaa armossa ja pyhyydessä. Hänessä pysyessäsi sinä voit kukoistaa. Ammentaessasi elämäsi hänestä sinä et kuihdu etkä jää hedelmättömäksi. Sinä olet kuin puu, joka on istutettu virran partaalle.
137
Monilla on sellainen käsitys, että heidän on tehtävä jokin osa työstä yksin. He ovat uskoneet Kristukseen saadakseen syntinsä anteeksi, mutta sitten he pyrkivät omin voimin elämään oikein. Jokainen tällainen yritys on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan. Jeesus sanoo: »Ilman minua te ette saa aikaan mitään.» Meidän kasvumme armossa, ilomme ja käyttökelpoisuutemme riippuvat kaikki yhteydestämme Kristukseen. Olemalla yhteydessä häneen joka päivä, joka hetki - pysymällä hänessä - me voimme kasvaa armossa. Hän ei ole vain uskomme Alkaja vaan myös sen Täyttäjä. Kristus on ensimmäinen ja viimeinen ja aina. Hän on kanssamme, ei ainoastaan vaelluksemme alussa ja lopussa vaan tiemme jokaisella askeleella. Daavid sanoo: »Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju» (Ps.16:8).
138
Ehkä kysyt: »Kuinka minä pysyn Kristuksessa?» Samalla tavoin kuin hänet alun perin otit vastaankin. »Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään» (Kol.2:6). »Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää» (Hepr.10:38). Sinä antauduit Jumalalle ollaksesi hänen kokonaan, palvellaksesi häntä ja ollaksesi hänelle kuuliainen ja otit Kristuksen Vapahtajaksesi. Sinä et voinut itse hyvittää syntejäsi etkä muuttaa sydäntäsi, mutta antauduttuasi Jumalalle sinä uskot, että hän Kristuksen tähden teki kaiken tämän sinun puolestasi. Uskon kautta tulit Kristuksen omaksi, ja uskon kautta sinun tulee kasvaa hänessä - antamalla ja saamalla. Sinun tulee antaa kaikki - sydämesi, tahtosi ja palvelukseksi - kokonaan itsesi hänelle ja olla kuuliainen kaikille hänen käskyilleen, ja sinun tulee ottaa kaikki - Kristus, kaiken siunauksen täyteys, asumaan sydämeesi, olemaan voimanasi, vanhurskautenasi, iankaikkisena auttajanasi - antamaan sinulle voimaa kuuliaisuuteen.
139
Pyhittäydy Jumalalle aamulla. Aseta tämä aivan ensimmäiseksi tehtäväksesi. Olkoon rukouksesi: »Ota minut, oi Herra, kokonaan omaksesi. Minä lasken kaikki suunnitelmani sinun jalkojesi juureen. Käytä minua tänä päivänä palveluksessasi. Ole minun kanssani, ja suo kaiken työni tapahtua sinussa.» Tämä on jokapäiväinen tehtävä. Pyhittäydy joka aamu Jumalalle siksi päiväksi. Tuo kaikki suunnitelmasi hänelle hyväksyttäviksi tai hylättäviksi sen mukaan kuin hän kaitselmuksessaan osoittaa. Näin sinä luovutat elämäsi päivä päivältä Jumalan käsiin, ja näin sinun elämäsi muovautuu jatkuvasti yhä enemmän Kristuksen elämän kaltaiseksi.
140
Elämä Kristuksessa on levollista elämää. Siinä ei ehkä ole mitään tunnehurmiota, mutta siinä vallitsee rauhallinen luottamus. Sinun toivosi ei ole sinussa itsessäsi. Se on Kristuksessa. Sinun heikkoutesi on yhdistyneenä hänen voimaansa, sinun tietämättömyytesi hänen viisauteensa ja sinun horjuvuutesi hänen järkkymättömään lujuuteensa. Niinpä sinun ei pidä katsoa itseesi, ei sallia mielesi askarrella omassa itsessäsi, vaan sinun tulee katsoa Kristukseen. Olkoon mielessäsi hänen rakkautensa, hänen luonteensa kauneus ja täydellisyys. Kristuksen uhrautuvaisuus, Kristuksen nöyryys, Kristuksen puhtaus ja pyhyys, Kristuksen verraton rakkaus - siinä aihe, jota sinun tulisi mietiskellä. Rakastamalla häntä, seuraamalla hänen esimerkkiään ja luottamalla täysin häneen sinä muutut hänen kaltaisekseen.
141
Jeesus sanoo: »Pysykää minussa.» Nämä sanat ilmaisevat levollisuutta, horjumattomuutta ja luottamusta. Hän kehottaa vielä: »Tulkaa minun luokseni, - -. Minä annan teille levon» (Matt.11:28). Tätä lepoa emme löydä toimettomuudesta, sillä Vapahtajan kutsussa lupaus levosta liittyy työkutsuun: »Ottakaa minun ikeeni harteillenne - -. Näin teidän sielunne löytää levon» (Matt.11:29). Sydän, joka lepää Kristuksessa täydellisimmin, on innokkain ja toimeliain työssä hänen hyväkseen.
142
Kun mieli askartelee omassa minässä, se on kääntynyt pois Kristuksesta, voiman ja elämän lähteestä. Sen vuoksi Saatana pyrkii jatkuvasti kääntämään ihmisen huomion pois Vapahtajasta ja siten estämään sielun yhteyden Kristukseen. Maailman nautinnot, elämän huolet, vaikeudet ja murheet, muiden tai omat vikasi ja puutteesi - joihinkin tai kaikkiin näistä hän koettaa kohdistaa huomiosi. Älä anna hänen juoniensa johtaa sinua harhaan. Monet, jotka ovat todella tunnollisia ja haluavat elää Jumalalle, hän liiankin usein johtaa pohdiskelemaan omia vikojaan ja heikkouksiaan, ja erottamalla heidät näin Kristuksesta hän toivoo saavuttavansa voiton. Meidän ei pitäisi keskittyä omaan itseemme eikä kantaa huolta ja pelkoa siitä tokko pelastummekaan. Se kääntää sielumme pois voimamme Lähteestä. Usko sielusi hoito Jumalalle ja luota häneen. Puhu Jeesuksesta ja ajattele häntä. Kätke itsesi häneen. Hylkää kaikki epäily. Karkota pelkosi. Sano apostoli Paavalin tavoin: »Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani» (Gal.2:20). Lepää Jumalassa. Hän kykenee huolehtimaan siitä, minkä olet uskonut hänen hoidettavakseen. Jos jättäydyt hänen käsiinsä, saat jalon voiton hänen kauttansa, joka on sinua rakastanut.
143
Kun Kristus otti päälleen ihmisluonnon, hän sitoi ihmiskunnan itseensä rakkauden siteellä, jota ei milloinkaan voi katkaista mikään muu voima kuin ihmisen oma valinta. Saatana houkuttelee meitä jatkuvasti murtamaan tämän siteen - irrottautumaan Kristuksesta. Tämän vuoksi meidän on oltava valppaita, kilvoiteltava ja rukoiltava, jotta mikään ei saisi meitä valitsemaan toista herraa, sillä siihen meillä on aina vapaus. Mutta pitäkäämme katseemme kiinnitettynä Kristukseen, niin hän on varjeleva meitä. Katsoessamme Jeesukseen olemme turvassa. Mikään ei voi temmata meitä hänen kädestään. Katsoessamme alati häneen me »muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki» (2.Kor.3:18).
144
Juuri tällä tavoin varhaiset opetuslapset tulivat rakkaan Vapahtajan kaltaisiksi. Kun nuo opetuslapset kuulivat Jeesuksen sanat, he tunsivat tarvitsevansa häntä. He etsivät, löysivät ja seurasivat häntä. He olivat hänen seurassaan kodeissa, ruokapöydässä, yksinäisyydessä ja kedolla. He olivat hänen seurassaan kuin oppilaat opettajan kanssa ja saivat häneltä päivittäin opetuksia pyhästä totuudesta. He katsoivat häneen kuin palvelijat isäntäänsä saadakseen tietää velvollisuutensa. Nuo opetuslapset olivat samanlaisia ihmisiä kuin me (Jaak.5:17). Heidän oli taisteltava sama taistelu syntiä vastaan. He tarvitsivat samaa armoa kyetäkseen elämään pyhää elämää.
145
Edes Johanneksella, rakastetulla opetuslapsella, josta Vapahtajan kaltaisuus kuvastui täydellisimmin, ei ollut luontaista luonteen kauneutta. Hän oli itsevarma, kunnianhimoinen, kiivasluontoinen ja loukkauksista närkästyvä. Mutta kun Kristuksen jumalallinen luonne paljastui hänelle, hän näki oman vajavuutensa, ja tämän tajuaminen sai hänet nöyrtymään. Jumalan Pojan elämässä päivittäin ilmenevä lujuus ja kärsivällisyys, voima ja hellyys, majesteettius ja sävyisyys herättivät hänen sielussaan ihailua ja rakkautta. Päivä päivältä hänen sydämensä tuli vedetyksi lähemmäksi Kristusta, kunnes hänen rakkautensa Mestaria kohtaan esti häntä näkemästä itseään. Hänen kostonhaluinen ja kunnianhimoinen luonteensa taipui Kristuksen muokattavaksi. Pyhän Hengen uudestisynnyttävä vaikutus uudisti hänen sydämensä. Kristuksen rakkauden voima sai aikaan luonteen muuttumisen. Tämä on varma seuraus yhteydestä Kristukseen. Kun hän asuu sydämessä, ihmisen koko luonne muuttuu. Kristuksen Henki, hänen rakkautensa, pehmentää sydämen, saattaa sielun tahdolleen kuuliaiseksi ja kohottaa ajatukset ja toiveet Jumalan ja taivaan puoleen.
146
Kun Kristus nousi taivaaseen, hänen seuraajansa tunsivat silti hänen läsnäolonsa, henkilökohtaisesti, rakkautena ja valona. Jeesus, Vapahtaja, joka oli vaeltanut, keskustellut ja rukoillut heidän kanssaan ja herättänyt toivoa ja lohtua heidän sydämessään, oli otettu ylös taivaaseen rauhan sanoma huulillaan, ja hänen äänensä kantautui heidän korviinsa vielä enkelijoukon ottaessa hänet vastaan: »Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti» (Matt.28:20). Hän oli noussut taivaaseen ihmishahmossa. Opetuslapset tiesivät, että hän oli Jumalan valtaistuimen edessä yhä heidän Ystävänsä ja Vapahtajansa, että hänen myötätuntonsa oli muuttumaton, että hän oli yhä yhtä kärsivän ihmiskunnan kanssa. Hän esitti Jumalan edessä oman kalliin verensä ansiot ja näytti haavoitettuja käsiään ja jalkojaan muistona siitä hinnasta, jonka hän oli maksanut lunastetuistaan. He tiesivät, että hän oli noussut taivaaseen valmistamaan heille sijaa ja että hän tulisi takaisin noutamaan heidät luokseen.
147
Kun he kokoontuivat yhteen Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen, he esittivät innokkaasti pyyntönsä Isälle Jeesuksen nimessä. Hartaina ja kunnioittavina he polvistuivat rukoukseen ja toistivat vakuutuksen: »Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen» (Joh.16:23,24). Uskon kädellä he kurottivat yhä korkeammalle. Heillä oli siihen vahvat perusteet: Kristus »on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme» (Room.8:34). Helluntaina he saivat keskuuteensa Puolustajan, josta Kristus on sanonut, että hän »on teissä». Ja hän oli sanonut vielä: »Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne» (Joh.14:17;16:7). Tästä lähtien Kristus asui Hengen välityksellä jatkuvasti lastensa sydämessä. Heidän yhteytensä häneen oli nyt läheisempi kuin silloin, kun hän oli itse heidän keskuudessaan. Heissä sisäisesti vaikuttava Kristuksen valo, rakkaus ja voima heijastui heistä niin, että ihmiset sen nähdessään »olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi» (Apt.4:13).
148
Kaikkea mitä Kristus oli opetuslapsille, hän haluaa olla lapsilleen vielä nytkin, sillä rukoillessaan viimeisen kerran pienen opetuslapsijoukon ympäröimänä hän sanoi: »Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun» (Joh.17:20).
149
Jeesus rukoili meidän puolestamme, ja hän pyysi, että olisimme yhtä hänen kanssaan, kuten hän on yhtä Isän kanssa. Millaista yhteyttä tämä onkaan! Vapahtaja on sanonut itsestään: »Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin», Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan» (Joh.5:19;14:10). Jos Kristus asuu sydämessämme, hän vaikuttaa meissä niin, että tahdomme tehdä ja myös teemme »niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa» (Fil.2:13). Meidän tulee toimia niin kuin hän toimi. Meidän tulee osoittaa samaa henkeä, ja näin rakastaessamme häntä ja pysyessämme hänessä me »kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää» (Ef.4:15).
131
Sitä mielenmuutosta, joka tekee meistä Jumalan lapsia, sanotaan Raamatussa syntymäksi. Sitä verrataan myös maamiehen kylvämän hyvän siemenen itämiseen. Samalla tavoin niiden, jotka ovat vasta kokeneet kääntymisen Kristuksessa, tulee, niin kuin vastasyntyneiden lasten (1.Piet.2:2), kasvaa täyteen miehuuteen Kristuksessa Jeesuksessa (vrt.Ef.4:15). Tai heidän tulee kasvaa ja kantaa hedelmää niin kuin peltoon kylvetty hyvä siemen. Jesaja sanoo, että »heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa» (Jes.61:3). Täten luonnosta otetut kuvaukset auttavat meitä ymmärtämään paremmin hengellisen elämän salaperäisiä totuuksia.
132
Ihminen ei pysty viisaudellaan ja taidollaan synnyttämään elämää pienimmässäkään luontokappaleessa. Kasvit ja eläimet voivat elää vain Jumalalta saamansa elämän avulla. Samoin hengellinenkin elämä syntyy ihmissydämessä vain Jumalalta tulevasta elämästä. »Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä» (Joh.3:3), hän ei pääse osalliseksi siitä elämästä, jota Kristus tuli antamaan.
133
Mikä pätee elämään, pätee myös kasvuun. Vain Jumala saa nupun puhkeamaan kukkaan ja kukan kehittymään hedelmäksi. Hänen voimastaan siemen kehittyy ja tuottaa »ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään» (Mark.4:28). Profeetta Hoosea sanoo Israelista, että »se kukoistaa kuin lilja». He virkoavat uuteen elämään ja viljelevät peltojaan ja »kukoistavat kuin viiniköynnös» (Hoos.14:6,8). Jeesus kehottaa: »Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta» (Luuk.12:27). Kasvit ja kukat eivät kasva huolehtimalla itse itsestään tai omin ponnistuksin vaan ottamalla vastaan sitä, mitä Jumala on järjestänyt pitääkseen niistä huolta. Lapsi ei voi omalla innokkuudellaan tai halullaan lisätä vartensa mittaa. Yhtä vähän voit sinäkään ponnistuksillasi turvata hengellistä kasvuasi. Kasvi, kuten lapsikin, kasvaa ottamalla vastaan ympäristöstä sitä, mitä se tarvitsee elääkseen - ilmaa, auringonvaloa ja ravintoa. Se mitä nämä luonnonvarat merkitsevät eläimille ja kasveille, sitä Kristus merkitsee niille, jotka luottavat häneen. Hän on heille ikuinen valo (Jes.60:19), »aurinko ja kilpi» (Ps. 84:12). Hän lupaa: »Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste» (Hoos.14:6). Hän on »kuin sade kuivalle nurmelle» (Ps.72:6). Hän on elämän vesi, »Jumalan leipä - - joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän» (Joh.6:33).
134
Pojassaan antamassaan verrattomassa lahjassa Jumala on ympäröinyt koko maailman armon ilmapiirillä, joka on yhtä todellinen kuin se ilma, joka ympäröi maapalloa. Kaikki, jotka haluavat hengittää tätä eläväksi tekevää ilmaa, elävät ja kasvavat täysi-ikäisiksi miehiksi ja naisiksi Kristuksessa Jeesuksessa.
135
Kuten kukka kääntyy aurinkoa kohti, jotta kirkkaat säteet lisäisivät sen kauneutta ja sopusuhtaisuutta, samoin tulisi meidän kääntyä vanhurskauden Aurinkoa kohti, jotta taivaan valo loistaisi yllemme ja luonteemme pääsisi kehittymään Kristuksen esikuvan mukaiseksi.
136
Jeesus opettaa tätä samaa, kun hän sanoo: »Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. - - Ilman minua te ette saa aikaan mitään» (Joh.15:4,5). Sinä olet aivan yhtä riippuvainen Kristuksesta voidaksesi elää pyhää elämää, kuin oksa on riippuvainen rungosta kasvaessaan ja tuottaessaan hedelmää. Ilman häntä sinussa ei ole elämää. Sinulla ei ole voimaa vastustaa kiusauksia tai kasvaa armossa ja pyhyydessä. Hänessä pysyessäsi sinä voit kukoistaa. Ammentaessasi elämäsi hänestä sinä et kuihdu etkä jää hedelmättömäksi. Sinä olet kuin puu, joka on istutettu virran partaalle.
137
Monilla on sellainen käsitys, että heidän on tehtävä jokin osa työstä yksin. He ovat uskoneet Kristukseen saadakseen syntinsä anteeksi, mutta sitten he pyrkivät omin voimin elämään oikein. Jokainen tällainen yritys on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan. Jeesus sanoo: »Ilman minua te ette saa aikaan mitään.» Meidän kasvumme armossa, ilomme ja käyttökelpoisuutemme riippuvat kaikki yhteydestämme Kristukseen. Olemalla yhteydessä häneen joka päivä, joka hetki - pysymällä hänessä - me voimme kasvaa armossa. Hän ei ole vain uskomme Alkaja vaan myös sen Täyttäjä. Kristus on ensimmäinen ja viimeinen ja aina. Hän on kanssamme, ei ainoastaan vaelluksemme alussa ja lopussa vaan tiemme jokaisella askeleella. Daavid sanoo: »Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju» (Ps.16:8).
138
Ehkä kysyt: »Kuinka minä pysyn Kristuksessa?» Samalla tavoin kuin hänet alun perin otit vastaankin. »Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään» (Kol.2:6). »Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää» (Hepr.10:38). Sinä antauduit Jumalalle ollaksesi hänen kokonaan, palvellaksesi häntä ja ollaksesi hänelle kuuliainen ja otit Kristuksen Vapahtajaksesi. Sinä et voinut itse hyvittää syntejäsi etkä muuttaa sydäntäsi, mutta antauduttuasi Jumalalle sinä uskot, että hän Kristuksen tähden teki kaiken tämän sinun puolestasi. Uskon kautta tulit Kristuksen omaksi, ja uskon kautta sinun tulee kasvaa hänessä - antamalla ja saamalla. Sinun tulee antaa kaikki - sydämesi, tahtosi ja palvelukseksi - kokonaan itsesi hänelle ja olla kuuliainen kaikille hänen käskyilleen, ja sinun tulee ottaa kaikki - Kristus, kaiken siunauksen täyteys, asumaan sydämeesi, olemaan voimanasi, vanhurskautenasi, iankaikkisena auttajanasi - antamaan sinulle voimaa kuuliaisuuteen.
139
Pyhittäydy Jumalalle aamulla. Aseta tämä aivan ensimmäiseksi tehtäväksesi. Olkoon rukouksesi: »Ota minut, oi Herra, kokonaan omaksesi. Minä lasken kaikki suunnitelmani sinun jalkojesi juureen. Käytä minua tänä päivänä palveluksessasi. Ole minun kanssani, ja suo kaiken työni tapahtua sinussa.» Tämä on jokapäiväinen tehtävä. Pyhittäydy joka aamu Jumalalle siksi päiväksi. Tuo kaikki suunnitelmasi hänelle hyväksyttäviksi tai hylättäviksi sen mukaan kuin hän kaitselmuksessaan osoittaa. Näin sinä luovutat elämäsi päivä päivältä Jumalan käsiin, ja näin sinun elämäsi muovautuu jatkuvasti yhä enemmän Kristuksen elämän kaltaiseksi.
140
Elämä Kristuksessa on levollista elämää. Siinä ei ehkä ole mitään tunnehurmiota, mutta siinä vallitsee rauhallinen luottamus. Sinun toivosi ei ole sinussa itsessäsi. Se on Kristuksessa. Sinun heikkoutesi on yhdistyneenä hänen voimaansa, sinun tietämättömyytesi hänen viisauteensa ja sinun horjuvuutesi hänen järkkymättömään lujuuteensa. Niinpä sinun ei pidä katsoa itseesi, ei sallia mielesi askarrella omassa itsessäsi, vaan sinun tulee katsoa Kristukseen. Olkoon mielessäsi hänen rakkautensa, hänen luonteensa kauneus ja täydellisyys. Kristuksen uhrautuvaisuus, Kristuksen nöyryys, Kristuksen puhtaus ja pyhyys, Kristuksen verraton rakkaus - siinä aihe, jota sinun tulisi mietiskellä. Rakastamalla häntä, seuraamalla hänen esimerkkiään ja luottamalla täysin häneen sinä muutut hänen kaltaisekseen.
141
Jeesus sanoo: »Pysykää minussa.» Nämä sanat ilmaisevat levollisuutta, horjumattomuutta ja luottamusta. Hän kehottaa vielä: »Tulkaa minun luokseni, - -. Minä annan teille levon» (Matt.11:28). Tätä lepoa emme löydä toimettomuudesta, sillä Vapahtajan kutsussa lupaus levosta liittyy työkutsuun: »Ottakaa minun ikeeni harteillenne - -. Näin teidän sielunne löytää levon» (Matt.11:29). Sydän, joka lepää Kristuksessa täydellisimmin, on innokkain ja toimeliain työssä hänen hyväkseen.
142
Kun mieli askartelee omassa minässä, se on kääntynyt pois Kristuksesta, voiman ja elämän lähteestä. Sen vuoksi Saatana pyrkii jatkuvasti kääntämään ihmisen huomion pois Vapahtajasta ja siten estämään sielun yhteyden Kristukseen. Maailman nautinnot, elämän huolet, vaikeudet ja murheet, muiden tai omat vikasi ja puutteesi - joihinkin tai kaikkiin näistä hän koettaa kohdistaa huomiosi. Älä anna hänen juoniensa johtaa sinua harhaan. Monet, jotka ovat todella tunnollisia ja haluavat elää Jumalalle, hän liiankin usein johtaa pohdiskelemaan omia vikojaan ja heikkouksiaan, ja erottamalla heidät näin Kristuksesta hän toivoo saavuttavansa voiton. Meidän ei pitäisi keskittyä omaan itseemme eikä kantaa huolta ja pelkoa siitä tokko pelastummekaan. Se kääntää sielumme pois voimamme Lähteestä. Usko sielusi hoito Jumalalle ja luota häneen. Puhu Jeesuksesta ja ajattele häntä. Kätke itsesi häneen. Hylkää kaikki epäily. Karkota pelkosi. Sano apostoli Paavalin tavoin: »Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani» (Gal.2:20). Lepää Jumalassa. Hän kykenee huolehtimaan siitä, minkä olet uskonut hänen hoidettavakseen. Jos jättäydyt hänen käsiinsä, saat jalon voiton hänen kauttansa, joka on sinua rakastanut.
143
Kun Kristus otti päälleen ihmisluonnon, hän sitoi ihmiskunnan itseensä rakkauden siteellä, jota ei milloinkaan voi katkaista mikään muu voima kuin ihmisen oma valinta. Saatana houkuttelee meitä jatkuvasti murtamaan tämän siteen - irrottautumaan Kristuksesta. Tämän vuoksi meidän on oltava valppaita, kilvoiteltava ja rukoiltava, jotta mikään ei saisi meitä valitsemaan toista herraa, sillä siihen meillä on aina vapaus. Mutta pitäkäämme katseemme kiinnitettynä Kristukseen, niin hän on varjeleva meitä. Katsoessamme Jeesukseen olemme turvassa. Mikään ei voi temmata meitä hänen kädestään. Katsoessamme alati häneen me »muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki» (2.Kor.3:18).
144
Juuri tällä tavoin varhaiset opetuslapset tulivat rakkaan Vapahtajan kaltaisiksi. Kun nuo opetuslapset kuulivat Jeesuksen sanat, he tunsivat tarvitsevansa häntä. He etsivät, löysivät ja seurasivat häntä. He olivat hänen seurassaan kodeissa, ruokapöydässä, yksinäisyydessä ja kedolla. He olivat hänen seurassaan kuin oppilaat opettajan kanssa ja saivat häneltä päivittäin opetuksia pyhästä totuudesta. He katsoivat häneen kuin palvelijat isäntäänsä saadakseen tietää velvollisuutensa. Nuo opetuslapset olivat samanlaisia ihmisiä kuin me (Jaak.5:17). Heidän oli taisteltava sama taistelu syntiä vastaan. He tarvitsivat samaa armoa kyetäkseen elämään pyhää elämää.
145
Edes Johanneksella, rakastetulla opetuslapsella, josta Vapahtajan kaltaisuus kuvastui täydellisimmin, ei ollut luontaista luonteen kauneutta. Hän oli itsevarma, kunnianhimoinen, kiivasluontoinen ja loukkauksista närkästyvä. Mutta kun Kristuksen jumalallinen luonne paljastui hänelle, hän näki oman vajavuutensa, ja tämän tajuaminen sai hänet nöyrtymään. Jumalan Pojan elämässä päivittäin ilmenevä lujuus ja kärsivällisyys, voima ja hellyys, majesteettius ja sävyisyys herättivät hänen sielussaan ihailua ja rakkautta. Päivä päivältä hänen sydämensä tuli vedetyksi lähemmäksi Kristusta, kunnes hänen rakkautensa Mestaria kohtaan esti häntä näkemästä itseään. Hänen kostonhaluinen ja kunnianhimoinen luonteensa taipui Kristuksen muokattavaksi. Pyhän Hengen uudestisynnyttävä vaikutus uudisti hänen sydämensä. Kristuksen rakkauden voima sai aikaan luonteen muuttumisen. Tämä on varma seuraus yhteydestä Kristukseen. Kun hän asuu sydämessä, ihmisen koko luonne muuttuu. Kristuksen Henki, hänen rakkautensa, pehmentää sydämen, saattaa sielun tahdolleen kuuliaiseksi ja kohottaa ajatukset ja toiveet Jumalan ja taivaan puoleen.
146
Kun Kristus nousi taivaaseen, hänen seuraajansa tunsivat silti hänen läsnäolonsa, henkilökohtaisesti, rakkautena ja valona. Jeesus, Vapahtaja, joka oli vaeltanut, keskustellut ja rukoillut heidän kanssaan ja herättänyt toivoa ja lohtua heidän sydämessään, oli otettu ylös taivaaseen rauhan sanoma huulillaan, ja hänen äänensä kantautui heidän korviinsa vielä enkelijoukon ottaessa hänet vastaan: »Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti» (Matt.28:20). Hän oli noussut taivaaseen ihmishahmossa. Opetuslapset tiesivät, että hän oli Jumalan valtaistuimen edessä yhä heidän Ystävänsä ja Vapahtajansa, että hänen myötätuntonsa oli muuttumaton, että hän oli yhä yhtä kärsivän ihmiskunnan kanssa. Hän esitti Jumalan edessä oman kalliin verensä ansiot ja näytti haavoitettuja käsiään ja jalkojaan muistona siitä hinnasta, jonka hän oli maksanut lunastetuistaan. He tiesivät, että hän oli noussut taivaaseen valmistamaan heille sijaa ja että hän tulisi takaisin noutamaan heidät luokseen.
147
Kun he kokoontuivat yhteen Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen, he esittivät innokkaasti pyyntönsä Isälle Jeesuksen nimessä. Hartaina ja kunnioittavina he polvistuivat rukoukseen ja toistivat vakuutuksen: »Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen» (Joh.16:23,24). Uskon kädellä he kurottivat yhä korkeammalle. Heillä oli siihen vahvat perusteet: Kristus »on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme» (Room.8:34). Helluntaina he saivat keskuuteensa Puolustajan, josta Kristus on sanonut, että hän »on teissä». Ja hän oli sanonut vielä: »Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne» (Joh.14:17;16:7). Tästä lähtien Kristus asui Hengen välityksellä jatkuvasti lastensa sydämessä. Heidän yhteytensä häneen oli nyt läheisempi kuin silloin, kun hän oli itse heidän keskuudessaan. Heissä sisäisesti vaikuttava Kristuksen valo, rakkaus ja voima heijastui heistä niin, että ihmiset sen nähdessään »olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi» (Apt.4:13).
148
Kaikkea mitä Kristus oli opetuslapsille, hän haluaa olla lapsilleen vielä nytkin, sillä rukoillessaan viimeisen kerran pienen opetuslapsijoukon ympäröimänä hän sanoi: »Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun» (Joh.17:20).
149
Jeesus rukoili meidän puolestamme, ja hän pyysi, että olisimme yhtä hänen kanssaan, kuten hän on yhtä Isän kanssa. Millaista yhteyttä tämä onkaan! Vapahtaja on sanonut itsestään: »Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin», Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan» (Joh.5:19;14:10). Jos Kristus asuu sydämessämme, hän vaikuttaa meissä niin, että tahdomme tehdä ja myös teemme »niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa» (Fil.2:13). Meidän tulee toimia niin kuin hän toimi. Meidän tulee osoittaa samaa henkeä, ja näin rakastaessamme häntä ja pysyessämme hänessä me »kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää» (Ef.4:15).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olitko lainannut (ja mistä) kirjoituksesi vai oliko omasi?