Minä kokosin kaikki elämäni palaset ja koetin löytää uuden suunnan. Koetin saavuttaa jotain kaunista, jotain omaa. Jotain mikä jo olikin minulla vaikka en sitä aiemmin nähnyt.
Minä halusin hyvittää kaiken. Hyvittää niille jotka olivat rinnallani vuodesta toiseen. Kivusta ja itkusta nautintoon ja nauruun. Hyvittää niille joiden läsnäoloa en edes tajunnut.
Hain kai sokeasti jotain mikä ei ole minua varten. Jotain mikä tekisi minut täydeksi. Onnelliseksi. Enkä lainkaan nähnyt kuinka onnellinen jo olin.
Nyt kun on jo myöhäistä. Nyt kun ilta hiljaa laskeutuu elämääni - näen, kuinka paljon minulle on suotu. Ihmisiä, ystäviä. Onnen ja ilonkin hetkiä, surusta ja ikävistä hetkistäkin olen nähnyt kasvavan uutta. Parempaa.
Alastomana seison katsellen kuihtuvaa kehoani. Mielikin kaikesta vapaana. Irrallaan. Ja minä mietin kuinka pinnallisesti hetken elin. Kuinka hain haavekuvaa. Kuinka kuvittelin että elämässä täytyisi löytää jatkuva ilo. Ei sellaista ole.
Jos ei koe surua. Jos ei koe menetystä. Pelkoa. Ei voi tietää mitä onni on.
Lumi on tänä talvena paljon valkoisempaa kuin ennen. Kun vain ehtisin vielä nähdä myös kesän vihreän ruohon, ja sitä vasten juurtuvan voikukan keltaisuuden. Ehdinkö nähdä sen pienen perhosen joka kädelleni laskeutuu...
Minä halusin hyvittää kaiken. Hyvittää niille jotka olivat rinnallani vuodesta toiseen. Kivusta ja itkusta nautintoon ja nauruun. Hyvittää niille joiden läsnäoloa en edes tajunnut.
Hain kai sokeasti jotain mikä ei ole minua varten. Jotain mikä tekisi minut täydeksi. Onnelliseksi. Enkä lainkaan nähnyt kuinka onnellinen jo olin.
Nyt kun on jo myöhäistä. Nyt kun ilta hiljaa laskeutuu elämääni - näen, kuinka paljon minulle on suotu. Ihmisiä, ystäviä. Onnen ja ilonkin hetkiä, surusta ja ikävistä hetkistäkin olen nähnyt kasvavan uutta. Parempaa.
Alastomana seison katsellen kuihtuvaa kehoani. Mielikin kaikesta vapaana. Irrallaan. Ja minä mietin kuinka pinnallisesti hetken elin. Kuinka hain haavekuvaa. Kuinka kuvittelin että elämässä täytyisi löytää jatkuva ilo. Ei sellaista ole.
Jos ei koe surua. Jos ei koe menetystä. Pelkoa. Ei voi tietää mitä onni on.
Lumi on tänä talvena paljon valkoisempaa kuin ennen. Kun vain ehtisin vielä nähdä myös kesän vihreän ruohon, ja sitä vasten juurtuvan voikukan keltaisuuden. Ehdinkö nähdä sen pienen perhosen joka kädelleni laskeutuu...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.