Menin inttiin heinäkuussa ja homma on lähtenyt rullaamaan ihan hyvin, mutta nyt on mieltäni kuitenkin alkanut askarruttaa ajatus sivariin siirtymisestä. Olisin kiitollinen, jos sivarin käyneet kertoisivat kokemuksistaan esim. työllistymisen tai lainan saamisen osalta, kaikki muukin tieto on toki erittäin tervetullutta. Olen harkinnut itselleni opettajan uraa (siis lukion aineenopettajan, en luokanopettajan), ja pohdinkin nyt, miten mahdollinen siviilipalvelus vaikuttaisi työllistymisnäkymiini. Olisiko sivarista haittaa vai peräti hyötyä - olen kuullut molempia mielipiteitä - vai olisiko valinnalla mitään merkitystä? Monet ovat myös sanoneet, että armeijan kesken jättäminen ja sivariin siirtyminen toisi ongelmia loppuelämäksi. Onko asia tosiaan näin? Kiitos jo etukäteen kaikista (asiallisista) vastauksista!
kysymyksiä
sivariksi?
8780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pikkupaikkakunnilla kuppilan Jormat ei diggaa Lapinjärvityypeistä
Isoilla ei väliä
intti on kiva paikka, saathan sen paljon nopeammin suoritettua pois alta kun jo olet siellä
Jos homma on lähtenyt rullaamaan ihan hyvin ja oot ollut siellä jo hyvän aikaa, miksi enää sivariin menisit? Jos olet onnistunut junailemaan itellesi varman 6 kk:n palveluksen, pääset intissä pienemmällä vaivalla. Työllistyminen sivarissa on vähän niin ja näin, työpaikat ovat vähentyneet viime vuosina. Kyllä niitä paikkoja pitäisi riittää jokaiselle, mutta jostain kumman syystä jotkin työpaikat ei enää uudestaan ota sivareita.
Lainan saamisesta ei ole tietoa. Aineenopettajaksi? Voisit saada sivaripaikan lukiosta, jolloin pääsisit tekemään toimistotyötä, valvomaan kokeita ja näkemään hieman millasta se touhu on. Toisaalta yleinen mielipide on sivareita vastaan, työnhaussa voit törmätä tähän ilmiöön. Sinua voidaan pitää epäkelpona aineenopettajaksi sivariutesi johdosta. Jos haluat pelata varman päälle, käy intti loppuun. Itelläni ei kunto inttiin riittänyt ja "jouduin" sellaiseen sivaripaikkaan, missä vitutusta mitataan suurella asteikolla. Tämän johdosta taidan istua avovankilassa loppuajan. Toisaalta voit tehdä niin kuin minäkin, jos työhaastattelussa aletaan udella intin käymistä (sehän on vastoin lakia, syrjintää) valehtelen kyllä mielihyvin käyneeni sen.
Palvelusajakseni on määrätty 9, ei suinkaan 6 kk.
Unohdin mainita harkitsevani siviilipalveluksen suorittamista koulussa. Uskoisin tulevassa opettajan ammatissani olevan hyötyä 10 kk:n työkokemuksesta.
Kannattaa vähän tiedustella. Pystyykö armeijan keskeyttämään siis ottamaan väliaikaa? Voisit kysellä kouluilta ja lukioilta mahdollisuutta ja sitten siirtyä sivariksi jos kiinnostusta löytyy.
Sivarina oleminen ei vaikeuta loppuelämää, paitsi jos kohtaa noita armeijaintoilijoita tai muuten vanhoillisia ihmisiä työhaastattelutilanteessa. Laki määrää kuitenkin että syrjiminen työhaastattelutilanteissa on kiellettyä, mutta minkäs ihmisten luonteille voi?
Siis loppujenlopuksi jos opettajaksi haluat niin sivarista saadusta työkokemuksesta olisi kyllä hyötyä. Siitä vaan!
Jos intti menettelee, ni kai se on turha vaihtaa, ellet katso sivarina olosta olevan sulle enemmän hyötyä.
Jos mun intti olis rullaillu ihan mukavasti, ni olisin ollu kiitollinen. En olisi kestänyt 9kk "listimättä" ketään, sen verran kävivät mun hermoille.
no sivarista saat työtodistuksen jos en väärin oo ymmärtäny.. ja ne sun p'äivät mitä oot armeijassa ollut ni kerrotaan sivarista pois oliko se 2 vai kolmella..
Aloittajalle: vastaan mielelläni kirjoitukseesi, koska olen ollut samassa tilanteessa. Minä suoritin siviilipalvelukseni lukiossa ja viihdyin erinomaisesti. Aloitin lokakuussa 2010 ja pääsin pois kesällä 2011, koska armeijassa vietetty aika lyhentää sivarin kestoa.
Minua kiinnosti jo kauan ennen sivaria opettajan työ. Hakeuduinkin sijaisuuksiin, mutta se on eri juttu. Sivarin suorittaminen koulussa on ihanteellinen paikka, jos opettajan hommat kiinnostavat. Lukiossa sivarina otin kopioita, valvoin kokeita ja ylioppilaskirjoituksia, autoin opettajia ja oppilaita, asensin tietokoneisiin ohjelmia (missä en ole mikään paras vaihtoehto), roudasin kamoja, järjestelin kirjoja, tein listoja koulun välineistä... Olin aikamoinen monitoimies.
Eniten pidin oppituntien sijaistamisesta. Opettajilta ja oppilailta tuli pääasiassa myönteistä kommenttia. Kaikki eivät odotetusti olleet parhaita kavereitani, mutta kaikkien kanssa tulin toimeen. Ehkä kokemus siitä, että olin oikeassa paikassa ja muutenkin alasta kiinnostunut sai minut viihtymään lukiossa.
Sillä ei ole mitään väliä, oletko suorittanut sivarin vai intin. Minä aloitin luokanopettajaopinnot tänä syksynä ja tein sivarin aikana keväällä ja syksyllä sijaisuuksia, miten sivarilta ehdin (yleensä kuntoisuus- tai henk.koht. lomalla). Osalle kerroin kouluissa, että olen nyt sivarissa, ja kukaan ei ollut sen kummemmin kiinnostunut. Totesivat kai, että olen hyvä työntekijä riippumatta siitä, olenko sivari vai mikä.
En ole kokenut minkäänlaisia ongelmia, kun lähdin intistä pois. Oikeastaan koen olevani onnellinen, kun intti ei ole mikään oikea velvollisuus. Olen suvun eka sivari, mutta jostain sen muutoksen on alettava. Jokainen löytää kyllä omanlaistaan seuraa ja minä sain sivarissa hyviä ystäviä. Ehkä sukulaiset olivat vähän pettyneitä, mutta sille en mahda mitään. Ihmisellä on lupa tuntea kaikkia tunteita. Unohda muiden mielipiteet ja tee, mitä elämässä parhaaksi näet. Olen minä joskus saanut hyviäkin keskusteluja aikaan, miksi olen sivarin suorittanut, mutta kukaan työnantaja ei ole kyllä potkinut pois töistä yhen sivarin takia. Sehän ei työnantajille edes kuulu.
Teet mitä teet, onnea valitsemallesi tielle!