http://koti.phnet.fi/elohim/kaste
On siis esitetty se arvio, että ihminen kasteessa kokee pelastuksen ja uudestisyntymisen, ja että hän sen yhteydessä saa myös Pyhän Hengen.
Jos kuitenkin katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien pohjalta, niin ei kyseinen käsitys voi pitää paikkaansa. Sitä vastaan ovat mm. seuraavat asiat:
On siis esitetty se arvio, että ihminen kasteessa kokee pelastuksen ja uudestisyntymisen, ja että hän sen yhteydessä saa myös Pyhän Hengen.
Jos kuitenkin katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien pohjalta, niin ei kyseinen käsitys voi pitää paikkaansa. Sitä vastaan ovat mm. seuraavat asiat:
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei ihminen välttämättä heti tajua, mitä hän omistaa.
Jumala antaa sanassaan LUPAUKSIA. Jumalan lupaukset OVAT TOTTA. Ne ovat olleet totta JO VUOSITUHANSIA eivätkä ne tule tosiksi vasta silloin, kun SINÄ NE USKOLLA OMISTAT.
Raamattu kertoo sinulle Jumalan tarjoamasta pelastuksesta Jeesuksessa. Jeesus ikäänkuin tarjoaa sinulle vapaalippua Taivaaseen. Itselläsi ei ole varaa lippua ostaa, mutta Jeesus antaa sinulle lipun, jonka hän on maksanut puolestasi, ja joka on aina voimassa. Kun ihminen kuulee tai lukee evankeliumia, niin sana välittää tämän lahjan hänelle. Kaikki eivät ota tarjousta heti vastaan, jotkut eivät valitettavasti koskaan. Ei ihmisen ole pakko uskoa, mutta hän saa uskoa. Mutta nekin, jotka eivät usko, ovat saaneet aivan oikean Jumalan kutsun ja tarjouksen.
Ehtoollisesta Paavali sanoo, että malja, jonka me siunaamme, on yhteys Kristuksen vereen ja leipä, jonka me murramme on yhteys Kristuksen ruumiiseen. (1.Kor.9:16) Jokainen ehtoollisen saaja saa uskoa tämän. Jumalan puolelta tässäkään ei ole eroa, että vain se saisi oikean ehtoollisen, joka uskoo, ja se väärän ehtoollisen, joka ei usko, vaan samaa lahjaa, Kristusta, tarjotaan kaikille. Sellaista se ei kuitenkaan hyödytä, joka ei usko.
Kastekin on Jumalan puolelta liitto (1.Piet.3:21), joka on aina voimassa. Siinä kastetaan Kristukseen ja lahjoitetaan Kristus.
Se jää kuitenkin hyödyttömäksi, jos ei Kristusta ota uskolla vastaan.
Sana on se väline, jonka kautta Jumala lahjoittaa pelastuksen. Kaste ja ehtoollinen ovat myös armonvälineitä, KOSKA niihin liittyy Jumalan sanan lupauksia. Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan vettä ja sanaa.
Kun kaste on voimassa aina, niin ihminen voi saada oikean kasteen vaikka tänään, mutta oikean uskon vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua. (Vapaissa suunnissakaan muuten ei uusita siellä annettua kastetta niille, jotka löytävät todellisen uskon vasta paljon kastehetkeään myöhemmin! Heidänkin mielestään kaste on näissä tapauksissa voimassa, vaikka kaste olikin ensin ja usko tuli vasta myöhemmin!) Samalla tavalla ihmisen lahjaksi saama Raamattu tarjoaa saajalleen Kristusta ja pelastuksen lahjaa. Pienelle lapsellekin voidaan antaa omaksi Raamattu, ja vaikka hän lukisi sitä vasta 30-vuotiaana ja vasta silloin uskoisi Jeesukseen, niin tuo lapsena saatukin Raamattu on ihan oikea Raamattu, eikä tule Jumalan sanaksi vasta sitten, kun siihen uskotaan. Pienenä lapsena saatua Raamattua ei tarvitse 30-vuotiaana heittää pois ja hankkia tilalle "uskovan Raamattua"! Yhtä hassua on minusta, että pienenä saatu kaste pitäisi hylätä ja ottaa "uskovan kaste." Tätä mieltä minä olen.
"Aneiden suhteen voin olla väärässä", sanoi Luther, "mutta sen puolesta, että usko on välttämätön sakramenteissa, kuolen ennemmin kuin peruutan sanani." (Roland Bainton: Tässä seison. Martti Lutherin elämä)
"Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä." (Martti Luther, Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, Schmalkaldenin opinkohdat)
Raamatun mukaan ja myös Martti Lutherin mukaan jotta on lupa kastaa, kastettavan tulisi olla uskossa Jeesukseen Kristukseen ennen kastehetkeä tai haluta tulla kastehetkessä uskoon Jeesukseen Kristukseen.
Sellainen että kastetaan nyt ikäänkuin etukäteen ajatellen 'ehkä hän vaikkapa vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä tulee Jeesukseen Kristukseen uskovaksi', sellainen ei ole Raamatun mukaista toimintaa. Tuollaisesta toiminnasta Martti Luther nuhteli 'valdolaisveljiä'.
Siis apostolien aikana uskoontulohetki oli pääsääntöisesti sama kuin kastehetki! Poikkeuksiakin oli (kuten Kornelius, joka tuli ensin uskoon Jeesukseen Kristukseen ja tuosta uskoontulohetkestä ehkä vasta noin tunnin kuluttua tuli kastetuksi).
sellainen kirja, jossa on koottuna Lutherin kirjoituksia kasteaiheesta. En muista sen nimeä, mutta siinä oli mielenkiintoinen Lutherin kirje kahdelle katoliselle papille, jotka olivat esittäneet kysymyksiä uskovien kaste-opista. Siitä on jo aikaa, kun sen lainasin kirjastosta. Muistan siitä yhden hyvän Lutherin lauseen: "Kaste on uskoa varten, eikä usko kastetta varten."
terence.hill, olen kyllä lukenut senkin kirjoituksen (ja minulla on se täällä luettavissa).
Edellinen kirjoitukseni ei suinkaan ollut lähinmainkaan täydellinen esitys Lutherin opetuksesta kasteesta (eikä sitä yritäkään olla). Toin vain esiin yhden Lutherille tärkeän osan hänen kasteopetuksestaan.
1. Luther siis nuhteli 'valdolaisveljiä' heidän kasteopetuksestaan ja -käytännöstään. Lutherin mukaan nuo 'valdolaisveljet' sanoivat kastavansa ihmisiä näiden tulevaa uskoa silmällä pitäen. Tätä Luther ei hyväksynyt, vaan Luther kirjoitti "uskon täytyy nimittäin olla saapuvilla ennen kastetta tai ainakin kastettaessa" (Kirkkopostilla, osa 2). Tämä on täysin samassa linjassa tuon Lutherin lauseen "sen puolesta, että usko on välttämätön sakramenteissa, kuolen ennemmin kuin peruutan sanani."
Luther opetti myös seuraavaa (kohta 2 ei ole mikään sanatarkka lainaus Lutherilta, vaan ajatus esitettynä JEV-sanoin):
2. Entä jos tapahtuu niin että jollekin ihmisille suoritetaan tietty vesitoimitus sanoen sen olevan kasteen ja myöhemmin käy ilmi että tuo ihminen ei ollut ennen tuota vesitoimitusta uskossa Jeesukseen Kristukseen eikä myöskään tullut kastehetkessä uskoon Herraan Jeesukseen? Lutherin mukaan silti tuo vesitoimitus on pätevä kaste.
3. "Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten" (Martti Lutherin kirjeestä kahdelle papille).
Tällä Luther ymmärtääkseni opettaa että ensisijaisesti kastamisen syy on se että pääsääntöisesti siinä hetkessä ihminen tulisi Herraan Jeesukseen uskovaksi (kaste uskoa varten: syntinen saa kasteen, tulee uskovaksi). Ja toiseksi muistuttaa siitä että kaste on jo seurakunnan jäsenelle tärkeä uskossapysymistä, pelastumista varten sillä ' ... kautta veden joka teidätkin (jo nyt uskossa olevat!) ... pelastaa ... ' (kts. (1 Piet. 3:20,21)).
' ... ja ottakaa ... kaste ... jotta syntinne annettaisiin anteeksi ... ' (kts. (Apt. 2:38, 1992-käännös))
-----
Kun nämä opetukset (1-3) katsotaan yhdessä, niin ymmärtää että vaikka Luther pitää tuota kohdan 2 tapaista vesitoimitusta pätevänä kasteena, silti hän ei pidä sellaista kohdan 2 mukaista tahallisena esiintyvää toimintaa hyväksyttävänä. Eli Luther ei hyväksynyt 'valdolaisveljien' ajatusta:
'Eiköhän kasteta ... ehkä hän vaikkapa vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä uudestisyntyy. Ei ole väliä sillä jos hän ei ole nyt ennen kastehetkeä uskossa Jeesukseen Kristukseen eikä ole väliä sillä tuleeko hän mahdollisesti kastehetkessä uskoon Jeesukseen Kristukseen. Ehkä hän tulee joskus vaikka parin vuoden päästä uskoon Jeesukseen Kristukseen.'
Tiedän että joissain piireissä (myös luterilaisen kirkon sisällä) on niitä, jotka uskovat pitkälti 'valdolaisveljien' tavoin. Onko tuo 'valdolaisveljien' kastekäytäntö apostolien opetuksen mukainen? Itse ymmärrän niin ettei ole. Enkä myöskään pidä pätevänä kasteena vesitoimitusta jos tuo, jolle vesitoimitus suoritetaan, ei totenapidä evankeliumia ennen tuota vesitoimitusta - ' ... jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ... ' (kts. (Apt. 2:41)).
mieltä ajatuksistasi. Johtuneeko sitten omasta taustastani, että sain kasteen vasta aikuisena?
Mutta olisitko kastamassa uudelleen kaikki "valdolaiskasteen" saaneet suomalaiset, jotka kasvaessaan ovat löytäneet uskon, tai oikeammin usko on löytänyt heidät? Puhun nyt siis lapsena kastetuista. Minä en lähtisi kastetta uusimaan.
Itse katson saaneeni apostolista kasteopetusta. Ja olen kasvanut uskoon kasteen yhteydessä. Kasteessa myöskin uskon kautta virkosin kuolleesta tilasta uuteen elämään Kristuksessa, Jumalan lapseksi. Tämän kasteen perusteella sain myös Pyhän Hengen lahjan. Käsitän myös sanat
Joh. 3:27
Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. [1. Kor. 4:7; Jaak. 1:17]
niin, että Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Liha minussa ei olisi halunnut kääntyä, mutta Jumala kääntää sydämen. Jumala on ennalta nähnyt kääntymiseni, ja kasteen ottamiseni on vastaanottamista. Ainkaan ei voi KERSKATA omasta uskosta, sillä se on lahjauskoa, sillä Kristuksen mieli on tullut sijaan, ja uskovassa uskoo ja rukoilee itse Vapahtaja Jeesus Kristus. Mielestäni palstan helluntailaiskirjoittajien oman ratkaisun ja valinnan korostaminen lisää pelastukseen ansio- ja kerskausperusteen: uskon. Kunnia pitää uskostakin antaa Jumalalle.
Todistan yhdestä kasteesta.
kasteen antamista niille, jotka heidän julistamansa sanan ottivat vastaan. Ei ollut mitään jäsenyyskursseja eikä uskon aitoutta yritetty perinpohjaisesti selvitellä ja mittailla, ennen kuin kaste uskallettiin antaa. Kastettiin heti. Jopa keskellä yötä Filippin vanginvartijan perhekunta, jolloin se ei voinut olla sisällöltään sellainen julkinen tunnustautumistoimi kuin nykyään vapaissa suunnissa ajatellaan, koska silloinhan olisi pitänyt odottaa päivän tuloa ja suuren todistajajoukon kokoontumista, jossa he olisivat saaneet tuoda uskoaan näytille...
terence.hill: "Apostolit eivät myöskään lykänneet kasteen antamista niille, jotka heidän julistamansa sanan ottivat vastaan."
Samaa mieltä!
Kun Saulus tarsolainen tuli herätyksen tilaan, niin jo kolmen päivän kuluttua hänelle sanottiin 'mitä viivyttelet? ... anna kastaa itsesi ... ' (kts. (Apt. 22:16)).
Mutta ilmeisesti tuosta jonkinlaisesta 'tiukka tarkastelujakso tarvitaan ennen kastetta' harhasta ei voi syyttää yksin baptisteja ja vastaavia. Ilmeisesti jo 200-luvulla (niinsanotussa varhaiskatolisessa kirkossa) oltiin paikoin menty jo jostain syystä tuollaiseen 'nyt tarkastetaan tosi huolellisesti onko tuo todella tosissaan, ei voida muuten kastaa'. Tuolloin 'tiukka tarkastelujakso ennen kastetta' saattoi kestää jopa vuoden!
Mutta apostolit eivät opettaneet noin (aivan oikein terence.hill sen totesi)!
Apostolien opetuksen mukaan kaste on nimenomaan syntisten kaste! Niiden jotka tarvitsevat Jumalan armoa, haluavat saada syntiensä anteeksiantamuksen ja haluavat lähteä Kristuksen seuraan.
On siis harhaoppi edellyttää sitä että kastettavan tulee olla jo ennen kastehetkeään uskoon Jeesukseen Kristukseen tullut eli syntinsä anteeksisaanut jo ennen kastehetkeään!
NÄIN ON OIKEIN:
' ... ja ottakaa ... kaste ... jotta syntinne annettaisiin anteeksi ... ' (kts. (Apt. 2:38, 1992-käännös))
tulijat olivat herätyksen tilassa. Heidän uskonsa oli pelastusta etsivää. Ainoa poikkeus oli Korneliuksen luona olleet pakanat, joihin Pyhä Henki tuli jo Pietarin julistaessa. Helluntain kertomuksessa näkyy kaikkein selvimmin, että ihmisillä oli sielun hätä ja huono omatunto, ei mitään valmista uskoa ja pelastuksen riemua.
Sauluskin sai kasteen viipymättä, kun Ananias oli tullut hänen luokseen Damaskossa.
Olemme tosiaan hyvin pitkälti samaa mieltä. En siis ollenkaan hyväksy 'uskovien kaste'-oppia (eikä hengellisessä yhteisössä, johon kuulun, sitä opeteta). On rohkaiseva asia jos joku ymmärtää että tosiaankin tämä asia ei ole niin yksioikoinen kuin usein esitetään. Useinhan esitetään muka että olisi vain kaksi vaihtoehtoa: 'Uskovien kaste'-oppi ja sitten paavin-Lutherin kastekäytäntö (jota jotkut nimittävät äärimmäisen huonolla ja asioita sekoittavalla nimityksellä, jossa käytetään sanaa lapsi)( http://personal.inet.fi/palvelu/opetuksia/kastejauskoontuleminen.html ).
Vielä tuosta Lutherista. Hän osoittaa kirjeessään kahdelle papille kuinka järjetön 'uskovien kaste'-oppi on. 'Uskovien kaste'-opin mukaanhan kaste on pätevä vain jos aivan täydellisen varmasti ihminen omasi sydämen uskon Jeesukseen jo ennen tuota vesitoimitusta. Tuollainen vaatimus johtaa siihen että aina jäädään epävarmuuteen siitä oliko kaste pätevä ('ehkei minulla ollutkaan silloin sydämen uskoa Jeesukseen?').
Itse en siis usko 'uskovien kaste'-oppiin. Mutta käsittääkseni Raamattu opettaa kuitenkin että vasta se että ihminen alkaa totenapitämään (uskomaan) evankeliumin avaa mahdollisuuden siihen että hän voi tulla kastetuksi Herran nimeen.
' ... (1) saarnatkaa evankeliumia ... (2) joka uskoo sen ja (3) kastetaan, (4) se pelastuu ... ' (kts. (Mark. 16:15,16))
'(1) Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, (2) ne kastettiin, (3) ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä ... ' (kts. (Apt. 2:41))
Näin ollen en pidä apostolien opetuksen mukaisena kasteena sellaista vesitoimitusta, joka on suoritettu ihmiselle, joka ei totenapitänyt (uskonut) evankeliumia ennen tuota vesitoimitustaan.
Mutta jos tuo ihminen on sitten pitänyt totena (uskonut) evankeliumin ja sitten hänet on esimerkiksi helluntailaisjärjestössä kastettu, pidän tuota sinä yhtenä kasteena - vaikka tuo ihminen ei olisi kuitenkaan koskaan tullut todella uskoon, saanut sydämen uskoa. Siis vaikka ei edes kastehetkensä jälkeen ole todella uskossa Jeesukseen Kristukseen (noita Simonin tapainen ihminen?)! Kyllähän baptisti- ja helluntailaisjärjestöissäkin on uudestisyntymättömiä ihmisiä!
Aamen tuohon tekstiisi!
sattuu pitämään yhtä kronologiselta tavaltaan ja tapahtumiltaan sen kanssa, mitä nimität kolmanneksi linjaksi.
Mutta Jumalan anteeksianto, syntisen ihmisen lunastus Kuoleman vallasta on niin valtava armo Jeesuksessa, että en lähtisi missään tapauksessa uusimaan lapsena kastetun kastetta. Jumalan Henki, joka uskon puhaltaa, voi käsittääkseni puhaltaa sen eloon tänä päivänäkin jo annetun kasteen perusteella. Jumala on kaikkivaltias ja ihmeellinen Jumala.
Ihminen ei voi tulla eläessään kuin kerran kastetuksi Herran nimeen. Vaikka hänelle tehtäisiin sen oikean vesitoimituksen lisäksi yksi tai useampi ulkoisesti aivan samanlaista vesitoimitusta vain yksi on oikea muut ovat 'tyhjiä menoja'. Ihminen ei voi uusia Jumalan tekoja!
Esitänpä seuraavan esimerkin.
Matti viedään vastasyntyneenä papin luo ja tämä suorittaa hänelle tietyn vesitoimituksen pitäen sitä pätevänä kasteena. Ehkä noin 30-vuoden iässä Matti kuulee ja uskoo evankeliumin ja haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta. Joidenkin uskovien mielestä hän ei ole kastettu, joidenkin mielestä on. Matti itse on epätietoisuudessa onko hän kastettu vai ei (siis apostolien opetuksen mukaisesti eli pätevästi). Hänelle ei millään 'mene perille' piispojen eikä edes paavin ja Lutherin selitykset siitä että 'olet sinä pätevästi kastettu'. Onko Matin hyvä olla tilassa missä hänellä ei ole täyttä uskonvarmuutta? Ei. Sillä Raamatussa lukee
' ... käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa ... ' (kts. (Hebr. 10:22)).
Nyt Matti kastetaan mielenmuuttumisessa ollen (se tapahtuu kaiken lisäksi käytännössä upottamalla veteen).
Sen jälkeen Matti toteaa: "Nyt minulla on täysi uskonvarmuus tässä asiassa: Olen varmasti kastettu!"
Entä mitä muut kristityt sanovat hänestä?
Helluntailaiset mutta huomaa - myös roomalaiskatoliset ja luterilaiset sanovat: "Matti on varmasti kastettu!"
Kaikki ovat nyt yksimielisiä siitä että Matti on kastettu. Asiat ovat nyt kunnossa vai kuinka?
Esitän seuraavaa pohdintana, en riitana:
a) itse olin kastepäivänäni täydessä uskonvarmuudessa. Mikä osa tästä oli varmuutta ja mikä tunnetta varmuudesta? Mutta kasteesta on jo aikaa ja tänä aikana Herra on koetellut. On pitänyt monet kerrat rukoilla Herralta uskon uudistamista. Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Joh. 16:
31 Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.
Tarkoittaako Jeesus mielestäsi tässä, että saatu uskonvarmuus on absoluuttisesti pysyvää? Kun sanomme, että Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä, puhumme meihin siirretystä lahjauskosta. Vapahtaja uskoo uskovan sydämessä Henkensä kautta.
Jeesus jatkaa:
33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. MAAILMASSA TEILLÄ ON AHDISTUS ; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
Tämän Jeesus sanoi opetuslapsilleen, jotka siis näkivät Vapahtajan silmästä silmään. Onko opetuslasten usko mahdollisesti erilaista kuin meidän?
Maailmassa vastaan tulee ahdistus. Se oli kohtaava opetuslapsetkin. Ymmärrän näin, että ihminen ei omasta voimastaan kykene ylläpitämään EDES uskoa. Mitä ihminen itsestään pystyy ylläpitämään/lupaamaan? Meidän aikanamme Jeesus löytyy Jumalan ilmoituksesta, jonka Totuuden Henki avaa, kuulemisen kautta.
b) esimerkkisi Matti ei edusta kaikkia uskoon heränneitä lapsikastettuja. On myös lapsikastettuja, jotka ovat täydessä uskonvarmuudessa (myös kasteensa aitoudesta), kun Henki heidät herättää. Eli he uskovat kääntymyksensä hetkellä Vapahtajan ja syntinsä anteeksi JO KERRAN SAAMANSA kasteen perusteella.
c) kohdassa a kuvattu uskonlaadun "vaihtelu" kohtaa kaikkia, myös esimerkin Mattia.
d) meidän ei pidä perustaa ajatuksiamme liiaksi muiden mielipiteisiin. Opettaminen ja opiksi ottaminen on mielestäni eri asia kuin asioiden sulattaminen Herran koulussa: kahdenkeskisesti Jumalan kanssa so. raamatun kanssa. Eli esimerkkiisi sanoisin: Matin tapauksessa katolisten, luterilaisten ja helluntailaisten konsensus NYT tapahtuneen kasteen aitoudesta on mahdottomuus. - Koska sydämen kääntymyksen tietää täydellisesti vain Herra. Yksimielisyyteen täytyy löytyä peruste vain Jumalan lupauksesta (siis kaikista asiaan liittyvistä raamatun sanoista) ei pelkästään Matin uskonvarmuudesta. Mattihan on vain ihminen ja osa hänen tunnustuksestaan voi olla vain tunnetta ja kokemusta.
Grown up kirjoitti: "Eli esimerkkiisi sanoisin: Matin tapauksessa katolisten, luterilaisten ja helluntailaisten konsensus NYT tapahtuneen kasteen aitoudesta on mahdottomuus."
Samaa mieltä! Sillä katoliset, luterilaiset eivät pidä NYT tapahtunutta kastetta aitona (vaan sitä aiempaa toimitusta).
Mutta oikeastaan en tarkoittanut kysymystä 'onko NYT kaste aito', vaan voidaanko hänestä käyttää sanaa 'kastettu'.
Katoliset, luterilaiset sanovat: "NYT kaste ei ole aito mutta edellinen toimitus VARMASTI oli. Joka tapauksessa Matilla on se yksi kaste. MATTI ON VARMASTI KASTETTU!" (sillä varmuudella kuin yleensä mitään kenestäkään voidaan sanoa, voihan luterilaisen kirkonkin jäsenenä jossakin olla jäsenenä sellainen, joka on vain väärentänyt 'kastetodistuksen' vaikka minkäänlaista toimitusta ei ole koskaan tapahtunut!).
Huomaa! Aitoa seuraavat mahdolliset toimitukset eivät ole aitoja. Ja ne ei-aidot eivät omaa jonkinlaista voimaa niin että pyyhkisivät aidon pois!
JEV kirjoitti: "Helluntailaiset mutta huomaa - myös roomalaiskatoliset ja luterilaiset sanovat: "Matti on varmasti kastettu!" "
Joka tapauksessa eikö Matin kannalta kasteen suhteen asia ole hyvin. Hän on nyt varma siitä että hänet on kastettu. Ja hänhän on kastettu ihan tosiasiallisesti! Omaa sen yhden kasteen (puuttumatta tässä siihen oliko se aikaisempi vai myöhäisempi se aito).
Jonkun katolisen, luterilaisen mielestä tuo Matti oli todella 'pihalla' kun ei millään ymmärtänyt paavin ja Lutherin opetusta ja sen perusteella sitä että 'olet kastettu', mutta kaikki eivät vahvasti usko. Jos olettaisimme että silti paavin-Lutherin kastekäytäntö olisi oikein, se vain osoittaisi että tuo Matti on heikkouskoinen kun ei uskonutkaan, vaan tarvitsi uskonvarmuuteen pääsemiseen toisen vesitoimituksen. Mutta meidän tulee ottaa huomioon myös sielunhoidollinen puoli tässä asiassa:
'Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.' (Room. 14:1)
Aina tulee olemaan uskovia (heikkouskoisia?), jotka eivät sitten millään näe paavin ja Lutherin opetuksen perusteella sitä että paavin-Lutherin kastekäytäntö olisi apostolinen. Jos luovuttaisiin paavin-Lutherin kastekäytännöstä ei olisi ongelmaa. Uskovien joukko olisi tässä suhteessa yhtenäinen. Kaikki suoritetut kasteet olisivat käytännössä kaikkien mielestä päteviä.
Toisinpäin tämä ei toimi. Ei voida pakottaa tuollaisia Matteja (heikkouskoisia?) alkamaan uskomaan sitä että paavin-Lutherin kastekäytäntö on apostolinen.