Mietin, kuinka joillain ihmisillä on uskomaton määrä energiaa. Jotkut jaksavat innostua jos minkäkinlaisesta yhdistystoiminnasta. Minua jo väsyttää, kun joku ystävistäni luettelee viikko-ohjelmansa. Joka ikiselle päivälle on kalenterissa menoa.
Minulle riittää, kun edes yhteen tärkeään toimintaan paneudun syvällisemmin.
Jostain syystä en vaan jaksa, viitsi, tai edes kiinnostu, vaikka asia voisi olla hyväkin.
Tänään kyllä olen jo kehoani käyttänyt pitkällä lenkillä. Kyläänkin lähden, kun kotoa käydään hakemassa.
Mites sitä velttoilevaa henkeä pitäisi kurittaa?
Vai onko se edes tarpeen olla monessa yhdistyksessä?
Minulle riittää, kun edes yhteen tärkeään toimintaan paneudun syvällisemmin.
Jostain syystä en vaan jaksa, viitsi, tai edes kiinnostu, vaikka asia voisi olla hyväkin.
Tänään kyllä olen jo kehoani käyttänyt pitkällä lenkillä. Kyläänkin lähden, kun kotoa käydään hakemassa.
Mites sitä velttoilevaa henkeä pitäisi kurittaa?
Vai onko se edes tarpeen olla monessa yhdistyksessä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Velton hengen kurituskisa? Hakataanko paksuksi, puhalletaanko pihalle?
..PAKSUNA oleva henki?
*pihistelen kyllä parhaani mukaan*
Huom! Tämä velttoileva henki oli yksi niitä syntilistattuja. Tapiksellakin oli sama "tauti".
On saatettu tiineeksi, eli siihen siunattuun tilaan.
...sitä ns. hengen pyhittymisen aikaan saantia?
Onko sillä mitään tekemistä hengen pyhittymisen kanssa.
Henki ohjautuu meditaatiossa siihen noususuhdanteiseen uraputkeen *köh* Se pakostakin pyhittyy, koska elastinen uraputki laajenee hengen voimasta.
Ei kai meditaation ohjaamalla uraputkella ja siinä muodostuvalla nousujohteisella suolikaasulla ole mitään hengen yhteyttä.
pitää olla oikeus välillä velttoilla, ei sitä saa tunkea liian tiukkaan uraputkeen eikä jatkuviin liian korkeisiin suorituspaineisiin.
Yhdistystoiminta nyt ei ole jokaisen sydäntä lähellä, he kulkekoot yhdistyksissä joita ne kiinnostavat. Tietysti on olemassa henkilöryhmä, joille komeat tittelit ja ansioluettelon pituus on egoa hivelevä juttu, mutta jos kovin moneen hajoittaa itseään niin joko ei ole täysipainoisesti kuitenkaan kaikessa mukana tai sitten hankkii itsensä ennenaikaiseen hautaan.
jälkeen tiukkakin uraputki väljenee vaikka paine suorituksissa pysyisikin korkeana :D
uraputki olisikaan elastinen :D
se muista tuntuu sen jälkeen kun itse on huipulle päässyt :D
eihän nyt kukaan könyä toisen käytetyssä uraputkessa, joka hengellä, veltollakin, on omansa :D
Kovimmat henget vaihtavat uraa lennosta ja vastaavasti Head Hunterit jahtaavat aina vain niitä kovimpia yrittäjiä sitoutumaan bonuksin edes vähän yhtä huippua pidempiin pesteihin. Löysä henki saa tyytyä oman kioskin omin käsin tuotettuun nakkisämpylään :D
avauksen aiheeseen :)
Kyllä hengenvelttous-synnille parasta huutia on vaihtaa syntinsä vaikka ahneuteen tai ylpeyteen, jo alkoi veltto henki saamaan kyytiä :D
Tuo elastinen uraputki:D
Nyt kun on trendikästä pehmeä johtaminen, niin kovan uraputken tavoittelussa ei ole enää mitään järkeä.
Bisnes- ihmisen kouluutukseen tuleivaisuudessa kuulunee: suoriutuminen elastisesti kohden tavoitteita.
Tämä elastinen uraputki on selkeästi tulevaisuutta.
-että sinulta aina irtoaakin näitä osuvia ilmaisuja--
..on se sentään veltolla hengeklläkin jonkinlainen oma ego.
Omassa putkessa se on sinniteltävä.
..olisi sitten anekauppaa?
Vai voiskos velton hengen viedä kierrätyskeskukseen?
Joku sellainen, joka ei siitä synnistä olisi vielä päässyt osalliseksi, saattaisi sen jopa innoissaan "ostaakin".
*harkitsee ylpeyteen vaihtamista*
..onnistuiskohan, jos oikein hyvin pölyyttää ja tullettaa....mietityttää tuo vaihtaminenkin?
*kiskaisee velton henkensä mattotelineelle*
hieromaan vaihtokauppoja, saattaisin vaihtaa tuon ylpeyteni velttoon henkeen vaikka vuodeksi, jos pitäisin sitten sapattivapaan :)
Paljonko pyydät vaihdossa?
..ei ole juuri leikkimistä *tietää*. Se on aikasen irtonainen ja venkoilee uraputkessakin. Olen pyrkinyt pitämään sitä kaukosäätimellä kosketusyhteydessä.
Oiskos sinulla ohjekirjaa ylpeyven kanssa kamuilemiseen?
Ensin pitäisi *TIETÄÄ* miten sen kans pärjää.
Ettei se vaan töpeksisi lankeemuksen edellä.
voisin antaa ylpeyden kylkiäisiksi tuon murehtimisenikin, yhdessä ne pysyvät jonkilaisessa balanssisssa ja suuremmilta yli-ja alilyönneiltä vältytään. Murehetiminen huolehtii etukäteen ettei Ylpeys pääse liikaa keikistelemään Lankeemuksen edellä.
Luulisin jäljellejääneen hekumani sopivan mainioksi aisapariksi hengenvelttouden kanssa sapattivuoden viettoon......siitä vuodesta ei ehkä tulisi huudeltua kovin suureen ääneen :DD
..Tapiksen neuvoa, etten vaihdossa voittaisi, ellen
hekumaa saisi kaupanpäälle.
*nyt joudukin tarkistaan, millainen se hekuman synti
on*
itseään väkisin repimään minnekkään...Menee vaan sen, minkä jaksaa ja viittii...:)
..kaiken parhaaksi itsellensä selittää.
Toisinaan omatunto kolistelee äänekkäästi, varsinkin silloin ,jos ei vaan viitsi.
henki ole pahasta, jos elämä tuntuu hyvältä:)
Itse olen jonkin verran mukana(tosin vähenemään päin) ja vapaaehtoistyössä myös.
Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä passaa toiselle.
Kai se on yhä tärkeintä, että on tyytyväinen elämäänsä, oli se sitten yhdistyksissä ja kalenterin kanssa kikkailua tai velttoilua missä ikinä huvittaa:))
Tosin olen huomannut, että pätemisen tarve voi olla syynä siihen että kalenteri on täyteen buukattu.Sitä sitten esitellään ja huokailaan kun aika ei riitä ja burnouttikin iskee...:D