Mitä helluntailaisuus on? Palstalla on henkilöitä, jotka omista harhaisista käsityksistään johtuen määrittelevär helluntailaisuuden suppeasti "kaatuiluksi" tai peräti kielilläpuhumisen korostamiseksi.
Heidän mielestään helluntailaisuus on tärinää ja vapinaa ja kultahippujen satamista. Nämä heidän mukaansa helluntailaisuuden ytimessä olevat ilmiöt tekevät helluntaiherätyksestä baabelin, josta on paettava, koska nämä helluntailaisuutta kritisoivat henkilöt ovat kokeneet, miten mädännäinen tärisevä ja vapiseva helluntailiike on.
Baabelista tulee paeta Evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka hyväksyy homouden ja joka vastustaa kiivaasti uudestisyntymistä, eli uskoon tuloa. Evankelis-luterilaisessa kirkossa ollaan raittiimmalla pohjalla näiden kriitikkojen mielestä, koska siellä ei täristä, eikä pakoteta ihmisiä puhumaan kielillä. Ev.lut kirkossa ei tosin puhuta kielillä, mutta sillähän ei ole väliä, koska siellä ei ainakaan pakoteta puhumaan kielillä.
Ev.lut. kirkossa eletään synnissä ja poljetaan Raamatun sanaa maahan, mutta eipähän siellä sitten ole eksytyksiä, kuten sellaista toimintaa, että mies laittaa käden toisen päälle ja toinen kaatuu ja samantien eksyy.
Helluntailiike siis on kriittisten ihmisten mielestä baabel ja eksymystä, koska helluntailaiset leikkivät tunteilla. Ilmeisesti meitä kritisoivat ihmiset ajattelevat, että mitä tunteettomampi on, sitä raittiimpi on. Ev.lut. kirkko on varmasti todella raitis, jos alkoholin ja luvattoman seksin aikaansaama jäykkyys on raittiuden kriteeri, Mitä jäykempi olet, sitä raittiimpi olet.
Nämä rakkaat kriitikkomme ajattelevat myös, että meidät on luotu eksytettäviksi. Eksymys vaanii joka nurkan takana ja eksymyksiä tulee pelätä ja niistä tulee mesota, koska SE varmistaa, että kukaan ei koskaan eksy. Kun luet raittiin kriittisen tekstin, et ikinä eksy. Tätä me helluntailaiset emme ole ymmärtäneet.
Helluntailaisuus siis on eksymystä, eli tärinää, tunnetta, Jeesuksen seuraamista... ja luterilaisuus on raittiutta, seksiä, alkoholia, tunteettomuutta...
Voi meitä eksyneitä.
Heidän mielestään helluntailaisuus on tärinää ja vapinaa ja kultahippujen satamista. Nämä heidän mukaansa helluntailaisuuden ytimessä olevat ilmiöt tekevät helluntaiherätyksestä baabelin, josta on paettava, koska nämä helluntailaisuutta kritisoivat henkilöt ovat kokeneet, miten mädännäinen tärisevä ja vapiseva helluntailiike on.
Baabelista tulee paeta Evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka hyväksyy homouden ja joka vastustaa kiivaasti uudestisyntymistä, eli uskoon tuloa. Evankelis-luterilaisessa kirkossa ollaan raittiimmalla pohjalla näiden kriitikkojen mielestä, koska siellä ei täristä, eikä pakoteta ihmisiä puhumaan kielillä. Ev.lut kirkossa ei tosin puhuta kielillä, mutta sillähän ei ole väliä, koska siellä ei ainakaan pakoteta puhumaan kielillä.
Ev.lut. kirkossa eletään synnissä ja poljetaan Raamatun sanaa maahan, mutta eipähän siellä sitten ole eksytyksiä, kuten sellaista toimintaa, että mies laittaa käden toisen päälle ja toinen kaatuu ja samantien eksyy.
Helluntailiike siis on kriittisten ihmisten mielestä baabel ja eksymystä, koska helluntailaiset leikkivät tunteilla. Ilmeisesti meitä kritisoivat ihmiset ajattelevat, että mitä tunteettomampi on, sitä raittiimpi on. Ev.lut. kirkko on varmasti todella raitis, jos alkoholin ja luvattoman seksin aikaansaama jäykkyys on raittiuden kriteeri, Mitä jäykempi olet, sitä raittiimpi olet.
Nämä rakkaat kriitikkomme ajattelevat myös, että meidät on luotu eksytettäviksi. Eksymys vaanii joka nurkan takana ja eksymyksiä tulee pelätä ja niistä tulee mesota, koska SE varmistaa, että kukaan ei koskaan eksy. Kun luet raittiin kriittisen tekstin, et ikinä eksy. Tätä me helluntailaiset emme ole ymmärtäneet.
Helluntailaisuus siis on eksymystä, eli tärinää, tunnetta, Jeesuksen seuraamista... ja luterilaisuus on raittiutta, seksiä, alkoholia, tunteettomuutta...
Voi meitä eksyneitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
***
Oliko se analyysi? :)
Aika hyvä. Tekisi mieleni tehdä pieniä lisäyksiä kummallekin puolelle, mutta enpä taidä.
Kirjoituksesi toi mieleen tapauksen, jossa eräs äiti mietti, uskaltaako hän antaa lapsiaan hell.srk:n kerhoon. Lähinnä kyse oli siitä, että onkohan siellä väärä oppi. Itse hän asui avossa ja pojat tietenkin oli kastetu lut. srk:n jäseniksi. Kirkossa hän ei ollut vuosikausiin käynyt, eikä uskonut muutenkaan Jeesuksen sijaiskuolemaan. No, onhan meillä eri oppi ja opetus...kuin mitä hän käytännössä eli...ainakin luulisin niin.
Toi pelkkä otsikko "vastaan" alko jo inhottaa, minkä takia toinen on koko "analyysin" ajan parempi ja hienompi kuin toinen........