Anarkian kirjaimellinen merkitys on "ei johtajaa" ja tavanomaisen näkemyksen mukaan tuollainen näköala on joko tuhoisa tai mahdoton.Tuhoisa,koska ilman valtiota yhteiskunta taantuisi kaoottiseen "kaikkien sotaan kaikkia vastaan",jossa ns."viidakon laki" vallitsisi ja ihmisen elämä olisi kurja,lyhyt ja kova.Näin phui yhteiskuntafilosofi Thomas Hobbes 1600-luvulla.Mahdoton muka siksi että "ihmisluonto" että joku yksilö/ryhmä nousisi väistämättä huipulle.Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Antropologia antaa selvät todisteet,että ihmisolennot voivat elää yhteiskunnassa,jossa ei ole valtiota,hallitusta ja että tuollaiset yhteisöt,jotka eivät ole lainkaan kaoottisia,ovat ainakin yhtä järjestäytyneitä kuin omamme.
En ajattele lainkaan negatiivisesti,vaan uskon että mekin saavutamme vielä joskus tuon tason.Minulla on selkeä utopia,jonka eteen kannattaa valjastaa kaikki voimat.
On hyviä syitä uskoa että valtiottomuus oli normina niinä satoina ja tuhansina vuosina ihmiskunnan synnyn ja sen luokkiin jakautumisen välisenä aikana,jolloin maanviljelys,paimentaminen ja yksityisomaisuus syntyivät,siis kymmenestä viiteentuhatta vuotta sitten.
Joku on täällä syyttänyt minua siitä,että olen oppinut/lukenut nämä ajatukset jostain muualta.Mutta näinhän se menee.Niinkuin Acharya sanoi,"näin minä olen kuullut".Ihmisen mieli ja mielipiteet eivät synny pussi päässä.
Antropologia antaa selvät todisteet,että ihmisolennot voivat elää yhteiskunnassa,jossa ei ole valtiota,hallitusta ja että tuollaiset yhteisöt,jotka eivät ole lainkaan kaoottisia,ovat ainakin yhtä järjestäytyneitä kuin omamme.
En ajattele lainkaan negatiivisesti,vaan uskon että mekin saavutamme vielä joskus tuon tason.Minulla on selkeä utopia,jonka eteen kannattaa valjastaa kaikki voimat.
On hyviä syitä uskoa että valtiottomuus oli normina niinä satoina ja tuhansina vuosina ihmiskunnan synnyn ja sen luokkiin jakautumisen välisenä aikana,jolloin maanviljelys,paimentaminen ja yksityisomaisuus syntyivät,siis kymmenestä viiteentuhatta vuotta sitten.
Joku on täällä syyttänyt minua siitä,että olen oppinut/lukenut nämä ajatukset jostain muualta.Mutta näinhän se menee.Niinkuin Acharya sanoi,"näin minä olen kuullut".Ihmisen mieli ja mielipiteet eivät synny pussi päässä.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Anarkistista yhteiskuntaa pidän myös itse lopullisena ihanteellisena yhteiskuntana. Anarkistinen yhteiskunta olisi monessa suhteessa yhtä paljon henkinen kuin poliittinen. Loppujenlopuksi tarvittaisiin vaan, että jokainen yksilö kunnioittaisi jokaisen toisen mielipidettä ja oikeuksia, eikä pyrkisi tallomaan ketään alleen toteuttaessaan omia päämääriään.
Tarvittaisiin jokaisella yksilölle henkisen kehityksen toivottavinta päämäärää eli maksimaalisesti itseluottamusta yhdistettynä maksimaaliseen nöyryyteen. Kuulostaa ristiriitaiselta yhdistelmältä, mutta näin ei todellakaan ole. Esim. Suomessa on tällähetkellä kyllä paljon nöyryyttä, mutta ei riittävästi itseluottamusta. Itseluottamuksen kasvaessa nöyryys kuitenkin helposti unohtuu ellei sitä tarkkaile.
Toinen vaadittu henkinen hyve on kohtuus. Kohtuutta vaatia vain senverran kun rehellisyyden nimissä todella tarvitsee. Ahneiden ja itsekeskeisten anarkismi ei voisi koskaan toimia.
Kun henkiset esteet olisivat poissa, asioista osattaisiin keskustella asioina ja ilman turhia arvolatauksia. En näe miksei anarkismissa voisi olla erilaisia järjestelmiä ja tietynlaisia valtarakennelmia, mutta ne olisivat äärimmäisen joustavia kun hierarkian huipulla olijat osaisivat luopua tarvittaessa vallastaan eivätkä itsekeskeisesti tarraisi viimeiseen asti vaikka tietäisivät että joku muu pystyisi hoitamaan homma paremmin.
Anarkia on täysin mahdollinen, mutta ei niinpitkään kun yksikin ihminen joka kuvittelee anarkian tarkoittavan sekasortoa ja kaaosta. Oikea anarkia olisi ennenkaikkea harmoniaa.
Anarkismia on monenlaista. On olemassa puhtaan yksilöllinen anarkismi, joka hylkää kaikki organisaatiomuodot. On lukuisia pieniä anarkistijärjestöjä. On anarkisteja, jotka julistavat uskoaan kansaan luokasta piittaamatta. On kommunistisia anarkisteja, jotka katsovat työväenluokkaan. On talonpoikaisjoukon anarkismia a la Mahno. On anarkismia, joka hylkää ammattiliitot. On anarkosyndikalismia. On vallankumouksellisia anarkisteja, terroristianarkisteja, pasifistianarkisteja, vihreitä anarkisteja. On anarkisteja, jotka eivät sovi yhteenkään näistä kategorioista tai joilla on oma muunnelmansa kaikista näistä.
On anarkisteja, jotka saavat vaikutteensa Proudhonilta, Bakuninilta, Kropotkinilta, mutta ei ole proudhonilaisia, bakuninilaisia tai kropotkinilaisia, jotka seuraisivat tiettyä oppia tai linjaa.
Itse en näe mitään syytä mennä minkään lipun alle,kuitenkin pidän anarkismia mainiona aatteena ja tervehdin sitä ilolla.Eikä kukaan pakota minua äänestämään tuota,kannattamaan tätä,menemään tuonne..,
"Anarkia on täysin mahdollinen, mutta ei niinpitkään kun yksikin ihminen joka kuvittelee anarkian tarkoittavan sekasortoa ja kaaosta."
Jos kerta ihminen on noin helposti johdateltavissa harhaan, mistä päättelet, ettei anarkiassa johdateltaisi uusia sukupolvia pyrkimään väkivaltaisin keinoin valtion tai hierarkioiden muodostamiseen?
Anarkismi on oikeassa katsoessaan kaikkien valtiomuotojen pitävän sisällään yhteiskunnan yhden ryhmän alistamisen toisen toimesta. Parlamentaarisen demokratian synty ei muuta tätä. Parlamentit, oli ne valittu miten tahansa, eivät pidä todellista valtaa, joka pysyy keskittyneenä valtion pysyvien viranhaltijoiden (kenraalien, poliisipäälliköiden, tuomareiden, virkamiesten jne) käsiin. Pankkiirit ja suurliikemiehet, jotka käyttävät tuota valtaa, käyttävät sitä omissa eduissaan, eivät tavallisten ihmisten hyväksi.
Mielestäni Lao-Tsella on hienoja ajatuksia,kirjassaan salaisuuksien tie,eli Tao Te Ching.Raha on yksinkertaisesti hävitettävä kaupantekovälineenä.Jos pidetään määrättyjä asioita arvossa esim.rahaa,syntyy varkaita.Ja Pankkiirit & suurliikemiehet ovat varkaita..,oikeita suurvarkaita.Yhteiskunnassa,tai puhutaan ihmisyhteisössä,missä rahaa ei ole,ei ole myöskään mitään mieltä alkaa riistää ketään.Lao-Tse sanoo että kansa on pidettävä tyhmänä ja kylläisenä.Nythän on käynyt aivan päinvastoin.Tieto lisääntyy hirvittävää vauhtia ja rikkaiden sekä köyhien kuilu kasvaa.Siitä seuraa ennenpitkää levottomuutta.Uskon että tuollaiset pankkiirit kyllä pystytään hoitelemaan.Hyvin helposti kun vain tahtoa löytyy.
Vastaisin tähän niinkin yksinkertaisesti, että kukaan ei haluaisi johdattaa ihmisiä mihinkään. Kuten sanottu anarkia vaatisi ihmisiltä henkisesti erittäin paljon, eikä toimisi todellakaan niin että yhtäkkiä anarkia vaan julisteisiin valtiomuodoksi. Anarkian pitäisi kasvaa kulttuurin kautta ja en todellakaan väitä, että ihmiset olisivat esim. tällähetkellä riittävän kypsiä anarkiaan. Toimivan anarkian syntymiseen vaativia asioita voi kuitenkin tavoitella koska tahansa.
"Antropologia antaa selvät todisteet,että ihmisolennot voivat elää yhteiskunnassa,jossa ei ole valtiota,hallitusta ja että tuollaiset yhteisöt,jotka eivät ole lainkaan kaoottisia,ovat ainakin yhtä järjestäytyneitä kuin omamme."
Antropologia antaa myös selvät todisteet, että jokaisessa keräily-pyyntikulttuurissa on käyty tai käydään sotaa. "Iloisten ja tanssivien" heimojen on pidemmän aikavälin tarkastelulla havaittu käyttävän mitä hirveimpiä väkivallan ja alistamisen muotoja.
Valtio on pelastus yhteisöiltä. Mikään ei olisi orjuuttavampaa kuin joku "yhteisöyhteiskunta", ympäriinsä aidattu tilkkutäkki, jossa kaiken maailman vanhoillislestadiolaiset, rotukiihkoilijat ja muslimit pakottaisivat jälkipolvensa ruotuun, eikä missään olisi valtiota tarjoamassa "yhteisötöntä" tilaa turvapaikaksi.
Modernissa yhteiskunnassa on korostunut nimenomaan psyykkisen vapautumisen vaatimus ja niinpä anarkistinen käytännön toiminta on suuressa määrin suuntautunut antiautoritaarisen kasvatuksen kehittämiseen. Anarkististen organisoitumismetodien käytännön sovellutuksista voidaan esimerkkeinä mainita erilaiset asuin-, kulutus- ja tuotantoyhteisöt, jotka vähitellen näyttäisivät leviävän myös Suomeen.
Anarkistit tahtovat suunnata kehitystä enemmän face-to-face -suhteille rakentuvaa, hajautettua ja pluralistista yhteiskuntaa kohti. Kun anarkistit korostavat vapaaehtoisen face-to-face -yhteisöllisyyden tärkeyttä, heitä voidaan arvostella pyrkimisestä tukahduttavaan läheisyyteen. Nykyisen teknologian aikakaudella suoran, kaksisuuntaisen ja horisontaalisen kommunikaatiosuhteen osapuolet voivat kuitenkin olla vaikka aivan eri puolilla maapalloa. Ilmeisesti inhimillinen elämä edellyttää melko pysyvää, intiimiä yhteisöllisyyttä, mutta joustava yhteiskunnallinen rakenne vaatii myös yksilöiden ryhmittymistä ja ryhmien eriytymistä esim. toiminnallisesti ilman rajoja tai muureja.
Ja sitten voipi näyttää tältä:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1236715
No,luitko mistä ihmiset hermostuivat?
Niin ja anarkistisessa maailmassahan kukaan ei hermostu kehenkään.... Herää jo unistas
Kuka sellaista on väittänyt?
Siihen se utopia sitten loppuukin....
Ei pelkkä hermostuminen tarkoita vielä yhtään mitään. Se on eriasia miten hermostuneena toimii. On esim. eriasia lyödä hermostuneena toista turpaan kun vain sanoa suorat sanat.
Jos esimerkiksi suomessa olisi täys anarkia päällä niin minä ainakin tekisin seuraavaa: Hommaisin vahvemman oikeudella itselleni, rahaa, hienon auton, ok-talon, naisia.... ne jotka ei suostuisi turpaan tulis ja kovaa.
Blizkrieg on täysin oikeassa siinä että anarkian vallitessa joku ottaisi aina "käskevänvallan" niin se vaan menee....
Jos ymmärtäisit aikaisemmat viestit niin tähän ei tarvitsisi vastata mutta selvennän nyt uudestaan.
Jos sinusta tuntuu, että ettet pystyisi elämään anarkistisessa valtiossa tai ylipäätään sinulla on tunne että anarkismi ei toimi niin silloin sinä et todella varmaan anarkismissa pystyisi elämään.
Esimerkkisi mukaan tulkitsisin, että sinulta puuttuisi riittävää moraalia, itsehillintää ja ymmärrystä todellisista tarpeistasi. Toimiva anarkia tarvitsisi henkisesti niin voimakkaita yksilöitä, ettei näiden tarvitsisi laumoissa seurata tiettyjä johtajia ja toisaalta myös niin sujut itsensä kanssa etteivat tuntisi tarvetta saada "alamaisia". Näin ollen ei olisi "käskentävaltaa" mitä saada tai tavoitella.
No olen 100% varma ettei niitä "henkisesti voimakkaita yksilöitä" paljon näkyisi anarkian astuessa voimaan. Anarkian avulla pääsisi voimakkaimmat röyhkeimmät valtaan. Tarkasteleppa mitä tapahtui kun Neuvostoliitto hajosi... Minusta tuolloin käytiin lähimpänä anarkistista yhteskuntamallia 1900-luvulla. Nyky-yhteiskuntahan pitää heikoimpien puolta kaikenlaisin turvaverkoin, tuskimpa anarkistinen yhteiskunta välittäisi paskaakaan esim. vanhustenhoidosta.
Tämä taas viittaa siihen, että et ole edes lukenut edellisiä viestejä. Keskusteluun osallistuessa kannattaisi tietää mistä edes puhutaan.
Olen aikaisemmin sanonut, että mielestäni anarkismia ei todellakaan pitäisi mitenkään yhtäkkiä julistaa voimaan. Mielelläni keskustelen aiheesta, mutta en voi jos tahallasi ymmärrät tekstini väärin tai et lue niitä ollenkaan.
ei jaksa lukea kaikkea jaarittellua aiukojen alusta..... toisaalta sinä osallistuit minun keskusteluun vastaamalla minun kommentiini, eli minun ei kaikkien etikettien mukaan tarvitse lukea kun sinun vastaukseni minun komentiini.
jep etiketti on netiketti, mutta jos vaikka nyt ottaisit sitä aikaa ja lukasisit alkupään tekstitkin. Ei ne mitään romaaneja ole kuitenkaan.
Anarkia tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei kenellekään anneta valtaa yli toisen.
Käskyvaltaa ei pelkästään oteta. Muiden täytyy antaa se valta käskijälle. Anarkiassa tällaista valtaa ei anneta, vaikka joku sitä epäilemättä aina yrittää ottaa. Sitä valtaa ei anneta kenellekään, vaikka olisi miten hyvät selitykset. Valtaa muiden yli ei anneta, vaikka miten pullistelisi ja uhkailisi. Eikä sitä anneta, vaikka miten saarnaisi ja julistaisi olevansa maailmankaikkeuden ykkösanarkisti.
Anarkiassa anarkistit eivät ole päättäjiä tai määrääjiä, paitsi siinä mielessä kuin kaikki ihmiset ovat.
Anarkia ei ole sekasortoa, jossa vahvin/ ilkein/ häikäilemättömin määrää ja häseltää. Anarkia on uudenlainen järjestys, jossa ed.kaltaiset vääristymät on minimoitu tai poistettu. Inhimillisen vapauden ja kehittymisen tieltä raivataan esteet pois. Näin anarkistille hävittämisen halu on luovaa halua.
"Valtaa muiden yli ei anneta, vaikka miten pullistelisi ja uhkailisi".... mutta jos joku/jotkut tulisi ja ottasi sen vallan väkivalloin.
"Anarkia on uudenlainen järjestys, jossa ed.kaltaiset vääristymät on minimoitu tai poistettu." Mikä taho poistaa vääristymät, poliisi? Kuka ylipäätään pitää huolta siitä ettei joku ota valtaa itselleen?
Eli on oltava ko. järjestelmää tukeva ryhmittymä/joukko joka pitää asiat kurissa ja järjestyksessä. Jos ko. ryhmittymää ei ole vahvimmat ottaa vallan, se on enemmän kuin todennäköistä. Siitä pääsemmekin siihen ettei tuo nyt mitään uutta ole. Kansa valitsee itselleen edustajat eli luovuttaa vallan edustajilleen, kuulostaako tutulta? Järjestystä ylläpitävän tahonhan me kaikki teidämme, eikö?
Noin siis jos ihmiset olisivat täydellisiä ja hyviä. Mutta kun eivät ole. Ihminen on tyhmä, ilkeä ja itsekäs eläin.
Silloin kun olemassa ei ole mitään suurta sanktioita jakelevaa tahoa (Kuten poliisia) niin nähdään yleensä kaikkien ihmisten oikea persoonallisuus. Joku kyläkokous tuskin on riittävä keino saada monisataapäinen aseistettu kulkurijoukko kuriin.
Myönnän että suurin osa ihmisistä osaa tulla toistensa kanssa toimeen, mutta ongelmana onkin se väkivaltainen vähemmistö.
Juuri siksi, koska ihmiset eivät ole täydellisiä ja hyviä vaan tyhmiä, ilkeitä ja itsekkäitä eläimiä, joilla nousee kusi hattuun heidän saadessaan vähänkin valtaa toisen yli, ja he muuttuvat niin kovin helposti pikkuhitlereiksi - juuri siksi yhteiskunnan tulisi olla anarkistinen.
Kysyjillä on ikään kuin oletus, että nyky-yhteiskunta olisi jotenkin ikuinen tai ihmisille luonteenomainen. Ei se ole. Pyydän, avartakaa katsantoanne hieman. Mikään nykyinen väkivalta- tai byrokraattinen instituutio ei ole ollut aina olemassa. Poliisi esim. ei ole yhteiskunnassa mitenkään välttämätön.
Anarkia ei tarkoita sitä, että nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet vain lakkautetaan. Myös anarkiassa on rakenteita ja instituutioita. Ne ovat vain toisenlaisia ja perustuvat toisenlaisiin lähtökohtiin.
Asioista on edelleen sovittava tai riideltävä. Poliittisia, yhteisiä asioita koskevia päätöksiä on edelleen tehtävä. Anarkiassa pyritään siihen, että tällaiset asiat hoidettaisiin mahdollisimman lähellä niitä, joita asia koskee, siis mahdollisimman demokraattisesti sanan ruohonjuuritasomerkityksessä.
Anarkisteilla ei ole valmiita malleja tai ratkaisuja joka asiaan, vaan näitä malleja tai ratkaisuja kehitellään ja on edelleen kehitettävä. Väärin ajateltua -kirjan demokratia-luvun kirjoituksissa on käsitelty aihetta suomen kielellä, pohdittavaksi.
http://cc.joensuu.fi/~jnsoa/kokoelma/000va.htm
Muuten vaan, mutta tämä ei vieläkään vastaa siihen ensisijaiseen huolenaiheeseen mikä minulla on anarkiasta.
Mikä estää jotakuta hyppimästä muiden silmille?
Se on nähty jo Rooman valtakunnan aikana, että järjestäytymättömällä ihmisjoukolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia järjestäytynyttä valtiota vastaan.
.. että: "Antropologia antaa selvät todisteet,että ihmisolennot voivat elää yhteiskunnassa,jossa ei ole valtiota,hallitusta ja että tuollaiset yhteisöt,jotka eivät ole lainkaan kaoottisia,ovat ainakin yhtä järjestäytyneitä kuin omamme. "
.. niin mitä todisteita tarkoitat? Intuitio kun antaa olettaa asianlaidan olevan täsmälleen päinvastainen.
Keskustelen asiasta mielelläni, jos sinulla on asian tiimoilta kättäpidempää.
-- lot
Antropologeilla on näyttöä monista tuollaisista amkefaalisista (ilman päätä) yhteiskunnista - hyvä esimerkki ovat Etelä-Afrikan kung- tai Kaluhan Brohmen - ja on hyviä syitä uskoa, että valtiottomuus oli normina niinä satoina ja tuhansina vuosina ihmiskunnan synnyn ja sen luokkiin jakautumisen välisenä aikana, jolloin maanviljelys, paimentaminen ja yksityisomaisuus syntyivät, siis kymmenestä viiteen tuhatta vuotta sitten.
Marxilaiset jakavat tämän käsityksen anarkistien kanssa ja heillä (siis Marxilaisilla) voisi olla paljonkin keskusteltavaa aiheesta kanssasi.
kyllä kansakunta tarvitsee johtajan,joka on niin voimakas että lopettaa mellakoinnit sun muut hulluudet heti alkuunsa. Yksi Kansa,Yksi Johtaja! Ein Volk,Ein Führer!One People,One Leader! ymmärretty..?
Ei ole epäilystäkään ettei muinainen hallitukseton yhteisö olisi kehittynyt. Jalot villit kohottivat ihmiskunnan kulta-aikaan joka on vailla vertaa. Nykyäänkin voi toki halutessaan pureskella juuria, nuuskia sieniä ja kuolla kolmekymppisenä, mutta siitä puuttuu aivan varmasti se jokin. Lähes sata prosenttia kolmannella kivellä eläneistä organismeista katsoo kadehtien yhteisöä jonka sijainnin valaistumisen portailla voidaan liioittelematta sanoa ylitttävän simpanssilauman vähintään puolellatoista askelmalla.
Miksi anarkismi ei voisi käyttää nykyistä teknologiaa hyväkseen? Kaikenlisäksi länsimainen historiankäsitys siitä että ihmiset olisivat joskus ja mielellään jossain muualla olleet vain alkeellisia barbaareja (joita on aivan oikein orjuuttaa yms..,) on melko läpinäkyvä.Googleta vaikka hakusanoilla Macchu Picchu,nazcan-autiomaa,stonehenge jne..,ei näitä ole rakentaneet mitkään alkeelliset puoliapinat.Ajatellaan vaikka lääketiedettä.Ihmiset ovat tunteneet mm.antibiootin mutta kirkon järjestämissä noitavainoissa kuolivat (tai hiljennettiin) ihmiset,joilla on ollut tieto ja taito.Monet muinaiset keksinnöt on täytynyt"keksiä"uudestaan 1800-1900 luvulla.Olemme itse olleet taantuneisuuden tilassa,johtuen pitkälti kirkon ja valtioiden toimesta.Uskon samoin kuin Hopi-intiaanit ( ja Einstein) että maailmanhistoria ei ole lineaarinen,vaan syklinen.Aika ei kulje a.sta b,hen ja sitten c.hen,vaan a,b,c kulkee rinnakkain.Tämä ei ole niitä helposti järkeen meneviä asioita,joten kehoitan tutustumaan aiheeseen.
Syklinen aikakäsitys
Näkemys inhimillisen maailman ja koko maailmankaikkeuden loputtomasta kiertokulusta on ikivanha. Syklinen aikakäsitys leimasi yhteiskuntia ennen teollistumisen aikaa ja on yhä tyypillinen joillekin primitiivisille yhteiskunnille. Syklisen aikakäsityksen yhteiskunta on ollut staattinen. Aikakäsitys perustuu yön ja päivän vaihtelulle ja vuodenaikojen jaksottelulle. Satovuoden tapahtumat rytmittävät elämän kulun joka kertaa samoihin uomiin vuosi toisensa jälkeen. Muutoksen vauhti on hidas. Yhteiskunnallisena ja kulttuurisena periaatteena on pyrkimys kaiken säilyttämiseen ennallaan ja samanlaisena. Tulevan ennakoimiseen ei ole juuri tarvetta muutoin, kuin satonäkymien tai ihmisen oman subjektiivisen kohtalon pohtimisessa.
Lineaarinen aikakäsitys
Lineaarinen aikakäsitys on tyypillinen länsimaille ja teollistumisen ajalle. Aika ymmärretään suuntana, joka johtaa jostakin jonnekin. Olemme tuomittuja alati etenevään aikaan: sitä ei voida pysäyttää eikä sen suuntaa kääntää. Samalla kuitenkin yhteiskunta ja ihminen sen jäsenenä on tulevaisuudelle ja sen mahdollisuuksille avoin ja dynaaminen. Muutos koetaan kehityksen edellytyksenä, eikä paluuta menneeseen pidetä mahdolliseksi. Tulevaisuuden ja sen tuomien uhkien ja mahdollisuuksien hahmottamisen merkitys kasvaa.
Kulta-aika
Vanhan ajan filosofit ja oppineet läpi keskiajan ja pitkälle uuteen aikaan Senecasta Galilein aikoihin asti näkivät ajan myyttisinä maailmankausina. Toinen näistä ajattelusuunnista on lähempänä lineaarista ajankuvaa: Uskottiin, että ihminen on alkujaan ollut villi raakalainen. Vähitellen ihminen on laajentanut tietoaan ja sivistystään ja on kehittynyt kulttuuri. Edistysajattelu sai näin alkunsa. Syntyi vähitellen käsitys siitä, että olemme matkalla kohti yhä parempaa ja viisaampaa ihmisyyttä.
Kulta-aika-ajattelutapa on lähempänä syklistä maailmankuvaa: Joskus aikojen alussa on ollut paras ja onnellisin vaihe. Siitä ihmiskunta ja maailma on rappeutunut ja rappeutuu yhä, kunnes lopulta tulee jonkinlainen katharsis, puhdistuminen maailmanpalon (maailmanlopun, Ragnarökin, Shivan tanssin, tms.) kautta. Sen jälkeen aloitetaan alusta ja rakennetaan uusi maailma. Rappeutumisen vuoksi on tärkeää pyrkiä säilyttämään maailma ennallaan, muutos on väistämättä muutosta kohti huonompaa ja lähemmäs maailmanloppua.
Unien aika
On myös yhteiskuntia, joiden aikakäsitys ei ole sen enempää syklinen kuin lineaarinenkaan. Nykyhetki muodostuu ikäänkuin menneen ja tulevan välisestä vuorovaikutuksesta ja on siten jollain lailla vähemmän merkityksellinen kuin mennyt tai tuleva. Esimerkkinä voidaan mainita Australian alkuasukkaat, aboriginet. Heidän perinteisen ajattelunsa mukaan nykyhetken päätöksenteolla voidaan vaikuttaa myös menneeseen. Jos teemme nyt vääränlaisia päätöksiä, niiden vaikutukset eivät ole näkyviä pelkästään tulevaisuudessa vaan myös menneessä siten, että koko edeltävien aikojen ihmisten käsitys tulevaisuudesta on ollut väärä ja täytyy muuttaa. Keinot tähän ovat mystisiä, vain vihittyjen tietäjien tiedossa. Nämä tietäjät pitävät tietoaan kuitenkin niin pyhänä ja salaisena, että vaikka alkuperäisväestöä uhkaa urbanisoituminen ja vanhan kulttuurin ja tiedon menetys, he eivät tiedon ja taidon häviämisenkään uhalla luovuta tietoa kenellekään, jos siihen kypsää ja arvollista uutta tietäjää ei löydy.
Erilaisia aikakäsityksiä
Yhteiskuntatieteilijät puhuvat yhteiskunnallisesta ajasta tai sosiaalisesta ajasta, joita ei voi erottaa käsitteinä suoraan kehityksestä. Yhteiskunnallinen aika irrotetaan perinteisillä mittareilla mitattavissa olevasta fysikaalisesta, termodynaamisesta ajasta. Se voidaan ymmärtää toiminnan väylänä, jolla erilaiset tapahtumat ja prosessit etenevät eriaikaisesti ja eri nopeudella. Aika kulkee ikään kuin nykäyksittäin, tapahtumittain, ja eri asioiden kehityksellä on erilainen kypsymisaika. Tavallaan yhteiskunnallinen aika ei ole sama kaikkialla, vaan ajan kulku koetaan eri nopeuksilla yhteiskunnan eri tasoilla paikallisesti, alueellisesti ja tapahtumittain.
Absoluuttinen ja relatiivinen aika
Voidaan tietysti myös kysyä, miksi kehityksellä ja evoluutiolla, erityisesti biologisella evoluutiolla ylipäänsä olisi jokin selkeä suunta. Aika oli kauan unohdettu ulottuvuus newtonilaisen tiedekäsityksen ja maailmankuvan johdosta. Newtonin ajattelu perustui ajatukseen, että kaikki olevainen on periaatteessa samojen (luonnon)lakien alaista ja siten selvitettävissä ja laskettavissa matemaattisesti, kunhan vain löydetään oikea kaava. Siis myös tulevaisuus on tiedettävissä ja laskettavissa ja kaikki siihen tarvittava tieto on jo olemassa, jos vain istumme laskemaan. Siten newtonilainen tulevaisuuskäsitys näkee tulevaisuuden tavallaan ennaltamäärättynä. Aika ymmärrettiin absoluuttisena, kaikki tapahtumisen välisen ajan mittaukset tuottavat täsmälleen saman tuloksen. Samojen tapahtumien välillä ei voinut olla kahta erilaista aikaa.
Imaginaariaika
Sitten kehitettiin suhteellisuusteoria ja oli hylättävä ajatus absoluuttisesta ajasta. Aika muuttuikin suhteelliseksi, havainnoijan subjektiiviseksi ajaksi, joka riippuu siitä, missä havainnoija on. Englantilainen fyysikko ja tähtitietieteilijä Stephen Hawking puhuu ns. imaginaariajasta, joka on käsitteellinen ajan mitta ja jonka avulla voidaan selittää monia sellaisia kosmisia faktoja, jotka eivät mahdu tavallisen aikakäsityksen piiriin. Imaginaariaika on aika, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei reunoja eikä määrättyä suuntaa: se vain on. Koska imaginaariajalla ei ole suuntaa, sen vuoksi ei myöskään ole eroa menneisyydellä ja tulevaisuudella. Imaginaariajan käsite on kompleksisten systeemien aikaa.
Aika ja evoluution suunta
Imaginaariaika herättää mielenkiintoisia ajatuksia: Jos aika sinänsä ei olekaan yksisuuntainen, monet sellaiset asiat, jotka ymmärrämme loogisesti kausaalisiksi, eivät välttämättä olekaan sellaisia. Onko siis esimerkiksi evoluution suunta sama kuin ajan suunta? Ja jos evoluution suunta on kohti yhä kompleksisempia järjestelmiä, mikä on ollut se yksinkertaisista yksinkertaisin, joka on ollut olemisen alussa? Erottaako tapahtumisen systemaattisuus, loogisuus, kausaalisuus, järjestyminen, organisoituminen olleen (menneisyyden) olevasta (nykyisyydestä) ja tulevasta (tulevaisuudesta)?
Onko tulevaisuus jotain, joka on olemassa samassa aika–avaruudessa (aika–avaruus voidaan ymmärtää ajan ja tapahtumisen välisenä suhteena) kuin nykyhetki ja mennyt, ja jos näin on, kuinka voimme kehiä sen auki ja saada siitä tietoa?
Totta kai on oikein olettaa varhaisimpien ihmisten olleen mykyään barbaariseksi miellettävää laatua, jos puhumme nyt sellaisesta olennosta mikä on juuri erottunut murahtelevista ja karvaisemmista edeltäjistään. Totta kai tilanne muuttuu jos oletamme että ihmiset syntyivät maasta/kylkiluusta, tai astuivat aikakoneesta tahi avaruusaluksesta...mutta tällön pääsemmekin käsiksi suosittuun teoriaan Nazcasta ufomiesten lentokenttänä. Samannimisen intiaaniheimon "anarkismista" ei voi paljon sanoa.
Mitä Stonehengeen tulee, monet asiantuntijat arvioivat sen rakentamisen kestäneen vuosisatoja, jopa vuosituhansia. Jälleen "anarkismi" rakentajien keskuudessa on hämärän peitossa, mutta vertailun vuoksi Egyptin vanhan valtakunnan aikoina rakennetut pyramidit rakennettiin vuosikymmeninä mitattavassa ajassa, ja joka ainoa suurista pyramideista on Stonehengeä suurempi urakka. Mitä anarkismiin tulee, jos Vanha valtakunta oli sitä, niin oli natsi-Saksakin.
Macchu Pichhun rakensivat inkat jotka olivat kyllä alueensa edistynein kansa, itse asiassa tarpeeksi edistyneitä pitämään jumalkuningasta, provinsseja, kuvernöörejä yms. varsin epä-anarkistista tilpehööriä, mutta olivat kuitenkin pohjimmiltaan pronssikautinen yhteiskunta kun taas Euroopassa alkoi keskiaika olla lopuillaan. Mutta lisää piisaa: inkavaltakunnassa käytiin veristä sisällisotaa herra Pizzarron saapuessa ja ottassa ennen pitkää komennon.
Varmaa on vaan että pukki tulee joka joulu ja sateenkaaren päässä ovat menninkäiset kultaruukkuineen.
Tämä alkaa olemaan kunnon kädenvääntöä.Hyvä,sillä näin saan asiaa hyvin esille :))
Onko tradition seuraaminen menneeseen
takertumista? Luuleeko traditionalisti menneitä
sukupolvia viisaammiksi?
Mielestäni perinnettä arvostava ihminen ei väitä
menneitä sukupolvia viisaammiksi. Traditio
on jotakin, joka kohoaa inhimillisen keskeneräisyyden
yläpuolelle ja kasvattaa jokaista sukupolvea,
jos sitä jaksetaan siirtää eteenpäin.
Merkittävin harha on mielestäni monena vuosisatana
esiintynyt ajatus siitä, että juuri tämänhetkinen
sukupolvi on niin sanottu täysi-ikäinen sukupolvi,
joka ymmärtää kaiken paremmin kuin edelliset sukupolvet ja
ottaa ohjat omiin käsiinsä. Neuvosto-Venäjänkin
vallankumoukselliset uskoivat olevansa niitä edistyksellisiä,
jotka tuovat käänteen historiaan.
Sivistynyt perinne kyllä kantaa mukanaan kulttuuripääomaa,
jolla on taipumus kasvaa korkoa. Puhutaan sukupolvien
saatossa tapahtuvasta kumulaatiovaikutuksesta.
Tekninen ja luonnontieteellinen osaaminen on ikävä
kyllä myös oman aikamme magiaa, joka on alkanut tuottaa
omia järjettömiäkin myyttejään. Voitaisiin kai puhua
uskonnosta. Hyvä huono esimerkki lienee Tieto Finlandialla
palkitty astrobiologi Valtaoja. Esimerkiksi muutamassa
haastattelussa hän torjui maailman tilaan
ja sivilisaatioidemme selviytymiseen liittyvät kriittiset
kysymykset humanistien ruikutuksena tai uskonnollisena
huuhaana. Hänen kannanottonsa osoittaa
mielestäni tosiasioiden kieltämistä.
Pelkästään maailman saastuminen, luonnonvarojen ja
ravinnonlähteiden ehtyminen sekä ylikansoitus piirtää
eteemme toisenlaista tulevaisuutta. Öljy loppuu ilmeisesti
2050 ja sitä aikaisemminkin se kallistuu tavattomasti.
Monessa mielessä meidän on valmistauduttava selviytymiskamppailuun.
Miksi, olettaen että tarvitaan jotain "selviytymisvälinettä", juuri anarkismi olisi mitenkään perinteisempiä yhteiskuntamalleja parempi? Kommunismikin näytti alkuperäisten teorioiden aikoina vielä jotenkin uskottavalta mutta kaikki yritykset kommunistisen yhteiskunnan luomiseksi ovat päättyneet melkoisen nolosti. Anarkististen ryhmien tunnetuimmat kommellukset eivät näytä sen paremmilta...
Itseasiassa maailmassa alkaa olemaan viimeiset hetket anarkian käyttöönottamiseksi,muuten päädymme totalitarismiin.Perinteiset yhteiskuntamallit ovat valitettavasti tulleet tiensä päähän.Olen miettinyt tämän asian hyvin rationaalisesti,en siis tunnetasolla.
Sen huomaa ja päivä pohjasesta paistaa.
Kuulostaa mielenkiintoiselta näkemykseltä, pystytkö selventämään vähän lisää?
Itse olen miettinyt ainoastaan siihen asti tätä asiaa, että ihmisten on pakko laittaa tavalla tai toisella vastaan globaalisti, koska hyvin harvinaisesti olemme ensinkertaa ihmiskunnanhistoriassa kohtaamassa globaalin totalitarismin syntyä.
Olen samaa mieltä siitä että olemme todistamassa globaalin totalitarismin syntyä,mutta jokainen voi itse miettiä,haluaako jäädä todistajan rooliin.Ymmärrän kantasi,varsinkin kun kerroit katsovasi asioita Buddhalaisittain.Buddhalaisuus on varsin suosittua rikkaiden ihmisten keskuudessa,sillä usein itämaisiin uskontoihin kuuluu tietynlainen käsitys kasteista ja ylenemisestä portaittain henkisessä kehityksessä.Minun näkemykseni on kristillinen (yllätys yllätys) ja vastustan kirkkoa instituutiona.Haluan uskoa sellaisiin asioihin kuten esim.armo.Armo yhteiskunnassa ja armo sisäisellä tasolla.Uskon sen olevan rakentavaa.Tähän liittyy myös positiivinen näkemykseni ja haluan edustaa sitä.On tarjottava jotakin rakentavaa/hyvää,sillä muuten ei ole mitään tarjottavaa.
Siis nyt tarvitaan loogisia perusteluja tälle uhkaavalle totalitarismille.
Ensinnäkin kuka sen saa aikaan? Nykyiset diktaattorit vai uskonnoliset järjestöt/uskontokunnat vai muut ääriliikeet. Vaihtoehdot vaikuttavat epäloogisilta sillä näiden sotilaallinen voima lienee melko olematonta ja kannatuskin on suhteellisen matala. Vaihtoehtona voidaan kenties pitää ihmisten vapaaehtoista siirtymistä tiukempaan keskujohtoon mutta totalitarismista voidaan tuskin puhua sillä eikö siihen liittyisi myös oligarkia ja laajojen kansanosien sorto? Ihmiset tuskin vapaaehtoisesti luopuvat demokratiastaan. Bushin salaliitot on paras jättää omaan arvoonsa.
Seuraavaksi voisi sitten selvittää kuinka todellinen uhka tämä on ja miettiä konkreettisia keinoja nykyisten oikeuksien ja vapauksien säilyttämiseen.
Lisäyksenä voisi sanoa, että täysin velvoitteeton ja auktoriteetitön "anarkistinen" (mikäli se on käsitettävä näin) yhteiskunta vaikuttaa suhteellisen mahdottomalta toteuttaa, joten on väärin käyttää täysin keksittyä uhkakuvaa tällaisen yhteiskunnan aikaansaamiseen. Tulee jotenkin mieleen muutamat muut utopistiset kokeilut, eikä viimeisenä itärajan takana sattunut "pikku" yritys.
Valittevasti minua hiukan epäilyttää tuleeko kysymyksiin ikinä järkeviä vastauksia...
Itseasiassa en halua puhua aiheesta,sillä siinä on vaaransa ;)
Haiskahtaa salaliitolta...
Tässä tulikin selvennys.
Kyllä tämä on lähestulkoon yhtä selvää, kuin 7 promillen känni...
Uskon asian selventyvän sinullekin lähitulevaisuudessa.
"Ihmiset tuskin vapaaehtoisesti luopuvat demokratiastaan."
Ihan hymyilyttää miten sinisilmäisesti osaat vielä suhtautua maailmaan. Toisaalta hieman pelottavaa, että näinkö todella suurinosa ihmisistä edelleen ajattelee?
"Yksinkertaista buddhalaista moraaliopetusta on pidetty vastalauseena erityisesti papistolle, ja veljeskunnan sisältä buddhalaiset poistivat kastilaitoksen. Buddhalaisten elämäkertojen mukaan Buddha oli sotilaskastiin (ei siis papistoon) kuuluva kuninkaan poika, ja kuuluisan buddhalaiskuninkaan Asokan kerrotaan olleen alinta kastia."
lainaus wikipediasta. Eli buddhalaisuus ei ole mitenkään suunnattoman kastimyönteinen suuntaus. Zen buddhalaisuus vielä vähemmän, kun esimerkiksi oppilaan oletetaankin pystyvän halventamaan opettajaansa jne.
...ajalla itsellään on.
Vaikka suhteellisuusteoria kieltää sinänsä absoluuttisen ajan, niin on olemassa universaali ja selkeä ajan suunta.
Nykymaailmankaikkeuden ajalla on selkeä ja absoluuttinen alkupiste, joka on sama jokaisessa aikakoordinaatistossa. Alkuräjähdys. Lisäksi ajalla on yksikäsitteinen suunta. Suuntanuolena toimii entropia joka lisääntyy ajan myötä. Se osoittaa ajalle suunnan ja tekee ilmiöistä ajallisesti vaihtokelvottomat so. palautumattomat. Eli meidän universumissamme aika ON lineaarinen ja millään ihmisten käsityksillä ei ole väliä, vaan ainoastaan objektiivisella todellisuudella.
Yhteiskuntatieteilijät voivat puhua itsensä väsyksiin aiheesta, mutta lopputulos on se että ainoastaan fysiikan näkemykset asiasta ovat kelvolliset.
Malliesimerkki kaikentietävästi länsimaalaisesta tiedeuskovaisesta, joka tarjoaa omaa käsitystään absoluuttisena totuutena. Huvittavinta tosin on se, että jopa ylijumalasi tiedemaailma omaa sinua paljon tuoreemman käsityksen ajasta. Mitä pienempiin yksiköihin ollaan tieteessä fysiikan saralla päästy niin sitä oudompia ilmiöitä on tavattu. On huomattu esim. että elektroni voi olla kahdessa eripaikassa yhtäaikaa jne.
Muistan kyllä itsekin miten vaikeaa oli kaiken aivopesun jälkeen ymmärtää, että aika ei ole ihan niin selkeä juttu että universumi vaan laajenee alkuräjähdyksen jälkeen. Voin itse sanoa, että minulla ei ole hajuakaan mitä aika varsinaisesti on ja luulen, että se ihminen joka ajan todellisen merkityksen joskus tajuaisi olisi käytännössä jumala.
...mm. kuuhun. Esim. Afrikkalaisen bushmanniheimon käsitykset eivät ole vieneet heitä minnekään.
Maailma vaan toimii jokseenkin niin kuin fysiikka sanoo, niinpä sen tarjoama näkemys maailmasta on OIKEAMPI kuin mikään primitiivinen näkemys. Ainoastaan tämä kriteeri on hyödyllinen maailmanselityksiä pohdittaessa. Kaikki selitykset eivät ole samanarvoisia. Toiset kuvaavat reaalimaailmaa paremmin kuin toiset, ja jos menee luottamaan sellaiseen selitykseen joka ei pohjaa tosiasioille on vaarassa satuttaa itsensä pahasti jossain vaiheessa. Esim. jos nyt itse päättäisin että vaikkapa autot painavat oikeasti vaan pari kiloa ja kulkevat kahtakymppiä, eivätkä niin ollen ole millään muotoa vaarallisia, ja lähtisin tähän käsitykseeni luottaen toikkaroimaan jalan keskelle moottoritietä, niin todellisuus huomauttaisi olemassolostaan hyvinkin pian ja mahdollisesti kuolettavalla tavalla. Relativismi muualla kuin fysiikassa on roskaa. Kulttuurirelativismi on vain yksi merkki länsimaiden rappiosta, terveempinä aikoina sitä tarjoavat helppoheikit olisi naurettu pihalle.
Nykyään tilanne on se, että fysiikassakin lähinnä tutkitaan ääri-ilmiöitä, äärimmäisen pientä, äärimmäisen suurta, äärimmäisen energeettistä, jne. Nämä tuottavat sitten korjauksia olemassaoleviin teorioihin, jotka näkyvät lähinnä laskennan monimutkaistumisena ja tulosten seitsemännessä tms. desimaalissa normaalioloissa.
Tosiasia on ettei suuressa mittakaavassa entropiaa voida jättää huomiotta, ja entropia puolestaan särkee ajallisen symmetrian. Kvanttimekaniikan ihmemaailmassa sattuu kyllä kaikkea kummaa, mutta vaikutukset nollaavat itsensä mittakaavan kasvaessa.
Entropia toimii selkeänä ja vastaansanomattomana kellona josta voi ajankulun universumissa aina tarkistaa, kiitää sitten kuinka nopeasti hyvänsä.
Tietenkin esim. lähellä valonnopeutta lennettäessä ulkoinen aika kiitää, mutta silloinkin nähdään galaksien törmäilevän, himmenevän kirkkaimpien tähtien kuollessa, ja lopulta sammuvan pitkäikäisimpien tähtien kuoltua ja tähtienvälisen kaasun loputtua. Siitä voi sitten kiistellä kestääkö tämä biljoonia vuosia, vaiko vain sekunnin. Molemmat aikakäsitykset ovat sinänsä oikein, koska koordinaatistoja ei voi asettaa eri arvoon noin vaan. Mutta siitä ei voi kiistellä mikä on tapahtumien suunta. Aika EI virtaa taaksepäin vaan ainoastaan kohti suurempaa entropiaa.
Olet varmasti oikeassa.Tämä ei todellakaan ole erikoisalaani,mutta kieltämättä diggaan Lao-Tsen (zeniläisistä) ajatuksista kirjassaan,Tao te Ching,salaisuuksien tie."Pyörä ei rakennu ainoastaan pyörän puolista,vaan myös tyhjästä tilasta puolien välissä"..,jne.Tämänkaltaisia kun alkaa ajattelemaan ei tarvitsekkaan lähteä pihalle pössyttelemään."Näkyväinen on riippuvainen näkymättömästä ja päinvastoin"..,huh huh.Yksinkertaisesti,viisasta.
Kehtaisinpa vielä väittää että kansa luopuu hurraata huutaen demokratiastaan.
Ok.Vastaa minulle,uskotko niin kuin Raamattu väittää että maailmamme on kaiken keskus?
"Tosiasia on ettei suuressa mittakaavassa entropiaa voida jättää huomiotta, ja entropia puolestaan särkee ajallisen symmetrian."
En tiedä kuka oikein on jättänyt entropian huomiotta. Kuten sanoin, niin en tiedä itse mitä aika on, mutta en todellakaan väitä että se olisi esimerkiksi pelkästään syklistä tai ainakaan samankokoisia syklejä. Aika on varmasti yhtäaikaa sekä syklistä ja lineaarista ja varmaan paljon muutakin, koska kyseessä on todella mystinen ilmiö.
"
Kvanttimekaniikan ihmemaailmassa sattuu kyllä kaikkea kummaa, mutta vaikutukset nollaavat itsensä mittakaavan kasvaessa."
Jaa, että vaikutukset noin vaan nollaantuvat kun mittakaava kasvaa. Kokeileva tiede on aikoinaan lähtenyt liikkeelle ja irtaantui metafysiikasta nimenomaan sillä periaatteella, että "niin ylhäällä kuin alhaalla". Harvemmin mikään noin vaan katoaa, koska kaikki liittyy kaikkeen. Pokkana heittelet tälläisiä mutu fiilareita faktana ja väität itseäsi tieteelliseksi?
"
Entropia toimii selkeänä ja vastaansanomattomana kellona josta voi ajankulun universumissa aina tarkistaa, kiitää sitten kuinka nopeasti hyvänsä.
Tietenkin esim. lähellä valonnopeutta lennettäessä ulkoinen aika kiitää, mutta silloinkin nähdään galaksien törmäilevän, himmenevän kirkkaimpien tähtien kuollessa, ja lopulta sammuvan pitkäikäisimpien tähtien kuoltua ja tähtienvälisen kaasun loputtua. Siitä voi sitten kiistellä kestääkö tämä biljoonia vuosia, vaiko vain sekunnin. Molemmat aikakäsitykset ovat sinänsä oikein, koska koordinaatistoja ei voi asettaa eri arvoon noin vaan. Mutta siitä ei voi kiistellä mikä on tapahtumien suunta. Aika EI virtaa taaksepäin vaan ainoastaan kohti suurempaa entropiaa."
Eli aika sitten kuitenkin on jollain tapaa suhteellista, mutta se ei vain kulje taaksepäin? Kukakohan tässä on esittänyt, että aika kulkisi varsinaisesti taaksepäin? Eikä silläkään ole merkitystä, koska taaksepäin on ihmisen keksimä määritelmä ja sisältää sellaisenaan aivan liikaa oletuksia kuvatakseen kunnolla tässätapauksessa juuri mitään.
Vastaus tähän on usein.,ei tietenkään.Tiede on todistanut,ettei ole jne...Kuitenkin.Jos meillä on selkeä kartta,voimme sanoa olevamme esim.keskellä karttaa,tai 30 astetta lounaassa yms...Kuitenkaan me emme tiedä maailmankaikkeuden reunoja.Meillä ei ole karttaa maailmankaikkeudesta.Voimme toki olla linnunradan laidalla,mutta linnunratojakin on lukematon määrä.Jos nyt vaikkapa Raamatussa sanotaan,että olemme kaiken keskellä,niin mikään tiede ei voi myöskään kiistää sitä.Tieteellä on paljonkin merkitystä ja tieto on lisääntynyt mutta niinkuin Väinämöinen sanoi Joukahaiselle,laulaessaan tämän (käsitykseni mukaan symbolisesti ns.nykytiedon) suohon,"tunnetko sinä syntyjä syviä".Edelleenkin Väne laulaa näitä itseriittoisia tiedeuskovaisia suohon.Päivittäin.
Kannatan luonnontieteellistä maailmankuvaa. Maailmankaikkeudella ei ole kolmessa ulottuvuudessa mielekästä keskusta, tai itse asiassa jokainen piste on yhtälailla keskus.
"Jaa, että vaikutukset noin vaan nollaantuvat kun mittakaava kasvaa. Kokeileva tiede on aikoinaan lähtenyt liikkeelle ja irtaantui metafysiikasta nimenomaan sillä periaatteella, että "niin ylhäällä kuin alhaalla". Harvemmin mikään noin vaan katoaa, koska kaikki liittyy kaikkeen. Pokkana heittelet tälläisiä mutu fiilareita faktana ja väität itseäsi tieteelliseksi?"
Kavattivaikutukset nollaantuvat johtuen siitä, että kun puhutaan todella suurista määristä hiukkasia, tapahtuu samaan aikaan ilmiöitä jotka kumoavat toinen toisiaan. Kaikki keskimääräistyy. Tietenkään vaikutukset eivät sinänsä häviä minnekään, mutta niiden tuoma heittely on niin mitätöntä ettei sillä ole merkittävää vaikutusta esim. mittaustuloksiin. Ne vaikutukset häviävät jo mittalaitteiden ja mittaustilanteen epätarkkuuksiin. Esim. hyvin pienissä systeemeissä entropia voi tosiaan termodynamiikan toisen pääsäännön vastaisesti hävitä, ainakin jollain todennäköisyydellä, mutta tälläisen tapahtuminen missään makroskooppisessa systeemissä on häviävän epätodennäköistä. Sama pätee kaikkiin kvanttimekaniikan outoihin ilmiöihin makrotasolla, niitä voi sinänsä tapahtua, mutta todennäköisyys ei ole tälläisen odottajan puolella.
Esim. rautatieaseman seinään nojaileva kulttuurinrikastuttaja voi tosiaan yllättäen teleportata seinän läpi, mutten kehota lyömään vetoa sen puolesta että näin kävisi lähimmän viiden miljardin vuoden sisällä.
"Eli aika sitten kuitenkin on jollain tapaa suhteellista, mutta se ei vain kulje taaksepäin? Kukakohan tässä on esittänyt, että aika kulkisi varsinaisesti taaksepäin? Eikä silläkään ole merkitystä, koska taaksepäin on ihmisen keksimä määritelmä ja sisältää sellaisenaan aivan liikaa oletuksia kuvatakseen kunnolla tässätapauksessa juuri mitään."
Ajan suhteellisuudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella liikkeessä olevalla kappaleella on oma aikakoordinaatistonsa, jossa aika kulkee eri vauhdilla. Osassa ajan nopeus on liki olematonta osassa taas aika kiitää. Periaatteessa kyse on siitä, että universumissamme kaikki kulkee sinänsä samalla nopeudella, nopeudella on vain eri komponentit. Avaruudessa paikallaan oleva kappale kiitää ajassa, kun taas avaruudessa valonnopeudella kiitävä kappale ei etene ajassa lainkaan( esim. fotonin kannalta aikaa ei ole olemassakaan) Kaikki muut tapaukset ovat näiden ääripäiden välillä. Mitä nopeammin etenee avaruudessa sitä hitaammin kulkee ajassa.
Ajassa suunta ei ole ihmisen määritelmä, se on se suunta mihin ilmiöt toimivat ja missä entropia lisääntyy. Ajassa taapäin tarkoittaisi ilmiöiden kääntymistä päinvastaisiksi, mikä taas ei käy koska entropia ei makroskooppisessa mittakaavassa koskaan voi vähetä. Valo ja lämpö ei esim. imeydy hehkulamppuun ja muutu sähköksi, joka on korkeammalla järjestysasteella olevaa energiaa.
Suunta ei siis ole ihmisen määrittelemä, vaan maailmankaikkeuden itsensä määräämä.
Kuka siitä demokratiasta luopuu? Sinäkö? Kukaan ihminen ei luovu saavuteistu eduista senhän näkee jo suomalaistet ay miesten änkyröinnistä.
Jos ihmiset luopuvat hurraten oikeuksistaan, ei oikeuksia koskaan ollutkaan tai sitten joku valehtelee näin tapahtuneen. Tuskin Ruotsissakaan nyt syöksytään tyrannian ikeeseen vaikka siellä nyt onkin konservatiivinen johto, kuten jenkeissä (joka on muuten edelleen perustuslaillinen demokratia).
Ja mitä mielenosoituksiin tulee niin valtiolla on velvollisuus taltuttaa väkivaltaiset tai uhkaavat mellakat jo sen vuoksi, että se on kansalaisilleen luvannut turvan valtiosopimuksessa. Ei kukaan sivullinen suojele kauppoja, autoja ja vanhuksia rähiseviltä laumoilta...
"Kavattivaikutukset nollaantuvat johtuen siitä, että kun puhutaan todella suurista määristä hiukkasia, tapahtuu samaan aikaan ilmiöitä jotka kumoavat toinen toisiaan. Kaikki keskimääräistyy. Tietenkään vaikutukset eivät sinänsä häviä minnekään, mutta niiden tuoma heittely on niin mitätöntä ettei sillä ole merkittävää vaikutusta esim. mittaustuloksiin. Ne vaikutukset häviävät jo mittalaitteiden ja mittaustilanteen epätarkkuuksiin. Esim. hyvin pienissä systeemeissä entropia voi tosiaan termodynamiikan toisen pääsäännön vastaisesti hävitä, ainakin jollain todennäköisyydellä, mutta tälläisen tapahtuminen missään makroskooppisessa systeemissä on häviävän epätodennäköistä. Sama pätee kaikkiin kvanttimekaniikan outoihin ilmiöihin makrotasolla, niitä voi sinänsä tapahtua, mutta todennäköisyys ei ole tälläisen odottajan puolella."
Myönnän, että otin kantaa asiaan ehkä hieman hätiköidysti, koska en tiennyt että tarkoitit nimenomaan kvanttifysiikan suhteen. Kvanttifysiikka ja elektronit olivat vain esimerkkki siitä, että tiedekään ei todellakaan osaa selittää kaikkea ja että tieteellisestikin on vielä ajan suhteen paljon ovia auki. Tarkoitus ei esimerkillä ollut varsinaisesti todistaa mitään muuta kuin tätä pointtia. Monissa uskonnoissa/filosofioissa/taiteessa esitetään esim väite että kaikki materia on valon eritaajuista värähtelyä. Mitään todisteita asian puolesta ei ole luonnollisesti esittää, mutta käsittääkseni itse tiede ei vieläkään kunnolla osaa sanoa mitä valo varsinaisesti on. On typerää sulkea itseltään ajattelun mahdollisuuksia pois sen takia, että tiede ei ole niitä vakuuttavasti todistanut oikeiksi. Se, että antaa itsensä ajatella ei vielä tarkoita, että pitäisi uskoa.
"Ajassa suunta ei ole ihmisen määritelmä, se on se suunta mihin ilmiöt toimivat ja missä entropia lisääntyy. Ajassa taapäin tarkoittaisi ilmiöiden kääntymistä päinvastaisiksi, mikä taas ei käy koska entropia ei makroskooppisessa mittakaavassa koskaan voi vähetä. Valo ja lämpö ei esim. imeydy hehkulamppuun ja muutu sähköksi, joka on korkeammalla järjestysasteella olevaa energiaa.
Suunta ei siis ole ihmisen määrittelemä, vaan maailmankaikkeuden itsensä määräämä."
Kaikki mahdolliset sanat ovat ihmiset määrittelemiä käsitteitä. Tarkoitin vain sitä, että taaksepäin käsite saattaa ajan kohdalla tarkoittaa aivan liian suurta yksinkertaistamista. Tieteessä ajatellaan aikaa suorana viivana jota pitkin juostaan eteenpäin, mutta jos ei näin tee niin käsite taaksepäinkin on erilainen ja silloin se pitäisi määritellä kokonaan uudestaan. Sitäpaitsi valoesimerkkisi on siinä mielessä huono, että lähiaikoina on puhuttu paljon pimeästä energiasta, joka ei todellakaan käyttäydy normaalikäsityksen mukaisesti.
Entä,jos maailmankaikkeus on viisi tai peräti 12 ulottuvuuksinen? Eikö pakka mene sekaisin.
Painovoima näyttää olevan jotakin todella omituista, jotakin mitä mikään teoria ei voi koskaan selittää. Noin on joskus sanottu, ja sille on olemassa perusteensa. Kun kappale putoaapainovoimakentässä, se näyttää olevan kiihtyvässä liikkeessä. Ei se kuitenkaan ole, vaan kiihtyvyys on vain näennäistä? Me tarkkailijat olemme itse kiihtyvässä liikkeessä maan pinnalla seistessämme, ja tunnemme kiihtyvyyden siten että maan pinta työntää meitä ylöspäin. Jos voisimme nähdä tapahtumat "oikeasta" perspektiivistä, voisimme havaita että vapaasti putoavat kappaleet liikkuvat tasaisella nopeudella suoraan eteenpäin. Painovoima ei olekaan voima vaan jotain muuta. Mutta mikä on se oikea perspektiivi?
Painovoiman tutkimuksen historiassa ensimmäinen merkittävä teoria oli Isaac Newtonin painovoimateoria. Newton havaitsi sen kummallisuuden, että höyhen ja kivi putoavat yhtä nopeasti, jos ilmanvastusta ei oteta huomioon. Myös höyhen ja Kuu putoavat yhtä nopeasti. Jos Kuun paikalla olisi höyhen, se kiertäisi maata kuten Kuu nyt. Luulisi, että kahden massiivisen kappaleen välinen painovoima syntyisi massojen yhteisvaikutuksesta, mutta niin ei ole. Kuulla on silti oma vaikutuksensa, sillä Maa-Kuu-järjestelmässä Maa ei pysy "paikoillaan", vaan kappaleet kiertävät yhteisen massapainopisteen ympäri. Tämä ylimääräinen liike ei mihinkään painovoimaa kuvaaviin yhtälöihin kunnolla istu. Mutta se on olemassa, ja sen vaikutus kappaleitten liikkeisiin on laskettava erillisesti. Putoavan tilan teoriassa se liike onkin painovoimasta irrotettu, ja sen aiheuttajaa nimitän vuorovesivoimaksi (vanha käsite, mutta nyt uudessa laajemmassa merkityksessä). Taivaanmekaniikassa on silloin kaksi erillistä tekijää: painovoima (ei-voima) ja vuorovesivoima (voima). Vuorovesivoimasta enemmän jäljempänä.
Jos Newton olisi tällaisen erittelyn tehnyt, hän olisi voinut korjata painovoimayhtälönsä sieventämällä siitä pois putoavan kappaleen massan. Yhtälössä
F = GMm / r2
F kuvaa putoavaan kappaleeseen kohdistuvaa voimaa ma (massa x kiihtyvyys). G on gravitaatiovakio, M on gravitaatiomassa ja r on etäisyys. Kun m sievennetään, yhtälöksi tulee
a = GM / r2
Tässä muodossa se kertoo, että painovoima ei ole voima vaan kappaletta ympäröivän avaruuden Painovoima näyttää olevan jotakin todella omituista, jotakin mitä mikään teoria ei voi koskaan selittää. Noin on joskus sanottu, ja sille on olemassa perusteensa. Kun kappale putoaa painovoimakentässä, se näyttää olevan kiihtyvässä liikkeessä. Ei se kuitenkaan ole, vaan kiihtyvyys on vain näennäistä? Me tarkkailijat olemme itse kiihtyvässä liikkeessä maan pinnalla seistessämme, ja tunnemme kiihtyvyyden siten että maan pinta työntää meitä ylöspäin. Jos voisimme nähdä tapahtumat "oikeasta" perspektiivistä, voisimme havaita että vapaasti putoavat kappaleet liikkuvat tasaisella nopeudella suoraan eteenpäin. Painovoima ei olekaan voima vaan jotain muuta. Mutta mikä on se oikea perspektiivi?
Painovoiman tutkimuksen historiassa ensimmäinen merkittävä teoria oli Isaac Newtonin painovoimateoria. Newton havaitsi sen kummallisuuden, että höyhen ja kivi putoavat yhtä nopeasti, jos ilmanvastusta ei oteta huomioon. Myös höyhen ja Kuu putoavat yhtä nopeasti. Jos Kuun paikalla olisi höyhen, se kiertäisi maata kuten Kuu nyt. Luulisi, että kahden massiivisen kappaleen välinen painovoima syntyisi massojen yhteisvaikutuksesta, mutta niin ei ole. Kuulla on silti oma vaikutuksensa, sillä Maa-Kuu-järjestelmässä Maa ei pysy "paikoillaan", vaan kappaleet kiertävät yhteisen massapainopisteen ympäri. Tämä ylimääräinen liike ei mihinkään painovoimaa kuvaaviin yhtälöihin kunnolla istu. Mutta se on olemassa, ja sen vaikutus kappaleitten liikkeisiin on laskettava erillisesti. Putoavan tilan teoriassa se liike onkin painovoimasta irrotettu, ja sen aiheuttajaa nimitän vuorovesivoimaksi (vanha käsite, mutta nyt uudessa laajemmassa merkityksessä). Taivaanmekaniikassa on silloin kaksi erillistä tekijää: painovoima (ei-voima) ja vuorovesivoima (voima). Vuorovesivoimasta enemmän jäljempänä.
Jos Newton olisi tällaisen erittelyn tehnyt, hän olisi voinut korjata painovoimayhtälönsä sieventämällä siitä pois putoavan kappaleen massan. Yhtälössä
F = GMm / r2
F kuvaa putoavaan kappaleeseen kohdistuvaa voimaa ma (massa x kiihtyvyys). G on gravitaatiovakio, M on gravitaatiomassa ja r on etäisyys. Kun m sievennetään, yhtälöksi tulee
a = GM / r2
Tässä muodossa se kertoo, että painovoima ei ole voima vaan kappaletta ympäröivän avaruuden ominaisuus. Sitä sievennystä Newton ei tehnyt, koska hän loppuun saakka uskoi, että painovoima on voima.
Albert Einsteinin suhteellisuusteoria toi monia uusia ideoita painovoimaan. Einstein hylkäsi Newtonin näkemyksen, että painovoima olisi voima. Einstein päätteli, että avaruus ei olekaan absoluuttinen (eetteri), eikä myöskään aika ei ole absoluuttinen, kaikille sama. Einstein pyrki selittämään painovoiman aika-avaruuden kaareutumisena siten että aika on neljäs ulottuvuus. Teorian mukaan Maan pinnalla aika kuluu eri tahtiin kuin esimerkiksi Kuun rataetäisyydellä Maasta, ja Kuu kiertäessään Maata liikkuu tosiasiassa suoraviivaisesti eteenpäin.
Mutta mistä syntyy se pessimismi, että painovoima olisi jotakin, mitä mikään teoria ei voi koskaan selittää? Newtonin teoriassa kappaleet vetävät toisiaan puoleensa, Einsteinin teoriassa kappale muuttaa ympäröivän avaruuden sellaiseksi, että kappaleet näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Mutta kun kappaleitten välillä ei ole kuminauhoja, ja kun hyväksytään että painovoima ei sittenkään ole voima, törmätään ristiriitaan. Jos kappaleitten poikkeavan liikkeen painovoimakentässä aiheuttaa jokin toistaiseksi havaitsematon välitysmekanismi, hiukkasten liike tai aaltoliike, se ei koskaan voisi selittää painovoiman sitä erikoisluonnetta, että se ei ole voima. Kappaleitten pitäisi liikkua avaruudessa suoraan eteenpäin, ei toisiaan kiertäen. Tämän muuttamiseksi tarvittaisiin ulkopuolinen voima. Mutta vaikka sellainen voima olisi olemassa, se ei selittäisi painovoiman todellista luonnetta. Kuitenkin painovoiman välitysmekanismia jatkuvasti etsitään, melko varmasti turhaan. Einsteinin teoriassa avaruus kaareutuu, mutta miksi? Se jää abstraktioksi.
Umpikujasta voidaan päästä ulos ja eteenpäin vain todistamalla suhteellisuusteoria eräiltä osiltaan virheelliseksi. On palattava lähtökohtaan, Michelsonin ja Morleyn kokeeseen 1900-luvun alussa. Ennen koetta yleisesti ajateltiin, että Maa ja muutkin taivaankappaleet liikkuvat avaruuden eetterissä, ja liikkeen aiheuttama "eetterituuli" voitaisiin maanpinnalla mitata. Sellainen tuuli ei heiluta hiuksia, mutta se pitäisi näkyä valonnopeuden muutoksina. Valon pitäisi kulkea myötätuulessa nopeammin kuin sivu- tai vastatuulessa. Koe suoritettiin paikallisella valonlähteellä ja peilien järjestelmällä siten että valoa poikkeutettiin kulkusuunnastaan ja verrattiin sen nopeutta kahdessa, toisiinsa kohtisuoraan olevassa suunnassa. Kokeen tulos oli yllättävä: muutosta valonnopeudessa ei havaittu. Eetteriä ei siis olekaan olemassa!
Jos eetteriä ei ole olemassa, se tarkoittaa että MM:n koe voitaisiin suorittaa millä tahansa taivaankappaleella ja tulos olisi sama. Kappaleen oma liike eetterittömässä avaruudessa on suhteellinen ja itsessään merkityksetön. Mutta Einstein teki pitemmälle menevän olettamuksen, että valonnopeus on yleensäkin havaitsijan liiketilasta riippumaton.
Havaintojen mukaan maailmankaikkeus näyttää laajenevan lähes valonnopeudella, eli taivaankappaleet liikkuvat suhteessa toisiinsa suurilla nopeuksilla. Mutta olosuhteet eri taivaankappaleilla ovat nopeudesta riippumattomat. Oman tai muiden taivaankappaleiden liikkeen voi päätellä vain toisten taivaankappaleitten lähettämän valon puna- tai sinisiirtymistä. Mutta suhteellisuusteorian esimerkeissä käsitellään matkustamista avaruudessa ikään kuin joku voisi liikkua toisen pysyessä paikallaan. Yleensä toinen liikkuu lähes valonnopeudella, ja toinen pysyy paikallaan. Einstein ei käytännössä täysin ymmärtänyt eetterittömyyden merkitystä.
Suhteellisuusteoriassa käytetään termejä rautatieasema ja maanpinta kuvaamaan paikallaan pysymistä, kun taas rautatieasemalta tai maanpinnalta etääntyvät olisivat liikkeessä. Mutta eetterittömässä avaruudessa kaikki liikkeet ovat suhteellisia, eikä suhteellisuusteoria puhu totta. Suhteellisuusteoriassa noilla esimerkeillä pyritään osoittamaan, että liikkuvan ja paikallaan pysyvän havaitsijan aika kuluisi eri tahdissa. Mutta eetterittömässä avaruudessa havaitsijat vain loittonevat toisistaan tai lähestyvät toisiaan. Tilanne on aina symmetrinen, ja se tosiasia voidaan muuttaa toiseksi vain matemaattisella valheella.
Suhteellisuusteoria olettaa valonnopeuden olevan kappaleen liiketilasta riippumaton. Niin ei voi olla, vaan juuri valonnopeuden muutoksista voidaan liikenopeuksia ja -suuntia mitata. Nopeuden muutokset näkyvät puna- tai sinisiirtyminä. Ajatellaan vaikkapa lentoaseman tutkaa, joka mittaa alusten liikkeitä, suuntia ja nopeuksia. Voiko joku todellakin uskoa, että tutkan signaali kohtaa kunkin lentokoneen aina samalla nopeudella, koneen omasta liikkeestä riippumatta?
Suhteellisuusteoriassa ajasta on tehty muuttuva suure kuten paino tai etäisyys. Edelleenkään mikään tutkimustulos ei sitä olettamusta tue. Innokkaimmat suhteellisuusteorian kannattajat uskovat, että todisteita olisi olemassa kasapäin, mutta ei ole ainoatakaan. On vain väärinkäsityksiä atomikellon toiminnasta (kiihtyvyyden vaikutus), ja väärinkäsityksiä siitä, mitä objektiiviselta tutkimukselta edellytetään. Useissa tapauksissa itse teoriaa on pyritty käyttämään itsensä todistamiseen.
Suhteellisuusteorian puutteista ja virheistä huolimatta täytyy sanoa, että Albert Einsteinin kaltaista neroa ei ehkä koskaan enää synny. Avaruuden kaareutuminen ja massan suhde energiaan olivat mahtavia löytöjä, ja monet muut näitten lisäksi. Ehkä suhteellisuusteorian suurin virhe onkin se, että se on liian hyvä teoria. Se onnistui pysäyttämään teoreettisen fysiikan kehityksen vuosikymmeniksi.
Edellä sanoin, että jos voisimme nähdä tapahtumat oikeasta perspektiivistä, voisimme nähdä maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on. Mutta mikä on oikea perspektiivi? Sen täytyy olla se tila, jossa emme koe minkään voiman vaikuttavan meihin, eli vapaa putoamisliike. Mutta jos vapaa putoamisliike on perustila, silloin koko maailmankaikkeus muuttuu toisenlaiseksi. Tästä on enää lyhyt hyppy asian ytimeen.
B. - PAINOVOIMA PUTOAVANA TILANAB1
Kun painovoima ei ole voima, ja kun avaruuden perustila on vapaa putoamisliike, vain yksi johtopäätös on mahdollinen: itse tila on vapaassa putoamisliikkeessä. Kappaleet putoavat ilman että mikään voima vetäisi niitä puoleensa. Kun tila putoaa, ne putoavat sen mukana. Ja tällaisessa putoamisliikkeessä tilan suhteellisen kiihtyvyyden pitää olla sama kuin Newtonin painovoimalaissa, eli kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Mutta miksi niin on, siihenkin löytyy selitys.
Kun avaruus putoaa 360 asteen avaruuskulmassa, miten se voitaisiin matemaattisesti esittää? Sellainen tapahtuma kokonaisuudessaan taitaa olla liian monimutkainen matemaattiseksi yhtälöksi. Otetaan putoavasta tilasta tarkasteltavaksi yksi siivu, pallon pinta supistuvassa pallossa. Supistuvassa pallossa on voimassa seuraava matemaattinen riippuvuus:
aA = vakio
jossa A on pallon pinta-ala millä hyvänsä etäisyydellä gravitaatiomassasta, ja a on painovoiman (putoavan tilan) kiihtyvyys tuolla etäisyydellä. Tämä on toistaiseksi ainoa matemaattinen yhtälö koko teoriassa. Muu tarvittava on siitä johdettavissa. Kullakin taivaankappaleella on oma aA-vakionsa. Maan aA-vakio on 5,015 x 1015 m2 / s2. Maan massa (M) saadaan siitä kiloina yhtälöllä
M = aA / 4πG
Siitä saadaan myös
a = GM / r2 (koska A = 4πr2)
eli painovoiman kiihtyvyys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Päädytään yhtälöön, jonka Newton jo melkein keksi.
Millainen on se maailmankaikkeus, jossa tila putoaa gravitaatiomassaan? Onko tila kuin vesi tai kaasu, jonka putoamisen voi mielessään hahmottaa. Se mielikuva on virheellinen kahdesta syystä. Putoavalla aineella olisi jokin muuttuva nopeus, kuten vedellä vesiputouksessa. Eetterittömässä avaruudessa nopeus on merkityksetön, kiihtyvyys ei. Toiseksi, putoavalla aineella olisi jokin tilavuus, jonka pitäisi jakautua eri suuntiin, kun aine putoaa eri gravitaatiomassoihin (esimerkiksi Maahan ja Kuuhun). Aineeton tila ei tässäkään toimi aineen tavoin, vaan samassa avaruuden pisteessä tila voi pudota useampiin suuntiin esteittä.
Putoava tila on neljäs ulottuvuus. Se selittää mm. valon riippuvuuden painovoimasta. Siitä on kiistelty, onko valolla massaa vai ei. Painovoimakentässä sillä ei ole merkitystä, koska putoava tila vaikuttaa kaikkeen, massalliseen ja massattomaan. Avaruus kaareutuu kuten suhteellisuusteoriassa, mutta sen olemus putoavana tilana ei edellytä mitään välitysmekanismia.
Putoava avaruus selittää ymmärrettävästi, miksi valon aallonpituus näyttää muuttuvan gravitaatiokentässä. "Näyttää muuttuvan" tarkoittaa, että se ei sittenkään muutu, vaan valonnopeus muuttuu. Erittäin voimakkaassa painovoimakentässä (musta aukko) valonnopeus kokonaan pysähtyy. Puna- ja sinisiirtymät, kappaleen liikkeestä tai painovoimasta aiheutuvat, tarkoittavat aina valonnopeuden muuttumista.
Aika on absoluuttinen, ja vapaassa putoamisliikkeessä kaikki maailmankaikkeuden atomikellot näyttävät samaa aikaa. Mutta ne toimivat virheellisesti, kun vapaasta putoamisliikkeestä poiketaan. Kiihtyvyys vaikuttaa atomikellon toimintaan, mikä on todettu mittauksin sentrifugissa. Vapaa putoamisliike on perustila, jossa mitään kiihtyvyyttä ei ole.
Tämä on nykytekniikalla tutkittavissa, ja kokeen tulos kumoaa joko suhteellisuusteorian tai putoavan tilan teorian.
Uudelle painovoimateorialle on usein asetettu eräitä ennakkovaatimuksia, yhtenä niistä Merkuriuksen (ja muidenkin taivaankappaleiden) perihelikiertymän selittäminen. Suhteellisuusteoriassa se selitään painovoimakentän pyörimisellä gravitaatiomassan mukana. Tässä teoriassa se voitaisiin selittää samalla tavalla, mutta se olisi väärä selitys. Perihelikiertymä ei liity suoraan painovoimaan, kyse on sivuvaikutuksesta. Taivaanmekaniikka jaetaan nyt kahteen eri tekijään, painovoimaan ja vuorovesivoimaan. Planeettajärjestelmä ei ole täydellinen ikiliikkuja vaan se menettää hitaasti energiaansa. Hävikki näkyy vuorovesivoiman puolella, ja siitä perihelikiertymät kertovat.
C. - VUOROVESIVOIMA
Mutta mikä on vuorovesivoima? Mikä sen aiheuttaa ja miten se määritellään? Ajatellaan Aurinkoa, Maata ja Kuuta. Maa kiertää Aurinkoa ja Kuu kiertää Maata. Mutta Maan pitää kiertää myös Kuuta Kuun painovoiman vaikutuksesta. Näitä kaikkia vaatimuksia on mahdoton täysin toteuttaa. Vuorovesivoima kuvaa niitä virheliikkeitä, jotka ristiriitaisista vaatimuksista aiheutuvat. Tarkasti määriteltynä vuorovesivoima on poikkeama vapaasta putoamisliikkeestä. Kun seisomme maanpinnalla, meihin kohdistuu vuorovesivoima.
Edelleenkään ei ole yksimielisyyttä siitä mekanismista, miten maapallon vuorovedet syntyvät. Kelpaisiko vastaukseksi vuorovesivoima? Maan pitäisi kiertää Aurinkoa tasaisella nopeudella, mutta Kuun vaikutus estää sen. Ainakin Maan nopeus Auringon suhteen muuttuu eniten juuri silloin kun vuorovedet maanpinnalla ovat voimakkaimmillaan. Tällainen tilanne on kahdesti kuukaudessa, silloin kun Maa, Kuu ja Aurinko ovat likipitäen samassa linjassa.
Eräissä galakseissa on kiertävien tähtien nopeuksista tehty havaintoja, jotka ovat painovoimalakien vastaisia. Galaksin uloimmat tähdet voivat pysyä galaksin keskuksen suhteen paikallaan tai kiertää keskusta väärään suuntaan. Mitään järjellistä selitystä ei ole löydetty, ja siksi on alettu etsiä pimeää ainetta avaruudesta. Se olisi ainetta joka on havaintolaitteille näkymätöntä. Pimeällä aineella ei tarkoiteta mustia aukkoja vaan jotakin laajalti levinnyttä massaa galaksien ulkopuolella. Kuitenkin, noille ristiriitaisille havainnoille on yksinkertainen selitys, eikä mitään pimeää ainetta tarvita. Taas pitää palata vuosisadan päähän MM:n kokeeseen, joka todisti että eetteriä ei ole olemassa. Mihin muuhun galaksin pyörimisen nopeutta voisi verrata kuin juuri eetteriin! Asettamalla oman havaintolaitteemme sopivaan pyörintäliikkeeseen voimme todeta että tutkittavan galaksin kaikki tähdet kiertävät samaan suuntaan ja painovoimalain edellyttämillä nopeuksilla.
Mihin tila putoaa? Toistaiseksi olen puhunut gravitaatiomassasta. Mutta todellisuudessa tila putoaa sinne, mistä painovoima aiheutuu, atomiin. Ongelmana on vain atomin malli elektronikuorineen. Siinä mallissa ei ole tilaa putoavalle avaruudelle, jonka pitäisi olla atomin olemassaololle välttämätön. Teoria elektronikuorista oli oman aikansa tuote, jota kukaan ei ole rohjennut kumota. Ei sittenkään, vaikka kvanttimekaniikka näkee elektronit toisenlaisina: ne eivät ole atomin pienimpiä pallosia vaan kooltaan atomin kokoisia ja olemukseltaan aaltomaisia. Atomi asettaa monia kysymyksiä, joihin ei ole koskaan vastauksia saatu. Mistä syntyy se valtava massan energia, jota Einsteinin yhtälö E = mc2 kuvaa? Ja miksi se energia ei pakene säteilynä avaruuteen? Tai miten positiiviset sähkövaraukset, protonit voivat olla ytimessä lähekkäin toisiaan hylkimättä? Entä jos kaikki nuo kysymykset saisivat kerralla yksinkertaisen ja järjellisen vastauksen? Eikö se olisi sen arvoista, että vanha atomin malli voitaisiin viimein syrjäyttää.
Viime vuosina on erilaisin perustein ehdotettu, että atomin ydin voisi olla musta aukko. Musta aukko on tutumpi ulkoavaruuden äärimmäisen tiheänä paikkana, josta edes valo ei pääse pakenemaan. Se on yleensä kuvattu valtavalla nopeudella pyöriväksi, ja pyörimisen on laskettu aiheuttavan sen, että painovoimakenttä sen lähietäisyydellä kiertyy spiraaliksi.
Kun tila putoaa atomiin, voisiko se pudota mustaan aukkoon? Mitään laskennallista estettä sille ei ole. Millainen on vetyatomi, jos niin tapahtuu? Protoni atomin ytimessä on putoamisen päätepiste, musta aukko, ja spiraaliksi kiertynyt painovoimakentän osa on elektroni. Protonin sisältämä energia sekä energian pysyvyys saavat luontevan selityksen. Protonin pinnalla putoavan tilan kiihtyvyys ylittää sen rajan, jonka takaa energia ei pääse säteilynä pakenemaan. Entä sitten useampi protoni atomin ytimessä? Protonin positiivinen ja elektronin negatiivinen varaus ovat ainakin sellaisia faktoja, joita ei ole lupa epäillä! Vai onko? Kukaan ei ole koskaan osoittanut, että atomin joillakin osilla olisi sähköinen varaus atomin normaalitilassa. Vain teoria on otaksunut niin. Mitä sitten ovat sähkö ja magnetismi?
Yleensä atomissa on useita protoneja ja elektroneja. Käsittelen nyt atomin ydintä yhtenä kokonaisuutena, samoin sen elektroneja. Muistutan että elektroni ei ole ydintä kiertävä pallonen vaan spiraaliksi kiertynyt painovoimakentän (putoavan tilan) osa atomiytimen ympärillä. Väärinkäsitysten välttämiseksi nimitän elektronia elektronikentäksi (uusi termi!). Kun sähkön ja magnetismin ominaisuudet käytännössä tunnetaan, uusi atomin malli tekee mahdolliseksi niiden täsmälliset määritykset.
Magnetismi on elektronikentän tasapainotila tai se hetki jolloin kenttä ohittaa tasapainotilan.
Elektronikentän tasapainotila tarkoittaa sen normaalitilaa, magneettista tilaa. Elektronikenttä on spiraali protonin ympärillä, mutta se ei voi olla samanlainen 360 asteen avaruuskulmassa. Spiraalin täytyy muuttua pyörteeksi "napa-alueilla". Näin syntyy magneettisuus napoineen, ja kaikilla maailmankaikkeuden protonimagneeteilla pyörimissuunta on sama. Vastakkainen pyörimissuunta tarkoittaisi antimateriaa.
Sähkö on elektronikentän poikkeama tasapainotilastaan.
JänniteJos kenttä saatetaan värähtelyliikkeeseen, se vapauttaa energiaa sähkömagneettisena säteilynä (spektri). Tällöin elektronikentän sähköinen ja magneettinen tila vuorottelevat. Säteilyn eri aallonpituudet aiheutuvat elektronikentän spiraalirakenteesta. Pysyvämpää poikkeustilaa kuvaa vieressä oleva piirros. Siinä punainen pallo kuvaa atomin ydintä, ja elektronikenttä on venynyt ovaalin muotoiseksi. Piirros kuvaa atomia jännitteisessä tilassa, esimerkiksi johtimessa.
Kun atomi on magneettisessa tilassa, sen osasilla ei ole sähkövarausta lainkaan! Tämä on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mihin olemme oppineet uskomaan. Sähkövarausta on pidetty hiukkasen pysyvänä ominaisuutena, samantapaisena kuin sen massaa. Kun atomi on sähköisessä tilassa, sen ydin muodostaa yhden yhtenäisen varauksen, jonka suuruus on riippuvainen protonien määrästä. Protonit eivät ole erillisesti varautuneita eivätkä hyljeksi toisiaan. Atomin ydin on musta aukko, ja magnetismi ja sähkö ovat mustan aukon ominaisuuksia.
Monet sähkömagnetismiin liittyvät asiat saavat nyt luontevat selityksensä. Otetaan esimerkiksi sähkövirta, joka on selitetty ns. vapaitten elektronien liikkeenä. Selitys ja itse tapahtuma ovat keskenään monin tavoin ristiriitaisia. Sähkövirta etenee johtimessa heti virran kytkeytymisen hetkellä lähes valon nopeudella, vaikka elektronit ehtivät tuskin liikahtaa paikoiltaan. Entä mitä tapahtuu johtimessa, jossa on jännite? Miten se eroaa johtimesta, jossa jännitettä ei ole? Teoria vapaitten elektronien liikkeestä ei selitä sähkövirtaa millään tavoin, ei myöskään jännitettä, sähkönvastusta tai mitään muutakaan ilmiöön liittyvää. Käytännössä se ei ole ongelma, sillä sähköä osataan käyttää, teoriasta huolimatta. Teoria vapaitten elektronien liikkeestä pitäisi virheellisenä hylätä.
Edellä oli piirros atomista jännitteisessä tilassa. Kuvittele johdin, jossa kaikki atomit ovat tuossa tilassa, ja ne ovat saman suuntaisesti jännittyneet. Kun virta kytketään päälle, johtimessa tapahtuu ketjureaktio peräkkäisten atomien suunnassa. Elektronikenttä irtautuu atomin ytimestä ja valloittaa läheisimmän atomin ytimen, joka samalla hetkellä menettää oman elektronikenttänsä seuraavalle atomille jne. Tämä tapahtuu siksi, että atomit pyrkivät takaisin tasapainotilaansa. Ketjureaktio etenee liki valon nopeudella, paitsi johtimessa myös esimerkiksi salamassa.
Jotkin metallit ovat hyviä sähkönjohtimia, joitakin muita voidaan käyttää vastuksina. Ero riippuu kidehilojen rakenteesta, myös atomien magneettisista asennoista kidehilassa. Eroja on myös metallien magneettisissa ominaisuuksissa, samoista syistä johtuen. Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä perustuu teoriaan atomien elektronikuorista, ja siinä tarkoituksessa teoria on toiminut hyvin. Onko meillä varaa hylätä sellainen teoria ja aloittaa alusta? Mielestäni kyllä, sillä oikeilla raiteilla kehitys tulee etenemään räjähtäen.
Sähköinen ja magneettinen vuorovaikutus on tähän asti selitetty fotoneilla. Käytännössä se selitys on yhtä mahdoton kuin gravitonit painovoimalle. Tämän teorian perusedellytys on, että atomi ja sen painovoimakenttä muodostavat kokonaisuuden, jossa toinen ei voi olla olemassa ilman toista. Se johtaa päätelmään, että vapaita protoneja ja vapaita elektroneja ei ole olemassa. Tuo on totta vain puoliksi, sillä vapaita elektroneja täytyy olla. Mutta miten? Se oli toistaiseksi vaikein ongelma ratkaista.
Sähkökenttä poikkeaa monin tavoin painovoimakentästä. Selkein ero on se, että sähköinen voima on aina kahden hiukkasen välinen. Atomin sähköisessä tilassa protoni ja elektroni vetävät toisiaan puoleensa. Edellä oli piirros atomista jännitteisessä tilassa, ja se kuvaa ko. vetovoimaa. Elektronia voidaan vetää kauemmaksi protonista, jolloin sen kenttä pitenee ovaalista säikeeksi. Koko ajan protoni on todellisuudessa elektronikentän sisällä, sen toisessa päässä. Säikeeksi pidentynyt atomi on kuin jännitetty vieteri, joka pyrkii takaisin tasapainotilaansa. Negatiivisesti varautunut elektroni on aina muodoltaan pitkulainen.
Mutta miten vapaita elektroneja syntyy? Valosähköinen ilmiö ja eräät kvanttifysiikan ideat auttoivat siihen, että palat alkoivat loksahdella paikoilleen. Värähtelevä elektronikenttä lähettää säteilyä, ja tämä säteily on tosiasiassa itsensä, elektronikentän monistamista. Säteilyn yksi aallonpituus vastaa yhtä elektronikenttää, ja suotuisissa olosuhteissa se voi sellaiseksi muuttua. Valosähköisessä ilmiössä riittävän energinen säteily irrottaa elektroneja metallin pinnasta. Selitys on että säteilyn yksi aallonpituus valtaa yhden elektronin paikan joltain metallin atomilta.
Mutta miten läheiset atomit saavat tietonsa toistensa sähköisistä tai magneettisista tiloista? On palattava niihin perusteisiin, joilla putoava tila määriteltiin. Putoava tila ei ole ainetta, joka jakautuisi eri painovoimakeskuksiin, kuten Maahan ja Kuuhun. Se ei myöskään jakaannu eri atomeihin, ei edes eri protoneihin. Kullakin protonilla on oma kenttänsä, ja ne kentät ovat kosketuksissa toisiinsa myös sen alueen ulkopuolella, mitä nimitetään atomiksi. Muutokset atomien sähköisissä tai magneettisissa ominaisuuksissa välittyvät muille atomeille näiden kenttien muutoksina.
Kullakin atomin protonilla on oma erillinen painovoimakenttänsä, ja sellainen kenttä on pienin mahdollinen painovoiman yksikkö, painovoiman kvantti. Kun ja jos teoriaa ryhdytään kehittämään pitemmälle, yksi rajoitus painovoimakentälle on välttämätön: se ei läpäise mustaa aukkoa vaan joutuu sen kiertämään. Tämä tulee tärkeäksi viimeistään silloin, kun aletaan pohtia, miten vetyä raskaammat alkuaineet muodostuvat. Eli millä edellytyksillä mustat aukot saadaan pysyvästi toistensa läheisyyteen.
Kun tähtien kuumuudessa ja paineessa atomien ytimet yhtyvät raskaammiksi ytimiksi, yhtyvillä ytimillä pitää olla valtava nopeus. Se nopeus ei voi mihinkään kadota, vain luonne muuttuu. Entinen liikenopeus muuttuu uuden, suuremman ytimen osasten kiertonopeudeksi ytimessä. Nopeus on sitä suurempi mitä raskaammasta alkuaineesta on kysymys.
Tämä liittyy radioaktiivisuuteen siten, että radioaktiivisen aineen puoliintumisaikaan ei voida millään tunnetuilla kemiallisilla tai fysikaalisilla keinoilla vaikuttaa. Ja ytimen sisäisiin nopeuksiin ei voida. Mutta raskaat ytimet eivät ole täydellisiä ikiliikkujia. Jostakin syystä ne menettävät aikojen kuluessa energiaansa ja alkavat hajota.
Ytimet voivat olla pallomaisia, pitkulaisia tai useammista pallomaisista rykelmistä koostuvia. Radioaktiivisten alkuaineiden hajoamiskaavioista on mahdollista tehdä päätelmiä niiden ydinrakenteista.
Tehdään tutkimusmatka neliulotteiseen avaruuteen (putoava tila on neljäs ulottuvuus). Teoriassani totean että tapahtumat pitäisi nähdä oikeasta perspektiivistä, ja oikea perspektiivi on se perustila, jossa emme tunne minkään voiman vaikuttavan itseemme.
Leijut paikallasi jossain avaruudessa. Mutta sitten näet kaukaisuudessa pisteen, joka alkaa suureta. Tunnistat sen planeetaksi joka näyttää lähestyvän sinua kiihtyvällä vauhdilla. Et voi tehdä muuta kuin odottaa ja pelätä pahinta. Mutta planeetta ei sittenkään osu ihan kohti, se sivuuttaa sinut lähietäisyydeltä. Ja varsin kummallinen asia tapahtuu, sillä ohitushetkellä se muuttaa suuntaansa. Sinä olit koko ajan paikallasi, eikä edes hiuskarva päässäsi heilahtanut. Jos olisit ollut unessa, et olisi tiennyt mitään koko tapahtumasta.
Muutetaan tapahtumaa siten, että kaksi planeettaa lähestyy sinua eri suunnista. Onneksi ne eivät tälläkään kertaa osu, vaikka molemmat kulkevat aika läheltä. Säilyykö taas leijuva rauhallinen olotilasi entisellään? Tällä kertaa ei. Joudut aikamoiseen kieputukseen, ja se aiheutuu vuorovesivoimasta.
Kun leijut avaruudessa, voit liikkua lähes valonnopeudella johonkin verrattuna tai olla paikallaan, mitään eroa ei tässä suhteessa ole, etkä ole siitä tietoinen.
ominaisuus. Sitä sievennystä Newton ei tehnyt, koska hän loppuun saakka uskoi, että painovoima on voima.
Albert Einsteinin suhteellisuusteoria toi monia uusia ideoita painovoimaan. Einstein hylkäsi Newtonin näkemyksen, että painovoima olisi voima. Einstein päätteli, että avaruus ei olekaan absoluuttinen (eetteri), eikä myöskään aika ei ole absoluuttinen, kaikille sama. Einstein pyrki selittämään painovoiman aika-avaruuden kaareutumisena siten että aika on neljäs ulottuvuus. Teorian mukaan Maan pinnalla aika kuluu eri tahtiin kuin esimerkiksi Kuun rataetäisyydellä Maasta, ja Kuu kiertäessään Maata liikkuu tosiasiassa suoraviivaisesti eteenpäin.
Mutta mistä syntyy se pessimismi, että painovoima olisi jotakin, mitä mikään teoria ei voi koskaan selittää? Newtonin teoriassa kappaleet vetävät toisiaan puoleensa, Einsteinin teoriassa kappale muuttaa ympäröivän avaruuden sellaiseksi, että kappaleet näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Mutta kun kappaleitten välillä ei ole kuminauhoja, ja kun hyväksytään että painovoima ei sittenkään ole voima, törmätään ristiriitaan. Jos kappaleitten poikkeavan liikkeen painovoimakentässä aiheuttaa jokin toistaiseksi havaitsematon välitysmekanismi, hiukkasten liike tai aaltoliike, se ei koskaan voisi selittää painovoiman sitä erikoisluonnetta, että se ei ole voima. Kappaleitten pitäisi liikkua avaruudessa suoraan eteenpäin, ei toisiaan kiertäen. Tämän muuttamiseksi tarvittaisiin ulkopuolinen voima. Mutta vaikka sellainen voima olisi olemassa, se ei selittäisi painovoiman todellista luonnetta. Kuitenkin painovoiman välitysmekanismia jatkuvasti etsitään, melko varmasti turhaan. Einsteinin teoriassa avaruus kaareutuu, mutta miksi? Se jää abstraktioksi.
Umpikujasta voidaan päästä ulos ja eteenpäin vain todistamalla suhteellisuusteoria eräiltä osiltaan virheelliseksi. On palattava lähtökohtaan, Michelsonin ja Morleyn kokeeseen 1900-luvun alussa. Ennen koetta yleisesti ajateltiin, että Maa ja muutkin taivaankappaleet liikkuvat avaruuden eetterissä, ja liikkeen aiheuttama "eetterituuli" voitaisiin maanpinnalla mitata. Sellainen tuuli ei heiluta hiuksia, mutta se pitäisi näkyä valonnopeuden muutoksina. Valon pitäisi kulkea myötätuulessa nopeammin kuin sivu- tai vastatuulessa. Koe suoritettiin paikallisella valonlähteellä ja peilien järjestelmällä siten että valoa poikkeutettiin kulkusuunnastaan ja verrattiin sen nopeutta kahdessa, toisiinsa kohtisuoraan olevassa suunnassa. Kokeen tulos oli yllättävä: muutosta valonnopeudessa ei havaittu. Eetteriä ei siis olekaan olemassa!
Jos eetteriä ei ole olemassa, se tarkoittaa että MM:n koe voitaisiin suorittaa millä tahansa taivaankappaleella ja tulos olisi sama. Kappaleen oma liike eetterittömässä avaruudessa on suhteellinen ja itsessään merkityksetön. Mutta Einstein teki pitemmälle menevän olettamuksen, että valonnopeus on yleensäkin havaitsijan liiketilasta riippumaton.
Havaintojen mukaan maailmankaikkeus näyttää laajenevan lähes valonnopeudella, eli taivaankappaleet liikkuvat suhteessa toisiinsa suurilla nopeuksilla. Mutta olosuhteet eri taivaankappaleilla ovat nopeudesta riippumattomat. Oman tai muiden taivaankappaleiden liikkeen voi päätellä vain toisten taivaankappaleitten lähettämän valon puna- tai sinisiirtymistä. Mutta suhteellisuusteorian esimerkeissä käsitellään matkustamista avaruudessa ikään kuin joku voisi liikkua toisen pysyessä paikallaan. Yleensä toinen liikkuu lähes valonnopeudella, ja toinen pysyy paikallaan. Einstein ei käytännössä täysin ymmärtänyt eetterittömyyden merkitystä.
Suhteellisuusteoriassa käytetään termejä rautatieasema ja maanpinta kuvaamaan paikallaan pysymistä, kun taas rautatieasemalta tai maanpinnalta etääntyvät olisivat liikkeessä. Mutta eetterittömässä avaruudessa kaikki liikkeet ovat suhteellisia, eikä suhteellisuusteoria puhu totta. Suhteellisuusteoriassa noilla esimerkeillä pyritään osoittamaan, että liikkuvan ja paikallaan pysyvän havaitsijan aika kuluisi eri tahdissa. Mutta eetterittömässä avaruudessa havaitsijat vain loittonevat toisistaan tai lähestyvät toisiaan. Tilanne on aina symmetrinen, ja se tosiasia voidaan muuttaa toiseksi vain matemaattisella valheella.
Suhteellisuusteoria olettaa valonnopeuden olevan kappaleen liiketilasta riippumaton. Niin ei voi olla, vaan juuri valonnopeuden muutoksista voidaan liikenopeuksia ja -suuntia mitata. Nopeuden muutokset näkyvät puna- tai sinisiirtyminä. Ajatellaan vaikkapa lentoaseman tutkaa, joka mittaa alusten liikkeitä, suuntia ja nopeuksia. Voiko joku todellakin uskoa, että tutkan signaali kohtaa kunkin lentokoneen aina samalla nopeudella, koneen omasta liikkeestä riippumatta?
Suhteellisuusteoriassa ajasta on tehty muuttuva suure kuten paino tai etäisyys. Edelleenkään mikään tutkimustulos ei sitä olettamusta tue. Innokkaimmat suhteellisuusteorian kannattajat uskovat, että todisteita olisi olemassa kasapäin, mutta ei ole ainoatakaan. On vain väärinkäsityksiä atomikellon toiminnasta (kiihtyvyyden vaikutus), ja väärinkäsityksiä siitä, mitä objektiiviselta tutkimukselta edellytetään. Useissa tapauksissa itse teoriaa on pyritty käyttämään itsensä todistamiseen.
Suhteellisuusteorian puutteista ja virheistä huolimatta täytyy sanoa, että Albert Einsteinin kaltaista neroa ei ehkä koskaan enää synny. Avaruuden kaareutuminen ja massan suhde energiaan olivat mahtavia löytöjä, ja monet muut näitten lisäksi. Ehkä suhteellisuusteorian suurin virhe onkin se, että se on liian hyvä teoria. Se onnistui pysäyttämään teoreettisen fysiikan kehityksen vuosikymmeniksi.
Edellä sanoin, että jos voisimme nähdä tapahtumat oikeasta perspektiivistä, voisimme nähdä maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on. Mutta mikä on oikea perspektiivi? Sen täytyy olla se tila, jossa emme koe minkään voiman vaikuttavan meihin, eli vapaa putoamisliike. Mutta jos vapaa putoamisliike on perustila, silloin koko maailmankaikkeus muuttuu toisenlaiseksi. Tästä on enää lyhyt hyppy asian ytimeen.
Kun painovoima ei ole voima, ja kun avaruuden perustila on vapaa putoamisliike, vain yksi johtopäätös on mahdollinen: itse tila on vapaassa putoamisliikkeessä. Kappaleet putoavat ilman että mikään voima vetäisi niitä puoleensa. Kun tila putoaa, ne putoavat sen mukana. Ja tällaisessa putoamisliikkeessä tilan suhteellisen kiihtyvyyden pitää olla sama kuin Newtonin painovoimalaissa, eli kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Mutta miksi niin on, siihenkin löytyy selitys.
Kun avaruus putoaa 360 asteen avaruuskulmassa, miten se voitaisiin matemaattisesti esittää? Sellainen tapahtuma kokonaisuudessaan taitaa olla liian monimutkainen matemaattiseksi yhtälöksi. Otetaan putoavasta tilasta tarkasteltavaksi yksi siivu, pallon pinta supistuvassa pallossa. Supistuvassa pallossa on voimassa seuraava matemaattinen riippuvuus:
aA = vakio
jossa A on pallon pinta-ala millä hyvänsä etäisyydellä gravitaatiomassasta, ja a on painovoiman (putoavan tilan) kiihtyvyys tuolla etäisyydellä. Tämä on toistaiseksi ainoa matemaattinen yhtälö koko teoriassa. Muu tarvittava on siitä johdettavissa. Kullakin taivaankappaleella on oma aA-vakionsa. Maan aA-vakio on 5,015 x 1015 m2 / s2. Maan massa (M) saadaan siitä kiloina yhtälöllä
M = aA / 4πG
Siitä saadaan myös
a = GM / r2 (koska A = 4πr2)
eli painovoiman kiihtyvyys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Päädytään yhtälöön, jonka Newton jo melkein keksi.
Millainen on se maailmankaikkeus, jossa tila putoaa gravitaatiomassaan? Onko tila kuin vesi tai kaasu, jonka putoamisen voi mielessään hahmottaa. Se mielikuva on virheellinen kahdesta syystä. Putoavalla aineella olisi jokin muuttuva nopeus, kuten vedellä vesiputouksessa. Eetterittömässä avaruudessa nopeus on merkityksetön, kiihtyvyys ei. Toiseksi, putoavalla aineella olisi jokin tilavuus, jonka pitäisi jakautua eri suuntiin, kun aine putoaa eri gravitaatiomassoihin (esimerkiksi Maahan ja Kuuhun). Aineeton tila ei tässäkään toimi aineen tavoin, vaan samassa avaruuden pisteessä tila voi pudota useampiin suuntiin esteittä.
Putoava tila on neljäs ulottuvuus. Se selittää mm. valon riippuvuuden painovoimasta. Siitä on kiistelty, onko valolla massaa vai ei. Painovoimakentässä sillä ei ole merkitystä, koska putoava tila vaikuttaa kaikkeen, massalliseen ja massattomaan. Avaruus kaareutuu kuten suhteellisuusteoriassa, mutta sen olemus putoavana tilana ei edellytä mitään välitysmekanismia.
Putoava avaruus selittää ymmärrettävästi, miksi valon aallonpituus näyttää muuttuvan gravitaatiokentässä. "Näyttää muuttuvan" tarkoittaa, että se ei sittenkään muutu, vaan valonnopeus muuttuu. Erittäin voimakkaassa painovoimakentässä (musta aukko) valonnopeus kokonaan pysähtyy. Puna- ja sinisiirtymät, kappaleen liikkeestä tai painovoimasta aiheutuvat, tarkoittavat aina valonnopeuden muuttumista.
Aika on absoluuttinen, ja vapaassa putoamisliikkeessä kaikki maailmankaikkeuden atomikellot näyttävät samaa aikaa. Mutta ne toimivat virheellisesti, kun vapaasta putoamisliikkeestä poiketaan. Kiihtyvyys vaikuttaa atomikellon toimintaan, mikä on todettu mittauksin sentrifugissa. Vapaa putoamisliike on perustila, jossa mitään kiihtyvyyttä ei ole.
Tämä on nykytekniikalla tutkittavissa, ja kokeen tulos kumoaa joko suhteellisuusteorian tai putoavan tilan teorian.
Uudelle painovoimateorialle on usein asetettu eräitä ennakkovaatimuksia, yhtenä niistä Merkuriuksen (ja muidenkin taivaankappaleiden) perihelikiertymän selittäminen. Suhteellisuusteoriassa se selitään painovoimakentän pyörimisellä gravitaatiomassan mukana. Tässä teoriassa se voitaisiin selittää samalla tavalla, mutta se olisi väärä selitys. Perihelikiertymä ei liity suoraan painovoimaan, kyse on sivuvaikutuksesta. Taivaanmekaniikka jaetaan nyt kahteen eri tekijään, painovoimaan ja vuorovesivoimaan. Planeettajärjestelmä ei ole täydellinen ikiliikkuja vaan se menettää hitaasti energiaansa. Hävikki näkyy vuorovesivoiman puolella, ja siitä perihelikiertymät kertovat.
Mutta mikä on vuorovesivoima? Mikä sen aiheuttaa ja miten se määritellään? Ajatellaan Aurinkoa, Maata ja Kuuta. Maa kiertää Aurinkoa ja Kuu kiertää Maata. Mutta Maan pitää kiertää myös Kuuta Kuun painovoiman vaikutuksesta. Näitä kaikkia vaatimuksia on mahdoton täysin toteuttaa. Vuorovesivoima kuvaa niitä virheliikkeitä, jotka ristiriitaisista vaatimuksista aiheutuvat. Tarkasti määriteltynä vuorovesivoima on poikkeama vapaasta putoamisliikkeestä. Kun seisomme maanpinnalla, meihin kohdistuu vuorovesivoima.
Edelleenkään ei ole yksimielisyyttä siitä mekanismista, miten maapallon vuorovedet syntyvät. Kelpaisiko vastaukseksi vuorovesivoima? Maan pitäisi kiertää Aurinkoa tasaisella nopeudella, mutta Kuun vaikutus estää sen. Ainakin Maan nopeus Auringon suhteen muuttuu eniten juuri silloin kun vuorovedet maanpinnalla ovat voimakkaimmillaan. Tällainen tilanne on kahdesti kuukaudessa, silloin kun Maa, Kuu ja Aurinko ovat likipitäen samassa linjassa.
Eräissä galakseissa on kiertävien tähtien nopeuksista tehty havaintoja, jotka ovat painovoimalakien vastaisia. Galaksin uloimmat tähdet voivat pysyä galaksin keskuksen suhteen paikallaan tai kiertää keskusta väärään suuntaan. Mitään järjellistä selitystä ei ole löydetty, ja siksi on alettu etsiä pimeää ainetta avaruudesta. Se olisi ainetta joka on havaintolaitteille näkymätöntä. Pimeällä aineella ei tarkoiteta mustia aukkoja vaan jotakin laajalti levinnyttä massaa galaksien ulkopuolella. Kuitenkin, noille ristiriitaisille havainnoille on yksinkertainen selitys, eikä mitään pimeää ainetta tarvita. Taas pitää palata vuosisadan päähän MM:n kokeeseen, joka todisti että eetteriä ei ole olemassa. Mihin muuhun galaksin pyörimisen nopeutta voisi verrata kuin juuri eetteriin! Asettamalla oman havaintolaitteemme sopivaan pyörintäliikkeeseen voimme todeta että tutkittavan galaksin kaikki tähdet kiertävät samaan suuntaan ja painovoimalain edellyttämillä nopeuksilla.
Mihin tila putoaa? Toistaiseksi olen puhunut gravitaatiomassasta. Mutta todellisuudessa tila putoaa sinne, mistä painovoima aiheutuu, atomiin. Ongelmana on vain atomin malli elektronikuorineen. Siinä mallissa ei ole tilaa putoavalle avaruudelle, jonka pitäisi olla atomin olemassaololle välttämätön. Teoria elektronikuorista oli oman aikansa tuote, jota kukaan ei ole rohjennut kumota. Ei sittenkään, vaikka kvanttimekaniikka näkee elektronit toisenlaisina: ne eivät ole atomin pienimpiä pallosia vaan kooltaan atomin kokoisia ja olemukseltaan aaltomaisia. Atomi asettaa monia kysymyksiä, joihin ei ole koskaan vastauksia saatu. Mistä syntyy se valtava massan energia, jota Einsteinin yhtälö E = mc2 kuvaa? Ja miksi se energia ei pakene säteilynä avaruuteen? Tai miten positiiviset sähkövaraukset, protonit voivat olla ytimessä lähekkäin toisiaan hylkimättä? Entä jos kaikki nuo kysymykset saisivat kerralla yksinkertaisen ja järjellisen vastauksen? Eikö se olisi sen arvoista, että vanha atomin malli voitaisiin viimein syrjäyttää.
Viime vuosina on erilaisin perustein ehdotettu, että atomin ydin voisi olla musta aukko. Musta aukko on tutumpi ulkoavaruuden äärimmäisen tiheänä paikkana, josta edes valo ei pääse pakenemaan. Se on yleensä kuvattu valtavalla nopeudella pyöriväksi, ja pyörimisen on laskettu aiheuttavan sen, että painovoimakenttä sen lähietäisyydellä kiertyy spiraaliksi.
Kun tila putoaa atomiin, voisiko se pudota mustaan aukkoon? Mitään laskennallista estettä sille ei ole. Millainen on vetyatomi, jos niin tapahtuu? Protoni atomin ytimessä on putoamisen päätepiste, musta aukko, ja spiraaliksi kiertynyt painovoimakentän osa on elektroni. Protonin sisältämä energia sekä energian pysyvyys saavat luontevan selityksen. Protonin pinnalla putoavan tilan kiihtyvyys ylittää sen rajan, jonka takaa energia ei pääse säteilynä pakenemaan. Entä sitten useampi protoni atomin ytimessä? Protonin positiivinen ja elektronin negatiivinen varaus ovat ainakin sellaisia faktoja, joita ei ole lupa epäillä! Vai onko? Kukaan ei ole koskaan osoittanut, että atomin joillakin osilla olisi sähköinen varaus atomin normaalitilassa. Vain teoria on otaksunut niin. Mitä sitten ovat sähkö ja magnetismi?
Yleensä atomissa on useita protoneja ja elektroneja. Käsittelen nyt atomin ydintä yhtenä kokonaisuutena, samoin sen elektroneja. Muistutan että elektroni ei ole ydintä kiertävä pallonen vaan spiraaliksi kiertynyt painovoimakentän (putoavan tilan) osa atomiytimen ympärillä. Väärinkäsitysten välttämiseksi nimitän elektronia elektronikentäksi (uusi termi!). Kun sähkön ja magnetismin ominaisuudet käytännössä tunnetaan, uusi atomin malli tekee mahdolliseksi niiden täsmälliset määritykset.
Magnetismi on elektronikentän tasapainotila tai se hetki jolloin kenttä ohittaa tasapainotilan.
Elektronikentän tasapainotila tarkoittaa sen normaalitilaa, magneettista tilaa. Elektronikenttä on spiraali protonin ympärillä, mutta se ei voi olla samanlainen 360 asteen avaruuskulmassa. Spiraalin täytyy muuttua pyörteeksi "napa-alueilla". Näin syntyy magneettisuus napoineen, ja kaikilla maailmankaikkeuden protonimagneeteilla pyörimissuunta on sama. Vastakkainen pyörimissuunta tarkoittaisi antimateriaa.
Sähkö on elektronikentän poikkeama tasapainotilastaan.
JänniteJos kenttä saatetaan värähtelyliikkeeseen, se vapauttaa energiaa sähkömagneettisena säteilynä (spektri). Tällöin elektronikentän sähköinen ja magneettinen tila vuorottelevat. Säteilyn eri aallonpituudet aiheutuvat elektronikentän spiraalirakenteesta. Pysyvämpää poikkeustilaa kuvaa vieressä oleva piirros. Siinä punainen pallo kuvaa atomin ydintä, ja elektronikenttä on venynyt ovaalin muotoiseksi. Piirros kuvaa atomia jännitteisessä tilassa, esimerkiksi johtimessa.
Kun atomi on magneettisessa tilassa, sen osasilla ei ole sähkövarausta lainkaan! Tämä on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mihin olemme oppineet uskomaan. Sähkövarausta on pidetty hiukkasen pysyvänä ominaisuutena, samantapaisena kuin sen massaa. Kun atomi on sähköisessä tilassa, sen ydin muodostaa yhden yhtenäisen varauksen, jonka suuruus on riippuvainen protonien määrästä. Protonit eivät ole erillisesti varautuneita eivätkä hyljeksi toisiaan. Atomin ydin on musta aukko, ja magnetismi ja sähkö ovat mustan aukon ominaisuuksia.
Monet sähkömagnetismiin liittyvät asiat saavat nyt luontevat selityksensä. Otetaan esimerkiksi sähkövirta, joka on selitetty ns. vapaitten elektronien liikkeenä. Selitys ja itse tapahtuma ovat keskenään monin tavoin ristiriitaisia. Sähkövirta etenee johtimessa heti virran kytkeytymisen hetkellä lähes valon nopeudella, vaikka elektronit ehtivät tuskin liikahtaa paikoiltaan. Entä mitä tapahtuu johtimessa, jossa on jännite? Miten se eroaa johtimesta, jossa jännitettä ei ole? Teoria vapaitten elektronien liikkeestä ei selitä sähkövirtaa millään tavoin, ei myöskään jännitettä, sähkönvastusta tai mitään muutakaan ilmiöön liittyvää. Käytännössä se ei ole ongelma, sillä sähköä osataan käyttää, teoriasta huolimatta. Teoria vapaitten elektronien liikkeestä pitäisi virheellisenä hylätä.
Kuvittele johdin, jossa kaikki atomit ovat tuossa tilassa, ja ne ovat saman suuntaisesti jännittyneet. Kun virta kytketään päälle, johtimessa tapahtuu ketjureaktio peräkkäisten atomien suunnassa. Elektronikenttä irtautuu atomin ytimestä ja valloittaa läheisimmän atomin ytimen, joka samalla hetkellä menettää oman elektronikenttänsä seuraavalle atomille jne. Tämä tapahtuu siksi, että atomit pyrkivät takaisin tasapainotilaansa. Ketjureaktio etenee liki valon nopeudella, paitsi johtimessa myös esimerkiksi salamassa.
Jotkin metallit ovat hyviä sähkönjohtimia, joitakin muita voidaan käyttää vastuksina. Ero riippuu kidehilojen rakenteesta, myös atomien magneettisista asennoista kidehilassa. Eroja on myös metallien magneettisissa ominaisuuksissa, samoista syistä johtuen. Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä perustuu teoriaan atomien elektronikuorista, ja siinä tarkoituksessa teoria on toiminut hyvin. Onko meillä varaa hylätä sellainen teoria ja aloittaa alusta? Mielestäni kyllä, sillä oikeilla raiteilla kehitys tulee etenemään räjähtäen.
Sähköinen ja magneettinen vuorovaikutus on tähän asti selitetty fotoneilla. Käytännössä se selitys on yhtä mahdoton kuin gravitonit painovoimalle. Tämän teorian perusedellytys on, että atomi ja sen painovoimakenttä muodostavat kokonaisuuden, jossa toinen ei voi olla olemassa ilman toista. Se johtaa päätelmään, että vapaita protoneja ja vapaita elektroneja ei ole olemassa. Tuo on totta vain puoliksi, sillä vapaita elektroneja täytyy olla. Mutta miten? Se oli toistaiseksi vaikein ongelma ratkaista.
Sähkökenttä poikkeaa monin tavoin painovoimakentästä. Selkein ero on se, että sähköinen voima on aina kahden hiukkasen välinen. Atomin sähköisessä tilassa protoni ja elektroni vetävät toisiaan puoleensa. Edellä oli piirros atomista jännitteisessä tilassa, ja se kuvaa ko. vetovoimaa. Elektronia voidaan vetää kauemmaksi protonista, jolloin sen kenttä pitenee ovaalista säikeeksi. Koko ajan protoni on todellisuudessa elektronikentän sisällä, sen toisessa päässä. Säikeeksi pidentynyt atomi on kuin jännitetty vieteri, joka pyrkii takaisin tasapainotilaansa. Negatiivisesti varautunut elektroni on aina muodoltaan pitkulainen.
Mutta miten vapaita elektroneja syntyy? Valosähköinen ilmiö ja eräät kvanttifysiikan ideat auttoivat siihen, että palat alkoivat loksahdella paikoilleen. Värähtelevä elektronikenttä lähettää säteilyä, ja tämä säteily on tosiasiassa itsensä, elektronikentän monistamista. Säteilyn yksi aallonpituus vastaa yhtä elektronikenttää, ja suotuisissa olosuhteissa se voi sellaiseksi muuttua. Valosähköisessä ilmiössä riittävän energinen säteily irrottaa elektroneja metallin pinnasta. Selitys on että säteilyn yksi aallonpituus valtaa yhden elektronin paikan joltain metallin atomilta.
Mutta miten läheiset atomit saavat tietonsa toistensa sähköisistä tai magneettisista tiloista? On palattava niihin perusteisiin, joilla putoava tila määriteltiin. Putoava tila ei ole ainetta, joka jakautuisi eri painovoimakeskuksiin, kuten Maahan ja Kuuhun. Se ei myöskään jakaannu eri atomeihin, ei edes eri protoneihin. Kullakin protonilla on oma kenttänsä, ja ne kentät ovat kosketuksissa toisiinsa myös sen alueen ulkopuolella, mitä nimitetään atomiksi. Muutokset atomien sähköisissä tai magneettisissa ominaisuuksissa välittyvät muille atomeille näiden kenttien muutoksina.
Kullakin atomin protonilla on oma erillinen painovoimakenttänsä, ja sellainen kenttä on pienin mahdollinen painovoiman yksikkö, painovoiman kvantti. Kun ja jos teoriaa ryhdytään kehittämään pitemmälle, yksi rajoitus painovoimakentälle on välttämätön: se ei läpäise mustaa aukkoa vaan joutuu sen kiertämään. Tämä tulee tärkeäksi viimeistään silloin, kun aletaan pohtia, miten vetyä raskaammat alkuaineet muodostuvat. Eli millä edellytyksillä mustat aukot saadaan pysyvästi toistensa läheisyyteen.
Kun tähtien kuumuudessa ja paineessa atomien ytimet yhtyvät raskaammiksi ytimiksi, yhtyvillä ytimillä pitää olla valtava nopeus. Se nopeus ei voi mihinkään kadota, vain luonne muuttuu. Entinen liikenopeus muuttuu uuden, suuremman ytimen osasten kiertonopeudeksi ytimessä. Nopeus on sitä suurempi mitä raskaammasta alkuaineesta on kysymys.
Tämä liittyy radioaktiivisuuteen siten, että radioaktiivisen aineen puoliintumisaikaan ei voida millään tunnetuilla kemiallisilla tai fysikaalisilla keinoilla vaikuttaa. Ja ytimen sisäisiin nopeuksiin ei voida. Mutta raskaat ytimet eivät ole täydellisiä ikiliikkujia. Jostakin syystä ne menettävät aikojen kuluessa energiaansa ja alkavat hajota.
Ytimet voivat olla pallomaisia, pitkulaisia tai useammista pallomaisista rykelmistä koostuvia. Radioaktiivisten alkuaineiden hajoamiskaavioista on mahdollista tehdä päätelmiä niiden ydinrakenteista.
Tehdään tutkimusmatka neliulotteiseen avaruuteen (putoava tila on neljäs ulottuvuus). Teoriassani totean että tapahtumat pitäisi nähdä oikeasta perspektiivistä, ja oikea perspektiivi on se perustila, jossa emme tunne minkään voiman vaikuttavan itseemme.
Leijut paikallasi jossain avaruudessa. Mutta sitten näet kaukaisuudessa pisteen, joka alkaa suureta. Tunnistat sen planeetaksi joka näyttää lähestyvän sinua kiihtyvällä vauhdilla. Et voi tehdä muuta kuin odottaa ja pelätä pahinta. Mutta planeetta ei sittenkään osu ihan kohti, se sivuuttaa sinut lähietäisyydeltä. Ja varsin kummallinen asia tapahtuu, sillä ohitushetkellä se muuttaa suuntaansa. Sinä olit koko ajan paikallasi, eikä edes hiuskarva päässäsi heilahtanut. Jos olisit ollut unessa, et olisi tiennyt mitään koko tapahtumasta.
Muutetaan tapahtumaa siten, että kaksi planeettaa lähestyy sinua eri suunnista. Onneksi ne eivät tälläkään kertaa osu, vaikka molemmat kulkevat aika läheltä. Säilyykö taas leijuva rauhallinen olotilasi entisellään? Tällä kertaa ei. Joudut aikamoiseen kieputukseen, ja se aiheutuu vuorovesivoimasta.
Kun leijut avaruudessa, voit liikkua lähes valonnopeudella johonkin verrattuna tai olla paikallaan, mitään eroa ei tässä suhteessa ole, etkä ole siitä tietoinen.
...että yleensä noissa juna ja avaruusalus esimerkeissä tilanne ei ole symmetrinen, vaan toinen osapuoli joutuu kiihtyvyyden kohteeksi, ja tämä rikkoo symmetrian.
Lisäksi seuraava:"Einsteinin teoriassa kappale muuttaa ympäröivän avaruuden sellaiseksi, että kappaleet näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Mutta kun kappaleitten välillä ei ole kuminauhoja, ja kun hyväksytään että painovoima ei sittenkään ole voima, törmätään ristiriitaan."
Tässä kyse on vain siitä ettet kykene ajattelemaan asiaa oikein, sopivasti kaareutuneessa avaruudessa kappaleen itsensä kannalta suora rata vain kulkee kaareutumisen keskipisteen ympäri. Ei tarvita mitään voimaa sinänsä, koska itse avaruus nyt vaan sattuu olemaan massan lähellä sikäli poikkeuksellisessa tilassa että suora reitti itseasiassa vääntyy vallan muuksi.
"Suhteellisuusteoria olettaa valonnopeuden olevan kappaleen liiketilasta riippumaton. Niin ei voi olla, vaan juuri valonnopeuden muutoksista voidaan liikenopeuksia ja -suuntia mitata."
Ei mitata. Valonnopeus ei muutu. Puna ja sinisiirtymässä on kyse dopplerilmiöstä, ko. ilmiössä säteilyn taajuus muuttuu, vaan ei nopeus.
Esim. lähestyvän ambulanssin ääni ei kulje yhtään paikallaan olevan ambulanssin ääntä nopeammin, eikä poistuvan yhtään paikallaan olevaa hitaammin, taajuus muuttuu.
Yleensäkin kiinnostaa tietää mikä on lähteesi tuolle pitkälle teorialle, siinä ainakin esitetään sen sortin väitteitä, ettei kovinkaan suuri määrä ammattifyysikoista ehkä niitä lainkaan hyväksy.
Maailmankaikkeudella ei ole kuin kolme makroskooppista avaruusulottuvuutta ja aika. 5 ja 12 ulotteisuudella on merkitystä lähinnä joissain säie-teorioissa ko. ylimääräiset ulottuvuudet ovat käpertyneet itseensä eivätkä vaikuta makroskooppisesti mitenkään.
Ja hyvä niin. Esim. painovoima ja sähkömagneettinen säteily käyttäytyisivät makroskooppisesti useampiulotteisessa universumissa eri tavalla kuin nyt. Säteilyhän mm. heikkenee etäisyyden neliössä. Ja näin on koska sätelyn voimakkuus on oikeastaan riippuvainen sen pinnan alasta mille säteilee, kun pallon säde kaksinkertaistuu nelinkertaistuu pinta-ala. Jos ulottuvuuksia olisi useampi säteily heikkenisi paljon nopeammin, koska pinta-ala kasvaisi esim. neliulotteisella pallolla säteen kuutiossa, viisiulotteisella säteen neljännessä potenssissa jne..
Sähkömagneettisen säteilyn ja painovoiman käyttäytyminen niinkuin ne tekevät ovat vahvoja todisteita kolmiulotteisen makroskooppisen universumin puolesta.
PUNIKKEJA???????
Dear Eki.Juttuhan on niin että anarkistit ja Marxilaiset uskovat monessa asiassa samoin mutta eriävät myös ajatuksineen (monessa asiassa) esim.minä en anarkismin ystävänä usko tai uskottele työväenluokan olevan joku"jumalainen rotu",joka yksinään ratkaisisi ihmiskunnan kaikki ongelmat.Marxilaiset uskovat että "johtajuus" on tosiasia ja tosi asiassahan he antoivatkin maailmalle Stalinin,vaikka nykyään he kiemurtelevat mielellään ulos "tästä pikkujutusta" selitellen niitä näitä.Anarkismia on sitten montaa lajia.
Ei ihminen enää mitään tasoja saavuta tästä ajasta alkaa alamaki, jonka aikana vain kaikenlaiset pakot ja totalitaarisuus lisääntyvät. Muutos tapahtuu huomaamattomasti, mutta väistämättä. Pieni eliitti elää yltäkylläisyydessä. Suurin osa ihmisistä joutuu tyytymään entistäkin vähempään.
Demokratia lakkautetaan epäonnistuneena kokeiluna. Käyttöön tulee uusia entistä tehokkaampia keinoja hajottaa mielenosoitukset ja mellakat. Hallitseva luokka ottaa käyttöön teknologiaa, jossa miljoonan ihmisen mellakan lopettaminen sujuu yhtä vaivattomasti kuin parin napin painaminen tietokoneista.
Niin,olen kuullut puhuttavan demokratiasta mm.aikapommina,joka on viritetty muutama tuhat vuotta sitten Kreikassa ja purkautuu nyt kaikenmaailman "white-wolfeina"fasismina..,et cetera.Olen tietoinen tästäkin puolesta,mutta jos uskoisin näin,pettäisin tavallaan itseni ja vetäisin itseni.Pessimismi toimii usein pahan petikaverina.Mutta kiitos älykkäästä kommentistasi.Ymmärrän pointtisi.
Itse olen ajatellut asiaa niin lähinnä buddhalaisuuden pohjalta, että kaikelle vaaditaan vastavoimansa eikä niitä voi erottaa toisistaan. Kun vanha kaatuu on jotain tultava tilalle tai vastaavasti kun uutta syntyy vanhan on väistyttävä tieltä. On turhaa väitellä kumminpäin, koska asia ilmenee kummminkin päin.
Eli toisin sanoen totalitarismin ja diktatuurin vahventumisen rinnalla muodostuu myös ilmiön vastapuoli.
Nykyisten "tiedemiesten" tutkimusten mukaan,maailma on n.4,5 miljardia vuotta vanha.Buddhalaiset kirjoitukset ovat kuitenkin kertoneet tämän asian jo tuhansia vuosia sitten.On ne ihmiset olleet tyhmiä aikoinaan :))
Olen huomannut, että Zen buddhalaisuudessa ja suomalaisuudessa on hyvin paljon samankaltaisuuksia. Hiljaisuus, askeettisuus, luonnonläheisyys, minimalismi, totuudentavoittelu ilman sanoja. Ainakin jos jotain, niin kulttuurimme on paljon lähempänä buddhalaisuutta kun amerikkalaista egoistista kulttuuria jota tällä hetkellä tuputetaan mieliimme.
Jostain kumman syystä tuli mieleen että se 5 miljardia vuotta vanhna sykli oli hindujen eikä buddhalaisten... Buddhalaisilla ei edes ole mitään mytologisia tekstejä, vaan kirjoitukset keskittyvät buddhan opetuksiin. Lisäksi taisi käydä niin hupsusti, ettei nykymaailma ollut siinä 4.5 miljardin kohdalla vaan maailman piti väliaikasesti loppua niillä main. No onneksi se tulee pian takaisin ja voimme yrittää levittää anarkismia uudella innolla, mikäli kukaan syntyy ameebaa kehittyneemmäksi ennen kun 4 miljardia vuotta on kulunut...
Tässä esimerkki anarkistin ihannemaasta, jossa ei poliisi ole ihmisiä häiritsemässä:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/4041315.stm
Kokeilemisen arvoista?
Miksi te anarkohuligaanit teoretisoitte millaista anarkistinen ihanneyhteiskunta olisi? Sellainen on jo olemassa Somalian Mogadishussa.
Luulisi jo olevan kovasti anarkisteja menossa pyhiinvaellusmatkalle ihanneympäristöönsä...
Pitää potkia nilkkaan kun aikuiset puhuvat liian vaikeita?
Tosiaan.Nyt menee yli hilseen.Its too hard!
Lyhyestä virsi kaunis. Totuus tekee joskus kipeää.
Anarkismi on hyvin monissa tunteita herättävä asia joka yritetään lakaista maton alle. Yleensähän ongelmat ratkaistaan käsittelemällä niitä. Anarkismi on ongelma, mutta sitä kannattavat elävät sitä. Ainoat päätösvallassa olevat virkamiehet jotka keskittyvät protestoivien ajatuksiin ovat poliisit, sillä poliisi on tämä "matto" jonka alle ongelmat lakaistaan. Kantaa ei oteta, alkeellista. Tuhotaan vain vastavoima. Karpolla olkoot asiaa, mutta ketään ei vittu oikeasti kiinnosta. Eletään sen mukaan että kärsivien pitäisi olla hiljaa tai pärähtää uskoon, kunhan ei tuo asiaa julki (tabu).
Missä olet seurannut anarkismia? Oletko kenties ns.sosiaaliämmä? Miten sinä pärjäät kiiltokuvia keräilevän miehesi ja asuntolainan kanssa? Puhut anarkismista ikäänkuin sairautena,jota pitäisi "käsitellä".No,miten sinä käsitteli anarkismia kirjoituksessasi.Lähestyit aihetta tyypillisen pikkuporvarilliseen ja ylimieliseen sävyyn.Luuletko pääseväsi edes järkevään keskustelukontaktiin ihmisen kanssa,jota pidät ongelmaisena/yhteiskunnan mätäpaiseena?
Kieltämättä tämä on yksi typerimpiä ja läpinäkyvimpiä kirjoituksia,joita olen eläessäni lukenut.Vaikuttaa tosiaan siltä että tämä "anarkismia" seurannut henkilö on ns.sosiaaliämmä,opettaja tai joku muu.Hän on törmännyt johonkin murrosikäiseen,jolla on sid vicious paita ja tämä teini on näyttänyt keskisormea.Siitä tämän kuraattorin 60-lukulaiset pasmat ovat menneet sekaisin.On meinannut tulla pissi marimekko kaapuun ja hän on juossut puuhelmikorut kilkattaen vessaan itkemään.Kenties on mielessä käynyt jopa 40 vuotta päässä olleen patatukka kampauksen modifointi uudenlaiseksi.Kuitenkin ko.kirjoittaja käyttää sanaa "vittu".Hän tuntee näin samaistuvansa kohteeseensa (pelastettaviin nuoriin) ja tuntee ehkä hetken itsekin,jonkinlaista epämääräistä kapinallisuutta.Minä sanoin vittu! Kotona voi sitten katsella leijaa rakentavaa nyhväri-äijää ja ajatella,etten minä ainakaan ole vielä tuollainen.Itse anarkia,vuosisataisine teorioineen onkin sitten,sanotaanko vaikka "Pirkko-Liisalle" aivan hepreaa.Mutta tarvitseeko hänen oikeassa olemisen tuskassaan vaivata päätään Proudhonilla,Bakuninilla..,et cetera.Pääasiahan on toimia kasvattajana ja valistajana.
Tsori vaan pilata sun hyvä mouhoaminen, mutta toihan on selkee trolli. Niitä riittää tällasilla foorumeilla.
Janne, nyt taisit harhautua luulemaan toisesta kirjoittajasta liikoja. Sitten kun nuo luulot pääsevät elämään omaa elämäänsä, ei järjellä ja totuudella enää ole väliä, vaan päädytään väkisinkin tilanteeseen, joka on mieletön ja jossa keskusteluyhteys ei enää ole mahdollinen.
Minussa SkalJ:n kirjoitus herätti aivan toisenlaisia mielleyhtymiä ja ajatuksia:
"Anarkismi on hyvin monissa tunteita herättävä asia joka yritetään lakaista maton alle."
Totta. Anarkismi herättää suuria tunteita, koska kyseessä on laajasti demonisoitu ja vääristelty aate. Vallanpitäjät kokevat ymmärrettävästi anarkistisen kumouksellisuuden uhkana omalle asemalleen, etuoikeuksilleen ja käsityksilleen. Toisaalta anarkismi hämäräperäisenä ja vääristeltynä aatteena kerää kannattajikseen myös ihmisiä, joiden näkemykset ja käytännöt eivät välttämättä ole lainkaan anarkismin mukaisia, vaan kyse on vain halusta sitoutua johonkin "alakulttuuriseen" tai "pelättyyn".
"Yleensähän ongelmat ratkaistaan käsittelemällä niitä."
Ongelmat todellakin ratkaistaan käsittelemällä (konkreettisesti toimimalla & käsittämällä siis ymmärtämällä), ei torjumalla, luulottelemalla tai demonisoimalla.
"Anarkismi on ongelma, mutta sitä kannattavat elävät sitä."
Anarkismi on ongelma valtiollis-yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja sellaisena sitä käsitellään. Se tosiasia, että anarkismin kannattajat elävät anarkismia, on jo sinällään riittävän suuri vasta-argumentti systeemin harjoittamalle käsittelylle. Kuinka elävä anarkismi tai anarkistinen elämä voisi muka olla "ongelma"?
"Ainoat päätösvallassa olevat virkamiehet jotka keskittyvät protestoivien ajatuksiin ovat poliisit, sillä poliisi on tämä "matto" jonka alle ongelmat lakaistaan."
Mikä taas on poliisin kyky ymmärtää tai käsittää jotain anarkismia, joka menee järjestään yli keskivertohilseen? Ei poliisilla ole koulutusta tai taitoja käsittää protestoivien ajatuksia, vaan "systeemin vartija se poliisin on työ/ poliisi hippejä pampulla lyö" -taidot riittävät tuon ammatin harjoittamiseen.
"Kantaa ei oteta, alkeellista. Tuhotaan vain vastavoima."
Jälleen tämä kuvaa systeemin suhtautumista anarkismiin/ anarkisteihin. Mutta voiko vastavoimansa tuhota? Todennäköisemmin tämä alkeellinen toiminta tuottaa vain lisää vastavoimaa, mikä onkin ainoa lohdullisuus asiassa.
"Karpolla olkoot asiaa, mutta ketään ei vittu oikeasti kiinnosta."
Systeemiä eivät sen omat tai tuottamat epäkohdat kiinnosta. Moraalisesti ajatellen pitäisi kuitenkin kiinnostaa.
"Eletään sen mukaan että kärsivien pitäisi olla hiljaa tai pärähtää uskoon, kunhan ei tuo asiaa julki (tabu)."
Niinpä, tätähän herrat, niin maalliset kuin taivaallisetkin ovat alamaisilleen jaksaneet opettaa. "Turpa kiinni ja tee kuten käsketään!", "turpa kiinni tai muuten!" Kuitenkin siinä missä on kärsinyt osapuoli ja kärsimyksestä hyötynyt osapuoli, siinä on perustavanlaatuinen riita, le differend. Toisaalla systeemi, joka väittää olevansa paras mahdollinen kaikista, kiistäen aiheuttavansa mitään pahaa. Toisaalla hätä ja kärsimys, nälkä, massamurhat, eriarvoisuus ja ihmisyyden riisto. Se on monessa asiassa "hys-hys tai olet hysteerikko", ja jos uhkailuista piittaamatta kerrot, mitä on tapahtunut tai miten asiat ovat (annat "todistajanlausuntosi"), huomaat hyvin nopeasti istuvasi syytettyjen penkillä.
Mielestäni ns.keskusteluyhteys on läpeensä vastenmielinen ajatus.Toinen juttu mielestäni osa anarkian voimaa onkin juuri ns.hämäräperäisyydessä.Juttu vesittyisi Mirja Pyykön keskustelutilaisuuksissa.Lopulta jäisi vain jotakin "suvaittua" hovianarkiaa.Se,että anarkia herättää suuria tunteita on mielestäni hyvä.Vierivät kivet eivät sammaloidu.Anarkismi on ongelma valtiollis-yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna mutta antamalla tuolle peukalon,se vie koko käden.Sitten oletkin osa valtiollis-yhteiskunnallista ongelmaa,et anarkisti "ongelmaa".
Tai jos annetaan, niin ainoastaan siksi, että saadaan siihen takertuva hyökkäävä osapuoli selätettyä ja tehtyä vaarattomaksi. Aikidon keinot. Anarkian voima.
Ymmärrän :)) Tuo oli muuten aika hyvä.Myönnän erehtyneeni.Anteeksi.
Kuulostit ihan papilta. "Oppimme on oikeassa, minkä tiedän jo etukäteen. Vaikka mitä todisteita tulisi oppiamme vastaan, suljen korvani ja sanon todisteita vääriksi, jotta voisin tuudittautua siihen uskoon, että olen oikeassa. Kaiken minkä meidän porukka tulee tekemään hyväksyn jo etukäteen."
Hämäräperäisyyden ylistyksen taakse piiloutuminen vesittää sen, että onttoa ajatteluanne voisi järkisyin vastustaa ja ampua alas pilvilinnojanne.
Ai.Taas yksi sankari.Nyt Atte Ateisti niminen mies?
Ateismi vaatii paljon uskoa.Esitä ne järkisyyt,joilla ammut alas "pilvilinnoja"??
Päinvastoin. Eikö ateismi ole äärimmäistä uskon heikkoutta? Uskon nollatila?
Ja Jeesuksen vuorisaarnan mukaan heikkouskoisten on maailma...