Minkälaisia vaikutuksia on nuoren ihmisen psyykeen kehittymiseen tai vääristymiseen on sellaisella toiminnalla, jossa asianomainen houkutellaan tai jopa kirkon arvovaltaa käyttäen henkisesti pakotetaan hyvin erikoislaatuisissa olosuhteissa kuolleen vainajan sijaiseksi?
Olisiko kysymyksessä sittenkin henkinen väkivalta?
Voisiko joku kertoa tuntemuksistaan tuollaisessa tilanteessa.
Turust
Olisiko kysymyksessä sittenkin henkinen väkivalta?
Voisiko joku kertoa tuntemuksistaan tuollaisessa tilanteessa.
Turust
Vastaukset 26
Vanhimmat
MAP-kirkon nuorilla on tyypillisesti kova hinku päästä temppelimatkalle. En ole kuullut, että joku olisi pitänyt houkutella tai painoastaa temppeliin. En usko, että nuoret ajattelevat toimituksia mitenkään negatiivisena asiana ja he varmastikin tuntevat tekevänsä palvelusta vainajalle.
On tietysti mahdollista, että joku saa jotain karmaisevia ajatuksia, mutta en ole koskaan kuullut / nähnyt mitään sellaista. Uskoisin, että nuoret ovat suhtautuneet temppelimatkaan lähinnä sosiaalisena retkenä, jossa aikaisemmin on ajettu porukalla bussin kanssa sveitsiin saakka ja viime vuosina laivalla tukholmaan. Luulen, että suurin osa ei ole ajatellut tuota temppelihommaa sen pitemmälle, kuin että tehdään sukellustyötä pari tuntia ja sitten on hyvä mieli kun on palveltu herraa. Porukalla voidaan sen jälkeen jutella niitä näitä ja käydä pizzalla.
Monet nuoret ovat pitäneet puheita sunnuntaina kirkossa temppelimatkan jälkeen. Joidenkin kohdalla kokemus on ollut kovin hengellinen ja pyhä. Ei kai sitä sovi kiistää, jos ei ole itse koittanut...
alkoholinkäytöstä antaa viitteitä että nuoriso on pikkuhiljaa alkoholisoitumassa... jonot ovat huimaavan pitkät hoitolaitoksiin ja verorahoja käytetään tähän typerään nuorten itse itselleen aiheuttamaan ongelmaan!
Ehdoitan kaikki vieroitusohjelmat itse kustannettaviksi, niin voimme käyttää verorahoja parempiin aioihin kuten ongelman ennaklta ehkäisyyn tai alkoholisoituneiden perheiden lasten hyväksi! Monet lapset joutuvat pakoon aikuisten alkoholin käyttöä samoin myös naiset useimmiten.
Miksi valtio kannustaa ihmisiä alkoholin käyttöön ... siksikö että veronmakasajat sitten kiltisti maksaisivat heidän itselleen aiheuttamien vaurioiden korjaamisessa!
ammattilainen avaukseni aihe tuli minulle muistellessani oman lapsuuteni uskontoon liittyviä kokemuksia. Saamani uskonnon opetus oli täysin silloisen yleisen moraalikäsityksen mukaista. Asuinpaikallani ei myöskään ollut merkittäviä muita uskonnollisia suuntauksia.
Kuitenkin tuo kirkkojen ympäristö oli ainakin minulle jotenkin pelottava vaikka olin saman opetuksen piirissä kuin kaikki muut ja ympäristöni oli siten ristiriidaton.
En muista, että koskaan olisin nuoruudessani omatoimisesti tai täysin vapaaehtoisesti pyrkinyt mihinkään kirkkoon liittyviin toimintoihin. Jopa rippikoulun käymiseen liittyi selkeästi ympäristön painostus.
Omaksumamme moraali nuoruudessamme perustuu tietysti täysin ympäristön asettamiin normeihin ja täten ymmärrän ja uskon täysin mitä kerroit.
Kuolema on meille kuitenkin ulottuvuus, jota emme lopulta kykene ymmärtämään, emme varsinkaan lapsena ja näin jokin pitkäperjantain jumalanpalvelus oli ainakin minulle pitkään suoranainen kauhistus.
Minä en omalle kohdalleni voi ymmärtää muuta seurausta kuin pakokauhun jos joutuisin kuolleen sijaiseksi. En kykene uskomaan, että minua sellaiseen saataisiin psyykattua millään menetelmällä. En liioin kykene ymmärtämään kuinka tuollaiseen, lopulta kuitenkin mystiseen toimintaa voidaan suhtautua luontevasti. Tällaisesta fobiasta en ole kuitenkaan kokenut olevan minulle haittaa.
En liioin usko, että uskoa ja siihen liittyviä moraalikäsityksiä voidaan vaihtaa päällystakin tavoin. Pikemminkin uskon, ettei uskoa jos se on syvälle kayvää ja todellista ei voida ollenkaan vaihtaa. Harkitsemattomissa uskonvaihdoista monet ovat joutuneet vakakaviin henkisiin kriiseihin.
Tällaisia ikäviä tapauksia olen muutamia tavannut omassakin tuttavapiirissäni.
Turust
Exmorolle. Lokerot sekosisivat minulta.
Turust
Minä en ole koskaan ollut ns. temppelimatkalla enkä tehnyt sijaistoimituksia. Ei vaan tehnyt mieli / ei kiinnostanut. Sen sijaan kirkkoon minut pakotettiin joka sunnuntai. MAPeilla on ns. instituutti, joka vastaa vähän lutskujen rippikoulua. Se olisi ollut melko horroria, jos vanhempani olisivat minut sinne pakottaneet. Onneksi eivät pakottaneet enkä siellä sitten käynyt. Homma kestää käsittääkseni useamman vuoden (1 kerta viikossa).
Kun kirkon kuvioissa on mukana vuosikaudet ja monet vauvasta saakka, niin ei noissa temppelitoimituksissa ole mitään ihmeellistä / mystistä. Sitä vaan tehdään kun kirkko niin opettaa.
Minusta tuntuu, että temppelipyhitysten tekeminen on hyvää hermolepoa. Päivän aikana tehdään pelkästään niitä toimituksia ja aivot vetävät idle-luuppia. Monet kertovat, että muutaman päivän temppelityö vastaa hermojen kannalta ainakin viikon lomamatkaa. Kyllä näin varmasti onkin.
Sellainen joka ei ole vielä saanut omaa temppelipyhitystään (tavallisesti juuri ennen lähetystyöhön tai vihille menoa) voi tehdä korkeintaan kasteita kuolleiden puolesta. Ja sehän on ihan liukuhihnahommaa.
Nuoret seisovat valkoisissaan jonossa ja astuvat vuoron perään kastettaviksi (useiden kuolleiden puolesta kukin).
Eiköhän koko touhu ole näille nuorille ihan pelkkää sosiaalista tekemistä - "totta kai minä kun kerran muutkin".
Eikä ne kasteet ole sen kummempia kuin lasten oma kastekaan.
Varmaan monilla aikuisilla on vaikeampaa niiden muiden, monimutkaisempien toimitusten kanssa. Koska mitään ryhmätoimituksia ei tehdä vaan jokaisen kuolleen yksilön puolesta pitää jonkun istua kokonainen istunto kerrallaan, niin jo niihin kuluva aika on melkomoinen.
ole kuitenkin kuolleen sijaisena oleminen? Toipuuko sellaisesta enää täysin ennalleen? Luulisi vainajahenkien tulevan väkisinkin ainakin uniin?
Turust
ehdoitta sellaisen, joka kertoo olleensa kuolleen sijaisena? Asian salaaminenkin tovereiltaan voi olla nuorelle henkisesti hyvin rasittavaa?
Turust
...siltä kantilta, että sijaistoimituksia tekevät ajattelevat tekevänsä muinoin kuolleelle esi-isälleen suuren palveluksen; henget ovat odottaneet jopa satoja vuosia taivaassa, että saisivat kasteen sijaistoimituksena. Siinähän tulee ennemminkin tippa linssiin liikutuksesta, kun nyt näin suuresti voi auttaa läheisiään.
...hyväksy. Siksi näistä asioista ei puhutakkaan muuta kuin kirkon jäsenten kanssa. Ennen vanhaan temppelihommat saattoi pitää salassa, mutta nykyään kuka vaan voi ottaa asioista selvää netistä.
Minä häpesin mormonismiani siihen maliin, etten siitä kehdannut puhua ystävieni kanssa kuin vasta aikuisiällä. Pikkutakin helmatkin vedin kirkkomatkalla housuihin takin alle, ettei kaverit huomaa :-o
Painajaisia taas voi nähdä kuka vain.
vai ei. Vakaasti olen sitä mieltä, etteivät henget kuulu ulottuvuuteen jossa nyt olen. Näin ymmärrykseeni ei liioin voi kuulua, että toimisin kuolleen sijaisena, en varsinkaan jos kuollut ei ole sitä eläessään minulta erikseen pyytänyt. En osaa sanoa onko käsitykseni ympäristövaikutteinen.
Luulen niin, että käsitykseni on aivan sisäsyntyinen, kammoan ja suhtaudun hyvin varauksellisesti kaikkeen mikä vähääkään viittaa johonkin mystiikkaan. Mikäli minulla olisi valta ja voima kieltäisin mm. kaikenlaiset selvännäkijöiden ilmoittelun lehdistössä.
Ihmettelen kuinka ns. sivistynyt yhteiskuntamme voi sallia tuollaisen selkeän huijauksenmuodon, joka hyväksikäyttää herkkäuskoisia lähimmäisiämme, ajaen heidät psyykkisesti syveneviin ongelmiin. Juuri näitä pienenimpiä meidän tulisi kyetä suojelemaan
Mielestäni kirkot ev.lut. mukaan lukien voisivat olla aktiivisempia tuollaisen ikävän ilmiön torjumisessa.
Turust
tietojeni mukaan kun ihminen kuolee hänen henkensä (elämänhenkensä) lähtee hänestä ja palaa Jumalan luo mutta ihmisen tietoisuus lakkaa olemasta ja ruumishan usein haudataan maan poveen eli ihminen jää ilman tietoisuutta "nukkumaan" maan poveen eli ihminen ei mene taivaaseen/henkimaailmaan (tässäkin kohtaa mormonit näyttävät opettavan väärin).Eli jos ihminen kuolee niin miksi hän tarvitsee kas-teen (kuolleiden puolesta),eikö hän voi itse mennä ja valita myöhemmin saadessaan ylösnousemuksen haudasta (syntyy jälleen eri ruumiiseen) kastetaanko hänet vai ei?Eikös tuo kaste kuolleiden puolesta viittaa pakkokasteeseen ja jos ihminen on kastettu mormonien toimesta ollessaan haudassa niin seuraavassa ylösnousemuksessa kun ihminen syntyy uudelleen hän eläisi 8-vuotiaaksi kastettuna lapsena jonka lapsikasteen mormonikirkko kieltää?
ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Ristiriitoja syntynee myös rehellisyyskäsitteen väistämättömästä venyttämisestä. Mikäli, ryhmäkuntaisuuteen on mahdollisuuksia se voi hieman helpottaa yksilöön kohdentuvia paineita.
Tuollainen tilanne saattaa myös häiritä tai jopa rajoittaa harrastuksia.
Tässä taas näemme kuinka rajoittunutta keskustelu palstalla on, en muista tällaisestakaan aiheesta ennen keskustellun, niin vakava kuin aihe onkin.
Toivottavasti saamme lisää mielipiteitä eikä ketju tulisi poistetuksi
Turust
ovat osaltaan hautausmaat. Ennen, kun vainajat laskettiin maan poveen takapihalle, he pysyivät omaisina kuoleman jälkeenkin. Kuolema oli läheinen, luonnollinen asia - sitä ei tarvinnut millään tavoin pelätä. Luonnonkulttuurit ovat tässä suhteessa kovin kypsiä ja osaavat suhtautua kuolemaan järkevästi sekä maltillisesti.
sanomani viittaa enemmänkin suvaitsemattomuuteen, mitä tyypillinen luterilainen kulttuuri luo ympärilleen. Kaikki kaverit olivat lutskuja (tai tyypillisiä hälläväli-lutskuja), joten erosin porukasta aika lailla. Kiusaamista tapahtui runsaasti uskonnon takia. Kai se sai aikaan tuollaisen häpeämisreaktion. Minä en ollut tarpeeksi vahva pönkittämään omaa vakaumustani, joten pidin uskontohömpät omana tietonani.
Olihan minulla kirkossakin kavereita, mutta parhaat kaverit olivat kirkkoon kuulumattomia. Jos unohdetaan tuo kirkkoon menemisen vaiva, niin uskonto ei rajoittanut minua millään tavalla. Ei harastuksia eikä ystävyyssuhteita. Kärsiä sen vuoksi kyllä täytyi kiusaamisen yms vittuilun johdosta. Mielestäni kiusaamisen varsinainen syy oli suvaitsemattomuus.
keskuudessa joukosta erottuminen vaan aina johtaa torjuntareaktioon, joka lopulta lienee ihmisluonteeseen ja itsesäilytykseen liittyvä perusreaktio, eli se on ainakin osittain tiedostamatonta reviirin säilyttämiseen pyrkivää ihmiselle luontaista käytöstä. Vanhempina opimme toiset paremmin ja toiset hunnommin hallitsemaan tätä käyttäytymistä.
Lopulta teemme usein huomaamattamme valintoja koko elämämme ajan, ollen hyvin riippuvaisia ympäristöstämme. Lähes aina muiden tehdessä valintoja puolestamme ärsyynnymme.
Läheskään aina kaikki mitä itsestämme uskomme ei lähemmin tarkasteltuna ole ollenkaan totta.
Tästä herää kysymys tekevätkö vanhempamme oikein altistaessaan lapsensa ympäristöstään poikkeaviksi. Ainakin lapsen kehityksen alla oleva psyyke joutuu äärimmäisen koville. Vahvimmat aina selviytyvät ja voivat jopa vahvistaa itseään.
Itsellänikin on tällaisia kokemuksia jäätyäni isättömäksi sodan aikana. Tässä juuri mietin kuinka moni ikäluokastani vastaavassa tilanteessa on omin käsin päättänyt elämänsä tai muutoin sortunut elon tiellä. Minä puolestani jo varhain ajattelin, että odottakaas, kunhan tässä kasvetaan. Ehkä nykyisin kykenen hieman hyödyntämään noita kovia kokemuksia
Tahalliseen tietoiseen poikkeavaisuuteen liittyy lähes aina kapinointi jotakin vallitsevaa ihmistä tai asiaa kohtaan. Omaehtoinen kapinointi voi tuottaa myös mielihyvää.
Minun on helppo ymmärtää, sinänsä oikeutettu vastenmielisyytesi vallitsevalle ev.lut. yhteisölle. Enemmänkin olisi ihme jos et noin tuntisi. Voisiko tuo usko olla sittenkin oikeampi jos se olisi enemmän henkilökohtainen, eikä siten antaisi syytä toistemme erottelemiseen.
Ainakin minun käsitykseni mukaan kiihkomielisyys juuri uskossa on aina pahasta.
Turust
en tiedä, mitä kaikkea mormonien sijaiskaste sisältää (kaikenlaista uutta ja outoa putkahtelee esiin aika ajoin), mutta jostakin sellaisesta ulottuvuudesta, josta raamattu varoittaa, varmaankin on kyse.
sama koskee mm. parapsykologian eri muotoja.
minunkin mielestäni kirkot voisivat olla enemmän näkyvillä ko. asiassa.
omalla paikkakunnallani eräs luterin pappi oli (muutti valitettavasti äskettäin muualle suomeen) ikäänkuin erikoistunut asiaan. hän otti silloin tällöin lehtien lukijapalstoilla kantaa ko. ilmiöihin ja toimi muillakin tavoin tuoden esille tätä hyvin tärkeätä asiaa.
nimenomaan luterilaiselta kirkolta toivoisi enemmän kannanottoa asiaa, ovathan lähes kaikki selvännäkijät, reikihoitajat, meediot, ynnä muut shamaanit hyvin usein juuri luterilaisia ja nimenomaan korostavat luterilaista "uskoaan".
kuolema oli niinsanotusti luonnollinen asia. tuohon luonnollisuuteen kuuluivat "henget", jotka olivat konkreettisesti läsnä ja joita oikeasti pelättiin.
sitä samaa "luonnollisuutta" elelee vieläkin alkuperäsikansojen keskuudessa. uhrisavut nousevat ja henkiä lepytellään peläten niiden aikaansaannoksia.
oli paikallaan. Todellakin ennen vanhaan pelättiin henkiä ihan samoin kuin eläimiä sekä eläviä ihmisiä. Erot eivät aina olleet toki selvät.
Koko henkimaailma-homma on selvästikin pelkkää humpuukia, jolla jotkut pyrkivät pääsemään erityisasemaan tavisten yläpuolelle. Kuka milloinkin.
saattaa käydä niinkin, että jotkut joutuvat henkimaailmaharrastuksessaan pahasti tavisten alapuolelle.
lähtökohtaisesti kaikki ovat henkimaailmaan nähden samalla viivalla.
Mormoniveljeni ja sisareni ovat molemmat tunne elämältään herkkiä ja ovat monena eri vuonna olleet Sveitsin temppelissä sijaiskastettavina kuolleiden puolesta. Molemmilla on oireita ja on ollut jo toista kymmentä vuotta. Ei voi tietää miten paljon oireet johtuu vainajien kanssa toimimisesta/vainajasijaisuuksista. Ongelmana on veljellä ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset ja masennusoireet - hän mm. pelkää ajaa autolla hautausmaan ohi ja yleensäkin pelkää vainajien seuraavan itseään. Sisarella on masennusta ja hän pelkää pimeää, hyönteisiä, lepakoita ja vampyyrejä. Varsinkin sisar pelkää, että joku tulee yöllä hänen vuoteensa luo ja alkaa kuristaa häntä.
Aika järkyttäviä ja epätavallisia pelkoja minusta aikuisilla suomalaisilla ihmisillä. Itse en ole mormoni. Pelkään että tämä sijaiskasteilla käyminen heillä vain lisääntyy, kun matkakulut ei enää ole esteenä.
poikkeavat asiat vaikuttavat kenen tahansa psyykeen. Kuvaamasi kaltaiset oireet ovat siksi vakavia, että minun mielestäni pitäisi kiireesti kääntyä alan ammattilaisen puoleen.
Varmaankaan ei olisi ainakaan haitaksi vaikka koulujen terveyden hoidossa kiinnitettäisiin erikseen huomiota näihin, meille vieraiden uskonsuuntien lasten henkiseen terveydentilaan.
Tietysti kuvaamasi oireet saattavat johtua mistä tahansa syystä, minä en ole mikään asiantuntia. Ihmisellä ei kuitenkaan ole synnynnäisiä pelkotiloja voidaan sanoa, että ne aina johtuvat ulkopuolisista syistä ja niitä usein voidaan parantaa.
Turust
Omien kokemusteni perusteella olen samoilla linjoilla kuin ex-moro eli map-nuori kokee sijaiskasteet varmaan valtaosin "palveluksena": tekevät jotain jonkun puolesta mitä nämä (tässä tapauksessa "henkimaailmassa olevat") eivät voi itse tehdä.
Samanlaisia ovat minunkin kokemukseni: eli vaikka itse aikoinani koin tuon temppelityön tärkeäksi, en kehdannut jutella siitä samanikäisten ei-kirkkoon kuuluvien kavereitteni kanssa. Mutta toisaalta silloin oli jo tullut identiteetti että kirkon jäsenenä olemme "erilaisia" kuin "maailma", eli kuului juttuun että tekee jotain mitä muute eivät ymmärrä. Onko tämä sitten henkisesti ahdistavaa onkin jo aikalailla yksilöllinen asia. Toiset voivat kokea sen ahdistavana kun taas toiset yksilöt osaavat "lokeroida" eri asiat: jotkut tekemiset kuuluvat oman uskonnon harjoittamiseen ja ovat siksi "erilaisia" ja toiset asiat ovat taas ihan samoja kuin muillakin (harrastukset, tv-ohjelmat, matkustelu, opiskelu jne. jne.)
Omasta kokemuksesta voin sanoa etten koe omaa mormoninuoruuttani (mukaanlukien temppelissä käynti sijaiskasteilla) mitenkään ahdistavana aikana. Päinvastoin, minulla oli ihan onnellinen nuoruus ja hyviä kavereita ja ystäviä. Ja tietyssä mielessä hyvin terve, raitis ja turvallinen kasvuympäristö. Ihan olen tyytyväinen nuoruuteeni ja teini-ikääni map-kirkon aktiivisena jäsenenä.
kuultavaa tuokin. Kiitos vaan.
Turust