Autolehdet

ja jopa makuasioitakin. Siksi toteankin mieluummin asian itse ja käyn koeajolla ja ehkä vielä useammankin kerran. Koeajon myötä kyllä yleensä alkaa suhtautumaan asioihin objektiivisesti. Tosin läheskään kaikkeahan ei voi tietenkään itse testata, mutta kyllä se aina mututuntuman voittaa.

Kuten toinen kommentoija jo totesi, testaa itse. Sinähän parhaimmin tiedät miten ja millaisissa oloissa ajat ja millaisilla kuormilla. Autotoimittajat ajavat aina uusilla ja hyvillä autoilla, he hakevat pieniä eroja äärikäytöksestä ja muista raja-asioista, jotka tavalliselle ajajalle eivät juuri merkitse.
Esim. ajo-ominaisuuksien ääritilanteet jäävät kauas tilojen, hinnan, käyttökulujen ja henkilökohtaisten mieltymysten taakse.
Ja omat suosikkinsa autotoimittajillakin on.
Tee kunnon vertailai, pyydä koeajokki yön yli, aja myös pimeällä ja eri vuodenaikoina (jos ostoksella ei kauhea kiire ole).

tainneet jäädä henkisesti ammiksen ekaluokkalaisten asteelle. Testeissä syntyy parin pisteen ero jo siitä kiihtyykö auto 0-100kmh 9,9 sek vai 10,1 sek. Ääriominaisuuksille annetaan suhteettoman suuri arvo jne. Kuka ostaa auton kiihdytelläseen tai leikkiäkseen rallikuskia liikenteessä.
Sekin, miten paljon vikoja ja kolhuja he saavat autoihinsa 50-60 tkm:n kestotesteissään, panee ihmettelemään heidän autonkäsittelytaitojaan. Vaidan itse autoni n. 150 tmk:n eli 1 1/2v välein, eikä niissä yhdessäkään ole ollut noin paljon vikoja. Merkkejä on ollut kymmenkunta ja nyt on 22. auto alla, eli 35v:n ja n. 3 milj. km:n kokemuksella. Nim. Reppuri

Vaikka nyt ittelle tulee TL määräaikaisena niin pidän nykyisin TM:aa parempana. Mittaustulokset yleensä parempia autoille esim. kiihtyydessä, analysointi astetta yksityiskohtaisempaa. Lehden ulkoasukin on luottamusta herättävämpi ja asiallinen. Tuulilasi on mennyt alaspäin Larmelan aikana; ulkoilme levoton, liikaa valokuvia ja liian vähän tekstiä. Päätoimittajan asenne on kirjoitustensa perusteella kummallisen kaksipiippuinen: toisaalta rakastaa voimaa ja vauhtia, ohitteluja jne, ja toisaalta näpäyttelee välillä pääkirjoituksessa autoilijoita jotka ovat menneet hänestä esim. työmatkalla ohi. Tuntuu että Tuulilasi on alkanut painottua jo enemmän nettisivuilleen kuin paperilehteen. Auto Bild on taas sellainen kevyt Seiskaan verrattava lehti, osa jutuista sensaatiohakuisia ja dubattuja saksan oloista suomeen joka tekee niistä epäluotettavia maamme oloihin. GTI-Magazine taas teinituuning-porukalle, noh onhan siellä sexyjä nuoria pimuja vähissä pukeissa! VM taas pelkästään autourheilufriikeille, lukuunottamatta niitä harvoja numeroita joissa juttu VM:n käyttötestiautoista.

"Kysynpä teiltä, kumpaa te uskotte enemmän Tuulilasia vai TM:aa?"

Koeajojen pienet erot syntyvät koeajajien mieltymyseroista, joten ei kumpakaan lehteä voi lukea kuin jotain integraaliyhtälöiden teoriakirjaa.

Lähinnä mitattuja teknisiä tietoja voi pitää joten kuten faktana. Nykyisinhän esim. valmistajan ilmoittamia kiihtyvyysalukemia voi pitää parhaimmillaankin vain suuntaa-antavina. Toisaalta esim. ohituskiihtyvyys manuaalivaihteisilla autoilla jollain tietyllä vaihteella n on aivan turhaa tietoa. Kilpailijassa kun sama vaihde on välitetty 10% lyhyemmäksi, niin yllättäen kiihtyvyys onkin huomattavasti parempi.

Onhan noissa testeissä joskus jotain tärkeitäkin huomioita. Jos auto saadaan esim. koeajon väistökokeessa kaatumaan, on siinä jotain oikeasti vialla. Sellaisen voi sitten jättää suosiolla koeajamatta, kun menee itse autoa ostamaan.