Tarkoituksena olisi opettaa rakas kihlattuni
Suomen liikennekulttuuriin tuossa ensi keväänä,
eli ajo-opetusta tiedossa.
Talouden tällä hetkellä ainoa auto rullaa 17"
vanteilla ja 215/40 kumeilla, eivätkä
taskuparkkiharjoitukset Vaasan korkeiden
katukivien viereen houkuta!
ASIAAN!!!
Elämäntilanne muutenkin vaatisi jonkinlaista
kakkosautoa, joka kaiketi sitten passaisi myös
opetusautoksi. Rahamassi ei pullota
uskomattomasti, joten 10 000,- on ehdoton katto.
Eukko ei kuitenkaan ole valmis ajamaan ihan millä
tahansa autolla, joten jotain erikoista kiitos!
Arvostan suuresti kaikkia asiallisia vastauksia!
Suomen liikennekulttuuriin tuossa ensi keväänä,
eli ajo-opetusta tiedossa.
Talouden tällä hetkellä ainoa auto rullaa 17"
vanteilla ja 215/40 kumeilla, eivätkä
taskuparkkiharjoitukset Vaasan korkeiden
katukivien viereen houkuta!
ASIAAN!!!
Elämäntilanne muutenkin vaatisi jonkinlaista
kakkosautoa, joka kaiketi sitten passaisi myös
opetusautoksi. Rahamassi ei pullota
uskomattomasti, joten 10 000,- on ehdoton katto.
Eukko ei kuitenkaan ole valmis ajamaan ihan millä
tahansa autolla, joten jotain erikoista kiitos!
Arvostan suuresti kaikkia asiallisia vastauksia!
Vastaukset 18
Vanhimmat
käyttäisitkin auton sijaan tuosta 10 000 markasta
osan ja ostaisit yhdeksi kevääksi siihen ainoaan
autoon ns. normaalit vanteet ja uudet renkaat?
Et maininnut auton merkkiä, mutta oletetaan, että
se on Opel Vectra. Peltivanteet uudet pinnoitetut
renkaat tekevät kymppitonnin budjettiin ehkä
kolmen tonnin loven. Säästyvät markat voi käyttää
muihin opetuskuluihin. Niitäkin kertyy, vaikka
säästö autokouluun on melkoinen. Olen opettanut
yhden ihmisen opetusluvalla onnelliseksi
ajokortin haltijaksi, ja laskimme, että koko
hoidosta selvisi vajaalla neljällä tuhannella
markalla. Tästäkin olisi voitu saada vielä
säästöä, mutta opetuspoljinten asentaminen ja
asennuksen korjaus jälkeenpäin oli hinnoiteltu
ns. kaupunkilaisesti.
Jos opettamisesta tulee mieleen kysyttävää, niin
heitäpä kysymyksellä tällä palstalla, vastailen
jos osaan.
Taidan siirtyä muutenkin tälle yleistä autoilusta-
palstalle, sillä aiempi suosikkifoorumini,
Mercedes-palsta, on häiriköiden täyttämä. Sääli.
Tosiaan, ajatus ns. opetusrenkaista kävi
mielessä, mutta kun toinen auto olisi itse
asiassa tarpeen. Ihan noin käytännön syistä...
Joten, olisiko ehdotuksia?
Voisitko kenties hiukan avartaa näkökantaani
tuosta ajo-opetuksesta; sen kuluista ja sen
semmoisesta?
P.S. Alla ei ole mikään Vectra vaan Megane!
Kiitos!
tai jos takavetoista mielitte, niin 240 Volvo,
sillä jos oppii ajamaan, niin sitten ajaa ihan
millä tahansa. Alle kympillä saa ihan vankkoja
pelejä, mutta alle kympillä ei satasta pääse.
mistähän päästä tuota opetuspakettia lähtisi
purkamaan, asian laajuus on melkoinen.
Aloitetaan tuosta autosta.
Melkeinpä suosittelisin jotain niin-tavallista-
japsia-kuin mahdollista. Itse opetin omalla
autollani -Mersu 190- mutta se on sivuseikka.
Japsia suosittelen siksi, että jos auton ostoon
on käyttää 10 000, niin tuskin rengas-, vakuutus-
, polttoaine- ym. kulut saavat nekään olla
korkeimmasta päästä. Joku Corolla 1,6 on hyvin
luotettava, kulutus on 6-8 litran välillä,
renkaat sitä kaikkein tavallisinta kokoa ja auto
osataan huoltaa muuallakin kuin merkkihuollossa.
Se on taas toinen juttu, miten virttyneeltä Coro
alkaa kuulostaa ja tuntua 200 000 km jälkeen.
Kaapon suosittelemat Saab tai Volvo ovat
kyllä "auton tuntuisia" ja vankkoja, mutta
perheen kakkosautoiksi aika isoja ja kalliita.
*
Opetus kannattaa aloittaa rinta rinnan teorian ja
rauhallisessa ympäristössä ajamisen kanssa. Jos
oppilaasi ei ole ennen autoon koskenutkaan, pitää
ensimmäiset tunti tai pari kuluttaa siihen, mitä
mikäkin nappula saa autossa aikaan.
Käsittelyopetusta annetaan autokoulussa ehkä
tunti; minä annoin pari. Vaatii kyllä opettajalta
pitkiä hermoja kuluttaa tuntikin siihen, että
peruutellaan keilojen väliin, yritetään saada
autoa lähtemään liikkeelle vain kytkintä
nostamalla ja näin edespäin. Se vaatii
kärsivällisyyttä kyllä oppilaaltakin, etenkin,
jos ei kaikki suju ihan putkeen. Opetusajoon
lähdettäessä pitääkin jättää kotiin miehen ja
vaimon suhde. Tilalle otetaan OPETTAJAN JA
OPPILAAN suhde; opettaja on autossa "kippari".
Opetus kannattaa erottaa myös hyvin tarkasti
omaksi elämänalueekseen, ts. kun opetetaan,
opetetaan ja opetellaan. Kun päivän
ajoharjoittelu on loppu, kerrataan asiat, mutta
niistä ei jatketa illalla sohvalla jutustelemaan.
Eikä teoriatunteja kannata pitää sillä lailla
vasemmalla kädellä, että odotellaan, josko
Salatut elämät alkaisi: kun teoriaa puhutaan,
vedetään "puhelin pois seinästä".
Joku harrastus, esimerkiksi punttisalilla käynti,
kannattaa pudottaa elämästä pois hetkeksi ja
ottaa kevään ajaksi teoriatunnit tilalle.
Autokoulua harvempi opetustahti on hyvä,
esimerkiksi me ajoimme erilaisia pikkuteitä
aluksi varmaan neljän tunnin ajan. Ihan vain
totuteltiin tulemaan kolmiolla varustettuun
risteykseen, ryhmittymään tien päässä oikealle
tai vasemalle kääntymistä varten, tutkimaan, mikä
vaihde on oikein valittu ym.
Autokoulussahan lähdetään rempseästi kaupunkiin
heti toisella ajokerralla.
Kaupunkiin kannattaa mennä ensimmäistä kertaa
johonkin hiljaiseen aikaan. Kesäinen arki-ilta on
hyvä. En ole vaasassa käynyt autolla pariin
vuoteen, eli en osaa sanoa siitä mitään, mutta
ensin kannattaa sahata isoja teitä ja
syrjäkatuja. Esimerkiksi me Salossa ajelimme
pitkin teollisuusaluetta ja asuntoalueita, jossa
kehittyi "perussilmä" liikenteeseen, esimerkiksi
tasa-arvoisiin risteyksiin.
- Minkäslainen risteys lähestyy?
- Tasa-arvoinen.
- Eli mitä sun kannattaa nyt tehdä?
- No hidastaa..
- Eli ketkä saa mennä ensin?
- Tuolta Kelakadulta tulevat...
- Oikein.
Ja puhuminen ainakin alkuvaiheessa on tärkeä.
Oppilaalta kysytään tulkintoja esim. lähestyvästä
risteyksestä. Sitten korjataan, jos näkemys on
väärä.
Mitä pidemmälle edetään, sen vähemmän puhutaan.
Päivää ennen inssiä ajellaan viime lenkit
kaupungilla ja opettaja saa istua itse kyydisä ja
katsella minihameita kun oppilas ajaa, noin
kärjistetysti sanoen...
Mitäs vielä piti sanoa?
Lisää niitä autoehdotuksia!
tuolla rahalla voi saada eurooppalaisenkin
vaihtoehdon. Jos kohtuullisesti ajetun Golfin
löydät (joka ei lisäksi ole ruosteessa), niin
siitä vain. Diesel-koneinen Golf olisi tietysti
aivan tolkuttoman halpa ajaa, mutta kilometrejä
on usein siinä 400 000.
Bemarin taas pitäisi olla kalliimpi, jotta ostos
olisi jotensakin järkevä. "Kympin hyvää bemaria"
ostettaessa voivat palaa hihat muutamaan kertaan,
kun tuohon hintaluokkaan kyseistä merkkiä mahtuu
jo monenikäistä ja -kuntoista yksilöä.
Pienistä autoista joku Peugeot 205 voisi olla
katsastamisen arvoinen, tai Fiesta. Näitä on
harvemmin ollut teinirasseinakaan.
Fiatia tai Opelia kehottavat välttämään kuin
kuppaa.
**
Kulungeista ja ajo-opetuksesta vielä:
polttoaineen ohella eniten rahaa menee erilaisiin
kaavakkeisiin ja tutkintoihin, veikkaan.
Opettajan kokeisiin kolmisen sataa (jos vaativat
teoriakokeen JA ajokokeen, kuten Salossa),
oppilaalle samat. Opetuspaketin voi ostaa,vaikkei
se ole pakollinen. Meillä ei ko. ohjekirjaa
ollut. Hinta parisataa muistaakseni. Liukas rata
kustantaa pari-kolmesataa, oppilaan kokeet
selvittää kolmellasadalla. (Siis nämä ovat
täydellisen muistinvaraisia tietoja!)
Opetusluvan saa satasella. Polkimia, peiliä ja
kolmiota kannattaa kysellä käytettynä. Katso
palsta-lehteä tai kysy tutuilta, joilla on
polkimet olleet.
Tuossa tuli vajaat puolitoista tuhatta. Ajotunnin
aikana ehtii ajaa noin 50 km eli tunnissa menee
bensaa karkeasti viisi litraa. TUnteja on 30 eli
bensaa 150 litraa: vajaa tuhat markkaa. Koossa
noin 2500. Autoon suosittelen täyskaskoa ja
täyshuoltoa, ettei ainakaan jää opiskelu
kanittamaan piiputtavasta kalustosta. Kasassa
lienee nyt reilut 3500 mk.
Eli säästöä autokouluun on vielä tuollaiset 6000
mk. Tarkka taloudenpitäjä voisi kertoa summat
tarkastikin, itselläni ei ole kuitteja näin
työpaikalla mukana, joten heitin vain karkeita
arvioita. Toivottavasti niistä oli apua.
1.4l koneella, mieluusti vm. 87--> Yksinkertaista
ja kestävää tekniikkaa, kulutus pieni, helppo
auto parkkeerata ja muutoinkin hallita kun pyörät
kääntyy liki poikittain ja kulmat helppo havaita.
Hallintalaitteet kevyet, eli ei traktori kuten
jotkut vanhemmat.
Noita löytyy myynissä paljon, hinnat 3-15tmk
kympillä saa jo pienellä etsiskelyllä
virheettömän yksilön.
Varmasti on paljon muitakin hyviä vaihtoehtoja,
tämä on vain yksi monista.
Lisää niitä autoehdotuksia!
Minä ostaisin silti ne ajo-opettelukumit. Jollain
kymppitonnin romulla ei ole hauska ajaa
muutenkaan, puhumattakaan että sellaisella pitäisi
opetella ajamaan.
Siis, jos se megane nyt on edes kohtalaisessa
kunnossa, niin hanki siihen ne toiset vanteet.
Toiaalta ei sitä parkkeerauastakaan nyt niin
mielettömästi tarvi harjoitella eikä korkeimpien
mahdollisten rotvallien kohdalla. Onhan auto toki
noilla kumeilla varmasti melkoinen täryjyrä, mutta
ei minusta syy olla käyttämättä opetteluun.
Sen toisen auton ehdit ostaa sitten myöhemminkin,
mutta toistan vielä, että aivan paskalla autolla
ei ole herkkua opetella ajamaan.
.... ropposella oppii nimenomaan ajamaan!
Mielellään käsiryyppy ja ei ohjaustehostinta.
Tommosella kun pari vuotta opettelee ei mene
löysät housuun jos joskus muulloinkin joutuu
vähän vanhemman pelin rattiin!
Nykynössönuoriso ei varmaan osaa edes käyttää
käsiryyppyä kun kaikilla on alusta asti isin
ostama uusi ruisku-juppi-mukamas-gti.
Haluaisin nimenomaan opettaa hiukan heikommalla
autolla, ettei sitten tule hätä käteen jos joutuu
hiukan hankalamman rassin ratin taakse.
Minä pistäisin vaimon autokouluun, säästyy omat
hermot ja vaimo saa ajella kunnon autoilla.
Itse ajelin aikoinaan korttini autokoulussa ja
alla oli pappamallin Mersu, 318 BMW vm-92, Mazda
626, Audi 80 Coupe ja Citroen Xantia.
Yllättävää, mutta totta, pidin eniten Xantiasta
ja autokoulussakin oli niin hauskaa, että olisin
voinut käydä sen vaikka toisen kerran.
eniten autoa tuolla rahalla saa sijoitat sen
Citroenin BX:ään. Hyvän yksilön löytämiseen
tarvitsee kylläkin vähän asiantuntemusta, mutta
tuohon hintaan löydät tuurilla -90 mallisen 1,6
GTi:n
sitten jokin vanhempi BX, jossa ei ole
ohjaustehostinta ja vielä käsiryyppy. Antaa
kuitenkin mukavaa kyytiä, mikäli on huollettu
säännöllisesti.
En suosittele BX:ää täysin ummikoille tai sitten
on otettava kaveri mukaan, joka siis ymmärtää
noista Citikoista jotain. Oppiihan noistakin
BX:istä äkkiä, mutta se vaatii myös kiinnostusta
oppia.
Noita vanhoja 85-86 BX:iä saa jo parilla kolmella
tonnilla. Jotkut saattavat olla aivan loistavassa
kunnossa, joissakin vähän laittamista. Riippuu
yksilöstä.
Onhan tuossa naapurissakin -85 BX ja toimii kuin
unelma. Naapuri sanoi, että autoliikkeessä olivat
tarjonneet tonnia vaihdossa Xantiaan. Ei kuulemma
sillä hinnalla vaihda hyvin pidettyä BX:äänsä.
Omistin ensimmäisenä autona Suzuki Swift 1.0 GA:n
vm. -91. Oli tosin pieni auto, mutta täytyy
sanoa, että taskuparkit ja kaupunkisompailu oli
vaivatonta, pientä autoa oli kevyt käsitellä,
korin kulmat näkyivät selvästi, kulutus oli
pieni, ja kauppakasseille oli sopivasti tilaa.
Mitä lukenut(kokenut), niin merkki tuntuu olevan
aika viaton, ja tuon ikäisistä löytyy vielä aika
vähän ajettuja ja hyväkuntoisia pienellä vaivalla.
Siistejäkin saa todella edullisesti. Ei mikään
ihmepeli, mutta turvalliset ajo-ominaisuudet,
hyvät istuimet ja helppo ja kevyt hallita.
Pysäköinti vaivatonta ketteryyden ja helpon
kulmienarvioinnin takia. Pikkuvikoja takuulla
löytyy kuten kaikista tuon ikäisistä, mutta
perusrakenne hyvä ja luotettava.
Kolariturvallisuus on tietysti kaukana
nykyautoista, mutta jos verrataan muihin 5000-
15000 mk:n autoihin, niin lienee sieltä
turvallisemmasta päästä. Keula on pitkä ja ovissa
sivutörmäyssuojat vm. 86:sta lähtien.
Bensaa menee 9 litraa, mutta mitä väliä sillä on,
jos kilometrejä kertyy vuodessa muutama tuhat.
Perustelut
- yksinkertainen tekniikka, halpa korjata
- klassikko
- kun hyvän ostaa, niin markat saa aina pois
Huono puoli on, että hyväkuntoista autoa on
vaikea löytää, ja suurin osa on rikottu
jokkiskisoissa.
Avolava-mosse tai takatuuppariskooda. Tai vaikka
MB 200 D vuodelta -81. Yhtä hyviä tai huonoja
kuin muutkin tarjotut vaihtoehdot.