Siinäpä kaikille haastetta tänne nettiin kuin myös kaikkialle, missä milloinkin olemme. Annetaan positiivisuuden näkyä kasvoistamme ja se heijastuu takaisin lähellä olevien ihmisten kasvoista. Kokeilkaa, niin tulette yllättymään.
Positiivinen asenne
jäsen kirkossa
8322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten OSAATKIN kirjoittaa näin USKOMATTOMAN 'mielenkiintoisia' avauksia.
...jota kaikille ei vain ole suotu ; )
hyvä ehdoitus... nyt sitten kaikki loistamaan.... taitaa noi antit räpeltää vastaan... on ne sellasii vastarannan kiiskejä.
Sinulla on aina jotakin ilkeää sanottavaa ihmisistä, jotka eivät satu uskomaan sinun uskontoosi.
sinulta puuttuu positiivinen asenne?
Kun minä aamulla aikaisin heräsin, niin löysin rakkaan vaimoni hellyydellä pesemän ja silittämän ( aivan rypyttömän ) paidan, joka oli huolellisesti ja täsmällisesti aseteltu tarkalleen hyllyyni vaatekaappiin juuri siihen oikeaan paikkaan jossa sen kuuluu olla. Tästä alkoi positiivinen, energinen ja söpö päiväni - vaikka alkuviikko onkin. Oikein positiivista!
Sitten koin jälleen riemastuttavan yllätyksen tutkiessani sukkalaatikkoani, joka oli myös järjestetty huomattavalla tarmolla ja kaikki sukat olivat siistissä rivissä kuin sotilaat. Erittäin positiivista. Aloin oikein pursuta positiivisuutta aamusta alkaen.
Sitten näin kun pieni soma tyttäreni söpössä vaaleanpunaisessa leningissään leikkeli kiiltokuva-arkista enkeleitä ja liimaili niitä pikku sormin omaan pikku vihkoonsa...
Minulla oli oikein positiivinen päivä ja se paistoi kilometrien päähän kasvoiltani. Pidetään toki palstan kirjoitukset mielenkiintoisina!
Positiivista iltaa itse kullekin. 'Hups' ja hihihihii....
Olin aamuliikenteessä maltillinen ja hyväntuulinen, annoin tietä vielä kiireisemmille, vaikka itselläkin oli pikku kiire.
Töissä laitteet eivät toimineet. Yritin ensin itse, sitten pyysin apua yhdeltä joka ei myöskään saanut niitä toimimaan. Hain kolmannen paikalle, ja yhdessä me kolme onnistuimme. Kiitin työtovereita.
En hermostunut, vaikka osa asiakkaista oli myöhässä tapaamisista, pahiten myöhästynyt kaksi tuntia.
Keskustelin ruokatunnilla mukavia työkavereiden kanssa, kehuin marinoituja herkkusieniä ja kiittelin ravintolan henkilökunnalle ruokaa edullisen hintaiseksi laatuunsa nähden.
Ilahdutin koiraani hyvällä siannahkaisella puruluulla.
Otin iltapäivätorkut tultuani töistä ja nautin suloisesta lämmöstä ja levosta viltin alla.
Tapasin kaksi ystävää, joiden kanssa aika kului rattoisasti kaksi tuntia keskustellen syvällisiä ja musiikkia kuunnellen.
Soitin miehelleni ja kerroin onnistuneeni toimittamaan hänen pyytämänsä asian.
Ilahdutin itseäni neljällä hyvälla paahtoleivällä ja tunsin kiitollisuutta siitä, että minulla on ruokaa. Tästä ilosta yritän auttaa myös vähäosaisempia lähimmäisiäni.
Mormonina olemisen ahdistunut suorittaminen ja omin teoin kunnostautumisyritykset ovat taakse jäänyttä elämää. Nyt elän vain Jumalan rakkauden ja armon varassa päivän kerrallaan. Näin eläen on joka aamu armo uus.
Minäkin pyrin pääosin nauttimaan hyvistä asioista elämässä - sulkematta silmiäni niille vähemmän mukaville. Myönteinen elämänasenne on todellakin voimavara. Mutta sen tulee todella "kummuta" sisältä. Pakkohymyily ei ole myönteistä asennetta, pelkkää ulkokuorta ja tekopyhyyttä.
Kun olin kirkon jäsen, minuakin "peloteltiin" että ne jotka jättävät kirkon muuttuvat jotenkin ulkoisestikin (koska menettävät PH:n lahjan).
Itse (en yleistä tässä kaikkia koskevaksi, puhun vain omasta kokemuksestani) olen ollut myönteisempi elämää ja sen eri kommervenkkejä kohtaan entisenä mormonina kuin kirkon jäsenenä.
Pois on karissut sekin asenne että "mitä muut ajattelevat". Itse koin tuon "ajattelumallin" hyvin vahvana mormonina ollessani, enkä nytkään väitä että näin on kaikkien mormonien kohdalla, mutta omalla kohdallani näin koin - oli aina annettava hyvä kuva koska voin olla "se ainoa pyhä kirjoitus" mitä ei-jäsenet koskaan lukevat.