Room. 9-11.luvut.
Juutalaiset lainopettajat olivat selittäneet, että todellinen Israel on se Israel, joka noudattaa tinkimättömästi lakia. Mutta Paavali ei voinut turvautua tähän selitykseen, sillä hän aikaisemmin totesi ettei kukaan ihminen ollut noudattanut lakia täydellisesti.
Aabraham julistettiin vanhurskaaksi uskonsa perusteella. Aabrahamin lapsia eivät siis ole lihalliset lapset, vaan ne jotka ovat vastaanottaneet armahduksen. Tosi Israel on uskosta vanhurskautettujen yhteisö. Täten Israeliin voivat kuulua nekin pakanat jotka uskovat Aabrahamin tavoin Kristukseen.
Paavalin julistaman evankeliumin mukaan Jumala tekee jumalattomista vanhurskaita, kun nämä uskovat häneen Aabrahamin tavoin. Sen sijaan israelilaiset, jotka luulevat lain tekojen perusteella ansaitsevansa vanhurskauden, jäävät sitä ilman.
Koska lakia ei kukaan noudata täydellisesti, sen pitämisellä ei voi pelastua. Jos juutalaiset yrittävät pelastua lain pitämisellä he epäonnistuvat, sillä vain Jeesus on sen täysin pitänyt. Hyljätessään Messiaan he jäivät toivottomalle tielleen lain kanssa.
Havaitsemme että, suhde Jeesukseen ratkaisee sen, ketkä kuuluvat tosi Israeliin. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin kreikkalaisia tai mitä muuta kansaa tahansa. Pelastus on tarkoitettu kaikille.
Kun pakanat ja messiaaniset juutalaiset kasteessa liitetään siihen öljypuuhun, täyttyy Israelin lukumäärä ja näin on koko Israel pelastuva.
Tämä valtava näkemys selvittää monia ongelmia. Meidän ei tarvitse pohtia, mikä on Vanhan testamentin ja Uuden testamentin seurakuntien erona. Jumalan kannalta katsoen on vain yksi seurakunta. siihen kuuluvat kaikkien aikojen valitut ja uskolliset. Jumala ei ole istuttanut kun vain yhden puun. Jumalalla on vain yksi kansa. se kansa on tosi Israel.
Jotkut tekevät vieläkin eron juutalaisten ja muiden kansojen välillä ja selittävät, että edellisille kuuluu sellaisia Jumalan lupauksia, jotka eivät kuulu muiden kansojen edustajille. Tällainen on vastoin uuden liiton evankeliumia, ja se vähentää Jumalan ikuisen pelastussuunnitelman suuruutta ja kirkkautta.
Juutalaiset lainopettajat olivat selittäneet, että todellinen Israel on se Israel, joka noudattaa tinkimättömästi lakia. Mutta Paavali ei voinut turvautua tähän selitykseen, sillä hän aikaisemmin totesi ettei kukaan ihminen ollut noudattanut lakia täydellisesti.
Aabraham julistettiin vanhurskaaksi uskonsa perusteella. Aabrahamin lapsia eivät siis ole lihalliset lapset, vaan ne jotka ovat vastaanottaneet armahduksen. Tosi Israel on uskosta vanhurskautettujen yhteisö. Täten Israeliin voivat kuulua nekin pakanat jotka uskovat Aabrahamin tavoin Kristukseen.
Paavalin julistaman evankeliumin mukaan Jumala tekee jumalattomista vanhurskaita, kun nämä uskovat häneen Aabrahamin tavoin. Sen sijaan israelilaiset, jotka luulevat lain tekojen perusteella ansaitsevansa vanhurskauden, jäävät sitä ilman.
Koska lakia ei kukaan noudata täydellisesti, sen pitämisellä ei voi pelastua. Jos juutalaiset yrittävät pelastua lain pitämisellä he epäonnistuvat, sillä vain Jeesus on sen täysin pitänyt. Hyljätessään Messiaan he jäivät toivottomalle tielleen lain kanssa.
Havaitsemme että, suhde Jeesukseen ratkaisee sen, ketkä kuuluvat tosi Israeliin. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin kreikkalaisia tai mitä muuta kansaa tahansa. Pelastus on tarkoitettu kaikille.
Kun pakanat ja messiaaniset juutalaiset kasteessa liitetään siihen öljypuuhun, täyttyy Israelin lukumäärä ja näin on koko Israel pelastuva.
Tämä valtava näkemys selvittää monia ongelmia. Meidän ei tarvitse pohtia, mikä on Vanhan testamentin ja Uuden testamentin seurakuntien erona. Jumalan kannalta katsoen on vain yksi seurakunta. siihen kuuluvat kaikkien aikojen valitut ja uskolliset. Jumala ei ole istuttanut kun vain yhden puun. Jumalalla on vain yksi kansa. se kansa on tosi Israel.
Jotkut tekevät vieläkin eron juutalaisten ja muiden kansojen välillä ja selittävät, että edellisille kuuluu sellaisia Jumalan lupauksia, jotka eivät kuulu muiden kansojen edustajille. Tällainen on vastoin uuden liiton evankeliumia, ja se vähentää Jumalan ikuisen pelastussuunnitelman suuruutta ja kirkkautta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lain suhteen kristityn olisi hyvä tehdä eroa Jumalan käskyjen pitämisen ja noudattamisen välillä.
Pitäminen tarkoittaa sitä ettei anna yhdenkään käskyjen kirjaimen, tai piirron, joutua hukkaan taikka muutetuksi, vaan pitää kiinni koko laista ja sen muodosta. Ts. kunnioittaa Jumalan sanaa.
Noudattaminen tarkoittaa sitä että laki ja sen vaatimus täytetään. Tähän ei pysty yksikään ihminen paitsi rakas Herramme Kristus joka täytti lain elämällään.
Jos me sanomme noudattavamme Jumalan lakia, me ts. sanomme olevamme synnittömiä, ja joka ei siis pidä paikkaansa missään olosuhteissa.
Syntisiä Jeesus tuli pelastamaan. Joka sanoo olevansa syntinen, tarvitsee Jumalan lain osoittamaan sen että on syntinen, sillä se on lain tehtävä.
Lain tehtävä on kuvata Jumalan elämää, ja verrata sitä syntisen elämään. Laista tulee synnintunto, joka on elintärkeää uskoon tulemisessa.
Ensin siis totuus ja sitten armot. Joka sanoo totuudessa pysyvänsä, tunnustaa ettei voi täyttää lakia jonka kuitenkin tahtoo pitää omanaan.