Ovat hyytyneet lifen styleen. Heittiä kiukuttaa stylistien pauka ja emännän mono.
Sama vika hierää tietysti minunkin tulehtunutta ajostani, mutta puren tekarini yhteen ja kiillotan kaljuni pianopulituurilla, koska minun hyllyni ovat styleä pullollansa.
Ja suokoon voima, että Seppo Ilmarinen takoisi sellaisen Sammon mikä pitäisi vettä.
Tämän tällaisen huudahduksen läträän muun hölsän keskelle.
ps. tautinenkin rakkaus voittaa uupumuksen.
Sama vika hierää tietysti minunkin tulehtunutta ajostani, mutta puren tekarini yhteen ja kiillotan kaljuni pianopulituurilla, koska minun hyllyni ovat styleä pullollansa.
Ja suokoon voima, että Seppo Ilmarinen takoisi sellaisen Sammon mikä pitäisi vettä.
Tämän tällaisen huudahduksen läträän muun hölsän keskelle.
ps. tautinenkin rakkaus voittaa uupumuksen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Oheisen linkin. Sieltä löytyy lisää pohdittavaa moneen mutkaan.
http://www.kolumbus.fi/jyrki.papinniemi/da/index.html
Kroteskin parodian peikon pelästyttämiä päättäjiä ja päätettäviä. Mutta analyyttinen teriaki välttää syyllisyyden tunteen vetoamalla alistuneeseen kapasitettiin.
Arkielämä on opettanut meille, että oikeudellinen menettelytapa perus- ja ihmisoikeuksien suhteen yksinkertaistaa viimeaikaisia absurdeja väittämiä.
Ahistusta synny kun nojaa päätänsä puolenpäivää suljettuun jääkaapin oveen.
Ovea. Anna mun tuo ahistus ymmärtää, mutta mieluummin sieltä ulkopuolelta.
On pimeää, kylmää ja ahdasta. Siinä piimäpurkin ja kuivettuneet juustopalan kera tuntee itsensä suvereeniksi.
Minä kokisin tuossa tilassa olevani souvenirs.
Lötjönenkin kokee, että Lötjöskän pitäminen portinpielessä passissa on hyväksi. Eivät tule kaupustelijat ja Jehovan todistajat esittelemään erinomaisuuksiaan. Ja verovapaa souvenirs luo viihtyvyyttä jääkaappiin.
Ihan pönttö tuo Lötjönenkään.
tuon puppugeneraattorin ja esim AK:n Lapion ja joidenkin muiden kirjoittajien sanallisen verbaliikan ja tosielämään kietoutuvien sanottavien summan välisestä erosta; Puppugeneraattori tuottaa nimensä mukaisesti puppua eikä siis sano mitään, mainitut kirjoittavat taas kietovat arkielämän problematiikan sanottuunsa eli tekstillä on jotain sanottavaa. Kunnioitan suuresti ihmisiä joilla on sanottavaa eri tavoin. Myönnän että se on monasti minulle usvan takana mutta usvakin hälvenee aikanaan ja seesteisyys ymmärtämisestä tuo lukijalle palkkion.
Minulle oli usvan takaa tämä-
Kroteskin parodian peikon pelästyttämiä päättäjiä ja päätettäviä. Mutta analyyttinen teriaki välttää syyllisyyden tunteen vetoamalla alistuneeseen kapasitettiin.
Eikä millään pahalla. Tuli vaan mieleen, että koltiaista pompotetaan mennen tullen. Oma vikani tietenkin on jos en löydä siitä sen ymmärrettävänpää sanomaa.
..uppoaa minunkin irtonaiseen aivosoluuni.
Tuo AKooo lapioineen taas saa älynystyrät hiertymään.
en tarkoittanut mitään personaalista vaan yleensä tarinoita. En minäkään ymmärrä monasti mitä kirjoittaja tarkoittaa mutta usein niissä on ajatusta takana. Vedin vaan tuon puppugeneraattorin esiin kun niissä lauseissa ei ole sitä ajatusta.
varren pituus suhteessa lapion terän pinta-alaan ja koveruuteen oikeissa mitoissa...
Olen senverran poikkeuksellinen, että yritän ymmärtää luetun. Toki typeryyttäni jätän minulle käsittämättömän tekstin yleensä puolitiehen, enkä katso, että minun kuuluisi arvailla tai yrittää avata jonkun hengentuotetta sen enempää. Enkä siis suostu ottamaan niistä ns. savolaista vastuuta.
Näissä käsittämättömissä teksteissä (enkä viittaa mihinkään suuntaan) on tarkoituksena varmaan kikkailla vaan sanoilla, jolloin sisältö on pahasti hukuksissa, tai se on tarkoituksella jätetty pois. Sanojensa kanssa kikkailija seuraa sitten huvittuneena saamaansa palautetta. Apinan töhertämää taidetta aika monet ovat pitäneet Picassona ja kommentoineet sitä tosi huvittavasti ja mielestään ammattimaisesti. Elikkä Picasso osasi käyttää hyvin taiteen puppugeneraattoria.
ei mahtunut enempää kamooneja. Juu, se on totta, joskus on vaikea tehdä eroa pelkästään sanojen kikkailulla ja sillä onko oikeasti mitään sanottavaa. Tuo on kai se vaikea pointti.
Joskus menneisyydessa Hans Selo julkaisi kirjan joka sai palkintojakin mutta itse en ymmärtänyt sanojen kikkailujen ja uusien ihmeellisten sanojen keskeltä mitä sanottavaa hänellä oli. Myöhemmissäkään kirjoissa en tavoita kirjoittajan ajatuksia.
Pitäisi kai kuitenkin kirjoittaa siten että ajatukset avautuvat melkein kaikille, olivat ne sitten tunnelmaa, elämän ajatuksia ja tragikomiikkaa tai sitten "pelkästään" tarkoitettu huvittamaan muita.
Noitiksen runot ovat mielestäni aika moni-ilmeisiä missä naisen ajatukset ovat kiehtovasti sotkettu nykyajan kännykkäkulttuuriin ja niissä on aika usein sellaista yllättävyyttä ettei voi aavistaa mihin taustakertomus johtaa.
Kun kirjoitit, että
-itse en ymmärtänyt sanojen kikkailujen ja uusien ihmeellisten sanojen keskeltä mitä sanottavaa hänellä oli. Myöhemmissäkään kirjoissa en tavoita kirjoittajan ajatuksia.
Täytyy nostaa sulle hattua. Ainakaan yritystä ymmärrykseen sinulta ei puutu. Minä olen usein liiankin kärsimätön.
Noitiksen runoista en taida tietää tai muistaa mitään.
Vallankin ps.kohtasi liikutti sisintä :)
Riisikuppikin on kulkuneuvona yhtä arvokas kuin sen tankissa oleva bensa.
Ihan varma en nyt ole tulkintani oikeaoppisuudesta mutta.... parhainkaan kulkuneuvo ei kulje mikäli tankissa ei ole mitään.
Pieni täysitankkinen riisikuppi voi helposti korvata suuren, komean, mutta tyhjän jyvälaarin silloin kun on mentävä eteenpäin.
Vaan puolijauhoisena en pysty, en kykene parantamaan kokonaista vaivaani. Lääketieteelinen dilema on ristiriitaisen tilaston ja humpuukin välillä. "Aikuisen oikeesti" kuten lapselliset usein mainostavat.
inhoan tuota sanontaa, aikuisen oikeesti. Tai nuorekas. Miksi ****ssa kenenkään pitäisi olla nuorekas? Vauva, vaari, keski-ikäinen tai jotain siltä väliltä, mutta NUOREKAS???? No nyt mä kiihdyin ihan vahingossa.
..on myös muodikas! Kait nyt AIKUNEN tajuu vähemmälläkin läähätyksellä, mikä on muotia!!!
Tosin just kukaan ei enää sano pappa-tai mummoikäinen. Mitä vanhempi, niin sitä vähempi enää minkään ikäinen. Eikä se senjori ikäkään ole mistään kotoisin.
Onkos sitten "kypsässä iässä" mitä?
Eli ensin ollaan raa'assa iässä (vrt. huligaanit), sitten kypsässä iässä ja seuraavaksi ollaankin jo ylikypsiä.
Noihin äärilaitoihin voisi vielä kehittää jotain, mutta antaa nyt olla.
Hohhoijaa, kylläpä meinaa taas kypsyttää.
..loppua kohden härskiintys. Keski-ikäinen on jo vaaravyöhykkeellä.
Sieluvanhus vois sen sijaan saada jo myötätuntoa.
sisäisesti nautittuina hillitsevät härskiintymistä :))
Minulle vaan koko ajan pukkaa mieleen sellainen kuin komposti-ikä.
Rauha hänen sielulleen.
mitäpä tuohon enää voisi sanoa. Näinhän se.
- On sitä styleä täälläkin. Ja rakkautta ilman tauteja. :))