keskusteluun...
Homo Erectus Corollas - ihmislaji
Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri
kehityshaaraa kuin normaali ihminen. Toyotistin
elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten
perhosella konsanaan. Teinicorolla-jormacorolla-
pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä
ominaisuus, kuten moni muukin haitta ja häiriö.
Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa
taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. ”toiota
korolla!” on monen peräkammariin syntyneen
ensimmäiset sanat, ja varmasti myös monen
katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri
määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen
saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua.
Toyota-Teron Loppuelämä kuluukin pääosin saamisen
yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee
elämänsä täyttymisen -eli saa Corollan-, alkaa
armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on
parkkipaikkoja ja nakkikioskeja, siellä on
lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa
Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa
ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen,
jos Corollaan ilmestyy ikkunoihin
tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty
tarkoituksensa. Ensisijaisesti pyritään estämään
naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri Corollassa
se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja
humalatila ovat riittävät ajamaan naaraan ansaan,
niin tämän jälkeen tummennuskalvojen tarkoitus on
estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman
rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma
kottarainen kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen.
Mikään muun automerkin kuin Toyotan, ei tiedetä
kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken
pään vaihtamisella.
Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään
koristelemista ”Tuningiksi” ja Bilteman 7000 W
TriplaSubwoofereita ”HiFiksi” Jatkuva basson
länkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä
laskeutumasta, mistä olkaamme kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska
kaikki maapallon Toyotat ovat samannäköisiä rumia
ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa
omansa vain hajun perusteella. Sen takia joka
ikisessä Toyotassa on nippu eri värisiä ja
hajuisia ”tuoksuvia” kuusia, joiden
hajuyhdistelmän perusteella Tero löytää
parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat
Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja
ringissäsyljeskelyn uuvuttamat Terot viimein
tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia.
Jormat eivät ole onnistuneet elämässään missään,
vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat
vain uudempiin Toyotoihin.
Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja
mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa
takana, viikset supattaen. Vaimo on aina vaan
enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat aina
vaan enemmän napurin setää.
Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata
seinätapettia harmaissa Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapen
vihreitä vm. –68 autoja, jotka matelevat
savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden
sisällä kituu vihaisia pulisonkipappoja
liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen
koommin kuin ymmärräkään enää mistään mitään.
Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan.
Kumpikin loppusuoralla matkallansa maatumiseen.
© 2001 Prof. Repe Rääväpärstä,
karvanoppakäyttäytymistieteen laitos, Orpa
Kytsässä -osasto
Homo Erectus Corollas - ihmislaji
Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri
kehityshaaraa kuin normaali ihminen. Toyotistin
elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten
perhosella konsanaan. Teinicorolla-jormacorolla-
pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä
ominaisuus, kuten moni muukin haitta ja häiriö.
Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa
taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. ”toiota
korolla!” on monen peräkammariin syntyneen
ensimmäiset sanat, ja varmasti myös monen
katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri
määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen
saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua.
Toyota-Teron Loppuelämä kuluukin pääosin saamisen
yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee
elämänsä täyttymisen -eli saa Corollan-, alkaa
armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on
parkkipaikkoja ja nakkikioskeja, siellä on
lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa
Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa
ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen,
jos Corollaan ilmestyy ikkunoihin
tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty
tarkoituksensa. Ensisijaisesti pyritään estämään
naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri Corollassa
se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja
humalatila ovat riittävät ajamaan naaraan ansaan,
niin tämän jälkeen tummennuskalvojen tarkoitus on
estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman
rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma
kottarainen kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen.
Mikään muun automerkin kuin Toyotan, ei tiedetä
kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken
pään vaihtamisella.
Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään
koristelemista ”Tuningiksi” ja Bilteman 7000 W
TriplaSubwoofereita ”HiFiksi” Jatkuva basson
länkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä
laskeutumasta, mistä olkaamme kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska
kaikki maapallon Toyotat ovat samannäköisiä rumia
ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa
omansa vain hajun perusteella. Sen takia joka
ikisessä Toyotassa on nippu eri värisiä ja
hajuisia ”tuoksuvia” kuusia, joiden
hajuyhdistelmän perusteella Tero löytää
parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat
Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja
ringissäsyljeskelyn uuvuttamat Terot viimein
tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia.
Jormat eivät ole onnistuneet elämässään missään,
vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat
vain uudempiin Toyotoihin.
Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja
mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa
takana, viikset supattaen. Vaimo on aina vaan
enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat aina
vaan enemmän napurin setää.
Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata
seinätapettia harmaissa Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapen
vihreitä vm. –68 autoja, jotka matelevat
savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden
sisällä kituu vihaisia pulisonkipappoja
liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen
koommin kuin ymmärräkään enää mistään mitään.
Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan.
Kumpikin loppusuoralla matkallansa maatumiseen.
© 2001 Prof. Repe Rääväpärstä,
karvanoppakäyttäytymistieteen laitos, Orpa
Kytsässä -osasto
Vastaukset 2
Vanhimmat
-
Ja näin runoilee mies(?) joka ajaa... Ibizalla?!
No, mikäs se Seattimiehen elämän huipentuma on?