Tulinpa tässä pohtineeksi, että mitähän se isänmaallisuus oikeastaan on. Useimmitenhan meitä sivareita näkyy haukuttavan mm. epäisanmaalliseksi. Aloin sitten miettiä, että onko todella näin? Onko armeijan käyminen välttämätön ehto isänmaallisuudelle?
Paljon tietysti riippuu siitä, miten isänmaallisuus määritellään. Itse määrittelisin asian niin, että isänmaallisuutta on se, että haluaa kotimaansa asioiden olevan mahdollisimman hyvin.
Nyt, jos tässä valossa käytän itseäni esimerkkinä, oli Suomen valtiolle paljon parempi vaihtoehto, että menin sivariin. Minun armeijaan menoni olisi ollut turhaa rahanmenoa valtiolle. Olen vain yksinkertaisesti persoonallisuudeltani sellainen "elämäntapakapinallinen", että hommasta ei olisi tullut mitään. Uskoakseni jo ensimmäisen kuukauden aikana minulle olisi "suositeltu" sivariin siirtymistä. Sivarissa ollessani tein puoli-ilmaiseksi töitä paikalliselle seurakunnalle, mikä toi seurakunnalle säästöä mm. vähentyneenä kesätyöntekijöiden tarpeena. Lisäksi olen sivarin jälkeen tehnyt paljon töitä ja maksanut niistä asiaankuuluvat verot ja tällä hetkellä opiskelen. Maksan opintotuestani verot, samaten kesätöistä. Ja kunhan valmistun, alan metsästää työpaikkaa, ja sen saatuani maksan jälleen runsain mitoin veroja. Näin ollen voidaan sanoa, että toimin isänmaallisesti, koska toimintani on valtiolle eduksi.
Johtopäätös: armeijan käyminen ei ole välttämätön ehto henkilön isänmaallisuudelle.
Onko armeijan käyminen sitten riittävä ehto isänmaallisuudelle?
Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki. Erkki on suomalainen. Hänen vanhempansa saavat valtiolta lapsilisää ja Erkki saa valtiolta ilmaisen koulutuksen. Erkki menee armeijaan ja suorittaa sen rimaa hipoen. Armeijan jälkeen Erkki ryhtyy ammattirikolliseksi. Hän aiheuttaa harmia muille suomalaisille. Hän kuluttaa poliisin voimavaroja. Hän on virallisesti työtön, joten hän nostaa Kelasta peruspäivärahaa, vaikka hänen rikollisin keinoin hankitut tulonsa riittäisivät hyvin elämiseen. Hän ei myöskään maksa pääasiallisista, rikollisin keinoin hankituista tuloistaan veroa. Hänen toiminnastaan on siis haittaa valtiolle, mutta hyötyä ei lainkaan. Näin ollen voidaan sanoa, että Erkki ei toimi isänmaallisesti.
Johtopäätös: armeijan käyminen ei ole myöskään riittävä ehto henkilön isänmaallisuudelle.
Summa summarum: kaikki voisivat nyt lakata haukkumasta sivareita epäisänmaallisiksi, koska nämä asiat eivät liity toisiinsa millään välttämättömällä tavalla.
Paljon tietysti riippuu siitä, miten isänmaallisuus määritellään. Itse määrittelisin asian niin, että isänmaallisuutta on se, että haluaa kotimaansa asioiden olevan mahdollisimman hyvin.
Nyt, jos tässä valossa käytän itseäni esimerkkinä, oli Suomen valtiolle paljon parempi vaihtoehto, että menin sivariin. Minun armeijaan menoni olisi ollut turhaa rahanmenoa valtiolle. Olen vain yksinkertaisesti persoonallisuudeltani sellainen "elämäntapakapinallinen", että hommasta ei olisi tullut mitään. Uskoakseni jo ensimmäisen kuukauden aikana minulle olisi "suositeltu" sivariin siirtymistä. Sivarissa ollessani tein puoli-ilmaiseksi töitä paikalliselle seurakunnalle, mikä toi seurakunnalle säästöä mm. vähentyneenä kesätyöntekijöiden tarpeena. Lisäksi olen sivarin jälkeen tehnyt paljon töitä ja maksanut niistä asiaankuuluvat verot ja tällä hetkellä opiskelen. Maksan opintotuestani verot, samaten kesätöistä. Ja kunhan valmistun, alan metsästää työpaikkaa, ja sen saatuani maksan jälleen runsain mitoin veroja. Näin ollen voidaan sanoa, että toimin isänmaallisesti, koska toimintani on valtiolle eduksi.
Johtopäätös: armeijan käyminen ei ole välttämätön ehto henkilön isänmaallisuudelle.
Onko armeijan käyminen sitten riittävä ehto isänmaallisuudelle?
Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki. Erkki on suomalainen. Hänen vanhempansa saavat valtiolta lapsilisää ja Erkki saa valtiolta ilmaisen koulutuksen. Erkki menee armeijaan ja suorittaa sen rimaa hipoen. Armeijan jälkeen Erkki ryhtyy ammattirikolliseksi. Hän aiheuttaa harmia muille suomalaisille. Hän kuluttaa poliisin voimavaroja. Hän on virallisesti työtön, joten hän nostaa Kelasta peruspäivärahaa, vaikka hänen rikollisin keinoin hankitut tulonsa riittäisivät hyvin elämiseen. Hän ei myöskään maksa pääasiallisista, rikollisin keinoin hankituista tuloistaan veroa. Hänen toiminnastaan on siis haittaa valtiolle, mutta hyötyä ei lainkaan. Näin ollen voidaan sanoa, että Erkki ei toimi isänmaallisesti.
Johtopäätös: armeijan käyminen ei ole myöskään riittävä ehto henkilön isänmaallisuudelle.
Summa summarum: kaikki voisivat nyt lakata haukkumasta sivareita epäisänmaallisiksi, koska nämä asiat eivät liity toisiinsa millään välttämättömällä tavalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
armeijaa on hyvä ainakin koittaa, ennenkuin menee sivariin.
sodan/poikkeustilan kannalta armeijan käyminen on paljon hyödyllisempää kuin siviilipalveluksen. mikä nyt sitten on valtiolle parempi: rauhan aikana ei ole niinkään väliä onko reservissä enemmän sivareita vai sotilaita; sota-aikana kaikki sotilaat jota saadaan, ovat tarpeellisia.
-suomen turvallisuuden kannalta armeijan käyminen on vähän kuin laittaisi "rahaa pankkiin". ikinä ei tiedä tarvitaanko niitä "rahoja", mutta jos tarvitaan niin sitten on todellinen hätä.
siviilin käyminen auttaa kyllä yrityksiä mainitsemallasi tavalla, mutta vie kesätyöpaikkoja nuorilta helposti.
on minullakin samat maksut ym, mutta menen vain armeijan kautta aikuiselämään. sekin on valtiolle etua, että on sotilaita, siksihän niitä koulutetaan.
En sanonutkaan, että armeijan käyminen olisi epäisänmaallista. Sanoin, että armeijan käyminen ei ole sen paremmin välttämätön kuin riittäväkään ehto isänmaallisuudelle, joten kritiikkisi menee vähän ohi maalin. Vaikka en kyllä ole ihan samaa mieltä kaikesta sanomastasi.
"armeijaa on hyvä ainakin koittaa, ennenkuin menee sivariin."
Saattaa pitää paikkansa jopa useimmilla sivariin menevillä, mutta ei kaikilla. Kyllä niitä näki Lapinjärvellä sellaisia tapauksia, että eipä olisi armeijasta *voinut* tulla yhtään mitään niiden ihmisten kohdalla. Itse olen ehkä pikemminkin rajatapaus, mutta pidän silti järkevänä, etten edes lähtenyt kokeilemaan. Niin valtaisalla todennäköisyydellä olisin jättänyt homman kesken. Ja enempihän olisi silloin mennyt aikaa tuon asian hoitamiseen, koska eihän sieltä varuskunnasta suoraan huristella bussilla Lapinjärvelle, vaan aikaa kuluu välissä. Toisin sanoen: lisää rahan menoa valtiolle, maksettujen työttömyyspäivärahojen/toimeentulotukien muodossa. Vaikeaahan se on töitä lähteä hakemaan, kun on kotiutettuna epämääräiseksi ajaksi, opiskelusta nyt puhumattakaan.
"sota-aikana kaikki sotilaat jota saadaan, ovat tarpeellisia."
Näin oli ehkä ennen. Mitä pidemmälle aseteknologian kehitys menee, sitä vähemmän miehistöllä on merkitystä.
"siviilin käyminen auttaa kyllä *yrityksiä* mainitsemallasi tavalla,"
Tästä vaan sellainen pieni korjaus, että siviilipalveluksen voi suorittaa yksityisellä sektorilla ainoastaan poikkeustapauksissa. Pääsääntöisesti siviilipalvelus suoritetaan julkisella sektorilla, eli valtion, kunnan tai seurakunnan palveluksessa. Ei yrityksissä.
Periaatteesa olet tuossa kesätyöasiassa ihan oikeassa. Sitä en sitten tiedä, kumpi on valtiolle hyödyllisempää. Saahan se maksamistaan palkoista osan takaisin verotulojen muodossa, mutta siviilipalvelusmiehet ovat sen verran halpaa työvoimaa, että kuvittelisin valtion säästävän heitä käyttäessään. Varsinkin jos kysymyksessä on vaikkapa lääkäri tai juristi, joilla kuitenkin on korkeat palkat. Ja nythän oli kuitenkin kyse siitä, mikä on edullista valtiolle, eikä muille yksilöille mahdollisesti aiheutuvista haitoista.
Vähän offtopic aloituksesi kanssa mutta kuitenkin...
Muuten kommentointisi on hyvää, mutta vieläkin tuppaudutaan siihen harhakuvitelmaan, että teknologia korvaa ihmisen. Sellaista teknologiaa ei ole vielä keksitty. On tietysti tietokoneilla varustettuja täsmäohjuksia sun muita, mutta edelleen sodat käydään pääasiallisesti miesvoimin.
no en nyt varsinaisesti kritisoinut kirjoitustasi, avaan vain uusia näkökulmia..
ei tietenkään sitä isänmaallisuutta voi yksin armeijan/sivarin kautta punnita, vaikuttaa siihen myös miten elää yhteiskunnassa ja noudattaa lakia. mutta nyt on sitten vapaus valita, kumman käy.
tuo armeijan tai sivarin valitseminen vaikuttaa eniten siihen, millaiseen tehtävään mahdollisesti joutuu, jos koittaa jokin kriisiaika.
-ihmisiä se ei sellai muuta, lakien noudattaminen ym yhteiskuntakäyttäytyminen on henkilön omista arvoista ja elämänkatsomuksesta yms riippuvainen, ei siitä onko armeija vai sivari käytynä.
kuitenkin armeijaa pidetään valtion kannalta hyödyllisempänä, koska jos hyökkäys tulee, niin vihollisen on pakko jalkautua jos se mielii vallata alueen.
sotilaat tietenkin puolustavat aluetta asein. sivareiden voisi kuvitella pitävän valtion tärkeimpiä toimistoja ja virastoja toiminnassa, sekä hoitavan muuta "kotipuolen hommaa".
ps. on vaikea punnita noiden palveluksien "hyödyllisyyttä" valtiolle, sillä rauhan aikana siviilipalvelus on hyödyllisempi, mutta kriisiaikana asepalvelus on hyödyllisempi. sitä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu.. minä tunnen oloni turvallisemmaksi, kun on käsillä jotain jolla suolata vihulaisia jos ne hyppii silmille ;) nimenomaan painotan kriisiajan hyödyllisyyttä, kun sinä painotat rauha-ajan hyödyllisyyttä. se on siitä kiinni, minkä kokee tärkeäksi tai hyväksi itselleen.
Onko isänmaallisuuden mittari sitten se, että aiheuttaa valtiolle taloudellista hyötyä tai haittaa? Aika kapea näkökulma isänmaallisuuteen sekin on. Kai isänmaallisuus on jotain enemmän kuin rahalla mitattava asia.
Minähän määrittelin oman näkemykseni isänmaallisuudesta heti alkajaisiksi.
"Itse määrittelisin asian niin, että isänmaallisuutta on se, että haluaa kotimaansa asioiden olevan mahdollisimman hyvin."
Ja uskomatonta kyllä, suurin palvelus mitä yksilö voi valtiolle tehdä, on välttää kuluttamasta turhaan valtion varoja ja maksaa mahdollisimman paljon veroja. Noin niinkuin normaalitilanteessa. Sotatila on sitten asia erikseen. On kuitenkin syytä muistaa, että sotatilanteessa myös sivarit joutuvat rintamalle, mikäli tarvetta on.
Jos olet eri mieltä antamastani isänmaallisuuden määritelmästä, sopii kertoa oma näkemyksesi.
Minä taas en välitä pätkääkään isänmaallisuudesta. Oikein naurattaa miten sitä on aivopesty meikäläistäkin laulamaan lakki kourassa siniristilipun alla.
Nyt vasta aikuisena on asiat saaneet oikeat mittasuhteet ja olen huomannut suomalaisuuden olevan hyvin usein aika kalsea asia ja että on sitä elämää muuallakin kuin Suomessa.
En ole koskaan harkinnut sivariin menoa, varmaankin siksi, että minuunkin oli istutettu tuo isänmaallisuuden siemen ja ajatus sivarin petturuudesta.
On se perseestä, että jo pienenä pitää ihmisen mieleen työntää sellaista sontaa.
Noh minkäs teet. Enää en ole isänmaallinen. Päin vastoin. Minua kiehtoisia pieni alueellinen vapaustaistelu, erään itsekkään metropolin ikeestä.
"Onko isänmaallisuuden mittari sitten se, että aiheuttaa valtiolle taloudellista hyötyä tai haittaa?"
-tseka
Mitä tulee esimerkiksi keskusteluihin äskettäin kansalaisoikeuksiaan käyttäneisistä mielenosoittajista, niin juurikin oletetun valtiolle heistä koituvan hyödyn perusteella heidän arvoansa kansalaisina ja ihmisinä on tullut arvioitua. Tietenkin konservatiivisella maailmankuvalla varustettu, osaansa tyytyväinen toimihenkilö on parempi ihminen kuin vaikkapa matalapalkka-alalla työskentelevä "kapinallinen" - työttömistä nyt puhumattakaan.
Tämä on aika kapea näkökulma isänmaallisuuteen, eikä sitä mielestäni tarvitsisi laajemmin lähteä allekirjoittelemaan, mutta toisaalta: kun "isänmaa" on olemassa lähinnä sen tähden, että se kerää kansalaisilta verovaroja käytettäväkseen, on kansalaisen "isänmaallisuus" periaatteessa määritettävissä juurikin maksamansa veron perusteella. Esimerkiksi ulkomailla suuren osan vuotta viettävä, sijoituksillaan rikastuva työtä tekemätön optiomiljonääri, joka "tositilanteen" tullen mitä ilmeisimmin pakenee vastuutaan, on näin ollen paljon "isänmaallisempi" kuin päivästä toiseen itsensä minimipalkalla rikki rehkivä typerys, joka ei pääsisi "tositilannetta" karkuun.
Kaikki on rahalla mitattavissa.
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku.
Ainoa tapa puolustaa maata ei todellakaan ole mennä velttoilemaan inttiin. Se, että elää tässä maassa ja käy töissä ja tienaa, vaurastuttaa tätä maata. Se on jopa tärkeämpää, että maalla on varaa, kuin se että sillä on kiva ja hyvä armeija. Koska ilman rahaa ei ole armeijaakaan.
Eli, isänmaallisuutta on mitä suurimmassa määrin se, että elää täällä, tässä maassa, niin hyvin kuin mahdollista.
Isänmaallisuus on se juttu, joka tukahduttaa kaikki aistit ja sumentaa järjen.
Verojen maksukaan ei yksin riitä. Minulle isänmaallisuus on useamman kuin yhden asian summa. Sanasi "että haluaa kotimaansa asioiden olevan mahdollisimman hyvin" verrattaessa isänmaallisuuden käsitteeseen sisältävät mielestäni enemmän asioita kuin vain verojen maksun. Oman yhteisön (tässä: Suomi) etujen ajaminen ja niiden - plus suomalaisen elämäntavan ja sen säilymisen puolustaminen muiden muassa, verojen maksu - siinä missä armeijan/sivarin käyntikin - on vain osa kokonaisuutta.
En minä sanoisi, että oletusarvoisesti sivarit ovat epäisänmaallisia, mutta joukossa on niitäkin, joille edellämainitut asiat eivät meinaa mitään. Heillä on varmasti omat syynsä näihin mielipiteisiin, mutta turhan monella se tuntuu olevan lapsellista tekopyhyyttä ja anarkistista vastuuttomuutta ja auktoriteetinpelkoa jne.
Johtopäätöksesi on puoliksi oikein, mutta siis kaiken kaikkiaan väärä. Nimittäin:
ASEPALVELUKSEN SUORITTAMINEN ON ISÄNMAALLISUUDEN VÄLTTÄMÄTÖN, MUTTEI RIITTÄVÄ EHTO.
Asepalveluksenkin suorittanut voi olla epäisänmaallinen, kuten esim. reservin kieltäytyjät ja vastaavat ääliöt, mutta isänmaallinen henkilö ei ikinä voi Suomen kaltaisessa maassa, sellaisella historialla ja kansan luonteella kuin Suomella on, olla suorittamatta asepalvelustaan ja huijata ja valehdella vakaumuksiaan jotta pääsee sivariin.
No, vaikka kuinka olet sivari, se ei estä mahdollisessa sotatilanteessa sinua joutumasta etulinjaan.
Sitten voi itseä kun on siellä tykinruokana kun et mitään osaa.
Siviilipalvelus koskee vain rauhan aikaa.
Isänmaallisuuteen liittyy halu puolustaa omaa isänmaataan ja sen koskemattomuutta.
Tosin, olet oikeassa siinä, että se, mitä teit sivarissa, on ihan hyvä juttu, sinun kannalta... Mutta onko se riittävä syy luistaa velvoitteista jotka isänmaa sinulle antaa? Kiistämätön tosiseikka on se, että mikäli Suomen armeija ei olisi toiminut talvisodan, sekä jatkosodan aikana, niin Suomessa asiat eivät olisi niin hyvin kuin ne nyt ovat. Entä jos sama tapahtuisi uudelleen? Miten sivarit huolehtisivat asioista? eivät ainakaan puolustamalla meitä? Entä miten Sivarit nykyisin edistävät hyvinvointia?
Sivareiden tilalle kirjastoihin ynnä muihin paikkoihin voitaisiin palkata pitkäaikaistyöttömiä, ja parantaa näiden elämänlaatua radikaalisti. Tällätavoin ajateltuna juuri Siviilipalvelus on se, joka hyvinvointiamme nakertaa. Surullista mutta totta.
Armeijaa ei käytetä ainoastaan sotimiseen, vaan myös esimerkiksi virka-aputehtäviin. Esimerkiksi poliisin apuna etsimässä maastosta kadonneita henkilöitä, auttamassa metsäpalojen sammuttamisessa ynnä muissa tärkeissä tehtävissä. Olet armeijassa = Olet yhteiskunnalle tärkeä.
Tuo viimeinen esimerkki rikollisuudesta oli aikalailla surkuhupaisa :D Onko sulla perusteita väittää että armeijan käyneet ovat rikollisempia kuin sivarit??
sitähän minäkin...
summa summarum: Isänmaallisuus, ja tahto puolustaa isänmaata ovat yksi, ja sama asia. Siviilipalvelusta ei voida pitää isänmaallisena millään tavoin.
Loppuun vielä sanon, että en halua provosoida ketään, enkä syyttää/haukkua ketään. Jokainen tekee niinkuin parhaaksensa näkee, sivarikin on Suomen laissa toistaiseksi laillinen. Mutta eiköhän kuitenkin pidetä sanat "isänmaallisuus" ja "sivari" erossa toisistaan.
koko karmaiseva kuva.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000052&subcat=980