YLE TV1 26.9.2006, klo 20.00
Tosi tarina: Todistajat
Jaana Hongell ja Ari Jääskeläinen ovat Jehovan todistajia, jotka viettävät kymmeniä tunteja ihmisten ovien takana. Harvoin pääsee eteiseen asti. "Jos möisimme vappukukkia, niin vastaanotto olisi aivan toinen." (Ilta-Sanomat, TV-lehti)
...ja lisää aiheesta tv-lehden sivulla 50:
Kilttejä, etäisiä Jehovan todistajia
Tosi tarina -sarja pääsee joskus syvälle aiheisiinsa, mutta ei tällä kertaa. Jehovan todistajat tuntuvat ohjelman jälkeen yhtä etäisiltä hahmoilta kuin aina ennenkin.
Tai etäisyys riippuu tietysti katsojam entisistä asenteista. Todistajat-dokumentin mukaan 20000 jäsenen lahko on uskontojen suosikkilistalla yleensä häntäpäässä, joten monilla voi olla sangen rankkojakin ennakkoluuloja heitä kohtaan.
Kaikkein kamalimmista luuloista sentään pääsee eroon. Dokumentissa nähdään kiltin oloisia ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen vakuuttavat, etteivät he halua väkisin käännyttää ketään lahkonsa jäseniksi.
Syvempi ymmärrys voi silti jäädä saavuttamatta, sillä ryhmän ympärillä nousee paksu ja korkea uskonnon muuri.
Yhtenä hetkenä todistajat näyttävät olevan supertavallisia suomalaisia, joiden ainoa poikkeava piirre näyttäisi olevan erityisen huolellinen vaatteiden silitys. Sitten, ilman sen kummempaa varoitusta, he tokaisevat muutaman sanan vaikkapa paratiisiin pääsemisestä.
Jehovan todistajat elävät niin sankan, kaikenkattavan ja syvälle persoonaan ulottuvan ideologian keskellä, ettei tv-kamera sinne yllä. Kamera näkee vain hygieenisen pinnan.
Dokumentti toimii oikeastaan samalla tavoin kuin lahkolaisten vierailut ihmisten ovilla. Television ovikello sanoo plim-plom, ja ruudun takana seisoo kaksi kirkassilmäistä todistajaa brosyyrit kädessä. Vaihdetaan muutama vaivaantunut sana, ja sitten ovi sulkeutuu.
Katsoja jää hämillisenä miettimään, että mistähän tässä oli kysymys.
JUHAPEKKA TUKIAINEN
Ilta-sanomat, TV-lehti 38/06, s. 50
Tosi tarina: Todistajat
Jaana Hongell ja Ari Jääskeläinen ovat Jehovan todistajia, jotka viettävät kymmeniä tunteja ihmisten ovien takana. Harvoin pääsee eteiseen asti. "Jos möisimme vappukukkia, niin vastaanotto olisi aivan toinen." (Ilta-Sanomat, TV-lehti)
...ja lisää aiheesta tv-lehden sivulla 50:
Kilttejä, etäisiä Jehovan todistajia
Tosi tarina -sarja pääsee joskus syvälle aiheisiinsa, mutta ei tällä kertaa. Jehovan todistajat tuntuvat ohjelman jälkeen yhtä etäisiltä hahmoilta kuin aina ennenkin.
Tai etäisyys riippuu tietysti katsojam entisistä asenteista. Todistajat-dokumentin mukaan 20000 jäsenen lahko on uskontojen suosikkilistalla yleensä häntäpäässä, joten monilla voi olla sangen rankkojakin ennakkoluuloja heitä kohtaan.
Kaikkein kamalimmista luuloista sentään pääsee eroon. Dokumentissa nähdään kiltin oloisia ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen vakuuttavat, etteivät he halua väkisin käännyttää ketään lahkonsa jäseniksi.
Syvempi ymmärrys voi silti jäädä saavuttamatta, sillä ryhmän ympärillä nousee paksu ja korkea uskonnon muuri.
Yhtenä hetkenä todistajat näyttävät olevan supertavallisia suomalaisia, joiden ainoa poikkeava piirre näyttäisi olevan erityisen huolellinen vaatteiden silitys. Sitten, ilman sen kummempaa varoitusta, he tokaisevat muutaman sanan vaikkapa paratiisiin pääsemisestä.
Jehovan todistajat elävät niin sankan, kaikenkattavan ja syvälle persoonaan ulottuvan ideologian keskellä, ettei tv-kamera sinne yllä. Kamera näkee vain hygieenisen pinnan.
Dokumentti toimii oikeastaan samalla tavoin kuin lahkolaisten vierailut ihmisten ovilla. Television ovikello sanoo plim-plom, ja ruudun takana seisoo kaksi kirkassilmäistä todistajaa brosyyrit kädessä. Vaihdetaan muutama vaivaantunut sana, ja sitten ovi sulkeutuu.
Katsoja jää hämillisenä miettimään, että mistähän tässä oli kysymys.
JUHAPEKKA TUKIAINEN
Ilta-sanomat, TV-lehti 38/06, s. 50
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin sen dokumentin mainoksen. Siinä oli musiikkina "Nobody knows..." (Kukaan ei muu mua auttamaan jää, kukaan ei muu kuin Jeesus). Laulaako jt-läisetkin sitä? Olen luullut, että se on kristittyjen lauluja.