Pyydän, lukekaa tämä tarinani loppuun asti, sillä vaikka tämä tarinani onkin fiktiota, niin voin kuvitella tämän!
Sain viimeyönä näyn, jossa Herra itse näytti minulle, millainen uusi maailma, jonka hän luo, on:
Ihmiset harrastivat seksiä äitiensä, isiensä, siskojensa ja veljiensä ja jopa eläinten kanssa (!!!), Ihmisten piti uhrata Jumalalle joka päivä pikkuvauvaja, Jeesus "feasted upon our souls" ja Jumala hallitsi kaikkea Mustasta Temppelistään. Taivas oli hyvin musta, tähtiä ei ollut ensinkään ja kuu oli verenpunainen.
Ihmiset harrastivat hirveitä orgioita, verijuhlia ja kammottavia ryhmäseksi tilaisuuksia. Veri ja muut orgaaniset eritteet uloittuivat minua lähes polviin, kun kahlasin tuossa hirveässä, painajaismaisessa paikassa.
Näin temppelin sisään. Koko paikka oli hyvin pimeä ja synkkä, seiniä koristivat kuolemaa ja kärsimystä kuvastavat julisteet ja matot.
Jostain kuului karmeaa huutoa, mutten tiennyt mistä se tuli, ja huusiko huutaja nautinnosta vai tuskasta, mutta veikkaisin jälkimmäistä.
Katto oli hyvin korkealla, ja kattokruunujen koristeet oli tehty ihmisluista. Käytävän sivuilla oli Gargoyle ja Demoni patsaita, jotka näyttivät miltei eläviltä.
Käytävä, jota pitkin kuljin, oli hyvin pitkä ja synkkä, täynnä iljettävää, makeaa ja pistävää kalman löyhkää. Seiniä peittivät suunnattoman kokoiset, veren punaiset kahdeksan sakaraiset tähdet, joista huokui kuolemaa ja kauhua ja pelkoa.
Saavuin suuren oven luokse, ja kaksi luurankomaista olentoa, jotka olivat ihan selvästi olleet joskus ihmisiä, saattoivat minut valtavan kokoisen olennon luokse, jonka ulkonäköä en osaa kuvailla. Koko olento oli ympäröity kammottavalla, kuolemaa, pelkoa ja kauhua ympäröivällä valollla.
Tosin valo oli niin kammottavaa, että se oli miltei pimeyttä. Silmäni ja nenäni alkoivat vuotaa verta, ja pelkäsin pyörtyväni.
Silloin olento puhui. Se sanoi minulle sanoja, joita en osaa kirjoittaa saati puhua, mutta jotenkin ymmärsin mitä olento sanoi.
Se puhui jotain ikuisesta tulesta, kuolemasta, pimeydestä ja kaaoksen ikuisesta vallasta ja loputtoman pimeyden valtakunnasta. Silloin ymmärsin kuka, tai mikä, olento oli: Se oli Herra Jumala, kaikkivaltias itse!
Vaivuin maahan ja itkin. Tämäkö
oli se kuuluisa rakastava, armahtava ja laupias Jumala, jonka hyvyydestä olen kuullut niin paljon? Tosin silloin muistelin vanhaa testamenttia ja ymmärsin, ettei Jumala nyt niin hyvä olekkaan.
Olento arvasi ajatukseni, ja nauroi kammottavaa, hirveää naurua, joka pisti korvissani kuin happo. Olento pilkkasi ihmiskuntaa, uskontoani ja harhaluulojani Jumalan hyvyydestä. Se kertoi olevansa kaiken pahan, tuskan ja ahdistuksen, kuoleman ja kauhun herra ja valtias.
Silloin ymmärsin kaiken. Lucifer oli taistellut tätä kirottua saastaa vastaan, mutta hävinnyt, ja nyt tämä saastainen, kirottu epäsikiö oli voittanut, ja saattanut ihmiskunnan, kaaokseen, kärsimykseen, pimeyteen ja tuhoon.
Nousin seisoalleni ja kirosin olentoa. Huusin että hän on pelkkä kirottu mutantti, saastainen paska joka pitää tuhota. Olento hymähti ja neuvoi minua luopumaan taistelusta, antautumaan alkukantaisille, alhaisille vaistoilleni, ja siten tulemaan hänen orjakseen.
Kirosin hänen nimeään viellä kerran, ja käskin häntä painumaan hevon vittuun. Sylkäisin hänen jalkainsa juureen ja sanoin etten ikinä anna periksi alhaisille vaistoilleni ja aion taistella oentoa vastaan ikuisesti.
Silloin olento suuttui ja heitti minut omaan maailmaani. Heräsin ja itkin kauan, sillä nyt tiedän ettei ihmiskunnalla ole toivoa. Ihmiskunta on tuomittu tuhoon, ahdistukseen ja ikuiseen pimeyteen. Nyt tiedän ettei valoa ole, on vain kuoleman ja pahuuden musta todellisuus.
Menin vessaan pesemään kasvojani, ja silloin, katso: Pupillini olivat kahdeksan sakaraiset tähdet! Kuulin päässäni kammottavan tutun naurun, LIIAN tutun naurun...
Sain viimeyönä näyn, jossa Herra itse näytti minulle, millainen uusi maailma, jonka hän luo, on:
Ihmiset harrastivat seksiä äitiensä, isiensä, siskojensa ja veljiensä ja jopa eläinten kanssa (!!!), Ihmisten piti uhrata Jumalalle joka päivä pikkuvauvaja, Jeesus "feasted upon our souls" ja Jumala hallitsi kaikkea Mustasta Temppelistään. Taivas oli hyvin musta, tähtiä ei ollut ensinkään ja kuu oli verenpunainen.
Ihmiset harrastivat hirveitä orgioita, verijuhlia ja kammottavia ryhmäseksi tilaisuuksia. Veri ja muut orgaaniset eritteet uloittuivat minua lähes polviin, kun kahlasin tuossa hirveässä, painajaismaisessa paikassa.
Näin temppelin sisään. Koko paikka oli hyvin pimeä ja synkkä, seiniä koristivat kuolemaa ja kärsimystä kuvastavat julisteet ja matot.
Jostain kuului karmeaa huutoa, mutten tiennyt mistä se tuli, ja huusiko huutaja nautinnosta vai tuskasta, mutta veikkaisin jälkimmäistä.
Katto oli hyvin korkealla, ja kattokruunujen koristeet oli tehty ihmisluista. Käytävän sivuilla oli Gargoyle ja Demoni patsaita, jotka näyttivät miltei eläviltä.
Käytävä, jota pitkin kuljin, oli hyvin pitkä ja synkkä, täynnä iljettävää, makeaa ja pistävää kalman löyhkää. Seiniä peittivät suunnattoman kokoiset, veren punaiset kahdeksan sakaraiset tähdet, joista huokui kuolemaa ja kauhua ja pelkoa.
Saavuin suuren oven luokse, ja kaksi luurankomaista olentoa, jotka olivat ihan selvästi olleet joskus ihmisiä, saattoivat minut valtavan kokoisen olennon luokse, jonka ulkonäköä en osaa kuvailla. Koko olento oli ympäröity kammottavalla, kuolemaa, pelkoa ja kauhua ympäröivällä valollla.
Tosin valo oli niin kammottavaa, että se oli miltei pimeyttä. Silmäni ja nenäni alkoivat vuotaa verta, ja pelkäsin pyörtyväni.
Silloin olento puhui. Se sanoi minulle sanoja, joita en osaa kirjoittaa saati puhua, mutta jotenkin ymmärsin mitä olento sanoi.
Se puhui jotain ikuisesta tulesta, kuolemasta, pimeydestä ja kaaoksen ikuisesta vallasta ja loputtoman pimeyden valtakunnasta. Silloin ymmärsin kuka, tai mikä, olento oli: Se oli Herra Jumala, kaikkivaltias itse!
Vaivuin maahan ja itkin. Tämäkö
oli se kuuluisa rakastava, armahtava ja laupias Jumala, jonka hyvyydestä olen kuullut niin paljon? Tosin silloin muistelin vanhaa testamenttia ja ymmärsin, ettei Jumala nyt niin hyvä olekkaan.
Olento arvasi ajatukseni, ja nauroi kammottavaa, hirveää naurua, joka pisti korvissani kuin happo. Olento pilkkasi ihmiskuntaa, uskontoani ja harhaluulojani Jumalan hyvyydestä. Se kertoi olevansa kaiken pahan, tuskan ja ahdistuksen, kuoleman ja kauhun herra ja valtias.
Silloin ymmärsin kaiken. Lucifer oli taistellut tätä kirottua saastaa vastaan, mutta hävinnyt, ja nyt tämä saastainen, kirottu epäsikiö oli voittanut, ja saattanut ihmiskunnan, kaaokseen, kärsimykseen, pimeyteen ja tuhoon.
Nousin seisoalleni ja kirosin olentoa. Huusin että hän on pelkkä kirottu mutantti, saastainen paska joka pitää tuhota. Olento hymähti ja neuvoi minua luopumaan taistelusta, antautumaan alkukantaisille, alhaisille vaistoilleni, ja siten tulemaan hänen orjakseen.
Kirosin hänen nimeään viellä kerran, ja käskin häntä painumaan hevon vittuun. Sylkäisin hänen jalkainsa juureen ja sanoin etten ikinä anna periksi alhaisille vaistoilleni ja aion taistella oentoa vastaan ikuisesti.
Silloin olento suuttui ja heitti minut omaan maailmaani. Heräsin ja itkin kauan, sillä nyt tiedän ettei ihmiskunnalla ole toivoa. Ihmiskunta on tuomittu tuhoon, ahdistukseen ja ikuiseen pimeyteen. Nyt tiedän ettei valoa ole, on vain kuoleman ja pahuuden musta todellisuus.
Menin vessaan pesemään kasvojani, ja silloin, katso: Pupillini olivat kahdeksan sakaraiset tähdet! Kuulin päässäni kammottavan tutun naurun, LIIAN tutun naurun...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Märkäuni.
jos pää on paskaa täynnä niin valuuhan se tietysti jostain ulos.