Feministis-seksistinen yhteiskuntamme on alkanut harjoittaa sukupuolirasismia, jotta naiset saavat sukupuolensa perusteella ohittaa heitä pätevämmät mieshakijat valtio-yhtiöiden korkeinta johtoa valittaessa. Valtio-omistajan lupauksen mukaan valtionyhtiöiden hallituspaikoista tulee kolmen vuoden kuluessa olla 40 % naisilla. Kun otetaan huomioon naisten osuus teollisuuden ylemmistä toimihenkilöistä (~10 %), johtaa tämä siehen, että lähes joka toinen nainen pääsee nousemaan vallan huipulle vaikka näytöt esimiestehtävissä olisivat olleet kelvottomia. Yksityiset pörssiyhtiöthän lähtisivät maasta, jos toimintaympäristö olisi näin absurdi mutta myös valtionyhtiöistä saa moni perhe toimeentulonsa. Yltiöfeministisen yhteiskunnan rakentaminen maksaa kansalaisille liikaa, niin taloudellisesti kuin inhimmillisestikin.
Seksismi naisten uramoottorina
laskun maksaja
14694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...tätä samaa problematiikkaa. Aivan naurettavaa väkisin punkea melkein puolet johtajistosta sukupuolen perusteella pätevyyden kustannuksella!! Minä feminisminä olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei tällaisia kiintiöitä todellakaan tarvita! Tästä saattaa vaan seurata se, että alkaa olla vaikeaa löytää ko. yrityksiin pätevää naisjohtajakaartia, kun ei kuitenkaan kaikki naiset edes HALUA johtajaksi, vaikka päteviä olisikin. Voin melkein lyödä vetoa, että tämä huomataan täysin idioottimaiseksi asiaksi ja parin vuoden päästä kaikki kiintiöt puretaan.
Perusteita vielä lisää; miehet ovat ehdottomasti parempia johtajia (toki löytyy poikkeuksia)jo siinäkin suhteessa, etteivät tartu niin rivakasti toimeen, vaan yleensä osaavat delegoida tehtävät alaisilleen. Naiset monesti ovat johtajina sellaisia, jotka sekaantuvat liiankin yksityiskohtaisesti asioihin ja haluavat ehdottomasti pitää kaikki langat käsissään ruohonjuuritasoa myöten. Tämä ei suuressa yrityksessä tuota muuta, kuin hätiköiden tehtyjä vääriä päätöksiä ja naisjohtajien loppuunpalamista.
Ja jos haluamme Suomen kansan kasvavan, niin tuetaan mieluummin kotiäitejä kuin viskataan kiintiöitä johtopaikoille!
Ugh. Olen puhunut.
Niinkuin monesti ennemminkin eräs sisareni on täällä maininnut, on sinun nyt ryhdyttävä todistamaan sanomiasi.
Miten todistat, että naisjohtajat olisivat huonompia yrityksen johtoryhmiin kuin miesjohtajat?
Ja miten todistat, etteivät naiset HALUA sitten eivät millään kuulua johtoryhmiin?
Mistä olet saanut tieteellistä tukea näille väitteillesi?
visaisia kysymyksiä Curlylle, niin visaisia että tohditko aina itsekään vastata ihan noin perusteellisesti? ;)
Joskus tuntuu että vaadit tietyiltä asioilta ehdotonta näyttöä, kun taas jotkut asiat selität "se ja se on luontaisesti sellainen" tyylillä.
Tätä ongelmaa sinulta silloin kyselinkin. Nyt se tulee sinulle itsellesi vastaan kun kyselet miksi naiset olisivat huonompia johtajia sukupuolensa vuoksi. Mutta sinullahan on jo selitys käytännössä valmis, nainen on biologialtaan enemmän hoivaviettiin keskittynyt, alistuva yksilö. Muistathan sen apinateorian? Testosteroniteorian?
Ainut ongelma on vain ettei mitään aiempaa mainitsemaasi teoriaa ole todistettu käytännössä oikeaksi. Ihmekös tuo että kyselet nyt tieteellistä näyttöä naisten hyljeksimiselle johtajistossa. Mietin vain yhä sitä, missä tilanteissa nuo teoriat ovat totta, ja missä ei. Eli miten laajalle levität sen biologiateorian, mitä kaikkia epäkohtia selittäisit kuuluvaksi biologiaan. Nyt näyttää siltä että miesten kohdalla hyväksyit ne biologiset teoriat, ja nyt naisten kohdalla kysyt onko asiasta olemassa tieteellistä näyttöä...
Mielenkiintoista.
jos ei sinunkaan tarvitse todistella älyttömiä väitteitä niin miksi muitten
yhteiskunta on nyt ALKANUT harjoittaa sukupuolirasismia. No voi hyvänen aika sentään, kauheaa! Onko näköpiirissä, että sinullekin tulee joskus naispomo, sehän pitää kieltää lailla. Kun kerran vanhoja hyviä käytäntöjä veljien kesken on alettu raa'asti murtaa. Niissähän ei perinteisesti ole ollut kyse rasismista.
Saamarin naiset ovat niin paskamaisen ylikoulutettujakin. Kuitenkin niiltä puuttuu se ajatteluelin sieltä jalkojen välistä.
Olen sitä mieltä, että yksilöiden välinen ero on suurempi kuin sukupuolten välinen ero. Tulin juuri asiakkaani luota palaverista, jossa heitä edusti toimitusjohtaja (nainen) ja markkinointipäällikkö (mies). Tarmokkuudessaan ja määrätietoisuudessaan tämä tj. muistuttaa monia tuntemiani miesjohtajia. En muista kenenkään koskaan puhuneen hänestä naisena vaan asiakkaana. Hänen miehensä ei tee uraa, vaan keskittyy enemmän lapsiin ja kodinhoitoon.
Yritän tässä vain sanoa, että johtaminen on rooli, joka luonnistuu sekä naiselta että mieheltä. Kaikki eivät vain halua huipulle. MInä olen torjunut monet vetotehtävät, koska nykyinen asemani vastuineen ja tuloineen riittävät minulle.
Miksi sitten miehiä on enemmän johtajina kuin naisia? Luulen, että miesten joukossa on enemmän niitä, jotka haluavat huipulle. Siellä joutuu luopumaan monista sellaisista asioista, joista äidit eivät halua luopua.
Oman kokemukseni perusteella väittäisin, että ne KYVYKKÄÄT ihmiset, jotka haluavat johtajiksi, myös sinne päätyvät, siis pääsääntöisesti. On toki paljon miehiä, jotka eivät pääse johtajiksi vaikka haluaisivatkin, koska heille tulee kykyjen riittämättömyys esteeksi.
Tunnen monia pareja, jotka opiskelivat kauppakorkeassa samalla vuosikurssilla. Näideb parien miespuoliskot ovat usein edenneet nopeammin ja korkeammalle, koska he ovat asettaneet tavoitteensa eri tavalla kuin nainen. Naiset ovat tyytyneet jäämään esim. opettajiksi, koska voivat tehdä puolta lyhyempää päivää kuin miehensä. Toisin päin sama asetelma voisi tuntua ympäristön mielestä hieman oudolta. Mieheltä odotetaan edelleen tässä suhteessa enemmän kuin naiselta.
Jotta ei jäisi väärää käsitystä tiivistän: Johtajien sukupuolijakaumaa ei selitä kyvyt vaan pikemminkin henkilökohtaiset tavoitteet.
Kiintiöistä sanoisin, että jos pitäisi kiintiöidä johtajiksi puolet naisia, niin johtajien taso todennäköisesti laskisi. Tämän ei ole tarkoitus olla sovinistinen provo vaan johtuu siitä, että niihin tehtäviin haluavien joukossa naisten osuus ylikorostuisi. Laskuesimerkki: halukkaita miehiä 30 %, halukkaita naisia 10 %, luonnollinen jakauma on 75 % miehiä ja 25 % naisia. Ajatelkaa vaikka mitä sairaanhoidolle tapahtuisi, jos puolet hoitajista pitäisi olla miehiä! Luokan surkeimmat (mies)oppilaat syrjäyttäisivät 50 %:n kiintiöllään n. 90 % heitä pätevimmistä oppilaista.
Olen aika pitkälle samaa mieltä Jackin kanssa siitä, että naisten omillakin valinnoilla on merkitystä. Mutta ei yksinomaan niillä. Emme me elä arvotyhjiössä, odotukset ja normit vaikuttavat käyttäytymiseemme, sekä naisiin että miehiin. On usein helpompaa konformistisesti tyytyä "annettuihin" raameihin. Emme me naiset mitään kamppailukoneita ole, miksi repiä itsensä piippuun, jos matka tehdään hankalaksi. Ja jos ei voi luottaa siihen, että mies hoitaa rakkaat lapset silloin, kun itse ei voisi.
Nyt tapetilla olevilla kiintiöillä ei tarkoiteta, että joka ammatissa jokaisella hierarkian tasolla pitää olla yhtä paljon naisia ja miehiä. Kyse on perusteettoman epätasa-arvon vähentämisestä (ei edes poistamisesta) korkean statuksen omaavilla päättäjäpaikoilla.
"Ja jos ei voi luottaa siihen, että mies hoitaa rakkaat lapset silloin, kun itse ei voisi"
Niin, sitä vaan, että tässäkin tapauksessa kyse ei ole naisen omasta valinnasta, vaan pakonsanelemasta tilanteesta? Koska mies ei kykene hoitamaan lapsia...! Etkö nyt voi vain myöntää, että itse asiassa aika harva ihminen haluaa huipulle vaan elää mielummin omaa elämäänsä? MInulle ainakin riittää asiantuntijaroolini ja sen tuomat 100.00 €/vuosi. En kaipaa hallituksen raadeltavaksi ja ennenaikaiseen lepoon.
Toistan: naisten alistettu asema juontuu sekä omista valinnoista että pakotteista. Pakotteita voivat olla alistavat lait, normit, olosuhteet, muut ympäristön paineet jne. Kiistätkö tämän?
Toinen toisto: me naiset emme ole taistelukoneita, kulttuurisesti varsinkaan. Jos esteet tuntuvat ylittämättömiltä (siis TUNTUVAT, vaikkeivat itse asiassa olisi), niin miksi kuittaat valitut käyttäytymismallit hieman ylenkatseellisesti selityksellä, että naiset eivät halua vastuullisia tehtäviä? Mehän vain toimimme niinkuin on mukavinta, niin miehetkin toimivat.
Vallitseva paternalistinen kulttuuri suosii miehiä vastuunottoon, vaikkei siihen eväitä aina olisikaan. Ei haittaa. Kääntöpuoli on, että osa miehistä kärsii tästä paineesta. Naisilta odotetaan muuta, ainakin jos vastuulla käsitetään johtotehtäviä yms (joka on todella rajoittunut määritelmä). Kummankin sukupuolen edustajat pyrkivät enimmäkseen toimimaan odotusten mukaisesti, tavanomaisista ratkaisuista poikkeaminen edellyttää proaktiivisuutta (tai aggressioita).
Odotukset ja käyttäytymismallit muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat. Myös sukupuoliroolit ja ihmisten valinnat. Tulemme luultavasti kaikki yllättymään lisää jo lähivuosikymmeninä.
Naiset eivät etene johtajaksi vaan jäävät sihteeriksi, koska reittä pitkin ei korkeammalle pääse.
Juuri tämänkaltaiset miesjohtajat ovat eräs este naisten urakehitykselle. Nimeäjät ovat vielä toistaiseksi enimmäkseen miehiä, minutkin nimitti asemaani mies. Korrekti eikä tuollainen nilja, luojan kiitos.
Niin, miksi ulkonäkösi ei vaikuttanut asiaan? Joudutko ihan vain omalla "etevyydelläsi" pärjäämään? MInun pomoni aikoinaan taas oli nainen ja kyllä minä käytin ihan sikana välillämme olutta jännitettä hyväksi. Pientä flirttiä ja semmosta... annoin ymmärtää ja en antanut. Joskus oli hieman hankalempaa kun hän juopui Lapin reissuilla. En myöskään voinut rakentaa firman sisällä mitään suhteita muiden naisten kanssa, koska he eivät uskaltaneet potkujen pelossa.
Kävi vain tässä mielessä, että minkäslaisella "johtajalla" on oikein aikaa kirjoitella täällä kesken kiireistä työpäivää? Eikös tuloksenteko kiinnosta? Itse vietän rästiin jääneitä kesälomapäiviä.
ihmetelläkin, miten olet päässyt miesjohtajaksi. Selvisi. Toivottavasti osaat myös työsi.
Toiseen kysymykseesi on helppo vastata: tykkään miehestäni. Ja lomalla minäkin, paljon lomaa rästissä ed.vuodelta.
Miksi osallistut feministipalstan keskusteluihin, kun kirjoittelet tuon tasoisesti?