Monissa uskonnoissa on mukana vuoden kierto kulku, yön ja päivän vaihtelut ja kuun kierrot.
Symboliikkaa jotka löytyvät luonnosta. Onko siis noin että eräällä tasolla uskonto myötäilee luonnontieteitä?
Elämän kiertokulussa merkittävää on sen vertaamista vuodenaikoihin, kevät , kesä , syksy ja elämän ehtoopuoli... kuolema eli talvi.
Jos näin on on itsestään selvää miksi esimerkiksi uskonnot tahtovat tarjota kuoleman jälkeistä elämää.
Kehämäisyyden lakien mukaan talven jälkeen tulee jälleen kevät ja niin edelleen.
Tämä itämaisissa uskonnoissa kuvataan uudelleensyntymisen kiertokulkuna eli kehänä.
Taolaisuudessa vastakohdat kiertävät toistensa ympärillä kehänä.
Uskonto lupaa uutta mahdollisuutta , eli kehässä on uusi kierros.
Tästä tiede/ateistinen näkemys jossa mukana on mittayksiköitä ja laskukaavoja... päätellään että kun ihminen kuolee, se on elämälle piste.
on siis suora viiva, alusta loppuun.
Suora viiva alusta loppuun on eräänlainen tien vertauskuva. Tie vie aina jonnekin ja siinä kulkevalle on itsestään selvää että kun sillä oli alkunsa on sillä loppunsakin.
Jännittävää on että alku loppu löytyy myös raamatusta sillä jumala loi maailman joskus sen mukaan ja sille on ilmestyksien toteenkäydessä myös loppu, mutta siihen liittyy myös toivo uudesta tulemisesta... eli kehämäisyys taas.
Uskonnoille tyypillistä on siis tuo asioiden kehämäisyys, ensin alas ja lujaa ja sitten sieltä taas noustaan.
Ensin on kuolema ja sitten uudelleen eläminen.
Ikäänkuin kuolema kaiken pisteenä olisi näille uskonnon tulkitsijoille aivan liian yksinkertainen loppu ja heidän mielensä tahtoo keksiä enemmän.
Loogistahan tämä, aivo on virkeä jos se keksii jatkuvasti uutta.
Symboliikkaa jotka löytyvät luonnosta. Onko siis noin että eräällä tasolla uskonto myötäilee luonnontieteitä?
Elämän kiertokulussa merkittävää on sen vertaamista vuodenaikoihin, kevät , kesä , syksy ja elämän ehtoopuoli... kuolema eli talvi.
Jos näin on on itsestään selvää miksi esimerkiksi uskonnot tahtovat tarjota kuoleman jälkeistä elämää.
Kehämäisyyden lakien mukaan talven jälkeen tulee jälleen kevät ja niin edelleen.
Tämä itämaisissa uskonnoissa kuvataan uudelleensyntymisen kiertokulkuna eli kehänä.
Taolaisuudessa vastakohdat kiertävät toistensa ympärillä kehänä.
Uskonto lupaa uutta mahdollisuutta , eli kehässä on uusi kierros.
Tästä tiede/ateistinen näkemys jossa mukana on mittayksiköitä ja laskukaavoja... päätellään että kun ihminen kuolee, se on elämälle piste.
on siis suora viiva, alusta loppuun.
Suora viiva alusta loppuun on eräänlainen tien vertauskuva. Tie vie aina jonnekin ja siinä kulkevalle on itsestään selvää että kun sillä oli alkunsa on sillä loppunsakin.
Jännittävää on että alku loppu löytyy myös raamatusta sillä jumala loi maailman joskus sen mukaan ja sille on ilmestyksien toteenkäydessä myös loppu, mutta siihen liittyy myös toivo uudesta tulemisesta... eli kehämäisyys taas.
Uskonnoille tyypillistä on siis tuo asioiden kehämäisyys, ensin alas ja lujaa ja sitten sieltä taas noustaan.
Ensin on kuolema ja sitten uudelleen eläminen.
Ikäänkuin kuolema kaiken pisteenä olisi näille uskonnon tulkitsijoille aivan liian yksinkertainen loppu ja heidän mielensä tahtoo keksiä enemmän.
Loogistahan tämä, aivo on virkeä jos se keksii jatkuvasti uutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiede on aina pyrkinyt osoittamaan asioiden syitä ja seurauksia ja alkuperää.
Siksi ilmeisesti mittayksiköt ja suhteellisuuden taju ovat olleet siinä tärkeitä asioita.
Uskonto on lähinnä kokonaisvaltaista ja sumeaa.
Monet uskonnolliset käsitteet ovat ympäripyöreitä ja itseään selittäviä.
Esimerkiksi Ikuisuuden määritelmä... tai iäisyys, ainainen ja niin edelleen.
Molemmille yhteistä on asioiden selittäminen.
Tosin uskovaiselle kaikki maailmassa mukautuu ihmisen olemassa olemisen ympärille.
Ehkäpä tässä on perussyy sille kehämäisyydelle.
Kehämäisyys on verrattavissa itsensä ympärillä pyörimiseen ja maailmahan löytyy uskovaiselle sen ympäriltä.
Tieteessä on jatkuvasti huomioitu tämä , ettei voida maailmaa tutkittaessa jatkuvasti olettaa maailman olevan suunniteltu ihmistä varten. Maailma kun niin ei ole.
Tämä on sitten taas uskovaiselle suuri herjaus, miten niin maailma ei ole kuin vartavasten luotu ihmiselle?
Siksi että ihminen ei pärjäisi täällä ilman älykkyyttään ja kekseliäisyyttään.
Ihminen ei maailmassa saa mitään ilman, kaiken eteen on nähtävä vaivaa ja esim.
Ei jumala antanut ihmiselle mitään piirustuksia lentokoneesta tai moottorista.
Ei. Ihmiset itse loivat tieteen jolla helpottivat elämistään.
Tiedemiehet tunnustavat että elämä sellaisenaan kuin sen tunnemme on miltei mahdottomuus.
Elämä maapallollakin on hyvin herkkä ilmiö ja riippuvainen ilmastollisista olosuhteista.
Ei maapallon säätä ohjaa Jumala. Sen tiedämme, siihen vaikuttavat maan vetovoima ja ilmakehän
liikkeet maan pinnalla ja lukuisat muut tekijät.
Aiemmin kun ihmiset eivät tajunneet sääilmiöiden mekaniikkaa annettiin ilmiöille yksinkertaisempi muoto.
Se on Jumala. Salaman singautti Jumala vihaoissaan ihmisten niskaan ja niin edelleen.
Taivaalta putoava kivi oli Jumalan heittämä, vaikka hyvin ymmärrämme kyseen olevan meteorista.
Näiden kaiken ymmärtämyksen ja tiedon valossa on siis ihmeellistä että ihmiset pitävät kiinni vanhasta taikuudesta.
Opistaan Jumalasta.
Itse ihmettelen suuresti sillä vertaamalla aikojen alussa olevien ihmisten päättelykykyyn maailmasta ja kirjoituskielen kehittymisestä tapahtuneista mullistuksista ja käsitteiden monimuotoisuudesta Ihmis mieli on terävimmillään ja kykenevä erottamaan asioita toisistaan parhaimmin kuin ennen.
Ja siitä huolimatta on olemassa hihhulismia ja huuhaa oppeja.
Ilmeisesti huuhaa ja hihhulismi on ihmismielelle lähinnä leikkiä kuin sitä totuutta,
leikittelyä totuuksilla kuin sokeaa asioiden totuuksina pitämistä , kuten se aikojen alussa ilmeisimmin oli.
Tällöin nykyihminen poikkeaa siten kantaisästään ja ratkaisevin ero tähän kantaisään on leikki.
Nykyihminen osaa leikitellä totuuksilla, nähdä totuuksia mitta suhteissa toisiinsa ja kyseenalaistaa totuuksia.
Erona aiempiin eläneisiin esi-isiin. Heille totuudet olivat käsitteitä joita ei kumottu. Toisin sanoen niillä asioilla ei leikitty.
Vaan ne pidettiin kaikesta arjen askareista erillään.
Leikkivä ihminen tosin näkee asiat toisin, monimuotoisemmin ja ymmärtää huumoria.
Ymmärtää myös sen jos asiat ottaa liian tosissaan. Tosissaan ottamiseen on aina paineita ja ihanteita.
Uskis. Älä ota liian suuria paineita.
http://www.youtube.com/watch?v=yvxgekIoyqU
Mainiota pohdintaa. Itse näen uskonnollisuuden lähinnä ihmismielen välttämättömänä osana (vikana?) joka joillakin ilmenee voimakkaammin kuin toisilla. Se on keino tyynnyttää ja tuoda rauhaa inhimilliseen olemisen tuskaan, pitkälle kehittyneiden aivojen tietoisuuden ja eläimellisten vaistojen väliseen kamppailuun.
Tuo tarve voi ilmentyä mietiskelynä ja hiljentymisenä, vailla fundamentalistisia totuuksia. Sen sijaan uskonnollisten taipumusten hyväksikäyttö lahkoissa, politiikassa ja ihmisoikeuksien kaventamisessa on törkeää ja kieroutunutta.
"Onko siis noin että eräällä tasolla uskonto myötäilee luonnontieteitä? "
- Ei kai varsinaisesti, vaan uskonnot ovat kehittyneet "luonnonuskonnoista". Ihminen on etsinyt (ja etsii tietysti edelleen) paikkaansa muun luonnon keskellä, etsinyt merkityksiä luonnon kiertokulusta ja rinnastanut oman elämänsä kiertokulun siihen.