Minä en usko yhdenkään jumalan olemassa oloon ja olen tehnyt sen monelle sitä kysyvälle selväksi.
Minun perustelunani on vain, se, etten usko ja sillä hyvä. Se vain ei tunnu kaikille riittävän... Lisäksi en tiedä, mikä olen ts. mihin "kategoriaan" kuulun. Olenko atesisti vai pelkästään uskoton..?
Kuinka te muut uskonnottomat perustelette mielipiteenne, jos tilanne niin vaatii? Muutenkin haluaisin tietoa siitä, mikä itse olen :D, tai siis miksi minua sanottaisiin.
Sekavaa, mutta elämä on ;)
Minun perustelunani on vain, se, etten usko ja sillä hyvä. Se vain ei tunnu kaikille riittävän... Lisäksi en tiedä, mikä olen ts. mihin "kategoriaan" kuulun. Olenko atesisti vai pelkästään uskoton..?
Kuinka te muut uskonnottomat perustelette mielipiteenne, jos tilanne niin vaatii? Muutenkin haluaisin tietoa siitä, mikä itse olen :D, tai siis miksi minua sanottaisiin.
Sekavaa, mutta elämä on ;)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä en perusteluitasi kaipaa, mutta tilanne on myös toisinpäin: ateistit esittelevät tälläkin palstalla uskomuksiaan muille ja ihmettelevät, kun kaikki muut eivät usko heidän asiaansa.
että tyypillisellä täällä hilluvalla hihhulilla on matala äo ja heikko yleissivistys. Ei semmoiselle voi mitään järkevää perustella, uskokoon satuihinsa.
Tavallisesti ateistia ei nimitetä hihhuliksi, mutta suotakoon sekin sinulle.
...tälläkin palstalla... Aika kummallista palstalla, jonka otsikko on Ateismi?
yksikin ateistin tällä palstalla esittelemä näkemys, jonka perille saadakseen pitää uhkailla ikuisuuksia kestävällä kärsimyksellä?
Se, että et usko jumalien olemassaoloon, täyttää määritelmän ateistista. Uskonnottomuutesi riippuu suhteestasi uskontoihin: Ainakin buddhalaisuutta voidaan pitää ateistisena uskontona.
Toinen tapa lähestyä asiaa on näkemyksesi siitä, voiko mahdollisesta jumalien olemassaolosta saada tietoa. Jos mielestäsi tämä ei ole mahdollista, voit nimittää itseäsi agnostikoksi. Mielestäni tämä käsite on aika turhaa teoreettista kikkailua.
Itse olen ateisti ja sellaisena esittäydyn (milloin tarpeellista). Mielipiteeni perustelen sillä, että jumalia ei tarvita selittämään mitään ilmiötä; sen selitysarvo on nolla.
Sinun kannattaa ehkä tutustua eri selitystapoihin, esimerkiksi pari määritelmää löytyy sivulta http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_04/ateismin_maaritelma.html
Perustelen ateismiani näin: Haluan päästä elämässäni ahdollisimman lähelle totuuksia, en elää itse keksityissä mielhyvähargoissa. Ateismi on askel aitoja totuuksia päin. Uskonnot taas umpikujia.
Jos miettisit hieman, mitä nuo "aidot totuudet" ovat, huomaisit ennen pitkää tavoittelevasi asioita, joita olet keksinyt itse omassa päässäsi. Niin kai me kaikki. Mutta mikä ero tällä on mihintahansa uskontoon?
Minun uskonnottomuuteni ts. ateismini ei rajoita elämääni millään lailla, tosin kuin uskonot tekevät. Eri uskonnoissa on erilaisia riittejä, käyttäytymistapoja, sääntöjä jne., jotka rajoittavat ihmisten vapautta ja säätelevät jopa jokapäiväistä elämää.
Onhan sitten sellaisiakin uskovaisia, joiden elämää uskonto ei millään lailla rajoita, mutta he lienevät harvassa.
Minun tapauksessani uskonnottomuus merkitsee lyhyesti sanoen vapautta. Agneistin tapauksessa kyse on varmaankin muustakin, uskallan epäillä :)
Miten niin itse keksinyt? Ei aitoja totuuksia keksitä vaan niitä etsitään.
Omassa ateismissani yhdistyy sama asia.. puhtaus.
On reilua tiedostaa mihin uskoo ja mitä ajattelee eikä kumota niitä enemmistön vaatimuksella.
Sellainen johtaisi ennenpitkään suureen onnettomuuteen.
Minä tiedostan, ja tiedostan sen hyvin kirkkaasti etten tiedä totuutta , mutten usko että totuus löytyy kirjasta nimeltä raamattu.
En usko uskontojen teorioihin sielusta ja sielun vaelluksesta tms... ne ovat keksittyjä koska tietoa siitä mitä oikeasti tapahtuu ei voida koskaan saada. Ne perustuvat vain kuolemanrajamailla käyneiden tarinoihin.
Ja mitä Jeesukseen tulee... paasto ja helteessä aavikolla nähdyihin harhoihin:Jeesus näki juuri ne asiat mitä hän tahtoikin nähdä.
Mielemme esittävät usein unenkaltaisessa transsissa juuri ne asiat mitä oletammekin näkevämme.
Tästä esimerkkinä painajainen:Tahdot että painajainen loppuisi mutta aina huomaat edelleen olevasi unessa. Milloin uni loppuu? Ehkp kun tajuat sen ja mielesi hahmottaa että on unessa.
Joka tapauksessa transsi ja uskonto ja meditaatiot kaikki keskittyvät mielenilmiöiden seuraamiselle.
Rukous on itse keskustelua, unet ovat näyttämöjä.. uskomukset muotoutuvat syvemmällä olevien toiveiden päälle ja niin edelleen.
Mutta kun tapaan yksinkertaisen ihmisen , joka selittää tajuavansa 'totuuden' ja alkaa puhe papatuksen Jeesuksesta... saa hän minut hieman huvittuneeksi. Ai miksi?
No siksi että hän todella olettaa tietävänsä jotain mitä ei kukaan voi varmuudella varmistaa , mutta hän uskoo näin. Voi luoja.. ^^
Joo siis.. rehellisyys itseä kohtaan on pakko otta mukaan sillä en mielelläni osallistuisi uskovaisten menoon koska se olisi osaltani valehtelua. Mitä tekisin siellä? pyörittelisin peukaloita ja sanoisin että huh huh.. ettekö voi lopettaa tuollasia taikamenoja?
Ja siitäkös ilo ja riemu urkenisi? :F
Uskonnottomuus ja ateismi eivät todellakaan ole sama asia. Uskonnottomuus on täydellistä itsensä yläpuolella olevien supervoimien tunnistamattomuutta, kun taas ateismi on voimakasuskoista kaikenlaisten uskontojen ja jumalien kieltämistä.
Uskonnoton ei ole moralisti, joka olisi kieltämässä jeesus-uskovia uskomasta jeesukseen, muhammed-uskoisia uskomasta puolestaan muhammediin, eikä myöskään kieltämässä ateisteja saarnaamasta kaikkia mahdollisia uskontoja = jumalia vastustavaa näkemystään.
Uskonnoton on ihminen, jonka ei tarvitse olla minkään lahkon jäsen: ei uskonnollisten, eikä uskonnon kieltävien.
Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että on olemassa uskonnottomia ihmisiä, joiden ei siis tarvitse olla mitään jumal-uskoa seuraavia, mutta ei myöskään mitään(jumal)uskoa kieltäviä.
Tulkoot vain meidän puolestamme itse kukin autuaaksi ihan sillä omalla uskollaan: joko jahveen, mohammediin, jiisukseen, ateismiin tai totaaliseen uskonnottomuuteen uskovat.
Sellaista se on, tämä "uskonnottomuus". Harvojen valinta. Ei ole omaa palstaa meille edes suomi24-keskusteluissa!
Tunnenkin sinut tuolta koirapuolelta, vaikken tässä nimimerkilläni esiinnykään :)
Minä taidan olla sinun kanssasi samanlainen. Puolestani jokainen uskokoot, mihin lystää, mutta itse en siis usko mihinkään jumalaan / jumaliin.
Niin kauan kuin kukaan ei kärsi, ovat uskonnot puolestani OK. Joskus tietysti huvittaa joidenkin ihmisten "hihhulointi", niin uskovien kuin uskomattomienkin :D
"Onhan sitten sellaisiakin uskovaisia, joiden elämää uskonto ei millään lailla rajoita, mutta he lienevät harvassa. "
Lasken itseni tähän joukkoon.
Sinun elämäsi onkin sitten varmasti hyvissä kantimissä. Vielä kun ymmärrät olla tuomitsematta ja hyväksyt muukin uskonnot sekä uskonnottomat ihmiset, voisin jopa pitää sinusta ;)
siinä on niin vaikea ymmärtää?...Ateisti yleisessä merkityksessään tarkoittaa juuri uskonnotonta.
Selvennetään vielä, jos et satu vielä tuohon luottamaan. Teisti on jumalaan/jumaliin uskovainen, ateisti = ei-teisti -> ei jumaliin uskova. Mistä sen jumalien kieltämisen saat tuohon sisällettyä.
Tosin tuo ateismin kuvailusi menee täysin antiteismin (jumaluskon vastustamiseen) ja osittain vahvan ateismin (jumalia ei olemassa) puolelle.
Ei tarvitse kummemmin selitellä jos kertoo olevansa ateisti.
En usko. Se on simppeliä. Jos katsoo leffasta jotain yliluonnollista sarjaa... se sopii satuihin ja tarinoihin , mutta minusta on liian paksua perustaa kokonainen uskontolaitos pelkälle oletukselle ja sen perusteella rakennella oletetulle mielikuvitus hahmolle pyhäpaikkoja.
Ymmärrä kyllä että uskonnolla oli ratkaiseva merkitys monessa asiassa menneisyydessä...
Mielestäni se ei ole sopivaa edes viihteenä nyt kun maailmalla riehuu uskovaisten lauma pommien kanssa.
Oma mielipiteeni on että ihminen kykenee todistamaan minkä tahansa uskomuksen.
Tästä on esimerkkinä itse itsensä toteuttavat uskomukset ja uskomukset ylipäätänsä.
Niin kauan kun uskomukset pysyvät realismin asteella ja tai osana leikki-ikää lienee se terveellistä, mutta että aikuiset alkavat suu vaahdoten puhumaan totuudesta. Niin siis 'totuudestaan'.
En kyllä usko. En jumaliin, en jumalaan, en tuonpuoleiseen... en paholaiseen , en enkeliin, en pyhään enkä saastaan.
Käsitteinä tunnen kyllä jokaisen, mutta minusta Jumala on liian pitkälle vietyä teoriaa ja lähentelee mielivaltaisuutta.
Tämä mielivaltaisuus näkyy sitten otsikoissa.
Ihanteet ei vastaa tehtyjä tekoja, eivätkä ole missään yhteydessä todellisuuden kanssa. Tämän tietävät monet jotka ovat ihanteiden ja tekojen kanssa tekemisissä.
Miten sitten päädyin Ateistiksi?
Jaa a.. kun miettii mielessään , mitä mieli todella tahtoisi täällä maailmassa niin se on juuru tuota mitä nuo uskovaiset tarjoavat.. järjellisen selityksen kaikkeen, logiikkaa ja mekanistisen systeemin joka olisi oikeuden mukainen ja mielellään vielä kaikkivoipaisuuden mukaan tuleminen että voisi olla kuolematon.
Täyttää juuri siis ne kriteerit mikä buddhalaisuudessa määritellään tuskaa aiheuttavaksi lähteeksi, eli minä ja minun 'itse'.
Itse haluaa, itse tahtoo ja itsen kautta kehittyvät tarpeet omistaa ja haluta.
Niin no.. ehkp hiukan liian kärjistettyä , mutta buddha toi asiaan uuden perspektiivin, hän toi pidättäytymiseen suhdanteen ettei tarvitsisi yrittää liikoja vaan kultainen keskitie piisaa.
Oma Ateismini on siis eräänlainen kultainen keskitie. Tieteen ja hedonismin ja itsensä kurissa pitämisen asteella.
Uskonto olisi antautumista hurmostilaan ja sama kuin päästäisi itsensä valloilleen, antaisi itselle vallan uskoa mihin tahansa todisteista piittaamatta.
Omasta mielestäni mieletöntä. Jalat maassa ja päivä kerrallaan on parempi ratkaisu kuin hulluna heilua shamaani pippaloissa hokien pyhien nimiä.
Näin siis. Kultainen keskitie on parempaa kuin äärimmäiset 'totuudet' tai äärimmäiset uskomukset.
Mitään ei voi tiede tietää täysin varmaksi mutta tieteellä on oikeat metodit. Oikeanlaiset menetelmät ja niin mielestäni pitää uskomusten sarallakin olla. MM Filosofia on mielenkiintoista, sillä siinä ei puhuta totuudesta vaan näkökulmista.
Kiitos.
Ei lainkaan sekavaa, koska ateisti on sellainen, joka ei usko Jumalaan.