Aivan yksinkertainen kysymys yksinkertaisille ihmisille:
A) Tunnetteko hiipivää kauhua katsoessanne kauhu-leffaa?
B) Mitä ajatuksia tuo ensimmäiseksi mieleen joku yllättävältä vaikuttava tapahtuma, jota epäilette(ette siis varmasti tiedä)sen outoudesta huolimatta luonnolliseksi.
A) Tunnetteko hiipivää kauhua katsoessanne kauhu-leffaa?
B) Mitä ajatuksia tuo ensimmäiseksi mieleen joku yllättävältä vaikuttava tapahtuma, jota epäilette(ette siis varmasti tiedä)sen outoudesta huolimatta luonnolliseksi.
Vastaukset 38
Vanhimmat
A) En ole nähnyt kauhu -leffaa. En siis voi tuntea hiipivää kauhua sitä katsoessani. Mikä sen alkuperäinen nimi on? Voihan se olla että olen nähnyt sen ulkomailla, tms...
B) Viimeksi tuli mieleen: olipas hassu yhteensattuma
Tuosta b-kohdasta voisinkin kertoa enemmän. Isoäitini kuoli muutama viikko sitten. Vaimokkeen kanssa kun asiasta keskusteltiin hän mainitsi että kun hänen isoäitinsä oli kuollut (noin kymmenen vuotta aiemmin) ja hän oli keskustellut siitä äitinsä kanssa, oli keittiön liesituuletin lähtenyt itsekseen päälle. Viisi minuttia myöhemmin keittiömme liesituulettimsesta paloi lamppu. Yleensähän nuo palavat sytytettäessä, mutta tämä siis kesken kaiken.
Ensimmäinen ajatus siis: "Olipa hauska yhteensattuma."
Toinen ajatus: "...tai sitten kummitukset ovat erityisen mieltyneitä liesituulettimiin."
Miten kysymykset liittyvät ateismiin?
Sen nimi voi olla vaikka "Hiipivä kauhu" tai joku muu "Hiipivä kauhu" aiheita sisältävä elokuva, lähinnä yliluonnollisissa katveissa nuuskivaa tarkoitin.
B:ssä oli sinulla mielenkiintoinen kertomus, ei sitten atte-armas tullut mieleen minkäänlaista selitystä, vain toteamus: "OHO, mitens se tollee?".
Olisiko esimerkiksi sähköverkossa tapahtuvaa virta/jännite "piikkiä" tai muuta niin mukavan kotoista selitystä voinut ajatella?
Tarkoitit kauhuleffaa? Minä kun luulin että leffaa nimeltä "kauhu". Käsitysvirhe.
Ei yleensä en tunne hiipivää kauhua. Jännitystä joskus ja joskus on jopa pelottanut.
Selityksiä B:lle olisi voinut varmaan miettiä, mutta miksi turhaan? Nuo lamput kestävät suurin piirtein normaalin eliniän (eivät siis pala jatkuvasti), joten mitään varsinaista korjattavaa niissä ei ole. En siis jaksa panostaa vianetsintään enkä siis yritäkään selvittää mistä tuo kyseinen palaminen johtui. Saattoi olla virtapiikki tai saattoi olla olematta. Nyt vaihdoin tuohon energiansäästölamput, kestävät paremmin kuin nuo peruskynttilät. :)
"Hiipivä kauhu" onkin yksi paniikkihäiriön esiaste, joten kiitä onneas olet vahva psyykkeeltäsi.
Niin nuo yhteensattumat ovat vain niin mielenkiintoisia, missä menee raja?
Energialamput ovat fiksu valinta. :)
Se on se jeesus kun kulkee sammuttelemassa valoja, ei ole ukkoparalla parempaakaan tekemistä.
Mitähän sinä oikein ajat takaa? Luuletko, että joku tulee vastaamaan, että "mä en usko sun jumalaan mutta jessus kun nuo vilmien perkeleet ja saatanat pelottaa ihan helvetisti"?
A) Kauhuleffat ovat leffoja eli tarinoita. Kummitusjutut ja voodoot eivät minua liikauta sen enempää kuin Peppi Pitkätossu, mutta esimerkiksi ajatus hourulasta karanneesta psykopaatista (tai lahkostaan ilosanomaa levittämään lähteneestä helluntailaisesta) kirveen kanssa ikkunan takana kieltämättä karmii.
B) Kun ei usko henkimaailmajuttuihin, ei tule edes mieleen epäillä tapahtumien epäluonnollisuutta.
Et siis tunne pelkoa mitään sellaista kohtaan mistä et varmasti tiedä ('yliset'), olet joko valehtelija tai hullu.
Aika yksioikoinen on B kyssärinkin vastaus tyyli. XD
pelkäät öhkömönkiäisiä yms, ei se tarkoita, että joku, joka EI vastaavia pelkotiloja omaa, on hullu. Päinvastoin taitaa mennä.
A) tunnen kauhu-leffaa katsoessani mielenkiintoisia väristyksiä, samanlaisia kuin kohdatessani uskis-logiikkaa.
B) kas vain.
Olet rehellinen, kiitos.
Tarkalleen ottaenhan tuossa oli kaksi kysymystä, eikä "aivan yksinkertainen kysymys", niinkuin väitit. :)
A) Riippuu aika pitkälti tilanteesta. Esim. Blair Witch Projectin katsoin yksin, keskellä yötä, pilkkopimeässä, kuulokkeet korvilla ja äänet kovalla. Ja voin sanoa, että pelotti niin perkeleesti. Sen sijaan esim. The Ringin katsoin isolla porukalla (7 ihmistä muistaakseni) eikä pelottanut sitten hiukkaakaan, vaikka totesin, että oikeissa olosuhteissa (ts. yksin ja pimeässä) olisi varmaan pelottanutkin.
B) No, eipä ole koskaan tapahtunut mitään sellaista, että olisi yliluonnollinen selitys tullut edes mieleen. Mitä omituisempia, *luonnollisiakin* tapahtumia sattuu kyllä jokaisen kohdalle, kun tarpeeksi pitkään elää.
Vastakysymys: Millä ihmeen tavalla nuo kysymykset, etenkin A, liittyy yhtään mihinkään?
Ne liittyvät psygologisen faktallisuuden myötä hyvinkin tarkkaan siihen, mitä siellä syvemmissä osissa mieltäsi tapahtuu, siis ulkoiset reagtiot kertovat (niistä lukea osaaville), mitä todellisesti olet, paine siis tuo esiin puolia jotka muuten jäisivät piiloon.
ps. kiitos huomautuksesta kysymysten määrästä, laatuhan on kuitenkin aina se oleellisin. XD
Älä käytä vaikeita sanoja, jollet osaa kirjoittaa niitä oikein. Rakenna myös sanomisesi siihen muotoon, että tarkoituksia ei tarvitse arvailla.
Psygologisia faktallisuuksiasi ja reagtiojuttujasi ei VOI ottaa tosissaan.
Hei you,"tarkoitusten arvailu" kuuluu osana siihen prosessointiin johon koko tekstin voima perustuu, sanoja ei siis voi yksinkertaistaa liikaa ja niiden järjestys on oltava tarkasti oikean 'lainen, jopa kirjoitus virheet kuuluvat asiaan.
Mitä tekemistä tällä on sitten sen kanssa, onko henkilö ateisti vai ei? Kun nimenomaan ateisteille nämä kysymykset suuntasit. En ihan oikeasti ymmärrä mitä ihmettä tässä ajetaan takaa.
Mistä paineesta mahdat puhua? Sosiaalisesta paineesta vai jostain muusta?
Rata'langasta', minua kiinnostaa henk.koht. ateismin vaikutukselle alttiin ihmisen tapa reagoida asioihin, ajatella paine tilanteessa ja toimia niissä, en kai minä voi laittaa kysymykseksi "Kun tunnet kuolevasi" tai "Kun puukkoa väännetään maksan seudulla kolmatta kertaa ympäri", siksi tutumpi, kaikkia koskettava viite-kehys.
Stressinsietokyky ei kaiketi tule esiin jotain jännäreitä katsottaessa.
A) Olen katsellut kaikenlaisia kauhupätkiä, mutta mielestäni niissä on liikaa huuhaata eli yliluonnollisuutta. Katsoin vähän aikaa sitten erään leffan, jossa porukka naisia laskeutui luoliin seikkailumielessä. Tapahtui sortuma ja naiset jäivät luolastoon jumiin. Tähän asti homma oli hyvä. Klaustrofobista jännitystä ja ihan nappiin minun kohdallani. Sitten ilmestyi jotain ylisuuria vampyyriöttiäisiä ja ajattelin, että voi perse. Siinä tääkin leffa sitten oli :-(
Jack Nicholsonin leffa Hohto on hyvä vaikka siinä on yliluonnollisuutta, mutta se yliluonnollisuus tavallaan mielestäni kuvaa hra Torrancen (Nicholson) psyyken sairastumista.
Yliluonnollisuus ei pelota koska sellaista ei ole ja leffoissa se näyttäytyy hieman naurettavana.
B) Kyllähän sitä nopean analyysin tekee tapahtumasta, jota ei ole aikaisemmin havainnut syy --> seuraus -tyyliin. Mutta en koskaa mieti, että: 'OHO, oliks toi kummitus' tai että 'Tää oli nyt telepatiaa'.
/Stressinsietokyky ei kaiketi tule esiin jotain jännäreitä katsottaessa/
-Se on kuin muutenkin elämässä, "todelliset sankarit" eivät ole x-treemaajia, vaan stressaava arki-elämä paineineen punnitsee todelliset selviytyjät.
"Hohto" on tosiaan minunkin suosikkejani, ihmisen psyykkeen syvyys hakkaa "vamppyyrit" mennen tullen ja muuten luokin ne.
Ilmeisesti et ole koskaan kokenut mitään vakavaa outoutta joka poikkeavuudellaan arki-todellisuudesta olisi laittanut niska-karvat jököttämään?
Mitä ihmettä tarkoittaa "ateismin vaikutukselle alaisena oleminen"?
"Ilmeisesti et ole koskaan kokenut mitään vakavaa outoutta joka poikkeavuudellaan arki-todellisuudesta olisi laittanut niska-karvat jököttämään?"
Ei tosiaan muistu mieleen. Ainoa juttu mikä oli vähän ihmeellinen, oli se, kun olin kaiketi 13v., niin hyvin matalalla iltahämärässä puiden yli lensi puolipallomainen alus. Lento oli hyvin vakaata ja se loisti vaimeasti alhaalta päin. Fundeerasin siinä, että mikä ihme lentää noi hitaasti ja noin matalalla. Silloin taisi mieleen juolahtaa, että vau, onks toi semmonen ufo.
Seuraavana päivänä oli lehdessä, että sinä ja sinä päivänä oli yleisölle ilmaisia kuumailmapallo lennätyksiä :-)
Aijoo, just kun olin painamassa 'lähetä viesti'-nappia, niin muistin: Suunnilleen saman ikäisenä tapahtui seuraavaa;
Olin yksin kotona ja keittiössä, yhtäkkiä vanhempieni makuuhuoneesta kuului voimakas kuorsausta muistuttava ääni. Jähmetyin hetkeksi kuullakseni paremmin ja mietin kuka on makkarissa. Taas kuului voimakas krohina. Otin laatikosta keittiöveitsen ja hiippailin makkarin oven kulmalle ja vilkuilin sisään. Ei näkynyt ketään. Ajattelin, että se jokin on kaapissa. Nykäisin kaapin oven auki... ja ulkoa kuului taas krohinaa...
Katsoin ikkunasta ja jotkut pojat kaasuttelivat pahuksen viritetyillä mopoillaan mäkeä ylös ja hetken kuluttua taas alas.
No juu, ei noilla kokemuksilla pahoja pelkoja tule, eilen tuli muuten neloselta elokuva joka oli hieman "hohdokas" tyyliltään, murhaajalla hieman 'vippas' mm. hänen useine sivupersoonine.
No...nykyään yleensä en. Eivät kaikki kauhuleffojen ohjaajat ole niin lahjakkaita, että pystyisivät luomaan tai ylläpitämään jännitystä kuten vaikka Alfred Hitchcock, joka teki sen sortumatta yliampuviin erikoistehosteisiin ja splatter-tyyppiseen limanuljaskahirviöihin ja "veri roiskuu" -väkivaltaan.
Eipä silti: kauhuleffojen ohjaajat osaavat tuon uskottavan jännityksen luomisen paljon paremmin kuin yksikään pappi tai hihhulisaarnaaja saarnastuolissaan.
Ehkä pappien pitäisikin olla elokuvaohjaajia?
vaan splatter ja erikoistehosteet on oma genrensä, vakava kauhu omansa. Yliampuvat splatter-efektit ovat oikeastaan komediallisia tehosteita, ei kauhua. Zombirymistelyjä, kuten Peter Jacksonin Braindedia, katsoessa nauraa ja ihmettelee että miten tuokin on tehty, ei siinä pelko tule mieleen ollenkaan.
Tietty komedian ja kauhun yhdistäminen on kautta aikojen ollut suosittua: nauru tuntuu tosi hyvältä pienen säikähdyksen jälkeen :-)
Papit ovat sp-tyyppejä, eikö heidän sanoma ole tarkoitettu aivan yhtä yksinkertaisille, kuin vastaavasti vasta väite jengin, eli atte-kuomien "EIHÄN OO" porukalle viety sanoma?
Kipu/kutina, kuuma/kylmä, kauhu/nauru, paistelin tuossa päivänä eräänä jäistä ahven-filettä, laitettuani ne öljyttyyn kuumaan ja tirisevään teflon pintaiseen pannuun, oli hetken päästä aika kääntää file, otin sormen avuksi haarukan avustajaksi, mieleni työskenteli kuumuuden ja polttavan rasvan kanssa näköhermojeni ja kuuloni kautta yhdistäen kaiken kuumuudeksi ja polttavaski kivun peloksi mielessäni, kun kosketin lopulta fileen ylä-pintaa kääntääkseni sen "selälleen" tunsin viiltävää polttavaa kipua, kunnes yh'täkkiä tajusin kivun tunteen olevan kylmyyttä vielä yläpuolelta jäätyneestä ahven fileen pinnasta, kokemus oli hämmentävä, kuuma olikin kylmää!
Trash elokuvat on sitä joka on 'leikattu ja sensuroitu' pois... nekin on hyviä. Mm tamperelainen trashvideo tuotanto. Tahtomattaan he luovat armotonta komediaa karulla huumorilla.
Lisäksi kun trash:issä suolet ja veret roiskuu, pahanolon tulvahduksilta ei voi välttyä vaikka tietääkin niiden olevan feikki efektejä xD
En tiedä olenko yksinkertainen, mutta vastaan silti.
Mikä on "kauhu-leffa"?
Kysymys "Kukahan tämän takana on?".
"Kauhu-leffa" on elokuva gendre. XD
Siis kuka,ei mikä ja missä mielessä, posi- vai negatiivisessa sävyssä?
Kirjoitettaessa "kauhu-leffa" tarkoitetaan leffaa nimeltä kauhu. Kirjoitettaessa "kauhuleffa", ollaan siellä, mitä sinä ajat takaa. Kielioppi on kiva juttu.
Muuten tuollainen markan psykologia on... Markan psykologiaa.
sana on genre.
A) Riippuu kauhu elokuvasta. Tavallisin tunne on piinaava odotus, koska elokuvissa tunnetusti viivytellään juonen paljastamisella.
Joskus homma tuntuu huvittavalta, joskus kummeksun elokuvien tekijöiden logiikka , mutta tavallisesti ymmärrän filmin luojan idean. Kauhun tarkoitus on todella herättää kauhua. :D
B) Mielessä tapahtuu paljon elokuvan aikana. Tavallisesti seuraan siihen asti kun olen saanut tarinan ja ohjaajan idean selville. Sen jälkeen seuraan stoorin loppuun ja mietin samalla vaihtoehtoisia 'reittejä' elokuvan ratkaisuksi.
Jos joku outo käänne selviää normaaliksi asiaksi, tavallisesti se tuo mieleen että niin sen kuuluikin siis... Elokuvassa leikitään mielellä, ohjataan mielessä tapahtuvia tuntemuksia ja yllättävä käänne on aina hämmentävä ja kuuluu osana hyvään elokuvaan, jos se osaa olla mielenkiintoinen käänne.
Mitä tarkoitat sillä että odotat juonen paljastusta, odotatko ajatuksellista haastetta?
Mikä sinua sitten kauhistuttaa, ihmisen suoranainen petomaisuus, vai se ettei ihmisestä tiedä lopultakaan mikä hän pohjimmiltaan on?
Miten koet nämä yliluonnoliseen viittaavat(hyvin tehdyt) elokuvat, onko niiden satumaisuus(konteksti) niin suuri este ateisille peroonalle, ettei niistä voi nauttia(tuntea kauhua), koska niitä ei voi liittää omaan todellisuuteen koskaan tapahtuviksi jutuiksi?
A) En. Leffa on leffa, ei tosi elämää.
B) Eipä tule mieleen moista tapahtumaa.
hiipivää kauhua katsoessani Wicker Man elokuvaa.
Loppuun asti pelkäsin,että sekopää uskis hommaa saarelle lisää kaltaisiaan ja pilaa normaalien ihmisten päivän.
Onneksi he hoitivat riesan pois huseeraamasta.
luotiinko helvetti ennen ihmistä vai luotiinko ihminen ensin ja sitten ihmiselle helvetti?
Ja oliko jeesuksen isän sydän täynnä rakkautta helvettiä luodessaaan?
Maailma on helvetti, ihmiskunta on helvetissä NYT ja kaikki meni luotaessa jo päin helvettiä, siksi tilanne ei voi olla muuta kuin helvetillinen.
Jeesuksen luojalla ei ole rakkautta eikä vihaa, vain kokeilu mielesä tehty "akvaario".
Toivottavasti sinulla on rakkautta 'siellä jossain'?
kauhua. Mutta ne on jotku kyllä viihteelisiä, ja aika hyviä tehosteita. Mutta lähinnä ne on komerioita jotku kyllä naurattaa, ja se puolitoista tuntia menee niiden katsoessa mukavasti.Eihän kukaan aikuinen ihminen mihinkään vamppyydeihin usko.
vai mitä?