Olemme joskus keskusteluissa ystävienin kanssa tulleet siihen tulokseen, että Suomessa on kolme liikettä helluntailaiset, lestadiolaiset ja taistolaiset,jotka toiminta ja ajattelutavoiltaan muistuttavat toisiaan ja joissa kaikissa on ihminen toisinaan jätetty toiselle sijalle ja murjottu omalla 100% totuudella. (vaikka totuus olisi niinkin hyvä asia kuin kristinusko)
Tekisi hyvää, että näissä liikeissä tehtäisiin perusteellista menneisyyden virheisiin katsomista. Väärinkäytösten vähättely, kiistäminen tai niistä vaikeneminen jne eivät vie mitään liikettä eteenpäin. Taistolaisista on varmaan teeveessä jauhettu. Olisiko nyt helluntailaisten ja lestadiolaisten aika ?
Käykääpä lestadiolaisten sivuilla. Siellä on nyt kova polemiikki hoitokokouksista, joita 70-luvulla pidettiin. Osa kiistää kaiken, osa vähättelee tapahtunutta, osa on hiljaa. Mikään noista toimintatavoista ei ole rakentava. Mikä on helluntailaisten ratkaisu ?
Tekisi hyvää, että näissä liikeissä tehtäisiin perusteellista menneisyyden virheisiin katsomista. Väärinkäytösten vähättely, kiistäminen tai niistä vaikeneminen jne eivät vie mitään liikettä eteenpäin. Taistolaisista on varmaan teeveessä jauhettu. Olisiko nyt helluntailaisten ja lestadiolaisten aika ?
Käykääpä lestadiolaisten sivuilla. Siellä on nyt kova polemiikki hoitokokouksista, joita 70-luvulla pidettiin. Osa kiistää kaiken, osa vähättelee tapahtunutta, osa on hiljaa. Mikään noista toimintatavoista ei ole rakentava. Mikä on helluntailaisten ratkaisu ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
meitä oli seitsemän lasta, minä vanhin pojista. kuri oli ankaraa eikä aina tiennyt miksi tuli selkään. kokouksissa piti käydä vanhempien kanssa. mitään niskurointia tai isän tahdosta poikkeamista ei hyväksytty. Ajat ja tavat ehkä ovat muuttuneet 70-luvulta.
Oma kaverini oli helluntailainen. meidän kaveruuttakaan ei katsottu hyvällä ja tiedän, ettei kaverinikaan päässyt minua helpommalla. Jos ei toteltu määräyksiä niin nurkassa seistiin ja saatiin selkään.
Minulla on sentään hyviäkin muistoja, kun käytiin isän kanssa kalassa ja hän antoi minun "ajaa rallia" traktorilla pellolla. Helluntailainen kaverini on yhä helluntailainen, mutta kovaa aikaa se 70-luku oli.
Mun kokemukset sijoittuu lähinnä 80-luvulle, jolloin olin lapsi ja nuori. Fyysistä väkivaltaa en oo kokenu, mutta henkinen väkivalta pelottelu ja psyykkaaminen, jota varmaan useat ovat tiemättään ja ymmärtämättömyyttään tehneet on ollut pahaa sekin. Siitä jää jotenkin semmoinen jälki sieluun, että ei oikein jaksa luottaa mihinkään ja tulee jo taikauskoiseksi.
Pohjoisesta lähteneenä luulen, että helluntailaisuudessa oli varmaan jotain samanlaista kun lestadiolaisuudessa alkuaikoina. Hurjia hurmostiloja ja sitten, että jotenkin kritisoimatta otettiin vaan vastaan kaikenlaista ilmestystä ja profetiaa. Meidän seurakunnassa oli nainen, joka vain kirkui ja ulvoi täyttä kurkku. Ja sitten eräs nainen puhui,e ttä Jumala tappoi hänen lampaansa kostoksi hänen tottelemattomuudesta. Pyhä koulun kevätjuhlassa oli kuvaelma, jossa näytettiin lapsille, ketkä kaikki joutuvat helvettiin, mm. luterilainen pappi, meikkaava nainen ja tupakanpolttaja. Ei kovin kiva lapsuusmuisto!
Se oli aika pelottavaa ja kaoottista lapselle ja nuorelle, varsinkin kun kaikki opetus oli sekavaa.
aika hurjaa -- otan osaa --- on teillä ollu kova lapsuus
-kertoi joskus netissä että he valvovat poikansa seksuaalista käyttäytymistä jopa siten että kun tämä käy wc:ssä niin pitää kustessa määrävälein taputtaa käsiään, ettei pääse runkkaamaan jne..
-kuitenkin mies itse käytti alkoholia jms..
-pojalle oli katsottuna samasta porukasta valmiiksi morsian kun hän tulee täysi-ikäiseksi ja ilmesesti asia oli sovittu, vanhempien kesken jne..
-minusta tuollainen on todella sairasta touhua,-ei voi ymmärtää..
Lapsesta asti olen kulkenut helluntailaisten kokouksissa, koskaan en ole saanut selkääni, vaikka aihetta kyllä joskus annoin, minua ei ole painostettu, manipuloitu eikä mujottu henkisesti.
Taidan olla toisen luokan helluntailainen kun osakseni ei moista kohtelua ole suotu.