Toisilla on puhdas oppi mutta ei rakkautta, kun toisilla taas on lämpöä ja rakkautta vailla pilkulleen virheetöntä oppia.
Täytyykö olla opillisesti niin puhdas aina että vaikka hutkimalla eteenpäin?
En tarkoita harhaoppeja vaan ihan inhimillisiä erehdyksiä.
Täytyykö olla opillisesti niin puhdas aina että vaikka hutkimalla eteenpäin?
En tarkoita harhaoppeja vaan ihan inhimillisiä erehdyksiä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun tekee jotain toiselle rakkaudesta, se on oikein. se on minun mielipide. opeista en tiiä mitään ja ehkä hyvä niin
Eli jos et uskolla tehdä mitään, et tee nii paljo virheitä.
Olis kiva tietää, ihminen joka ei ole yhtään virhettä tehny, kun teoriansa on käytäntöön laittanu.
Monet eivät tohdi tehdä ja alkaa mihinkään, pelätessään virheitä.
Enhän minäkään olisi tänne aloittanut "opiskelemaan", jos olisin pelänny liiaksi kirjoitusvirheitä, vaan nyt alkaa jo muisti virkistyyn ja kirjoitan joskus jopa muutaman rivin ilman virheitä.
Ihminen kun kokee ihmeen elämässään, niin sellaiset uskoon tulleet eivät edes mieti miten teoloogisesti pitäs ystäville todistaa Jeesuksesta, mutta palavuutta heillä on tuon ensi-rakkauden huumassa.
>>Ihminen kun kokee ihmeen elämässään, niin sellaiset uskoontulleet eivät edes mieti miten teologisesti pitäs ystäville todistaa Jeesuksesta, mutta palavuutta heillä on tuon ensi-rakkauden huumassa.>>
Täysin totta mitä kirjoitit ja myöskin henkilökohtaisesti koettua. Tarkoitin kuitenkin aloituksessa muuta.
Tällainen palavasti uskoontullut voi alkaa lukea Raamattua kuin lakikirjaa ja varsinkin toisille sanella kuinka pitäisi olla. Heistä tulee niitä joka kokouksessa istujia ja lakihenkisiä, mutta vailla rakkautta. On kuin olisi ylöspäin asiat kunnossa mutta ihmissuhteissa klikkaa.
Toinen ryhmä on myös tullut uskoon mutta elämä on liberaalia.
minä en tiiä mitään, mutta voinen silti heittää ajatuksiani. ja sori jos menee asian ohi tms.
Se miten olen ymmärtänyt, ihminen joka on tullut uskoon henkilökohtaisen kriisin kautta ei yleensä vaikuta kovinkaan tuomitsevalta tms. Minä esimerkiksi en voisi ikinä tuomita, en ole parempi, mutta silti. Ja tämäkin oli jonkinlaista ylpeyttä kuitenkin.
en tiiä...
Mutta mistä moinen juhtuu?
Jos ihminen nöyrästi pyytää rukouksessa, että Jumala henkensä kautta avaa sanaansa, niin uskon myös, että ihminen saa opastusta kuinka uskon tiellä kuljetaan.
Ehkä on hyvä muistaa, että on määrätty aika, kunnes jumala irroittaa ihmisen, siihen tehtävään, jonka on kullekin tarkoittanut, eli on koulutuksen aikakin ja se saattaa tntua pitkältä ja lihasta vielä nöyryyttävältä.
Uskossa, kuten tehtävissäkin kasvetaan ja hankitaan määrätty kokemus ja teidon kautta joskus myös taito.
Minäkin ovimiehenä toimin innoissani melko kauan, sit pikku hiljaa eri tehtäviin valittiin ja vihdoin huomasin, että olin lupautunut liikaankin, joka ei ollut edes Herran tahtokaan.
Nyt taasen olen ottanut vastuun vain parista minulle luotetusta vastuusta.
Eli tuskin meidän pelkäksi penkin kuluttajaksi tarvitsee jäädä, rukous on eräs "hiljainen" palvelu muoto, johon monikaan ei halua alkaa, siis esirukoilijaksi vaikka.
Jumala kasvattaa meitä lankeavia ihmisiä luotto hommiin, vaikka ei uskois, miten Hän ihmisille on evankelioimisen luottanut ja tuo evankeliointi pitää PALJON sisällään.
No tääkin sivus hiukan sinun aloitustas, mut nää nyt nous mieleen lyhykäisyydessään, kunhan osaisimme olla valmiit täyttämään sen tehtävän mikä osaksemme kulloinkin sallitaan.
Ehkä tiedät senkin, että kun oikein saatanan kovettaman kuoren on synnin orjuudessa hankkinut, niin se ei ehkä lihasta niin vain tässä ajassa katoa.
Kun tuhansia ihmisiä vertaa, niin kyllä sen oppii huomaamaan, mistä oloista ihminen on pelastunut.
Olen joskus tälläkin palstalla vertauksen ottanut olo-huoneessa eläneestä siasta.
Jos sika (synti) on vain muutaman tunnin huoneessa ollut ja heitetään pellolle, niin hajukin häippäsee ehkä lyhyessä ajassa, mutta jos tuo sika on olohuoneessa vaikka vuoden asustanut, niin hajut eivät lähde ehkä kuukausiin ja pahimmissa tapauksissa se säilyy huoneen elin.iän.
No sit me ihmisen olemme niin monen laisia, että elämämme tuo eankeliumia eri-tavoin ja siitä voimme kiittää Jeesusta.
Ei rakkaus ole nöyristelyäkään.
Niinpä juuri, tekeville sattuu erehdyksiä ja virheitä. Turvalliselta kotirintamalta on helppoa sanella ohjeita ja antaa arvostelevia lausuntoja taistelurintamassa oleville. Ja myös päinvastoin, syyllistää tai aliarvioida kotirintamalla toimivia.
Tarvitsemme kotirintaman tukea taistelukentillä ja kotirintama ei pysy pystyssä ilman sotilaitaan. Tarvitsemme kaikki toisiamme ja jokainen meistä Jumalan laupeutta ja armoa.
Yhden asian historia, samoin kuin Raamatun ilmoitus, osoittaa todeksi ja se on tämä: jos otat Jumalan työkutsun vastaan ja teet työtä kärsivien ja hukkuvien hyväksi, niin vastavoimat sanoineen ja tekoineen aktivoituvat sinua vastaan. Sinusta on tullut Jeesukselle hyödyllinen ja pimeyden valtakunnalle vaarallinen ihminen.
Mutta jos et tee mitään (huom! esirukous on "paljon tekemistä") vaan kuljet vain töissäsi ja sunnuntain kokouksissasi niin aika tyyntä on elämäsi oleva. Sieltä on helppo lausua arvostelevia sanoja. Tiedän kokemuksesta, että saamani vastustus niin arkielämässä kuin täällä palstallakin tulee osin uskovien kautta. Heillä on runsaasti jälkiviisautta sanoa, missä tein virheen ja mikä meni vikaan kun esimerkiksi tukihenkilötyö ei johda tulokseen vaan ongelmanuoren itsemurhaan.
Omalla kohdallani vastustus vain lisää tuulta purjeisiin, vaikka nyt olen niin sairas, että pursi on usein ankkurissa.
Muistakaamme toisiamme esirukouksin. Sinausta työllesi Frihet.
Olet oikeassa tuossa meidän itsekunkin puutteellisuudessa uskovina, mutta ne jotka opettavat sanaa, heillä pitäisi olla tietoa, sekä Jumalan antamaa viisautta sitä julistaessaan. Meitä "kotiteologeja", kun tuppaa olemaan niin paljon. Se huomaa hyvin tälläkin foorumilla. Onneksi olen tullut uskoon sen verran kauan sitten, etten enää pienistä järkyty, mutta välillä täällä on niin metsään mennyttä opetusta, että mietityttää ne, jotka eivät vielä ole uskossa ja jotka kodeissaan näitä lueskelevat. Herra heitä varjelkoon.
-niin vaarallisia ole..sehän osoittaa vain sen että olemme inhimillisiä ihmisiä jne..
-rohkeasti vain eteenpäin kyllä Herra auttaa ja johdattaa meitä, virheinemme kaikkinemme..armahtaa ja auttaa eteenpäin..
-joskus kun olemme oikein lopussa elämänkin tiellä Hän jopa kantaa meitä reppanoita jne..että kerran perille kostuisimme..siunausta kaikkien lauantaiaamuun joka on niin aurinkoinen :-)
päivään.