ei omissa voimissa,vaan Jumalan

*siipirikko* kirjoitti:

Olen ollut uskossa viimeiset kymmenen vuotta.Ja tiedän mitä Raamattu sanoo avioerosta.Silti minä jätin mieheni 14 vuoden jälkeen.Minä yritin kaikkeni,mutta kaikki oli turhaa.Mieheni ei rakastanut,ei välittänyt,ei ottanut syliin,ei huolehtinut mistään.Minä olen monet itkut itkenyt hänen sydämettömyytensä takia.Ainut mitä halusin,oli se että saisin vastarakkautta.Halusin tuntea olevani hänelle tärkeä.Ei hänellä ollut toisia naisia,ei ollut väkivaltainen eikä juonut.Hän ei vain jakanut kanssani mitään.Ei edes aviovuodetta enää pariin viimeiseen vuoteen.Siksi tunnen,että minulla oli oikeus lähteä.Tiedän,että tämä tulee olemaan lapsillekin vaikeaa.Minä olen itkien rukoillut.Pyytänyt että Herra ottaisi tämän tuskan ja kivun pois.Ympärillä pyörii ihmisiä jotka olisivat valmiita lohduttamaan,kuka seksillä kuka viinalla tai jollain muulla.Mutta ei minulla ole muuta turvaa kuin Risti.Minä olen aikonut olla kuolemaani asti uskollinen.En tiedä teenkö oikein vai väärin.Minä vain uskon,että minulle on tarkoitettu yksi ihminen.Ketään ei voi pakottaa rakastamaan,ei toista voi sitoa.Tiedän,ettei mies ole edes ansainnut minua.En odota häntä enää.Minä annoin jo sen viimeisenkin mahdollisuuden.Silti tunteille ei voi mitään.On vain jaksettava eteenpäin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä